Luxemburg – työpaikaksi Euroopan komissio?

Flag of Luxembourg waving in the wind against blue sky (123rf.com)

Olet ehkä lukenut jo muutamiakin maayhteenvetoja blogistamme. Tarkoitukseni on laatia moiset kaikista niistä maista, joissa olemme vierailleet vähintään kolme kertaa, eli näiltä näkymin näitä on tulossa vielä muutamia, sillä yhteensä tällaisia maita on tällä hetkellä 21.  Luxemburg on yksi näistä – olen vieraillut maassa tasan kolme kertaa.

Ensimmäisen kerran kävimme Luxemburgissa päiväreissulla junalla Brysselistä jo vuonna 1990. Lue tästä miten emme onnistuneet junassa huomaamaan, koska ylitimme rajan, miten epäonnistuimme rahan vaihdossa tai miten ostimme matkamuistoksi Villeroy & Bochin posliinia.

Euroopan ytimessä ennen EU:ta (Belgia, Luxemburg)

Seuraavat matkani Luxemburgiin liittyivät mahdollisiin työpaikkoihin täällä Euroopan ytimessä.

Avoin kilpailu KOM/A/956

1.1.1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin ja siinä yhteydessä myös suomalaisille avautui mahdollisuus osallistua kilpailuihin, joissa “palkintona” oli hyväpalkkaisina pidettyjä työpaikkoja EU:ssa.

Innostuin itsekin osallistumaan yhteen näistä kilpailuista, jossa tarjolla oli työpaikkoja Rahoitushallinnon ja tilintarkastuksen alueella. Osallistumislomakkeen lähetin marraskuussa 1995. Sitten vaan odoteltiin.

kilpailu

Suullinen koe

Maaliskuussa 1996 sain kutsun suulliseen kokeeseen, joka oli prosessin seuraava vaihe. Kokeeseen ilmoittautuessa sai valita, että suorittaako sen englanniksi tai ranskaksi. Suomeksikin olisi voinut kokeen suorittaa, mutta silloin olisi jäänyt odottamaan, sillä suomen kielen tulkeista oli pulaa, ja siksi osallistujille tarjottiin mahdollisuutta suorittaa koe niin halutessaan muulla kielellä. Minulle kelpasi englanti, olihan se osittain ollut työkieleni kansainvälisessä työpaikassa jo useamman vuoden ajan.

Pääosa koetta, käytännössä haastattelua, käytiin valintani mukaan englanniksi, mutta mukana oli myös osio, jossa tarkistettiin, että hakemuksessani ilmoittamani kielitaito myös ruotsin ja ranskan osalta oli riittävällä tasolla, eli osa haastattelusta toteutettiin siten, että samassa tilanteessa englantia, ruotsia ja ranskaa äidinkielenään puhuvat haastattelijat esittivät kukin vuorollaan minulle haluamiaan kysymyksiä. Tilanne oli mielestäni aika haastava, sillä kielen nopea vaihtaminen oli minusta vaikeampi tilanne kuin se, että olisin keskustellut näiden eri henkilöiden kanssa yksi kieli kerrallaan.

Haastattelu

Varallaololuetteloon

Ilmeisesti haastattelu sujui kuitenkin, kieltenkin osalta, kelvollisesti, sillä kesäkuussa 1996 sain ilmoituksen siitä, että nimeni on sisällytetty varallaololuetteloon, joka on voimassa vuoden 1999 loppuun asti.
Varallaololuetteloon sisällyttäminen tarkoitti, että tietoni ovat “tiettyjen pääosastojen ja yksiköiden käytettävissä” niiden valitessa mahdollisille vapaille paikoilla sopivimmat asiantuntijat.

luetteloon Luxemburg

Työpaikkahaastattelu Brysselissä

Kutsun ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkahaastatteluun sain elokuun alussa 1996. Minun toivottiin saapuvan haastatteluun Brysseliin viikon päästä. Komissio maksaisi matkakuluni. Sovin silloisella työpaikallani vapaapäivästä ja varasin lentoliput. Työpaikkahaastattelu Brysselissä hoitui yhdessä päivässä: aamukoneella sinne ja iltakoneella takaisin. Tällä kertaa tarjottu työpaikka ja osaamiseni ja toiveeni eivät kuitenkaan ihan kohdanneet.

Työpaikka Luxemburgissa?

Seuraavaa mahdollista työpaikkaa minulle tarjottiin Luxemburgissa ja matkustin Luxemburgiin maanantaina lokakuun 1996 lopussa. Tällä kertaa matkasta ei selvinnyt päivässä, sillä Luxemburgiin ei ollut suoria lentoja, joten matkustin sinne jo sunnuntai-iltana Frankfurtin kautta. Hotellin varaaminen Luxemburgista aikaan ennen  Booking.comia ja vastaavia tarkoitti hotellivarauksen tekemistä puhelimitse, ranskaksi tietysti.

Hotelli sijaitsi ihan keskustassa pienen “bistron” yläkerrassa ja oli melko vaatimaton, mutta ihan riittävä yhdeksi yöksi ja hinnaltaan lentolipun lisäksi maksettavan päivärahan tasoa.

Maanantaina vuorossa oli sekä lääkärintarkastus että haastatteluja.

Myöhemmin kävin vielä, toisella kertaa, silmälääkärillä Brysselissä. Tästä mieleeni on jäänyt näkötarkastus, jossa mahdollista värisokeutta selvittävässä testissä piti kertoa mitä numeroita punavihreiden täplien seasta näkyi. Luettelin numeroita ehkä vähän hitaasti, sillä lääkäri tuntui vähän ihmettelevän asiaa. Selitin sitten, että tämä ranskalaisten tapa muodostaa esimerkiksi luku 90 muodossa 4 kertaa 20 ja 10, eli quatre-vingt-dix, aiheutti hiukan hitautta henkilölle, joka ei puhu ranskaa ihan sujuvasti!

Luxemburgin matkan jälkeen täydensin tietojani myös virkatodistuksella ja rikosrekisteriotteella. Lääkärintodistustakin piti vielä täydentää käymällä Suomessa keuhkoröntgenissä.

rikosrekisteriote Luxemburg

Tämän työpaikan osalta osaamiseni ja kiinnostukseni laatujärjestelmistä kohtasivat jo tarjolla olevaan Eurostatin tehtävään ja sain suullisen “ennakkotarjouksen” työpaikasta.

Yhtään valokuvaa Luxemburgista ei tältä haastattelumatkalta tullut otettua: kamerat olivat 90-luvun lopulla isoja ja kännyköitä, kännykkäkameroista puhumattakaan, ei vielä ollut.

Tutustumismatka Brysseliin ja Luxemburgiin

Tähän asti osallistumiseni kilpailuun ja työpaikkahaastattelut olivat vasta edustaneet meille mahdollisuuksia. Nyt tilanne muuttui, lähestyimme päätöspistettä.

Siihen liittyen lähdimme joulun jälkeen tutustumismatkalle Brysseliin ja Luxemburgiin ajatuksena selvittää vähän käytännön tasolla harkitsemaamme kuviota, että minä työskentelisin Luxemburgissa ja Lasse Aachenissa, jossa Ericssonilla oli iso tutkimuskeskus. Lensimme Brysseliin ja matkustimme junalla Luxemburgiin, jonne majoituimme muutamaksi päiväksi rautatieaseman lähelle (Mercure Relais).

Kiertelimme aluksi Luxemburgin kaupunkia sieltä vuokraamallamme autolla päivän verran. Kävimmepä Saksan puolella Trierissäkin, vaikkapa nyt vain rajojen ylitysten helppoutta testataksemme. Illalla söimme Le Beaujolais -ravintolassa tomaattisalaattia ja pastaa juustolla/tomaatilla. Pasta-annokset osoittautuivat salaatin jälkeen niin isoiksi, että emme jaksaneet edes syödä niitä loppuun asti! Kävelimme vielä vähän Luxemburgin keskustassa, vaikka talvi täälläkin oli kylmä  ja palasimme sitten hotelliin.

Seuraavana päivänä ajoimme Luxemburgista Aacheniin ja totesimme, että tuo n. 170 kilometrin matka monen kylän kautta kulkevaa tietä, ei siis mitään moottoritietä pitkin, ei kyllä oikein menestyisi päivittäisenä edestakaisena työmatkana. Aachenista jatkoimme takaisin Brysseliin ja totesimme, että tuo “vain” n. 140..150 kilometriä ja sekin moottoritietä pitkin, olisi saattaisi jotenkin toimiakin.

Bryssel Aachen Luxemburg
Luxemburg? Aachen? Bryssel?
Tähän talviseen tutustumismatkaankin suhtauduimme kuten työmatkaan, eli kamera ei tuolloinkaan ollut matkassa.

Ei ainakaan Luxemburgiin

Tutkimustemme perusteella päivitin tietojani komissiossa tammikuussa 1997 ja kerroin, että perhesyistä johtuen olisin kiinnostunut vain Brysselissä sijaitsevista työpaikoista, ajatuksena, että Bryssel – Aachen -kuvio voisi toimia vaikka sitten, että asettuisimme Liegeen, josta sekä Bryssel että Aachen olivat noin tunnin juna- tai automatkan päässä. Etätöistähän kukaan ei vielä 1990-luvun lopulla ollut kuullutkaan.

Luxemburgin osalta kertomus päättyi siis tähän, mutta todettakoon tässä, jotta tarina ei jää kesken, että  Brysselistä minulle tarjottiin työpaikkaa loppuvuodesta 1997, mutta siinä vaiheessa olin jo myös neuvotellut työpaikasta SAPilla ja lopulta tein päätökseni SAPin hyväksi ja luovuin paikastani varallaololistalla.

EU-virkamiesten palkkoja ja etuja pidettiin yleisesti ainakin 1990-luvun lopulla erinomaisina, mutta asiaa tarkemmin tutkiessamme tulimme siihen tulokseen, että erinomaisimmillaan ne olivat vastavalmistuneiden tai perheiden osalta. Me olimme kuitenkin molemmat jo saavuttaneet suhteellisin hyvän aseman ja palkkatason Suomessakin ja perheiden saamat edut, jotka käsittivät mm. lapsikorotuksia ja lasten koulutuksen aina yliopistoa myöten, eivät olisi koskeneet meitä, joten ero Suomen palkkatasoon ei osaltamme ollut niin suuri.

EU-virkamiehinä jo työskentelevät ystäväni varoittelivat myös pitkistä työpäivistä, jotka yhdistettynä pitkään työmatkaan, olisi tarkoittanut sitä, että työpäivät olisivat todella menneet vaan töissä.

Joten jäimme Suomeen, vaihdoin työpaikkaa ja ostimme nykyisen talomme. Syksyllä 1997 olimme myös vaihtaneet purjeveneen isompaan, S/Y Meriharakkaan, ja kieltämättä sekin vaikutti osaltaan siihen, että ajatus Suomeen jäämisestä houkutteli sittenkin enemmän kuin Eurooppa!

EU lisiä
Ote lehtijutusta 90-luvun lopulta.
Huomaa, että kaikki tässä jutussa kerrotut yksityiskohdat EU-viroista ja niihin hakemisesta liittyen ovat 90-luvun lopulta eivätkä siis todennäköisesti päde kovinkaan samankaltaisina 2020-luvulla.

Luxemburg – Schengen – Saarland?

Aikaan ennen koronaa matkasuunnitelmissani oli vielä rivi “Luxembourg ja Schengen (+ rajan ylitys Saarlandin puolelle)”. Strasbourgissa toissa syksynä käydessämme syntyi kevyt idea siitä, että olisi oikeastaan ovelaa joskus käydä Schengenissä, joka sijaitsee Luxemburgin, Ranskan ja Saksan rajalla noin tunnin matkan päässä Luxemburgista. Samalla olisi voinut käydä myös Saksan puolella Saarlandissa, joka on yksi harvoista Saksan osavaltioista, joissa emme ole vielä käyneet. Lisäksi matkalle olisi voinut ottaa kameran mukaan, ja ottaa muutaman vuotta 1990 tuoreemman kuvankin Luxemburgista!

Mutta taitavat lyhyet, kevyet matkat Euroopan sisälläkin olla vielä pitkäksi aikaa ellei nyt ihan tavoittamattomissa, niin kuitenkin turhan työläitä kaikkine mahdollisine testeineen/todistuksineen ja rajoituksineen … sigh.

Schengen alue Luxemburg
Kuvassa Schengen-alue vihreine ehdokasmaineen – tosin juuri nyt tällä kuvalla ei kai ole melkein mitään tekemistä liikkumisvapauden kanssa.

Tiesitkö muuten, että vaikka Luxemburgin lippu muistuttaa paljon Alankomaiden lippua, niin sitä ei ole johdettu Alankomaiden lipusta, vaan se on kehittynyt itsenäisesti ja eroaa Alankomaiden lipusta erilaisen sinisen sävyn ja hiukan pitemmän muodon osalta.

Jutun otsikkokuvan on ottanut kruwt © 123RF.com

Tags from the story
,
Join the Conversation

18 Comments

  1. Täytyy myöntää, että en todellakaan tiennyt, ettei Luxemburgin lippua olisi jotenkin johdettu Alankomaiden lipusta. Olen kyllä tiennyt, että värisävyissä on eroja, mutta luulin niiden olevan varsin läheisessä yhteydessä toisiinsa. Muotoasiaa en myöskään ollut havainnot.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Sama tunnustus :-) Olen etsinyt näihin maayhteenvetoihin näitä lippuja otsikkokuviksi ja hetken mietin tuota hakiessani, että tämähän on ihan samanlainen, kuin juuri äskettäin etsimäni Alankomaiden lippu! Piti sitten tutustua tarkemmin aiheeseen.

  2. says: Susanna

    Mielenkiintoinen juttu. Joissain maissa on kyllä superpitkät työpäivät, tuli huomattua myös Italiassa ainakin joissain yksityisten putikeissa työntekijät näyttivät olevan työssä yömyöhään asti, hakivat välillä pitsaa ja sitten takaisin. Ehkä matkustelu helpottuu rokotteen tai rokotepassin avulla tänä vuonna, vai tulisikohan vielä joku muu keksintö. Pitkään ei voi enää jatkua niin että kaikki suljetaan ja lennot keskeytetään tai rajat suljetaan, tai tulee hirveät tappiot. Tai sitten siitä ei välitetä ja rajoituksia jatketaan, niinkin voi olla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Susanna! Suomessa työpäivät ovat maailman mittakaavassa lyhyitä ja kompakteja. Töitä tehdään se noin 8 tuntia ja siinä välissä ei käydä tuntien lounailla tai kuntosalilla tms. siinä missä taas jossain muualla päivät ovat, ystävien kokemusten perusteella, usein “huokoisempia”, eli väliin mahtuu kaikenlaista, mutta sitten se päivän kokonaispituus onkin pitkä.

  3. says: Matilda

    Perheellisen näkökulmasta ei Luxemburgissa kyllä käynyt EU-virkamieskavereita kateeksi: pitkät päivät ja sairaan lapsen kanssa sai jäädä kotiin kaksi päivää vuodessa. EU-päiväkodista kuuli kaikenlaisia kauhutarinoita alkaen sairaan lapsen köyttämisestä tuoliin. Joitain ystäviä palasikin kesken kauden takaisin koti-Suomen auvoon. (Tämä siis 5-10 vuotta sitten.)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Matilda! Joitakin kommentteja sainkin juuri noina vuosina asiaa tutkaillessani, ihan lapsettomiltakin, että ei siinä arkipäivänä paljoa muuta ehtinyt kuin töitä.

  4. says: Reissu-Jani

    Kuulostaa nykyään aika työläältä työnhakuprosessilta, tai ainakin virkamieskoneiston valintaprosessilta. Muistan itsekin kun EU haettiin virkoja, ja niitä oli myös yliopiston seinillä nähtävissä. En hakenut, jo byrokraattisuuden vuoksi – ja yliopistomaailmassa lomakkeisiin, apurahoihin ja sääntöihin oli tullut allergia. Nykyään on onneksi helpompaa ainakin yksityisellä sektorilla – ja käytössä ovat videoneuvottelut ja muut tavat haastattelun tekemiseen, itsekin kymmeniä työhaastatteluja tehneenä helpottaa. Luxemburg paikkana – kuten myös Bryssel muutaman kerran käyneenä vaikutti aika harmaalta. Ranksaa olisi pitänyt tosiaan osata jotta olisi ollut helpompaa elämää. Tuota lippu-asiaa en ollutkaan tullut ajatelleeksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani! Osittain ehkä tuossa hakemisessa omalta kohdaltani oli myös sen testaamista, että onnistuisiko. Mutta kovin pitkän hakuprosessin myötä turnauskestävyys sitten vähän hiipui ja toisaalta elämä eteni matkan varrella myös kotimaassa ja päätöstilanteessa oltiin sen osalta jo eri pisteessä kuin prosessin lähtöpisteessä.

  5. says: Terhi

    Mielenkiintoinen kokemus tuo työhönhaku ja aika byrokraattinen hakuprosessi. Minun käsittääkseni työteho laskee kun tunteja alkaa olla kahdeksankin ja vaikka työpäivää venytetään niin tulokset ja tuottavuus eivät välttämättä kasva.
    Kokemuksena pesti Luxemburgissa olisi toki ollut hieno ja näyttäisi varmaan hyvältä CV:ssäkin, mutta kuten totesit niin koska aikaa oli kulunut niin olosuhteetkin olivat muuttuneet.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! Niin kai tuo on, että kun työpäivä venyy, niin siitä helposti tulee myös tehoton. Jenkeissä töissä olleet ystäväni ovat kertoneet vähän samaa, että “töissä” ollaan aamuyhdeksästä iltayhdeksään, mutta sinä aikana sitten käydään myös vaikka ostoksilla tai kuntosalilla. Tai ainakin näin oli joskus, aikaan kauan ennen koronaakaan.

  6. says: Daniel

    Tulipas mukavaan aikaan tämä maayhteenveto, olen juuri täällä Luxemburgissa! Sievä kaupunki, tosin ilmeisesti ovat päättäneet panna koko vanhankaupungin kerralla kuntoon nyt, kun turisteja on vain vähän. Joka toinen katu on revitty auki, ja jokainen aukio! Sekaan mahtuu silti hyvin. Rahaakin säästyy, kun ravintolat ovat kiinni.

    Mutta joo, en minäkään tänne asumaan haluaisi. Taitaa olla kaupunki yhdessä viikonlopussa koko lailla nähty. Nuo EU-hommat olivat jossain vaiheessa kovin vetovoimaisia, mutta suurin into taitaa olla jo laantunut ainakin meillä Suomessa. Varmaan niistä syistä, joita luettelit.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Kaiken muun lisäksi taitaa EU-hommien uutuudenviehätyskin olla jo haalistunut :-)

  7. Olipa mielenkiintoista luettavaa! Jostakin syystä ei ole jäänyt ollenkaan mieleen nuo tuon ajan EU-virkojen haut. Hiukan oli erilaista verrattuna tähän päivään, kun haastatteluita tehdään zoomilla maailman toiselta puolen ja myös ne itse työt voidaan tehdä usein etänä.
    Tosin mulla on asiakkaita, joille olen tehnyt töitä toistakymmentä vuotta tapaamatta koskaan. Mutta se on tietysti ihan eri asia kuin työsuhteessa.

    1. says: Pirkko

      Kiito Tanja! Korona taisi tosiaan hetkessä kääntää monessa maassa etätyöt ihan suositeltaviksi, siinä missä aikaisemmin ne eivät kaikilla työpaikoilla olleet edes sallittuja, paitsi erikseen sovittaessa ja silloinkin vain rajoitetusti.

  8. Melkoinen prosessi! Siis tuo kuulosti kyllä tosi haastavalta, että samassa hetkessä pitäisi osata yhtäkkiseltään vastata monella eri kielellä kysymyksiin. Aivojen uudelleen asemointi on ollut varmastikin haastavaa kielten välillä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Tuo monikielinen haastattelu on tosiaan jäänyt mieleen, sillä yhden kielen puhuminen kerrallaan on ihan eri juttu kuin vaihtaa lause kerrallaan kieltä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Suomi taisi olla melko edistyksellinen etänä tapaamisen osalta jo aikaan ennen koronaakin, mutta varmaan tätä nykyä jopa hommia Brysselissä tai Luxemburgissa voisi tehdä ainakin enimmäkseen etänä. Toisin oli tuolloin, mutta toisaalta eipä silloin ollut oikein yhteyksiä tai välineitäkään puhelinta ja sähköpostia kummempia.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.