Hiihtolomaviikon kunniaksi maayhteenveto, jossa on yksi hiihtokohdekin. Joulun 1991 vietimme Itävallassa, Zell am Seen kylässä.
Zell am See 1991
Etelä-Suomen alkutalvi oli ollut pimeä ja sateinen. Kun saavuimme lauantaina alkuillasta Zell am Seehen kaikkialla oli lunta ja pienen kylän keskustan puut oli kiedottu jouluvaloihin, näkymä oli kuin sadusta. Joulun kunniaksi olimme valinneet Tjäreborgin hotellivalikoiman parhaan, eli Grand Hotel Mövenpickin.
Seuraavaan aamuun mennessä postikorttimaisema oli saanut vähän siipeensä. Kylässä satoi vettä. Käytimme päivän tutustuen kylään – hiihtäminen sai vielä odottaa, vaikka ylempänä rinteissä olisi tietysti ollut lunta.
Hiihtäminen sai odottaa vielä seuraavanakin päivänä, sillä lähdimme aaton aattona aistimaan joulutunnelmaa Salzburgin joulumarkkinoille. Joulumarkkinoita suuremman vaikutuksen meihin tosin tekivät Salzburgin kahvilat.
Jouluaattoaamuna aloitimme hiihtokoulun, tai siis laskettelukurssin. Hiihtäähän toki jo osasimme, kuten alkeiskurssin tasoryhmiin jaossa huomasimme. Pieni kansainvälinen ryhmämme jaettiin vielä kahteen osaan ihan aloittelijat ja vähän edistyneemmät sen perusteella, että miten selvisimme muutaman metrin korkuisesta nyppylästä alas. Me, jotka osasimme jarruttaa auraamalla, päädyimme vähän edistyneempien ryhmään. Lähi-idän maista tulevat, ensimmäistä kertaa ehkä suksilla olevat, opettajat ottivat mäen alla vastaan ja pysäyttivät heidät. Pari tuntia aamupäivällä ja toiset kaksi iltapäivällä koulumäessä ja olimme valmiita arviolta kymmenen ruokalajin jouluillalliselle.
Joulupäivänä nousimme iltapäivällä jo isompaan mäkeen. Nousimme ylös Smittenhöhelle ja laskimme Zeller Bergbahnille asti. Aluksi pilvet peittivät näkyvyyden ja keskittymällä sinisen rinteeseen kulloinkin edessä olevaan muutamaan kymmeneen metriin kaikki sujui hyvin. Kun näkyvyys sitten parani ja näin miten pitkä koko rinne oli, olin jo iskemässä sauvat tanaan ja toteamassa, että ei, en minä uskalla. Mutta pakkohan se oli, eihän sitä keskelle mäkeäkään voinut jäädä. Ja selvittiinhän siitäkin.
Kolmantena päivänä olimme jo oikeassa mäessä koko päivän. Ehkä ne taidot siitä hiukan karttuivat. Välillä pelotti ja lopuksi väsytti, kyllästyttikin. Ei meistä laskettelijoita tullut, mutta kyllä me seuraavallakin kerralla Davosissa joulua viettäessämme kävimme mäessäkin, vaikka silloin kohde oli valittu murtomaahiihtomahdollisuuksia painottaen.
Neljäntenä päivänä satoikin sitten lunta jo niin sakeasti, että laskettelu vaihtui shoppailuun, johon siihenkin Zell am See tarjosin ihan riittävästi mahdollisuuksia. Lumen syvyys kuulemma nousi viikon aikana Zell am Seessä metristä kahteen.
Wien 1984
Itävallassa olimme kuitenkin käyneet kerran jo ennen joulua Zell am Seessä.
Joulun alla 1984 tutustuimme Wieniin ja sen ympäristöön wieninleikkeiden ja sachertortun voimalla. Suomalaisille joulumarkkinoilla tarjottu lämmin hehkuviini oli uutta ja lisää joulutunnelmaa kävimme hakemassa mm. kuuntelemalla Wiener Sängerknabeneita.
Lisää tunnelmia Wienistä tässä vanhemmassa jutussa:
Wien 2016
Havahtuessamme siihen, että osa kokemuksistamme Euroopan kaupungeissa alkavat olla jo kovin vanhoja, aloimme kevyen suunnitelmallisesti käymään uudelleen kaupungeissa, joissa emme olleet käyneet pitkään aikaan. Wien oli yksi näistä ja keväällä 2016 näimmekin ensimmäistä kertaa Itävallan keväällä, molemmat aikaisemmat matkamme olivat sattumalta olleet joulukuussa.
Keväinen Wien olikin kaunis ja nautimmekin siitä mm. Schönbrunnin puistossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävimme myös katsomassa Hundertwasserhausin, jota ei vielä 1984 ollut olemassakaan. Vähän kuin San Franciscon merileijonat: ensimmäisellä kerralla kaupungissa vieraillessamme ne eivät vielä olleet rantautuneet Pier 39:n laitureille.
Kevään 2016 matkamme kuvasin viisi kevättä sitten viidessä jutussa (ja lisäksi listasin erikseen matkan kustannukset).
Kuvista tai kuvateksteistä klikkaamalla pääset lukemaan näistä aikaisemmin julkaistuista jutuista Sinua mahdollisesti kiinnostavat.
Lopuksi – ja vielä kerran Itävalta?
Kaikki blogimme jutut Itävallasta pääset lukemaan myös tästä. Uusia suunnitelmia Itävallan osalta meillä ei tällä hetkellä ole, ei edes Wienin osalta, vaikka ainahan sitä voisi ajatella jossain Wienin kahviloista pistäytyvänsä …
Jutun otsikkokuvan on ottanut Anthony Brown © 123RF.com
Itävalta on kiva maa. Ollaan myös käyty Wienin arkkitehtuuria ihailemassa ja kävimme myös esim. Schönbrunnin puistossa ja Belvederen palatsia katselemassa. Eniten itseäni viehättää Itävallassa Alpit ja esimerkiksi juurikin Zell am See ja viereinen Kaprun ovat kivoja paikkoja.
Kiitos Mikko! Keväinen Wien oli oikein kiva kohde, mutta toki kait sitä voisi väittää, että Itävaltoja ei ole ”nähnyt”, ellei ole nähnyt jotain sen monesta alppikohteesta :-)
Itävalta on upea maa! Itselläkin on sieltä pari postausta vielä työn alla, kun ei ole ehtinyt niitä kirjoittamaan loppuun. Wien on kyllä varsin upea kaupunki, mutta kyllä pienet Alppikylät ovat Itävaltaa parhaimmillaan. Zell am Seestä täytyy mainita se, että itsellä kelien puolesta on siellä käynyt huono tuuri. Pari kertaa käynyt päiväseltään kesällä ja molemmilla kerroilla satanut kaatamalla vettä. Mutta kyllähän siellä olisi kiva talvella lasketella, joista muistutuksena tuo upea lasketteluasusi vuosien takaa! :-)
Kiitos Rami! Noista alppikylistä Itävallassa kokemusta on tosiaan vaan tuosta yhdestä, mutta sen yhden viikon mahtavalla kokemuksella vaikutti tosiaan siltä, että kylässä saattaa sataa vettä :-) – mutta rinteissä voi silti sataa lunta tai olla ihan talvista ilman lumisadetta. Seuraava talvikohteemme Euroopassa olikin sitten jo Davos Sveitsissä, lähinnä siksi, että sen murtsikkamahdollisuuksia kehuttiin ihan erityisesti.
Voi mitä kuvia! Aivan ihania tunnelmia. :) Ja olipa hauska lukea Zell Am Seestä, olen käynyt siellä itse vain pikaisesti mutta voi jos joskus vielä pääsisi takaisin.. Itävalta on aivan upea maa ja siellä olisi mukava viettää pidempiäkin aikoja.
Ja hiihtokoulu tulisi tarpeeseen. Pitäisikö ottaa filmikamera mukaan, kun taas joskus pääsee matkustamaan? :)
Kiitos Monni! Uudessa paikassa ja uusissa rinteissä hiihtokoulu, ainakin lyhyt, sopii varmaan osaajallekin alustukseksi paikkaan oikein hyvin.