Kiel – matka Kielistä Hampuriin

Satamakaupunki Kiel ei taida olla turistien ykköskohde Saksassa. Me kuitenkin päädyimme tänä keväänä myös Kieliin, koska Pohjanmeren risteilymme alkoi Kielistä (ja päättyi Hampuriin). Itse asiassa en itsekään entuudestaan tiennyt Kielistä oikein muuta kuin Kielin kanavan – enkä edes sitä, että sen toinen pää on Brunsbüttelissa. Eipä silti, en minä vieläkään tiedä mitään muuta Brunbüttelista, sillä vaikka olimmekin hetken yöllä hereillä ohittaessamme kanavan viimeisiä sulkuja, niin silloin oli jo pimeää.

Mutta, eipäs vielä kiirehditä kanavaan, sillä toki Kielissäkin on muutamia ihan kivoja kohteita.

Varovaisina omatoimimatkailijoina olimme valinneet lentää Hampuriin jo risteilyn lähtöä edeltävänä päivänä. Hampurin lentokentältä matkustimme Kieliin bussilla, kun viime tipassa tajusin, että junamatka Hampurin kautta veisi meidät ensin väärään suuntaan ja sitten takaisin. Suoria busseja Hampurin lentokentältä tuntui lähtevän lähes kerran tunnissa ja omalta osaltamme ehdimme juuri sopivasti lentokentällä nauttimaan kevyen lounaan, ostamaan vähän eväitä ja bussiliput. Jälkimmäiset olisi toki voinut ostaa myös bussista, mutta kun lentoaseman turisti-info mainosti niitä myyvänsä, niin ostimme ne siitä ja kivasti myyjäksi sattuikin alunperin suomalainen nainen, joten asiointi sujui kivasti kotimaisella!

Vuorokausi Kielissä

Kielissä olimme valinneet hotellin läheltä risteilysatamaa ajatuksena, että ainakin iltapäivällä laivalle siirtyessämme voisimme yhden matkalaukun, yhden lentolaukun ja repun kanssa kävellä sinne. Sattumalta hotellimme sijaitsi jollain lähinnä eroottisia liikkeitä ja baareja sijaitsevalla kadulla, mutta meille sen sijainti oli hyvä, hotelli siisti, henkilökunta tosi ystävällistä – eikä naapurustostakaan ollut mitään haittaa. Eli siis suositus Hotel Flämischer Hofille!

Kielissä tutustuimme ensimmäisenä iltapäivänä keskustan kävelykatualueeseen ja toisena aamupäivänä kasvitieteelliseen puistoon ja merimuseoon. Kaikki kivoja ainakin lyhyen vierailun arvoisia kohteita.

Hotelliltamme kävelimme takaisin rautatieasemalle sen verran mutkiellen, että näimme kaupunkikuvaa elävöittäviä vesialtaita kuten Bootshafenin ja Kleiner Kielin. Holstenstrasse ei ehkä ole kauneudella pilattu, mutta elämää sillä kuitenkin on, vaikka myymälävalikoimassa ehkä korostuvatkin outletit ja muut edullisuuttaan mainostavat liikkeet. Ehkäpä juuri siksi kadulla olikin ihmisiä … Jos oikeasti haluaa viettää päivän (tai osan siitä) shoppaillen, niin kannattanee suunnata rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevaan Sophienhofin kauppakeskukseen.

Seuraavana aamuna valitsimme jo kohteita harkitummin, sillä aikaa ei ollut kuin alkuiltapäivään.
Huhtikuussa, kylmän kevään jälkeen, tilanteessa, jossa kotoa lähtiessämme etupihaamme peitti vielä lumi, kasvitieteellinen puutarha kevätkukkineen ja kukkivine puineen oli must-kohde. Puisto oli kyllä aika pieni, mutta kuitenkin juuri niin kaunis kuin kuvissa ja kevätkukkiakin löytyi. Vanha näköalapaviljonkikin oli myös näkemisen arvoinen, vaikka emme sen huipulle viitsineetkään kiivetä häiritsemään sinne aamiaiselle tai picnicille asettunut pariskuntaa.

Rannan museolaiturilla oli esillä vanhoja laivoja ja läheiseltä edelleen käytössä olevalta laiturilta olisi voinut lähteä vaikka satamaristeilyllä. Valitsimme kuitenkin rannalla sijaitsevan pienen merenkulkumuseon ja sen kahvilan. Pieni museo osoittautui onnistuneeksi valinnaksi sekin ja erityisesti sen hinta/laatusuhde oli loistava (museo on ilmainen).

Ostseekai, Schwedenkai, Norwegenkai

Aamupäivän päätteeksi kävimme hakemassa tavaramme hotellilta ja palasimme Ostseekaille jonottamaan laivaan ja sitä ennen koronatestiin. Jälkimmäistä olimme jännittäneet jo edeltävän viikon, laivaan nousua emme niinkään. Mutta hyvin se meni, niin testi kuin lopulta koko risteily, josta jo kirjoitinkin jutun, kuten myös sen kohteista.

Kielin sataman rantoja talsiessamme huomiomme kiinnittyi myös siihen, että Suomea lukuunottamatta täällä oli läsnä koko Itämeri. Schwedenkain terminaali/toimistorakennus hätkähdytti arkkitehtuurillaan, matka Norjaan olisi voinut alkaa Norwegenkailta ja meidän matkamme alkoi Ostseekailta, ei tosin tällä kertaa Itämerelle vaan Pohjanmerelle.

M/S Hamburg lähdettyä Kielistä jaoimme aikaamme maisemien katselun, pakollisen pelastusharjoituksen ja illallisen välillä. Ensimmäisten Kielin kanavan sulkujen kohdalla piti jo välillä nousta illallispöydästä – valitsimme tarkoituksella yläkerran buffet-ravintolan tätä ajatellen – katsomaan miten matkamme kanavaan ja vähän myöhemmin kanavassa sujui.

Kielin kanava

Kielin kanavan läpi tehdään vuosittain n. 30 000 laivamatkaa – Panaman kanavassa ”vain” 14 000. Kielin kanava onkin yksi maailman vilkkaimmin liikennöityjä kanavia. Sen pituus on 98 km ja siinä on vain kahdet sulut, toiset Itämeren päässä ja toiset Brunsbüttelissa. Siltoja sen yli sen sijaan on 10 ja sen ali kulkee 2 tunnelia. Kanavan voi myös ylittää jollain sen ylittävistä 14 lossista.

Matka Pohjanmereltä Itämerelle lyhenee Kielin kanavan kautta reippaasti, esimerkiksi matka Helsingistä Hampuriin 30 prosentilla.
Kanavan läpi kulkeminen kestää noin 8 tuntia.

Itämeren pään sulun ympäristökin oli ihan kaunis, joten kanavaan meno oli ihan viehättävää katseltavaa.
Kanavassa eteneminen sen sijaan ei sitten enää kovin ihmeellisiä maisemaelämyksiä tuottanut ja tosiaan Brünsbüttelissa oli jo pimeää.

Viikko Pohjanmerellä tuoreeltaan

Matkamme varrelta julkaisimme pieniä kuvakertomuksia Facebookissa tähän tapaan:

Kielistä

Helgolandista

Syltin saarelta

Amrumin edustalla vietystä päivästä

Bremenistä

Hampurista

Pohjanmeren risteily blogissa

Tämän Kiel ja Kielin kanavastakin kertovan jutun lisäksi matkamme päätyi seuraaviin blogijuttuihin:

• Viikko Pohjanmerellä, eli tältä viikon piti näyttää
• M/S Hamburg keväisellä Pohjanmerellä, eli tällainen reissu siitä tuli, mukana myös kustannusyhteenveto
• Helgoland
• Hyljeretki Pohjanmerellä Syltin saarelta
• Sylt – saari, jolta hiekkaa ei saa viedä pois
• Bremenin soittoniekat