Olipa ihana kirja!

med kamera och koffert

Tulin viimeinkin lukeneeksi Sanna Jylhän ja Marika Rosenströmin toimittaman kirjan Med kamera och koffert. Kirjaan on koottu matkatarinoita viime vuosisadalta, siis 1900-luvulta, vanhojen matkavalokuvien kertomana. Toimittajat ovat valinneet 160 kuvaa Svenska Litteratursällskapin arkistoista. Mukaan kirjaan pääsivät lopulta 13 matkaa, joille yhteistä oli, että kuvien lisäksi niihin liittyvät tiedot olivat säilyneet muistiinpanojen tai kirjeenvaihdon muodossa – pelkkä kuva ilman tietoa sen kontekstissa ei sittenkään ole kovin arvokas.

Aloin lukemaan ensimmäisiä tarinoita kuvauksena menneistä ajoista, mutta jo ensimmäisten kuvien kohdalla huomasin, että kuvat lähes jokaisessa tarinassa saivat minut palaamaan myös omiin matkoihini näihin samoihin kohteisiin. Tähän ikään ehdittyäni – ja jonkun verran maailmaa kierrettyäni – kirjan kuvaamista kohteista ei yksikään ollut ihan tuntematon. Tosin osa matkoista käsitti useita kohteita, sellaisiakin, joihin ihan viime vuosina ihan perusturisti ei ole tullut lähteneeksi, kuten vaikka Syyria, mutta jokaisella matkalla pysähdyttiin myös minulle tutuissa kohteissa. Matkathan eivät ihan viime vuosikymmeniä lukuunottamatta tavanneet olla lyhyitä viikonloppumatkoja, päiväseltään toisessa kaupungissa pistäytymistä puhumattakaan, vaan kun maailmalle lähdettiin, niin siellä tyypillisesti oltiin kuukausia ja jo matka kohteeseen saattoi kulkea useamman maan kautta.

Seuraavassa muutama poiminta kirjan muistorikkaista matkoista, muistorikkaista niin ne tehneille, kuin minullekin niiden herättäminä muistoina:

En plats for rekreation

Herrskapsfolk på Rivieran – pieni joukko sisaruksia ja heidän perheenjäseniään tapasivat talvehtia Rivieralla 1890 – 1903. Aina välillä seurueeseen liittyi myös ystäviä. Axel Boije af Gennäsin vaimo Eugenie ja hänen kälynsä Valborg Wallensköld olivat innokkaita amatöörikuvaajia, siitä huolimatta, että kuvaaminen tuohon aikaan tapahtui isoilla kameroilla ja lasilevyille.

Kirjan kuvissa pysähdyin alla olevaan kuvaan Hotel St. Jamesista Le Cannetista, sillä kuvateksti kertoo, että perhe oleskeli täällä kuukausia ja mukana matkassa heillä oli valokuvia, tauluja ja seinävaatteita.
Harvemmin matkatavaroissani tätä nykyä on tauluja, ei ainakaan niin päin, että toisin niitä kotoa mukanani hotellihuonettani somistamaan! Mutta ehkä, jos olisin vaikka asettumassa talvikuukausiksi jonnekin Välimeren rannalle, niin voisin harkita sitä, joidenkin esineiden osalta …

med kamera och koffert
Kaikki vanhat kuvat: Svenska litteratursällskapet i Finland (CC BY 4.0)

Yhden tammikuun vietimme mekin Välimeren rannalla, pääosin Purtugalissa. Juttu Algarven (ja Cadizin) hintataso sisältää paitsi kustannusyhteenvedon myös myös linkit kaikkiin kyseiseltä reissulta kirjoittamiini juttuihin.

Tavira
Tavirasta vuokraamamme asunto, jonka sisustukseen tyydyimme kyllä ihan sellaisenaan

Kaikki kirjan kuvat on muuten talletettu Finna.fi -arkistoon, eli hakupalveluun, jossa on aineistoja arkistoilta, kirjastoilta, museoilta ja muilta toimijoilta. Kirjassa Med kamera och koffert olevat kuvat on jopa koottu Finnassa omaksi kokoelmakseen. Kuvia voi siis halutessaan tarkastella myös verkossa, mutta niihin liittyvät tarinat saat vain lukemalla kirjan.

Till fjärran Samarkand

Frans Nybergs transkaspiska resa – isä ja poika, Frans Nyberg vanhempi ja nuorempi matkasivat Transkaspiaan (siis nykyiseen Turkmenistaniin), Kazakstaniin ja edelleen Uzbekistaniin, Samarkandiin ja Tashkentiin. Kuvassa isä ja poika ylittämässä Kaspianmerta Bakusta Transkaspian puolelle. Matka oli alkanut Viipurin ja Moskovan kautta Azerbaidzanin Bakuun, jossa isä työskenteli Emanuel Nobelin öljy-yhtiössä,

med kamera och koffert

Kaspianmerta emme Azerbaidzanissa ja Bakussa käydessämme ylittäneet, mutta teimme kyllä pienen risteilyn tällä maailman suurimmalla järvellä, jonka tosin jotkut luokittelevat mereksikin.

Kaspianmerellä
Kaspianmerellä keväällä 2014

Konstnär i tropikhjälm

Harald Gallén i Japan och Kina – taiteilija Harald Gallén, joka vietti ison osan elämäänsä ulkomailla. Hän haki inspiraatiota niin Intian temppeleistä, Marokon autiomaista, kuin Bretagnen rannikolta ja Lapin tunturimaisemista. Syksyllä 1914 taiteilija teki pitkän matkan Kaukoitään, josta tämä kuva Pekingin kesäpalatsissa sijaitsevasta marmorilaivasta. Harald pohtii, että koska keisarisuvun jäsenet eivät noihin aikoihin poistuneet palatseistaan, niin marmorilaivassa he pääsivät kuin pääsivätkin “merelle”.

med kamera och koffert

Kesäpalatsissa emme Pekingissä ole käyneet, mutta marmorilaivan näimme Brunein pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa.

Sultan Omar Ali Saifuddin mosque

Bland kaffebuskar och skyskrapor

Eduard Pauligs Amerikaresa – Eduard Pauligilla oli kiitollinen työ, joka käsitti mukavasti matkailua. Tammikuussa 1927 hän lähti kahvin merkeissä viisi kuukautta kestäneelle matkalle Amerikoihin, niin Etelä-, Keski- kuin Pohjois-Amerikkaan. Kahvipensaita tuli tarkasteltua ainakin Brasiliassa, Costa Ricassa ja El Salvadorissa.

Kuvassa paitsi matkailija ja kahvipensas myös hänen käyttämänsä kameralaukku – laitteet olivat pienentyneet merkittävästä vuosisadan alusta.

Kahvin lisäksi Med kamera och koffert -kirjassa paneudutaan myös teehen, sillä kirjassa myös mukana oleva Ida ja Harald Furuhjelmin matka Indonesiaan Jaavan saarelle tuotti Helsinkiin kaupungin ensimmäiset teekaupan.

med kamera och koffert

Kahvipensaita mekin pysähdyimme tarkastelemaan esimerkiki Keski-Amerikan kiertomatkallamme useampaan otteeseen. Kuten Eduard Paulig, mekin pidimme kovasti Guatemalassa Antiguan kaupungista.

Antigua – Guatemalan ykköskohde

Som ung praktikant i Tredje riket

Thelma Starckjohann i Tyskland – Thelman isoisä oli muuttanut Saksasta Viipuriin ja Thelman äiti oli kasvanut Englannissa. Perheessä puhuttiin siis englantia, saksaa, ruotsia ja suomea ja kielitaitoinen Thelma kouluttautui sihteeriksi niin Englannissa kuin Saksassa ja työskenteli sen jälkeen perheyrityksessä. Syksyllä 1938 Thelma matkusti Saksaan työskennelläkseen ja opiskellakseen pikakirjoitusta Hampurissa. Vuoden aikana Thelma seurasi läheltä Saksan muuttumista – hän palasi Suomeen vasta kesällä 1939.

Thelman kuvissa näkyy hakaristejä, mutta myös ihan tavallista nuorten elämää Saksassa talvella 1938-39. Hän seurasi läheltä Hitlerin vierailua Hampurissa sotalaiva Bismarkin vesillelaskun yhteydessä, mutta teki myös pieniä matkoja, mm. Berliiniin.

Vieraillessamme Berliinissä kolmannen kerran yövyimme Hotel Adlonissa ja saimme huoneen, josta oli näköala Brandenburg Torille. Avatessamme huoneen ranskalaisen parvekkeen ovet turistit vilkuttivat meille, luullen ehkä, että olimme jotenkin kuuluisia, sillä monet hotellissa juuri näissä huoneissa asuneet, ovat olleet kuninkaallisia tai filmitähtiä.

Brandenburg Tor

Hotel Adlon

Kontrasternas land

Bernhard Landtman som barnläkare i Indien – lastenlääkäri Bernhard Landtman työskenteli WHO:lle Intiassa, New Delhissä, vuonna 1950. Hän meni myös naimisiin New Delhissä ja teki nuorikkonsa Britan kanssa häämatkan Taj Mahalille.

matkakirja sls

Taj Mahal oli mukana meidänkin Pohjois-Intian kierroksellamme, joskin siinä vaiheessa häämatkastamme (joka muuten suuntautui Paraisille, siis oikeasti Paraisille, ei Pariisiin) oli jo kolme vuosikymmentä.

Taj Mahal

Med journalistens blick

Margareta “Marcella” Norrmén mot våren i Sydeuropa – Margareta Norrmén työskenteli pitkään Hufvudstadsbladetin toimittajana. Keväällä 1958 hän teki matkan Nizzaan, Madridiin ja Lissaboniin ja kirjoitti matkastaan kuusiosaisen matkakertomuksen otsikolla “Vi flyger mot våren med SAS”. Kirjassa arvellaan kainosti, että juttusarja oli varmaankin tilaustyö, jolla oli markkinoinnillisia tavoitteita – siis vaikuttajamarkkinointia vuoden 1958 malliin.

Kuva alla on Lissabonin Praca do Comerciolta.

matkakirja sls

Olen usein kerrannut, että – ennen koronaa – matkailun “vuosikellomme” oli muotoutunut sellaiseksi, että kaukomatkat asettuivat talvikaudelle, kevät ja syksy olivat hyvää aikaa vierailla Euroopassa ja kesällä matkustimme useimmiten kotimaassa ja ehkä Pohjois-Euroopassa. Kevätmatkat olivatkin usein juuri “matkoja kevättä vastaan”. Sellaiseksi, ainakin osittain, voisi myös väittää keväällä 2015 sapattivapaani päätteeksi tekemämme matkaa Lissaboniin.

Llissabon ja nuori turisti
Sisarentyttäreni Praca do Comerciolla, kuvakulma mereltä kaupunkiin päin

Sekreterare på vift

Werna Ulfves som turist i Italien – Werna Ulfves työskenteli pitkään Sairaanhoitajaliiton sihteerinä. Jo 1950-luvun lopulla hän alkoi tehdä turistimatkoja niin Pohjoismaihin kuin kauemmaskin, mm. Italiaan, jonne hän palasikin useita kertoja.

Wernan ottamat valokuvat päätyivät leikekirjoihin, kuten hänen matkaltaan keräämät postikortit, pääsyliput, kartat, ravintolalaskut ja sokeripussit!

Wernan osalta minun oli vaikea valita vain yhtä kuvaa, mutta juuri Napolista palattuamme päädyin tähän vuonna 1967 otettuun kuvaan. Werna osallistui ryhmämatkaan, joka vei Roomasta Sisiliaan. Matkaa taitettiin bussilla ja junalla ja yksi tauoista pidettiin Napolissa. Napolin ohella huomiostani kilpaili kuva Etnalta, sillä Etnalle mekin nousimme aikoinaan Sisiliassa käydessämme.

matkakirja sls

Napoli
Hotellimme terassilta Napolissa napatussa kuvassa samainen hotelli taustalla oikealla!

Muita tarinoita maailmalta

Lisäksi kirjan matkassa pääsi Indonesiaan (Plantageägare på rundresa), Kanadaan Victoria Islandille (Skoghuggarliv “Over There”), viimeisen rahtia Australiassa hakeneen purjelaivan matkaan (I storm och stiltje), Göran Schildtin matkassa Välimerelle ja Niiliä pitkin aina Sudaniin asti (Med sol i seglen) ja Iraniin (Textilexpert på uppdrag av FN).

Näiden tarinoiden kuvista pysähdyin vielä ainakin Göran Schildtin kuvaan kyyhkyslakasta Niilin varrella Egyptissä ja Björn Petterssonin kuvaan nollameridiaanin ylitykseen liittyvistä rituaaleista matkalla Australiaan.

med kamera och koffert kombo

Päiväntasaajan olemme ylittäneet laivalla, Galapagoksen risteilyllä, mutta vaikka saimmekin siitä diplomit, niin kovin riehakkaita menoja siihen ei liittynyt. Kyyhkyslakoista vaikuttavimmat, tosin modernit sellaiset, näimme aikanaan Qatarin Dohan kulttuurikaupunginosa Katarassa. Iranissa mekin pidimme Esfahanin (Isfahanin) kaupungista. Kanadassa Vancouver Islandilla kävimme vain pääkaupungissa, Victoriassa, eli Port Albernissa emme ole käyneet,

Kuvien lisäksi kirja kertoo tietysti myös tarinan niin matkailun kuin valokuvauksen historiasta, pahoitellen ehkä hiukan sitä, että jälkipolville säilyneet matkakuvat ovat enimmäkseen varakkaiden ihmisten ottamia, sillä 1900-luvun alkupuolella matkustaminen oli mahdollista vain harvoille. Matkustaminen oli kallista eikä työssä käyvillä ihmisillä ollut aluksi juuri lomiakaan, joita voisi käyttää matkustamiseen.

Valokuvauksen kehittymisestä kertovat ehkä jotain myös eri kappaleiden maininnat siitä, että nämä kuvat ovat perheen tai suvun arkistoista, joissa kuvia on yhteensä, vuosisadan alkupuolella, ehkä 300, vuosisadan edetessä ehkä 3000. Vertailun vuoksi, että kohta 18 vuotta täyttävän matkablogimme kuva-arkistossa on kuvia noin 20 000!

Kirja on siis, kuten otsikosta ja väliotsikoista varmasti jo huomasit, ruotsinkielinen, mutta rohkaisen ehdottomasti tarttumaan siihen mahdollisesti vähäisemmälläkin ruotsinkielen taidolla, sillä kuvia on tosiaan paljon ja kuvatekstit kertovat ison osan tarinoista – ja ovat lyhyitä ja sen myötä helppolukuisia!

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Join the Conversation

8 Comments

  1. Tämä kuulostaa todella kiinnostavalta ja myös valitut kohteet olivat niitä, no ei ehkä ihan tavanomaisia kohteita, varsinkaan tuohon aikaan. Ruotsia en ole käytännössä valmistumiseni jälkeen käyttänyt, niin se kyllä tuottaa itselleni hankaluuksia, mutta voi hyvin olla, että tähän tulee tartuttua.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Tämä kirja ilmestyi jo jokin aika sitten, eli löytynee jo kirjastoistakin kohtuullisella jonottamisella. Kokeile, jos vaikka ruotsikin sittenkin sujuisi!

  2. says: Daniel

    Jahas, isänisän äidinisä on käynyt Costa Ricassa 94 vuotta sitten, ja minä olen lähdössä sinne ensi kuussa. Eihän tätä kirjaa voi olla lukematta – kiitos mainiosta vinkistä! Saas nähdä, päädytäänkö samoihin paikkoihin. Minä tosin (älä vaan kerro kenellekään!) en kahvista välitä tuon taivaallista, kupillisen voin juoda, jos sosiaalinen tilanne sitä vaatii.

    Vaikuttaa kyllä muiltakin osin mielenkiintoiselta teokselta. Toivotaan, että Adlibris toimittaa nopeasti!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Mielenkiintoista, harvoinpa sitä tapaa sukunsa edustajia löytää toisten kirjoittamista blogijutuista :-) Mutta joo, suosittelen kirjaa, sukulaisilla tai ilman. Kahvi ei muuten ole meikäläisenkään juoma, olisiko pakollinen sosiaalinen tilanne sen osalta osunut kohdalle viimeksi jotain kymmenvuotiaana, kun vierailimme vanhan sukulaistädin luona Lammilla – isä sitten meille lapsille, että tämä täti ei ymmärrä, jos hänen kahvinsa ei kelpaa, eli nyt juotte :-) 60-70 -luvuilla lapset eivät aina vielä olleet kyläiltäessä ihan keskiössä …

  3. Kyllä on vaan maailma muuttunut noista ajoista, hauska tuo taulujen ottaminen matkalle mukaan! Huomaa kyllä eron kuinka ennen matkustettiin hitaasti ja ajan kanssa, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa tai ainakin tuntuu siltä, että mennään taas hitaampaan matkustustapaan koronan jälkeisenä aikana.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Niin, matkustettiin hitaasti ja oltiin kohteessa pitkään. Ja otettiin mukaan ellei nyt koko omaisuutta, niin ainakin puolet siitä :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.