Bucket List Journey -blogi listasi äskettäin mielestään 100 parasta Unescon maailmanperintökohdetta. Lista on tietysti vain hänen näkemyksensä asiasta, mutta arvostan yritystä, sillä tämän vuoden luku maailman Unescon maailmanperintökohteista on 1154. Valitse nyt sitten näistä ”parhaat”. Päädyinkin, alkajaisiksi, valitsemaan Annetten listalta 25 kohdetta, jotka ovat minuunkin tehneet lähtemättömän muistijäljen.
Sillä tarkkuudella kun olen onnistunut ruksimaan käymämme Unescon maailmanperintökohteet Nomadmanian sivulla, niin näyttäisi, että olemme käyneet yli 200 kohteessa. Bucket List -blogin listan 100 kohteesta olemme käyneet noin 70 kohteessa.
Emme varsinaisesti bongaa Unesco-kohteita, mutta jos niitä osuu matkan varrelle, tai kohtuulliselle etäisyydelle, niin toki käytämme listaa niistä pohtiessamme, että missä jossain maassa ehkä kannattaisi käydä – kyllähän tuo maailmanperintökohdestatus takaa aina vähintäänkin kelvollisen nähtävyyden.
Mutta, siis ne 25 parasta näistä 100 parhaasta. Näistä monet ovat sellaisia, että niihin kannattaa matkustaa vaikka maapallon toiselta puolelta! Kohteiden esittelyt olen pyrkinyt pitämään lyhyinä ja henkilökohtaisina, sillä perustiedot ja käytännön vinkitkin liittyen näihin kohteisiin on kirjoitettu monen moneen kertaan, myös tähän blogiin.
Angkor Wat
Angkorin 1100-luvulla rakennetut temppelit, joista tunnetuin on Angkor Wat, ovat Kambodzan tärkein kohde – eipä taida olla Kambodzassa käynyttä matkailijaa, joka ei olisi viettänyt temppelialueella vähintään päivän, monet useammankin. Me taisimme olla alueella pari päivää ja yhden auringonnousun.
Tämän blogin jutut Angkorin temppelialueelta löydät halutessasi tästä.
Antigua (Guatemala)
Guatemalan vanha pääkaupunki Antigua on moninverroin viehättävämpi paikka kuin Guatemalan pääkaupunki Guatemala City. Kaupunki on tunnettu siirtomaa-aikaisista kirkoista, vanhoista luostareista, kauniista kapeista kaduista, aukioista ja niiden suihkukaivoista – ja kaupunkia ympäröivistä tulivuorista.
Vietimme kaupungissa muutaman päivän, valitettavasti loppusyksystä, sillä ilmeisesti kaupunki on uljaimmillaan pääsiäisviikolla – mutta toisaalta se on silloin tietysti myös ruuhkaisin.
Bagan
Jos Kambodzaan matkustetaan Angkorin temppeleiden takia, niin Myanmariin matkustetaan Baganin temppelien takia. Myanmar taitaa taas olla suljettu maa vielä senkin jälkeen kuin muu Aasia avautuu koronan jälkeen, mutta olimme onnekkaita ja onnistuimme vierailemaan maassa sen nykyhistoriassa lyhyehkön hetken aikana, jolloin maa oli auki.
Cesky Krumlov
Cesky Krumlov on kaupunki, jonne matkustin matkablogista lukemani suosituksen perusteella. Kävimme tässä pienessä kuvankauniissa tsekkiläisessä kaupungissa talvella, mikä olikin sikäli hyvä valinta, että kesällä kaupunki on kuulemma aivan täynnä Prahasta tulevia päiväturisteja. Mekin tulimme Prahasta, mutta tavallisella bussilla ja viivyimme kaupungissa useamman päivän. Helmikuussakin, aikaan ennen koronaa, kaupungissa oli turisteja, mutta yöpymällä kaupungissa voit nauttia siitä etenkin aamuisin ennen päiväturisteja ja iltaisin heidän lähdettyään.
Tämän blogin jutut Cesky Krumlovin kaupungista löydät halutessasi tästä.
Chichen Itza
Chichen Itza Meksikossa on paitsi Unescon maailmanperintökohde myös yksi uuden maailman 7 ihmeestä. Tämä kuuluisin mayojen historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla jäi osaltamme viimeiseksi näistä seitsemästä ja sen nähdäksemme lensimme Keski-Amerikan kierroksemme päätteeksi vielä Cancuniin ja ajoimme yöksi Chichen Itzalle. Yöpyminen oli täälläkin hyvä idea, sillä se tarjosi mahdollisuuden nähdä alueen niin iltavalaistuksessa kuin aikaisin aamulla, taas ennen päiväturisteja.
Delos
Kiersimme yli 10 vuotta sitten Kreikan saaria purjeveneellä ja pysähdyimme myös Mykonoksen saarelle, josta teimme päiväretken Deloksen saarelle, joka oli kaupunki ja kaupunkivaltio ja yksi merkittävimmistä panhelleenisistä kulttipaikoista.
Paitsi temppelit, aukiot, yksityistalojen rauniot ja Leijonaterassin leijonapatsaat saarelta on jäänyt mieleeni Erkki Toivasen opastus, jonka (osittain) pummimme, sillä Kristina Cruisesin ryhmä sattui olemaan saarella samaan aikaan.
Etna
Tulivuoret ovat aina vaikuttavia, mutta pääsiäisenä 2013 toteuttamamme vierailu Etnalla Sisiliassa oli erityisen vaikuttava myös siksi, että Etnan rinteet olivat vielä lumen peitossa ja tie huipulle kulki todellakin lumen halki. Huipulla kuitenkin, kun laitoit kätesi vuoren mustaan pintaan saatoit tuntea miten se oli lämmin.
Galapagos
Jonkin verran olemme harrastaneet syntymäpäivämatkoja ja silloin tietysti syntymäpäiväsankari saa valita matkakohteen. Syksyllä 2006 oli minun vuoroni ja tasavuosisyntymäpäivä ansaitsi kunnon kohteen ja valintani kohdistui tuolloin Galapagos-saarille. Kiersimme pääosan saarista pienehköllä risteilyaluksella ja vielä siten ”oikeassa järjestyksessä”, että kävimme ensin nuorimmalla saarella, Baltralla, jolla tuskin kasvoi vielä mitään ja lopetimme vehreälle Santa Cruzin saarelle.
Geirangervuono
Ensimmäisenä koronakesänä onnistuimme kolmannella yrittämällä saamaan kasaan sellaisen mielestämme riittävän koronaturvallisen matkan Norjaan, johon kuului myös päiväristeily Ålesundista Geirangervuonoa pitkin Geirangeriin ja takaisin. Maisemat niin matkan varrella kuin perillä Geirangerissa olivatkin matkan arvoisia! Tämänkin kohteen osalta meillä oli oikeastaan koronan myötä tuuria, sillä isot risteilylaivat loistivat poissaolollaan ja Geiranger oli mukavan rauhallinen kylä.
Kathmandun laakso
Nepaliin ja sen pääkaupunkiin Kathmanduun päädyimme matkalla Bhutaniin, jonne iso osa lennoista lennetään nimenomaan Kathmandusta. Keväällä 2017 Nepal ja Kathmandu oli vasta toipumasta vuoden 2015 isosta maanjäristyksestä ja näimme monet Kathmandun laakson kohteet osittain raunioina. Jälleenrakennus oli kuitenkin meneillään kaikkialla, joten eivätköhän niin Kathmandu kuin Bhaktapur kuin Patan nouse taas tuhkasta ellei nyt entistä ehompina, niin uljaina kuitenkin.
Tämän blogin jutut Kathmandun laaksosta löydät halutessasi tästä.
Bhutanin Tiikerinpesä on sekin Unescon maailmanperintökohde, mutta se ei jostain syystä ole päätynyt Bucket List Journalin 100 kohteen listalle – ehkä kohde blogin kirjoittajalta on vielä kokematta?
Kielletty kaupunki
Keväällä 2011 työmatkalla Pekingiin lentomme saapui perille aikaisin aamulla. Pitkän lennon jälkeen sovimme, että mennään toimistolle vasta iltapäivällä lounaan jälkeen. Aamupäivä oli ehkä tarkoitettu lepäämiseen ja lennon rasituksista toipumiseen, mutta enhän minä malttanut jäädä hotellihuoneeseen vaan otin taksin Kiellettyyn kaupunkiin. Portilla hyvin englantia puhuva nuori nainen tarjoutui oppaakseni mielestäni kohtuulliseen hintaan ja hyväksyin tarjouksen sen enempää siitä tinkimättä tai vaihtoehtoja etsimättä, sillä nyt aika oli rahaa. Hänen kanssaan sitten kiersimme Kiellettyä kaupunkia käytettävissäni olevan aikataulun puitteissa ja lopuksi hän vielä etsi minulle taksin, jolla pääsin takaisin hotellille.
Kiinan muuri
Työskennellessäni Nokialle samassa organisaatiossa oli myös Pekingissä (ja Intian Chennaissa) työskenteleviä tiimejä. Kevättalvella 2011 vietimme, minä, esimieheni ja muutama kolleegani, vajaan viikon yhdessä Pekingin tiimin kanssa. Työasiat hoituivat ihan kohtuullisesti myös etäyhteyksillä, joten viikon ideana olikin enemmän rakentaa tiimihenkeä ja sen tiimoilta teimme mm. päiväretken Kiinan muurille, Badalingiin.
Kreml ja Punainen tori
Moskovan Punainen tori ja Kreml (ja värikäs Pyhän Vasilin katedraali) sen reunalla kuuluvat niihin paikkoihin maailmassa, jotka on ollut kiva nähdä myös ihan oikeasti sillä televisiossahan alueen tapaa nähdä ellei nyt päivittäin niin ainakin viikottain. Meillä oli hienoinen tuuri sikäli, että näimme alueen vahingossa elävimmillään, sillä osuimme kesäiseen Moskovaan keskelle jalkapallon MM-kisoja vuonna 2018.
Tämän blogin jutut Moskovasta löydät halutessasi tästä.
Lunenburg
Lunenburgin pieni kaupunki Nova Scotiassa Kanadassa saattaa olla tuntemattomin kohde tällä listalla, mutta tämä hyvin säilynyt esimerkki brittiläisestä siirtomaa-asutuksesta ja arkkitehtuurista Pohjois-Amerikassa on ehdottomasti vierailun arvoinen, jos suuntana on itäinen Kanada. Matkalla Halifaxista Lunenburgiin kannattaa poiketa katsomassa myös Peggy’s Coven majakka Indian Harbourissa. Vaikka majakka onkin suosittu turistinähtävyys, niin pieni kylä sen juurella on edelleen myös elävä kalastajayhteisö.
Machu Picchu
Muinainen inkakaupunki Machu Picchu Perussa ei ole kohde, jossa pistäydytään. Ensin on hankkiuduttava läheiseen Cuscon kaupunkiin, inkapääkaupunkiin, ja sen jälkeen matkustettava sieltä pieneen Aguas Calientesin kaupunkiin, josta nousu Machu Picchulle (tyypillisesti bussilla) alkaa. Cuscosta matkan voi taittaa maisemajunalla, jos on onnistunut saamaan siihen liput – ainakin aikaan ennen koronaa ne piti varata kuukausia etukäteen. Maisemajuna ei ole edullisin vaihtoehto, mutta vaivattomin ja kaunein. Ellei sitten halua kävellä perille inkapolkua pitkin. Paikka useamman päivän kestävälle vaelluksellekin on varattava hyvissä ajoin.
Me vierailimme Machu Picchulla osana maailmanympärimatkaamme ja matkanjärjestäjä (Aventura) oli huolehtinut junalippujen varaamisesta.
Muinainen kaupunki hätkähdyttää erityisesti täydellisyydellään: vuoren rinteellä on parisataa rakennusta, temppeleistä ja palatseista asuinrakennuksiin ja varastoihin asti. Kivikaupungissa vaeltavat laamat ovat tietysti söpö lisä maisemaan.
Meteora
Pohjois-Kreikassa korkeiden kalliopylväiden päälle rakennetut luostarit ovat kyllä omituinen näky. Aika hurjaa ajatella, että moniin niistä aikoinaan niissä asuvat munkit nousivat niihin osittain jopa köysihisseillä. Yhtä hurjaa on ajatella, että aikoinaan alue oli meren peitossa ja eroosion myötä meren poistuessa alueelta juuri nuo kalliopylväät jäivät pystyy. Luostareiden rakentamisella näiden pylväiden päälle on luonnollisesti syynsä – munkit tarvitsivat suojaa turkkilaisten valloitettua Thessalian alueen.
Vierailimme Meteorassa junaretkellä Ateenasta ja viivyimme Kalampakan kaupungissa yhden yön, mikä mahdollisti vierailut useammassa luostarissa, sillä ne ovat auki vähän eri viikonpäivinä – ja lisäksi se tietysti mahdollisti myös auringonlaskun retken luostarien maisemaan.
Mont Saint-Michel
Kesällä 2007 kiertelimme Bretagnen rannikkoa vuokra-autolla ennen kuin jatkoimme Kanaalinsaarille. Reitillemme Brestistä St Maloon jäi myös Mont Saint-Michelin luostarisaari. Saari on mielenkiintoinen paitsi ison luostarikokonaisuutensa takia myös alueen suuren vuorovesivaihtelun takia, vuorovesivaihtelu onkin kuulemma juuri täällä suurinta, eli veden pinnan korkeus saattaa vaihdella jopa 15 metriä. Korkeimman vuorovesivaihtelun aikaan, muutaman kerran vuodessa, saari on hetkellisesti kokonaan veden ympäröimä, mutta pääosan aikaa sinne pääse kuivin jaloin tietä pitkin.
Ngorongoro
Ngorongoron kraatterin osalta epäröin hetken, että kuuluisiko tämä nyt omiin Top 25 -kohteisiini vai ei, mutta päätin sitten ottaa sen mukaan, sillä jo kraatterissa vieraillessani tiedostin, että kohde on kieltämättä hieno kokemus, mutta Serengeti, jossa olimme vierailleet juuri sitä ennen, pienensi Ngorongoron kannalta ikävästi sen wau-efektiä.
Mutta onhan tämäkin Tansanian luonnonpuisto ehdottomasti kokemisen arvoinen, niin eläimistöltään kuin alas kraatteriin laskeutumisen osalta. Myös näköala kraatterin reunalla sijaitsevasta hotellistamme kraatteriin oli melkein yhtä hieno kuin näköala Lobo Lodgen kallioilta savannillekin auringon laskiessa.
Pääsiäissaari
Pääsiäissaarelle päädyimme sinne sen kummemmin yrittämättä. Toki kohde meidänkin mielestämme oli aina vaikuttanut mielenkiintoiselta, mutta saarena kaukana mistään se tuntui kuitenkin kohteelta, jonne ei ehkä varta vasten kannattaisi lähteä. Mutta sitten maailmanympärysmatkamme reitti yli Tyynenmeren poikkesi myös Pääsiäissaarella, joten pääsimme kuin pääsimmekin omin silmin näkemään saaren monet moai-patsaat.
Paitsi itse saari, myös sen sijainti oli kiehtonut minua jo ennen siellä vierailua, sillä olin jostain lukenut, että sinne Chilestä lähtevillä lentoilla on reitillä piste, jota kutsuttiin nimellä point of no return. Tässä kohtaa lennolla tarkistettiin, että Pääsiäissaarelle pystyy laskeutumaan, ellei, niin koneen on käännyttävä takaisin, sillä sen jälkeen paluu takaisin ei enää ole mahdollista polttoaineen loppumisen takia. Sään lisäksi Pääsiäissaaren lentokenttä on pieni, joten isoja koneita ei mahdu sinne kovin montaa, jolloin lentokentänkin tilanne vaikuttaa asiaan.
Petra
Petra Jordaniassa olisi saattanut jäädä meiltä näkemättä vaikka sen portilla jo melkein olimmekin. Maaliskuinen vierailumme alkoi Petran kaupunkiin saapuessamme lumisateella ja kuljettajamme lähes panikoi lumisilla teillä ja olisi halunnut kääntyä välittömästä takaisin. Rauhoittelimme häntä kuitenkin ja sanoimme haluavamme yöpyä Petrassa kuten oli sovittu. Aamupäivällä Petran rauniokaupunki olikin vielä sulavan lumen takia suljettu, mutta iltapäivällä sinne onneksi jo pääsi ja kävimmekin siellä kahteen otteeseen (ensimmäinen yritys jäi vajaaksi veden takia).
Serengeti
Tansanian Serengeti on ensimmäinen Unescon maailmanperintökohde, josta koskaan kuulin. Maailmanperintökohde siitä tosin tuli vasta vuonna 1979, mutta paikkana se oli olemassa jo lapsuuteni ajan eläinkirjoissa, joita isäni kanssa luimme.
Serengeti on kohteena laaja, mekin vietimme siellä useamman päivän asuen alueen eri lodgeissa. Keväällä 2003 mukana matkassamme oli myös tuolloin 14-vuotias sisarentyttäreni, joka tapasi soittaa päivittäin kotiin, mutta Serengetin alueellapa kännykät eivät toimineetkaan, joten yhteydenpitoon tuli useampi päivä. Sisareni taisi jo luulla, että leijona oli hänet syönyt :-)
Suuri Valliriutta
Ensimmäisellä Australian vierailullamme kävimme Sydneyssä, Cairnissa ja Brisbanessa. Suuri Valliriutta sijaitsee Cairnsin edustalla ja teimmekin sinne päivän mittaisen veneretken, jonka aikana tutustuimme valliriuttaan snorklaten ja yläilmoista helikopterilennolla. Mahdollisuus helikopterilentoon valkeni meillä vasta aluksella ja sen hinta oli sen hetkiseen tulo- ja varallisuustasoomme nähden korkea, mutta tässä kohtaa järki voitti ja ymmärsimme, että tämä kerran elämässä -hetki, jota ei kannata jättää käyttämättä.
Suuren Valliriutan väitetään näkyvän avaruudesta asti ja helikopterilennolla meille tarjoutui mahdollisuus nähdä se edes ilmasta. Kohde onkin sen kokoinen, että siitä ei kyllä veneestä oikein saa käsitystä!
Taj Mahal
Taj Mahal Intiassa kuullostaa ehkä jo nähtävyytenä jopa kliseiseltä, mutta tällä kertaa kokemus ylitti kyllä etukäteismielikuvat! Mahtavan valkoisen mausoleumin rakennutti hallitsija Shah Jahan 1600-luvulla synnytyksessä kuolleelle lempivaimolleen Mumtaz Mahalille. Myöhemmin myös hallitsija haudattiin mausoleumiin vaimonsa vierelle.
Tätä nykyä yli 400 vuotta vanhaa mausoleumia uhkaa viereisen joen kuivuminen ja sen myötä kallistuminen, jopa kaatuminen, mutta toivotaan, että intialaiset pystyvät ratkaisemaan ongelman.
Taj Mahalkin on myös uuden maailman 7 ihmeen listalla.
Tikal
Kaikista näkemistäni rauniokaupungeista, Angkor Wat mukaanlukien, Tikal Guatemalassa on ollut mielestäni vaikuttavin.
Tikal on maya-kulttuurin muinainen kaupunki, suurin niistä, josta on kaivettu kasvillisuuden alta esiin vasta ilmeisesti alle puolet. Paikoitellen alueella on nähtävissä rinnakkain esiin kaivettuja rakennelmia ja kasvillisuuden vielä peittämiä kumpuja, joiden alla olevat rauniot voi vain kuvitella. Vaikuttavimmillaan Tikal on katsottuna jonkun esiin kaivetun temppelin huipulta. Osalle alueen temppeleistä saa nousta niiden rinnalle rakennettuja portaita pitkin ja yläilmoista voi nähdä valtavan alueen muiden temppelien huippujen kohoavan puiden latvojen yläpuolelle.
Wadi Rum
Vadi, eli kuivunut joenuoma ja laakso sen ympärillä kallioiden keskelle Aqaban ja Petran välillä Jordaniassa tarjoaa huikeita näkymiä ja etenkin jos siellä yöpyykin myös näkymiä sikäläiseen elämänmenoon. Tai no joo, tietysti turistille sopivassa muodossa annosteltuna, mutta kyllä telttamajoitus on lähempänä autenttista kuin Aqaban tai Petran hotellit.
Maaliskuussa teltassa oli kyllä yöllä aika viileää, mutta onneksi meitä oli kaksi ja peittojakin aika monta!
Vielä muutama Unesco-vinkki
Nämä 25 kohdetta olivat siis myös Bucket List Journal -blogin listalla. Mainitsen sen ulkopuolelta vielä muutaman kohteen:
- Tipasan arkeologinen alue Algeriassa
- Valko-Venäjän linnat
- Jogginsin fossiilikalliot Kanadassa
- Ilulissatin jäävuono Grönlannissa
- Hiroshiman rauhanmuistomerkki Japanissa
Listaa voisi tietysti kevyesti jatkaa vaikka vielä 75 kohteella, joista kaikista niistäkin on selkeitä muistikuvia. Kun mennään ihan niihin ”viimeisimpiin”, jotta päästään siihen 200+ kohteeseen, niin joidenkin kohteiden osalta pitäisi ehkä käyttää apuna tätä blogia tai muita lähteitä, että ne saisi selkeästi mieleensä :-)
Lisäksi, etenkin näin korona-aikaan, kannattaa tietysti pitää mielessä Suomen 7 Unescon maailmanperintökohdetta, joilla kaikilla olemme käyneet.
Uusimmat Unescon maailmanperintökohteet
Matkabloggaaja- ja maailmanmatkaajakolleegani Sakari esittelee vuosien 2020 ja 2021 uudet maailmanperintökohteet tässä listassa, joka sisältää esimerkiksi sellaisen ehkä monellekin tutun kaupungin kuin Nizza. Jutussa kommentoidaan myös listalta poistettuja kohteita, viimeisimpänä Liverpool, ja kerrotaan siitä, että Rauman vanha kaupunkikin on tässä mielessä uhattuna.
Vuoden 2019 uusia kohteita kommentoin itsekin tässä jutussa – tuolloin listalle lisättiin uusina kohteina esimerkiksi Baganin temppelialue Myanmarissa.
Jutun otsikkokuva liittyy Kunta Kinten saareen Gambiassa, joka sekin on Unescon maailmanperintökohde. Näkemisen arvoinen sekin, ehdottomasti, vaikka se ei mahtunutkaan tälle listalle.
Aika monessa näistä olen itsekin käynyt, mutta Cesky Krumlov ja Lunenburg olivat itselleni kokonaan tuntemattomia kohteita. Näistä listaamistasi suurin osa ovat omastakin mielestäni sellaisia, että niille kannattaa matkustaa pidemmänkin matkan takaa. Aina Unesco-status ei kuitenkaan aina kyllä takaa maailmanluokan nähtävyyttä…
Tuo lopussa mainitsemasi Ilulissat kiinnostaa muuten tällä hetkellä itseäni kovasti.
Kiitos Mikko! Tuo, että aina Unesco-status ei takaa maailmanluokan nähtävyyttä … toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta kyllä ne yleensä on aika hyvin ”mietittyjä” kohteita, mutta vähän erilaisia keskenään siten, että jonkun kiinnostavuutta/hienoutta ei välttämättä itse osaa arvostaa. Jotain tällaista tarkoitin sillä, että jos olemme niitä yli 200 nähneet, niin ehkä (ainakin) 100 on helppo valita, mutta lopuissa on kyllä sellaisia, ettei niitä meinaa muistaa edes tai sitten ei vaan oikein osannut niitä arvostaa.
Onhan noita Unesco-kohteita tosiaan paljon maailmassa. Kaikki sellaisia ei edes välttämättä ole tullut noteerattua Unesco-kohteiksi käytyään. Mutta on se ihan hyvä referenssi kuitenkin yleensä.
Tästä upeasta 25 kohteen listasta ei ole tuttu itselle kuin Angkor Wat, mutta moni muu niistä kyllä on listalla tulevaisuutta ajatellen.
Kiitos kommentistasi! Totta tuokin, että ihan aina ei etukäteen tiedä kohteen olevan Unescon maailmanperintökohde. Tosin kyllä usein yritämme vähän tsekatakin, että onko moisia kohteemme lähistöllä myös tilanteissa, joissa emme ole jonnekin matkustaneet juurikin siellä olevan Unescon maailmanperintökohteen takia.
Tämähän olikin mielenkiintoinen kooste! Täytyypä muistaa käydä lukaisemassa myös tuo sadan parhaan lista. Mekään ei varsinaisesti bongata WHS:ia, mutta toki käydään kun läheltä liipataan.
Listasi ensimmäinen, Angkor Wat on muuten kohde, johon halusin jo lapsena. Haaveilin, että minusta tulisi tutkimusmatkailija ja pääsisin itse löytämään vastaavia paikkoja. Ei nyt ihan niin mennyt, mutta riittävän lähelle kuitenkin.
Ja Angkor Wat oli sitten lopulta juuri niin upea kuin olin ajatellut, vuosikymmenien odotus ei tuottanut pettymystä. Se on itseasiassa yksi niitä paikkoja, joihin pitäisi päästä uudelleenkin, ei sitä ihan hetkessä koluta.
Kiitos Tanja! Subjektiivisiahan nämä listat aina ovat – paitsi ehkä se täydellinen lista kaikista maailman Unescon maailmanperintökohteista, sille pääsemiseksi lienee jotain ainakin melkein objektiivisiakin kriteerejä. Angkorista ei tainnut lapsena olla kuullutkaan, siinä missä Serengetistä, isäni kun oli kiinnostunut enemmän eläimistä kuin historiasta.
Jaa-a, aika hyvin olen näemmä onnistunut noita välttelemään, kun Punainen tori on ainoa listan kohteista, jossa olen käynyt. Vaikka muuten noita kyllä putkahtelee esiin yllättävissäkin paikoissa. Kulahtanut, kuivahtanut muurien ympäröimä puisto Lahoressa oli jostain syystä Unescon listalla sekin.
Kiitos Daniel! Tuosta yllättävistä paikoista tulee itselleni ensimmäisenä mieleen Jogginsin fossiilikalliot. Ensisijaisesti olimme tuolla roadtripillä ihan vaan tauon tarpeessa ja näimme sitten tien laidalla kyltin tuosta ja löysimme – kahvilan lisäksi – Unescon maailmanperintökohteen! Kiva kohde sikälikin, että rannalla ei ollut noin ketään, eli ei todellaan mikään ruuhkainen turistirysä tyyliin vaikka Taj Mahal.
Vitsit kun tätä lukiessa alkoi pyörimään kaikenlaiset reissusuunnitelmat ja menneetkin reissut mielessä, upeita kohteita ympäri maailmaa on listallesi päätynyt! Itse olen näistä listalle päässeistä käynyt seitsemässä ja kolme on tullut ohitettua hyvin läheltä, niihin kuitenkaan poikkeamatta. Hauska muuten tuo mainintasi Serengetistä pitkäaikaisena haavekohteena, sillä itsellekin se on jäänyt mieleen kiehtovana paikkana jo lapsuudesta, varmaankin joko Avara luonto -ohjelmasta tai jostain kirjasta. Vielä ei ole tie sinne vienyt, kuten ei muihinkaan Afrikan luonnonpuistoihin, mutta josko joku päivä vielä.
Kiitos Anne! Tarkkaan ottaen juuri nyt Afrikan luonnonpuistot voisivatkin olla aika hyvä valinta, sillä niissä ei tapaa olla ruuhkia :-)
Olette kyllä käyneet mielenkiintoisissa kohteissa, kuten arvata saattaa. Maailmanperintökohteita on kyllä tullut kolutuksi paljonkin, mutta noista esille nostamistasi vain viidessä. Listalla on ollut muutamia noista, mutta aina on jokin muu mielenkiintoinen juttu vienyt voiton. On toisaalta hyvä, että on jotain mitä odottaa.
Parempaa reissuvuotta 2022. Jokohan sitä nyt pääsisi… Lauantaina pitäisi lähteä Karibian risteilylle, mutta vielä emme ole uskaltaneet alkaa pakata.
Kiitos Asko! Onnea risteilyllenne, tosin kortit taitavat kyllä olla vähän teitä vastaan nyt, sillä jenkkimatkailu-uutisia seuratessani tuntuu olevan näinä viikkoina enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että risteilyjä perutaan tai niiden reitit muuttuvat satamien kieltäytyessä ottamasta laivoja vastaan, joten meripäivien määrä kasvaa. Myös jatkuva testaaminen on omicronin myötä mielestäni riski, sillä rokotettuna ja oireettomanakin voi antaa positiivisen ja sen myötä päätyä maailmalla karanteeniin, jonka kustannuksia ei edes matkavakuutukset taida Euroopan ulkopuolella korvata. Deltan kohdalla pidin vielä riskiä tartunnasta aika pienenä, mutta nyt sitä ei taida enää oikein voida vähätellä.
Tuttuja kohteita on listallasi ja sitten niitä, joissa en vielä ole käynyt mutta jospa vielä pääsisi.
Nämä erilaiset listat on kivoja ja ne tuo vinkkejä toisille.
Kiitos Sari! Jep, ihan kivoja, sen takia itsekin innostuin tuosta näkemästänä Bucket List Journalin listasta :-)
Upea listaus. Tämä oli matkailulehtitasoa!!! Heräsi myös kiitollisuus ihanasta maailmasta ja toisaalta ärsytys siihen, että edelleen törmää lauseeseen : ”Dream now, travel later”. En vaan suostu. Toki turvallisesti vain Eurooppakohteisiin lentoja ostettu..
Kiitos Mari! Nyt on kyllä matkailun kannalta vähän haastavaa … henkisesti aloin jo ”suostua” siihenkin ajatukseen, että maahanpääsyyn tarvitaan ennen lentoa otettava testi, mutta kohteessa otettavat testit vaativat vielä ajatuksena totuttelemista, sillä niissä on tuo karanteeniin päätymisen riski vaikkei oireita olisikaan.