Päätös kesän viimeisestä majakka- ja kansallispuistoreissusta syntyi nopeasti Kansainvälisen majakkapäivän paikan vaihduttua Gustavsvärniltä Yttergrundille. Yttergrundilta, Siipyystä, ajoimme yöksi Poriin ja palasimme seuraavana päivänä sieltä Iirislahteen. Porin tien varrella on jopa kolme kansallispuistoa: Puurijärvi-Isosuo Kokemäellä ja Liesjärvi ja Torronsuo Tammelassa. Torronsuolla kävimme jo huhtikuussa, mutta silloin emme hienoisesta etukäteissuunnitelmasta huolimatta jaksaneet enää innostua ihan sen naapurissa sijaitsevasta Liesjärvestä.
Viime päivinä on uutisoitu kansallispuistojen kasvaneista kävijämääristä ja siinä yhteydessä mainittiin myös, että kävijämääriä ovat kasvattaneet myös kansallispuistobongarit, jotka haluavat käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Tuskin tulemme käymään kaikissa Suomen kansallispuistoissa Pohjois-Suomen pitkien ajomatkojen takia, mutta Etelä-Suomen puistoissa olemme kyllä jo käyneet aika monessa ja ainakin muutaman osalta mielessä on jo hienoisia suunnitelmia ensi kesällekin.
Puurijärvi-Isosuo
Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa valitsimme kohteeksemme Puurijärven ja sen lintutornin, joka ilmeisesti ainakin Pohjoismaisessa mittakaavassa on yksi korkeimpia. Valintaan vaikutti myös se, että muutamia suokierroksia olemme tänä vuonna jo tehneet, mm. Torronsuolla ja Valkmusassa ja reitti lintutornille oli lyhyt ajatellen sitä, että tarkoitus oli samana päivänä vierailla vielä Liesjärvenkin kansallispuistossa.
Kärjenkallion lintutorni on 18 metriä korkea ja Kärjenkalliontien pysäköintialueelta on sinne vajaan kilometrin matka, suuntaansa. Alkuun polku on helppokulkuinen ja tarjoaa metsäisiä näkymiä. Isolta näköalatasanteelta saa jo vähän käsitystä Puurijärvestä, joka ainakaan loppukesästä, hellekesän jälkeen, ei oikein näytä järveltä, vaan kokoelmalta pieniä lampia ruohomättäiden seassa, mutta ehkä juuri tällainen järvi onkin lintujen mieleen.
Näköalatasanteen jälkeen polku laskeutuu jyrkästi alas ja vastaan tulee mutainen portti, jonka läpi on kuljettava päästääkseen eteenpäin. Alueella on lehmiä, joita näimmekin autosta vähän ennen pysäköintipaikalle saapumistamme, mutta polun varrella emme tällä kertaa lehmiä nähneet.
Lintutornille vievä kapea polku kulki pientä tiheiden pensaiden reunustamaa kannasta pitkin, mutta uskoa reitin oikeellisuuteen toi jo kaukaa pilkottava lintutorni.
Lintutornin korkeuksissa kävi hienoinen tuuli muuten melko tyynenäkin päivänä, mutta elokuun lopullakin oli vielä niin lämmintä, ettei se haitannut. Lintujakin näimme järvellä – tai kosteikossa, tosin olimme liikkeellä keskipäivällä ja ilman kiikareita, joten vaan isoimmat lajit, kuten yksittäiset joutsenet erottuivat kunnolla.
Paluumatkalla, kun uteliaisuus polun kulloinkin seuraavasta mutkasta avautuvista näköaloista oli jo ohi, paneuduimme tarkemmin polun varren metsää ja lukuisiin sieniin. Sieniä varsinaisesti harrastamattomina huomasimme parhainen punaiset kärpässienet, jotka sentään osaamme tunnistaa, luulisin!
Liesjärvi
Liesjärven kansallispuistossa halusimme nähdä, edes vähän, Kyynäränharjun kapeaa kannasta. Emme kuitenkaan halunneet kulkea sitä edestakaisin, joten valitsimme Hyypiön vajaan kolmen kilometrin pituisen rengasreitin, joka sivuaa Kyynäränharjua ja tarjosi mahdollisuuden ennen kierroksen aloittamista kävellä helposti pienen pätkän kannasta edestakaisin.
Kyynäränharju vaikutti ainakin elokuisena sunnuntaina olevan erinomaisen suosittu alue. Kannaksen poluilla kulki ihmisiä suuntaan ja toiseen niin paljon, että jos olisimme olleet sisätiloissa olisi ehkä jo pitänyt miettiä turvavälien noudattamista! Nämäkin metsät ovat ilmeisesti ainakin tänä syksynä olleet hyviä sienimetsiä, sillä monella kulkijalla oli muovipussi tai jopa ämpäri mukanaan.
Kannakselta kumpaankin suuntaan aikamme Liesjärveä tutkailtuamme palasimme vähän matkaa takaisin ja etsiydyimme Hyypiön reitille, jossa huomasimmekin sitten pian olevamme yksin. Joko metsäinen reitti ei kiinnostanut tai sitten vaan ihmiset liikkuivat vähän pitemmällä reitillä metsän uumenissa sen verran suurilla ”turvaväleillä”, että edellistä tai seuraavaa kulkijaa ei näy.
Alkumatka Hyypiön reitistä sitä myötäpäivään kulkiessa olikin tiheää, lähes pimeää, kuusimetsää, jossa elokuussa monet sienet värittivät sentään hiukan maisemaa. Jossain vaiheessa reitti ylittää Pirttilahden parkkipaikalle vievän tien – itse asiassa olimmekin siis nähneet tämän reitin jo tullessamme – ja sen jälkeen maisema muuttuu hiukan polun noustessa vähitellen Hyypiönkallion näköalapaikalla.
Reitti Pirttilahdesta Hyypiönkalliolle onkin lyhyempi, joskaan ei ehkä sen helpompi kuin jo kulkemamme reitin alkupää, mutta ehkä osa kävijöistä valitsee suoran reitin parkkipaikalta Hyypiönkalliolle nauttiakseen sitten kalliolla eväistä ja näkymistä. Hyypiönkallio olikin ainoa kohta Hyypiön reitillä, jossa näimme muita ihmisiä.
Me jatkoimme, ilman evästaukoa, jo Huittisissa nautitun maittavan keittolounaan voimalla, alas takaisin Liesjärven rannalle ja parkkipaikalle.
Taas oli takana hieno kesäpäivä monenlaisissa maisemissa Suomen luonnossa!
Numerot 16 ja 17
Puurijärvi-Isosuo oli 16. kansallispuistomme ja Liesjärvi 17. Pienessä Etelä-Suomen kansallispuistojen kartassa vasemmalla on keltaisella väritettyjä neliöitä kuitenkin vaan 16, sillä 17. puisto on ainoa Pohjois-Suomessa vierailemistamme kansallispuistosta, eli Pyhä-Luosto.
Kesän – ja vuoden 2021 – jäljiltä kansallispuistot osaltamme saattavatkin sitten olla tässä. Tai sitten ei. Lokakuussa olemme menossa Turkuun ainakin teatteriin ja jos on kiva sää, niin voisihan sitä silloin ennen teatteri-iltaa käydä vaikka pienellä kierroksella Kurjenrahkan kansallispuistossa!
Tuo Kyynäränharju on tosiaan varmasti se Liesjärven kansallispuiston suosituin ja tunnetuin paikka. Useampi tuntemani paikallinenkin neuvoi menemään ”ainakin sinne”. Meidän suosikki se sen sijaan ei ollut, vaikka ihan kiva paikka sekin oli.
Mitä noihin sieniin tulee, niin niitä ei muuten ikinä pitäisi kerätä muovipussiin, hajoavat ja menevät helposti huonoksi. Kori on ihan ylivertainen.
Kiitos Mikko! Totta, että vaikka tuo kannas jossain näkemissäni lentokuvissa näyttää hienolta, niin ainakaan kannaksen alussa sitä kävellen se ei näyttäytynyt ihan niin upealta. Sienien osalta emme ole syyllistyneet muovipussikeräilyyn, sillä asiaa harrastamattomina olemme jättäneet ne metsään :-)
Kiva lukea tutuista paikoista :) Komppaan Mikkoa, että itsekään en Kyynäränharjulle erityisesti syttynyt, vaikka se ilmakuvissa kivalta näyttääkin. Onneksi Liesjärvellä(kin) on kuitenkin monen monta reittiä valittavana!
Kiitos Eveliina – näinhän tuo näytti olevan, että Liesjärvi on yksi niitä puistoja, joissa on useita valmiita reittejä valittavana, siinä missä vaikka Valkmusassa on lähinnä yksi rengasreitti.
Puurijärvi-Isosuo on ollut jo pitkään omalla to do -listalla, koska se sijaitsee lähellä appivanhempieni kotia Sastamalaa. Kenties jo tänä syksynä! Aika vähän tosiaan järveä se näytti enää muistuttavan. Värit ovat varmasti hienot näin syksyllä.
Kiitos Sonja! Jotenkin nämä paljon Lappia lähempänä olevat kansallispuistot ovat kyllä otsikoissa paljon vähemmän kuin pääkaupunkiseudulta katsoen kovin kaukana olevat luontokohteet. No, ehkä ne ovat näyttävämpiä, mutta ihan näkemisen arvoinen tämäkin, mielestämme.