Luin vuonna 2021 57 kirjaa.
Luettavat kirjat valitsin useimmiten siksi, että niistä kirjoitettiin tai niistä puhuttiin. Muutamasta innostuin suoraan lehdistötiedotteesta, jotkut päätyivät lukujonooni siksi, että olin lukenut kirjailijan aikaisempaakin tuotantoa. Useimmat tarinat veivät minut muodossa tai toisessa maailmalle. Helmetin tai muuhun lukuhaasteeseen en tarttunut, sillä tuntui, että luettavaa oli tarjolla enemmän kuin riittävästi muutenkin. Kymmenisen kirjaa luin englanniksi, muutaman ruotsiksi.
Näistä kirjoista seuraavat kymmenen jäivät erityisesti mieleeni (kirjailijan sukunimen mukaan aakkostettuna):
Nellie Bly:
Maailman ympäri 72 päivässä
”Tutustuin” ensimmäisen kerran toimittaja Nellie Blyhin lukiessani Mia Kankimäen kirjan Naiset, joita ajattelen öisin. Löydettyäni tämän kirjan Ellibsistä, luin sen melkein yhdeltä istumalta. Nykymittapuulla (koronaa lukuunottamatta) Nellien reitti maailman ympäri ei ehkä ole haastavimmasta päästä, mutta talvella 1889-90 maailma oli erilainen, monella tapaa. Maailman saattoi jopa kiertää noin Yhdysvaltoja ja Japania lukuunottamatta pysytellen koko ajan Brittiläisen Imperiumin alueilla. Nellien käsitykset – ja sen myötä kuvaukset – tapaamistaan alkuasukkaista eivät menisi enää läpi missään, mutta senkin osalta maailma oli tuolloin kovin erilainen.
Nellie matkusti muuten maailman ympäri käsimatkatavaroilla, tarkkaan ottaen yhdellä vähän isommalla käsilaukulla. Ennen matkaansa hän teetti itselleen matkavaatteeksi kävelypuvun ja takin. Loput tarvittavat asiat, myös muutama pusero, mahtuivat käsilaukkuun.
En tullut kirjoittaneeksi kirjasta blogijuttua, mutta sen verran innoissani siitä olin, että jaoin lukukokemukseni tuoreeltaan Facebook-sivuillamme:
Tom Buk-Swienty:
Naarasleijona – Karen Blixen Afrikassa
Kaipa se oli Minun Afrikkani (Out of Africa) -elokuva, joka aikoinaan sai minut kiinnostumaan Karen Blixenin tarinasta. Sittemmin olemme vierailleet niin Karen Blixenin talolla Kööpenhaminan lähellä kuin farmilla Ngong-vuorten juurella ja olen lukenut useammankin Karen Blixenin elämästä kertovan tarinan. Tämä oli sikäli erilainen, että tämä oli, luultavasti, hyvin realistinen kuvaus Karenin elämästä Afrikassa, ehkä jopa inhorealistinen. Farmi ei tainnut tuottaa noin minään vuonna ja suku Tanskassa rahoitti sitä, tarinan edetessä aina vaan nihkeämmin, sillä toisin kun Karenin aviomies, Bror, alkuun ehkä oikeasti kuvitteli, kahvin tuottaminen Keniassa ei ollut kannattavaa liiketoimintaa.
Matkailumielessä kirjasta jäi mieleeni myös kuvaukset Karenin matkoista Tanskan ja Kenian välillä, jotka taittuivat Italiasta eteenpäin laivalla Mombasaan. Matkan varrella Karen saattoi kuitenkin taloustilanteesta huolimatta pysähtyä vaikka Pariisiin viikoiksi, ostoksille.
Niklas Herlin: Tuollapäin on highway
Niklas Herlinin kirjoittama elämänkerta vuonna 2017 kuolleesta isästään, Niklas Herlinistä, kertoo erilaisen tarinan Herlinien suvusta kuin kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Pekka Herlinin elämänkerta, Koneen ruhtinas. Kauppalehden toimittajana Niklas Herlin oli joskus haastavassakin tilanteessa raportoidessaan myös Koneesta. Mutta tätäkin kirjaa tulee väistämättä lukeneeksi myös matkakirjana, sillä niin Yhdysvalloilla kuin Ranskalla oli merkittävä asema Niklas Herlinin elämässä – hänhän kuolikin Nizzassa.
Heikki Herlinin kirjoittamana elämänkerta on hyvin inhimillinen hänen kuvatessa omaa isäänsä, omia muistojaan isästä ja isän hellästä suhtautumisesta Heikin kehitysvammaiseen sisareen.
Mikko Hyppönen: Internet
F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppösen tuore kirja on tietokirja, mutta niin mukaansa tempaavasti kirjoitettu, että senkin luin lähes yhdeltä istumalta. Esimerkkitarinoiden kautta kirja käy läpi erilaisia tietoturvauhkia ja tarjoaa monen monta hyvää vinkkiä, kuten esimerkiksi, että kännykän navigointiohjelmiin ei kannata kirjoittaa kotiosoitettaan vaan läheinen huoltoasema tai kauppa, jolta kyllä osaa sitten jo kotiin ilman navigointiakin. Tiesitkö muuten, että miten norjalaiset myyvät kaukaisilta öljylautoiltaan maakaasua? He polttavat sen ja käyttävät siitä saatavan energian bitcoinien louhimiseen, jotka sitten voidaan myydä ilman, että maakaasua tarvitsee kuljettaa mihinkään!
Tätä kirjaa suosittelen ehdottomasti jokaiselle.
Jylhä & Rosenström:
Med kamera och koffert
Med kamera och koffert -kirjasta kirjoitinkin jo blogijutunkin, joten suosittelen sitä:
Aura Koivisto:
Merilintuja ja lintuihmisiä
Myös Aura Koiviston kirja ylitti blogijuttukynnyksen, eli senkin osalta voin suositella sitä:
Sirkku Passinen:
Vanha nainen Espanjassa
Vanha nainen Espanjassa -kirja kertoo 60-kymppisen naisen talvesta Espanjassa. Mikä vanha siis – enhän minä, yli 60-vuotiaanakaan, ole vanha! Mutta olkoon. En varsinaisesti vietettyäni joskus viikon sateisella Aurinkorannikolla ja useamman viikon tammikuun viileydessä Portugalin etelärannikolla, varsinaisesti haikaile talvea Espanjassa, mutta luen silti mielelläni muiden matkakokemuksista, vaikka Espanjassa.
Sirkku Passisen tarina on erilainen kuin vaikka monessakin matkablogissa kerrotut tarinat talvesta Espanjassa sikäli, että kirjan kirjoittaja kertoo osaavansa huonosti kieliä ja olevansa tottumaton matkailija. Kaikki ei mene ihan putkeen, mutta eihän niin aina käy, vaikka matkailija olisi miten kielitaitoinen ja kokenut. Huonosta kielitaidosta huolimatta päähenkilö osaa pyytää apua – ja Aurinkorannikollahan apua saa myös suomen kielellä.
Jotenkin erityisen hellyyttäviä ovat minusta monessa kohtaa toistuvat tarinat siitä, että miten lähtiessään jonnekin, hän käy edellisenä päivänä tutustumassa bussilinjoihin ja bussi- tai rautatieasemiin osatakseen sitten perille, kun tarkoitus on oikeasti lähteä. Harvemmin varmistamme asioita ihan näin pitkälle, mutta kieltämättä, Pekingistä Ulan Batoriin aikoinaan junalla matkustaessamme kävimme edellisenä päivänä tarkistamassa Pekingin asianomaisen aseman, mutta ”puolustukseksi” sanottakoon, että noita junia taisi mennä vain kerran viikossa!
Richard Shepherd:
Epäluonnolliset syyt
Tätä kirjaa, Epäluonnolliset syyt – Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat, ei ehkä sittenkään voi väittää matkakirjaksi. Tosin osa tapauksista vie kyllä matkalle, kauaskin maailmalle. Kirja edustaakin hienoista kiinnostustani paitsi matkailuun myös lääketieteeseen, kuten mm. se, että runsaasti karsitussa kirjahyllyssäni on edelleen mm. Robin Cookin koko tuotanto. Olen myös seurannut joitakin sairaalasarjoja televisiosta, kuten esimerkiksi E.R. ja Greyn Anatomia, jonka uudet jaksot katson edelleen, vaikka joudunkin niiden takia ostamaan Ruutu+ -palvelua muutamaksi kuukaudeksi. Katsoin aikoinaan myös patologin työstä kertovaa Hiljainen todistaja -sarjaa, mutta hylkäsin sen Sam Ryanin (Amanda Burton) poistuttua sarjasta kahdeksannen kauden jälkeen.
Samaan sarjaan menevät myös useammatkin vuoden aikana lukemani pandemia-aiheiset kirjat, joista muutaman esittelin juuri joulukuun kuukausikirjeessä.
Epäluonnolliset syyt -kirja on kuitenkin faktaa eikä fiktiota. Richard Shepherd on Britannian johtava oikeuslääkäri, joka on ollut mukana monessa julkisuuttakin saaneessa tapauksessa ja kertoo kirjassa kiehtovalla tavalla monesta haastavimmista, joissain tapauksissa kuuluisistakin, tapauksistaan. Miehellä on takanaan 30 vuotta ja yli 23 000 ruumiinavausta, joten materiaalissa on mistä valita!
Elisabeth Strout: Olive, taas
Olet ehkä katsonut televisiosarjan Olive Kitteridge eläkkeelle jääneestä kulmikkaasta ja tiukasta matematiikan opettajasta, jonka elämän eri vaiheita käydään läpi neliosaisessa minisarjassa. Kirjassa Olive, taas Elisabeth Strout palaa Oliven tarinaan, Oliven viimeisiin vuosiin. Kodit vaihtuvat, ihmiset vaihtuvat ja Olivekin muuttuu. Olive matkustaakin hiukan. Vaikuttavinta tekstiä ovat kuitenkin kirjan viimeiset kappaleet, jossa Olive päätyy sairaalaan, palaa vielä kotiin, päätyy lopulta palvelutaloon ja saa uusia ystäviä. Vanha Olive on ihmisenä jotain ihan muuta kuin minisarjan tiukka Olive. Viimeisillä sivuilla on suunnilleen lause: ”Elämä huljuu hänen takanaan kuin pienisilmäinen kalaverkko, täynnä tarpeetonta meriheinää ja rikkinäisiä simpukankuoria ja kiiltäviä pikkukaloja – satoja hänen entisiä oppilaitaan, miljardien tunteiden sirpaleita, joita hän oli kokenut katsellessaan auringonnousuja ja auringonlaskuja.” Oliven elämä on päättymässä, mutta elämä on sittenkin ollut kaunista. Ne kaikki auringonnousut ja auringonlaskut ovat tärkeitä, itse kullekin.
Tomi Tölli: Länttä, Itää
Maailmanmatkaajista tutun Tomin (ja Jasminin) tarinaa matkasta omalla autolla maailman ympäri seurasin jo matkan aikana heidän blogistaan, mutta kun Ellibs jossain vaiheessa tarjosi minulle tätä matkan loppuosasta kertovaa kirjaa, niin lainasin sen ja luin yllättävän innostuneesti ajatellen sitä, että tunsin jo tarinan. Matkan alkuosasta kertova kirja Panamericana ilmestyi jo vähän aikaisemmin. Länttä, Itää -kirjaa lukiessani jäin monessa kohdin miettimään sitä, miten tällainen pitkä matka on kompromisseja sekin siinä missä lyhyemmätkin. Vaikka aikaa teoriassa on paljon ja autolla voi, teoriassa, mennä minne vaan, niin loppujen lopuksi vaikka vuodenajat, käytettävissä olevat rahavarat, viisumien odottelu ja milloin mikäkin rajoittaa aina tehtäviä valintoja. Tai jos ei mikään muu, niin tuulilasiin putoava mango!
Nyt lukujonossa
Tällä hetkellä lukujonossani on pääosin englanninkielisiä kirjoja, sillä näin vuodenvaihteessa monet seuraamani kansainväliset matkabloggaajatkin palaavat vuoden mittaan lukemiinsa kirjoihin ja suosittelevat niistä parhaita lukijoilleen – ihan kuin minäkin tämän jutun myötä :-)
Suosituksista nämä ovat vaikuttaneet sen verran mielenkiintoisilta, että lisäsin ne lukulistalleni, ehkä jopa sen kärkeen:
- Lola Akinmade Åkerström: In Every Mirror She’s Black
- Matthew Kepnes: Ten Years a Nomad
- David Lebovitz: L’Appart
- David Seminera: Mad Travelers
Lola on minulle jossain määrin ”tuttu” Pohjoismaisista matkabloggaajapiireistä, joten hänen kirjansa kiinnostaa.
Nomadiutta en tavoittele, mutta minusta on silti kiva lukea muiden kokemuksia siitä.
L’Appart lupaa kuulemma elämää Pariisissa, joten se sopii hyvin jatkoksi Netflixin Emily in Paris -sarjan toiselle kaudelle, jonka ehdin juuri loppuun.
Mad Travelers taas sukeltaa maabongauksen maailmaan – jos maabongausmatkat ovat nyt vähän kortilla, niin kirjallisesti sitten edes.
Näin hankin kirjani
Luen kirjani pääosin e-kirjoina – ja nimenomaan luen. Pidän keskittymisestä enkä sen myötä kuuntele äänikirjoja siivotessa tai lenkillä tai missään muuallakaan kun tarkoitus on tehdä jotain muuta. Pidän myös mahdollisuudesta selata kirjoja välillä taaksepäin, välillä jopa eteenpäin ja tarkistaa sisällysluettelosta, että missä kohtaa tarinaa olen menossa.
Suomenkieliset e-kirjat hankin Helmetin tarjoamasta Ellibsistä, joskin sen 14 vuorokauden lukuaika ei aina tunnu ihan riittävältä, etenkään jos olen joutunut kirjaa hetken jonottamaan ja sitten sen laina-aika alkaa ajankohtana, jolloin minulla on jokin toinen kirja kesken tai muuten vaan jotain muuta tekemistä.
Osan kirjoista ostan Elisa-kirjasta, jossa siinäkään en ole siirtynyt kuukausitilauksen käyttöön, sillä jos päätän kirjan ostaa haluan, että se on käytettävissäni pitempäänkin.
Helsingin Sanomien viikon kirjoistakin olen lukenut muutaman, joskaan senkään osalta en oikein pidä siitä, että kirja on luettava tietyn ajanjakson sisällä.
Englanninkieliset kirjat ostan yleensä Amazonista Kindle-versioina, muutaman kirjailijan tuotannon osalta edelleen fyysisinä kirjoina.
Viime vuonna taisin ostaa 4 ”oikeaa” kirjaa, joista 2 olivat Viivi & Wagner -sarjakuva-albumia. Näiden neljän lisäksi pyysin lehdistötiedotteiden perusteella 5 kirjaa arvostelukappaleina. Kahdesta näistä kirjoitin blogijutun ja paria muuta esittelin muissa kanavissamme.
Lukuhaaste vuodelle 2022
En ole tänäkään vuonna tarttumassa Helmetin lukuhaasteeseen, mutta vuoden vaihteessa huomasin, että tuttavani oli käyttänyt jo useamman vuoden Goodreads-sivuston lukuhaasteita jo useamman vuoden ja ajattelin itsekin kokeilla sitä tänä vuonna niin lukemieni kirjojen dokumentointiin kuin itselleni asettaman 52 kirjan lukutavoitteen seuraamiseen.
Yhden esimerkkinä Helmetin lukuhaasteen 2021 toteutuksesta matkailupainotteisena voi halutessaan lukea Merjan matkassa -blogista:
Jutun otsikkokuva: ©magicbones/123rf.com
En ole lukenut näistä mitään, mutta muutama saattaisi kiinnostaa itseänikin. Erityisesti ylitse muiden on kuitenkin Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä. Toki tuo Töllinkin teos, tai itse asiassa molemmat, voisi kiinnostaa. Joskus olen myös heidän blogiaan vilkaissut.
Kiitos Mikko! Kummankin matkat maailman ympäri ovat kyllä sen verran ainutlaatuisia, että niihin tutustuminen mielestäni hyvinkin kannattaa!
Kiitos lukusuosituksista, näihin on aina mielenkiintoista törmätä ja aina tarttuu näistä itselleni jokin mukaan luettavaksi. Joulukuussa kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan, kiva kokemus. Olin tosin virheellisesti kuvitellut, että nehän voivat olla kivoja, kuunnellessa voisi tehdä samalla jotain. Virhe. Ote kuuntelusta herpaantui, jos samalla teki jotain. Eli tähänkin pitää löytää se rento hetki, kuten kirjoihin.
Kiitos kommentistasi! Tarkkaan ottaen olen kai minäkin joskus kuunnellut yhden äänikirjan, jonka valitsin vahingossa Elisa kirjassa e-kirjan sijaan. Kuuntenin sitä sitten enimmäkseen kuntosalilla lämmittelyn lomassa. Mutta en tykästynyt, etenkään tuohon, ettei voinut selata jos halusi jutun edetessä palata johonkin kohtaan vähän aikaisemmin.
Kiitos linkityksestä Pirkko! :) Minultakin taitaa jäädä tänä vuonna Helmetin lukuhaaste väliin. Ainakin nyt näyttää kevään aikataulut opiskelujen suhteen niin haastavilta, ettei mitään ylimääräistä ehdi lukea. Tässä oli myös hyviä kirjavinkkejä, joita laitoin itselleni ylös. Ehkä sitten joskus ehtii lukea muutakin kuin koulukirjoja.
Kiitos Merja! Jotenkin tuo idea etsiä luettavaa kirjaa jonkun siinä olevan irrelevantilta tuntuvan yksityiskohdan takia ei ole vaan minuun kolahtanut. Mutta sama kai tuo miten luettavansa löytää, kunhan löytää :-)