Viime kesänä jälkeen olimme nähneet 28 majakkaa Suomessa. Olimme yöpyneet Sälgrundissa ja Kylmäpihlajalla, mutta emme Suomen majakoista komeimmalla, Bengtskärissä. Asia oli syytä korjata ja niinpä tein alustavan varauksen kesälle 2022 jo heinäkuun lopussa 2021. Ilmoittauduin myös peruutusjonoon, joka itse asiassa olisikin tuottanut mahdollisuuden yöpyä majakassa syyskuun lopulla, mutta ajankohta ei sopinut meille. Tällä hetkellä Bengtskär on loppuunmyyty kesälle 2022, mutta alustavia varauksia voi jo tehdä kesälle 2023 ja peruutusjonosta voi hyvinkin vielä vapautua paikkoja tällekin kesälle. Alustavat varaukset vahvistetaan keväällä 2023 siinä vaiheessa kun kesän 2023 hinnat ovat tiedossa. Toukokuinen vuorokautemme Bengtskärissä maksoi venekuljetuksineen ja ruokailuineen kahdelta hengeltä kahden hengen huoneessa 550 euroa.
Veneellä Kasnäsin satamasta
Matkamme Bengtskäriin alkoi automatkalla Espoosta Kasnäsin satamaan. Googlen mukaan aikaa n. 180 km matkaan menisi n. 2,5 tuntia, mutta varasimme aikaa pienelle tauollekin ja halusimme olla satamassa ajoissa, joten lähdimme Espoosta jo 7:30. Kuljetus Bengskäriin lähti Kasnäsin satamasta, Vänön laiturista, klo 11. Valitsimme rannikkotien ja tauon Perniössä, vaikka reitti Turuntietä pitkin Saloon olisikin ajallisesti ollut muutaman minuutin nopeampi.
(Jos olet menossa Bengtskäriin, niin ajat ja paikat kannattaa toki vielä tarkistaa sillä hetkellä.)
Kasnäsin satama on kesäisin suosittu kohde, onhan siellä vierasvenesatama, vuorolaivojen laiturit ja kylpylä, joten parkkipaikat saattavat olla tiukassa, mutta ei hätää, Bengtskärissä yöpyjille on varattu paikat puomilliselta alueelta. Tarkemmat tiedot saa majoitusvarauksen yhteydessä
Reissun ensimmäisen yllätyksen koin jo laivamatkalla. Bengtskäriin yöksi matkaavien lisäksi alukseen tuli bussillinen päiväretkeläisiä pääkaupunkiseudulta ja heidän joukossaan hyvä ystäväni vuosien takaa. Koronavuosina tapaamisemme olivat jääneet vain muutamaan, mutta olemme kuitenkin pitäneet yhteyttä yli 40 vuotta ja päädymme sattumalta samalle laivalle ja hetkeksi samalle saarelle!
Bengtskärissä olimme käyneet kerran ennenkin, kesällä 2003, Turun pursiseuran järjestämällä retkellä. Tuolloin saavuimme Kasnäsiin purjeveneellä, joka jätettiin päiväksi Kasnäsin satamaan ja päiväretki Bengtskäriin toteutettiin samaan tapaan majakan yhteysaluksella, sillä omalla aluksella rantautuminen Bengtskäriin on aina epävarmaa ja haastavaa.
Haahkoja ja lisää haahkoja
Vajaassa 20 vuodessa Bengtskär oli kuitenkin muuttunut – ei toki itse majakka, kovin paljoa, vaikka olihan sitäkin kunnostettu. Esimerkiksi iso pyöreä ikkuna aikoinaan valtavan sumutorven kätkeneessä aukossa oli vaihdettu majakan tyyliin paremmin sopivaksi. Mutta tilanne saaristoluonnossa oli muuttunut kahdessa vuosikymmenessä oleellisesti. Ponnistelut merikotkakannan pelastamiseksi ovat tuottaneet tulosta, ehkä liiankin hyvin, ja saariston merikohtakanta on voimissaan. Mutta sen myötä haahkoista on tullut uhanalainen laji, sillä haahkat ja haahkanpoikaset ovat merikotkille mieluisaa ravintoa. Haahkat puolestaan ovat sopeutuneet tilanteeseen asettumalla Bengtskärin pienelle luodolle, jossa on jatkuvasti ihmisiä, jotka läsnäolollaan suojelevat pesiviä haahkoja.
Toukokuu on parasta pesimäaikaa
Kesältä 2003 en muista Bengskäristä haahkanpesiä – tosin ehkä pesintä jo 14.6. olisikin ollut ohi – mutta keväällä 2022 luodolla pesii kuulemma yli 500 haahkaa! Kun ottaa huomioon, että iso osa saaresta on paljasta kalliota, niin jäljellä olevalla alueella on haahkan pesiä todella vieri vieressä. Neliömetrin alueella saattaa helposti pesiä 5-6 haahkaa. Nyttemmin polut saarella on, kallioita lukuunottamatta, rajattu köysillä ja sen lisäksi mahdolliset yksittäiset haahkanpesät on merkitty puolimetrisillä tikuilla, jotta kävijät eivät vahingossa astuisi pesien tai hautovien emojen päälle. Turistien saapuessa saarelle enää ei, ainakaan kevätkesästä, aloiteta kertomalla saaren ja majakan historiasta vaan käymällä läpi käyttäytymissäännöt haahkojen kohtaamiseen. Mutta toisaalta, haahkat ovat valinneet tämän saaren siksi, että täällä on ihmisiä, joten ei niitä tarvitse jättää kokonaan rauhaan – kunhan nyt ei ihan pesiin astu tai tahallaan pelästytä kallioilla liikkuvia haahkapoikueita. Me, ihmiset, emme tällä kertaa ole vain häiriöksi, me olemme myös haahkojen suojakilpi.
Haahkojen uhanalaisuutta on kuulemma lisännyt myös se, että pesivien naaraiden karsiutuminen joukosta helppoina saaliskohteina on tuottanut sukupuolten välisen epäsuhdan, koiraita on paljon enemmän kuin naaraita. Pariutumisaikaan yhtä naarasta saattaa havitella niin monta koirasta, että pahimmillaan naaras ei osaa valita yhtään ja jättää stressaantuneena pesimisen kokonaan väliin. Bengtskärissä tätä epäsuhtaa on kuitenkin vaikea havaita, sillä satunnainen kävijä liikkuu naaraiden ja haahkanpoikasten seassa, mutta etenkin päivällä koiraat ovat kauempana merellä, joten päiväkävijöiltä saattaa jäädä koirashaahkat kokonaan näkemättä. Alkuillasta koiraatkin kuitenkin palaavat luodolle ja viettävät yönsä esimerkiksi kallioilla Bengtskärin saunan edustalla.
Bengtskärin taistelu ja sotamuseo
Haahkaopastuksen jälkeen vuorossa oli pieni kertaus majakan historiaa, josta tunnetuin on tietysti Bengtskärin taistelu jatkosodassa heinäkuussa 1941. Talvisodan jälkeen osana Moskovan rauhansopimusta Suomi oli joutunut luovuttamaan Hankoniemen ja Hangon kaupungin Neuvostoliitolle merisotatukikohdaksi ja suomalaiset käyttivät Bengtskäriä alueen tarkkailuun. 26. heinäkuuta 1941 neuvostoliittolainen maihinnousuosasto teki luodolle yllätyshyökkäyksen tavoitteenaan räjäyttää majakka, jota suomalaiset käyttivät tähystys- ja tulenjohtopaikkana. Venäläisten tiedustelun mukaan saarella olisi ollut vain kuuden miehen vartio, mutta sitä oli kuitenkin aikaisemmin tapahtuneen Morgonlandetin hyökkäyksen jälkeen vahvistettu 29 miehellä, eli täälläkin, kuten nyt Ukrainassa, venäläiset luulivat selviävänsä helpolla, mutta toisin kävi. Pari päivää kestäneet taistelut vaativat lopulta 32 suomalaisen ja arviolta n. 100 venäläisen hengen, mutta majakka säilyi – ja Bengskärin luoto säilyi suomalaisilla. Taistelua tukivat mm. Örön ja Granholmenin patteristot, joita pyydettiin taistelun pahimmassa vaiheessa ampumaan suoraan kohti Bengskäriä.
Majakan portaissa vierailijoille esitellään vielä nykyisinkin kohtaa, jossa on jälkiä puolustajien käyttämästä viimeisestä kranaatista, joka lopulta esti venäläisiä nousemasta majakkaan. Majakan pohjakerroksessa on pieni sotamuseo, joka sekin kertoo Bengskärin taistelun historian.
Aikaan ennen Bengtskärin taistelua Bengskär oli viiden majakanvartijaperheen koti. Enimmillään saarella asui 32 ihmistä, joista 21 oli lapsia. Majakassa toimi koulukin, joten lapset saattoivat viettää majakalla koko lapsuutensa. Majakan valosta ja sumutorvesta huolehtiminen vaati viiden miehen työn.
Majoittuminen majakassa
Nykyhetkessä useimmat turistit olivat tässä vaiheessa jo ehkä enemmän kiinnostuneita Bengtskärin kuuluisasta kalakeitosta ja jälkiruuaksi tarjoiltavista maailman parhaista voisilmäpullista. Päiväkävijöiden siirtyessä lounaalle majakan toiseen kerrokseen me yöksi jäävät saimme huoneemme majakan kolmannesta kerroksesta ja ehdimme pahimman lounasruuhkan aikaan asettumaan taloksi. Huoneet ovat siistejä, kohdallemme osunut majakkamestari Laineen huone kahdelle hengelle tilava, jopa iso – ja kaikista huoneista on tietysti merinäköala!
Kolmannessa kerroksessa on majoittuvien käytössä yksi yhteinen wc, joka toimii sadevedellä, eli pesualtaiden hanoista tulevaa vettä ei suositella juotavaksi vaan juomavettä on tarjolla yleisissä tiloissa olevissa vesikanistereista. Päiväkävijät ohjataan ulko-wc:hin (tai pisuaariin). Suihkua ei sisätiloissa ole, mutta jokainen huone saa illaksi oman saunavuoronsa 16:30 – 22:30 välisenä aikana, 7 huonetta, 7 tuntia sauna-aikaa. Tunnit jaetaan saarelle saavuttaessa mahdollisuuksen mukaan itse kunkin toiveiden mukaisesti. Ehdimme ”huutamaan” itsellemme 20:30 vuoron, eli pari tuntia illallisen (18:30) jälkeen sopivasti ennen auringonlaskua (ja nukkumaanmenoa).
100-vuotias puusauna tarjosi hyvät löylyt emmekä varsinaisesti edes haikailleet kuulemma 8-asteiseen meriveteen. Hyvää uimalaituria Bengtskärissä ei ole, mutta toki rannalta joistain kohdista olisi päässyt uimaan.
Majoituspakettiin kuuluvat paitsi majoitus ja venekuljetukset myös ateriat, eli saapumispäivänä lounas, iltapäiväkahvi vielä päiväkävijöiden lähdettyä ja illallinen. Lähtöpäivänä aamiainen tarjoiltiin klo 9:00 ja lounas 12:30, eli juuri siihen aikaan kun seuraavan päivän päiväkävijät olivat vielä saapumisinfoissa. Toisena päivänä majoittujille tarjoiltiin lounaalla lohikiusausta ja jälkiruuaksi hedelmäpiirakkaa, eli kahtena peräkkäisenä lounaana ei tarvinnut syödä samaa ruokaa. Myös illallisbuffetissa oli tarjolla ihan muuta kuin lohikeittoa, mm. lohta ja ahventa – tai vaikka wieninleikettä, jos ei kalasta pitänyt. Erikoisruokavaliot ja erikoistoiveet pitää toki ilmoittaa etukäteen.
Lähtöpäivänä huoneet piti luovuttaa viimeistään 10:30, mutta majoituskerroksen yleiset tilat olivat käytössä lähtöön (15:15) asti, eli jos et enää halunnut kiertää saarta toisenakin iltapäivänä kierreltyäsi sitä edellisenä iltapäivänä, iltana ja aamuna, niin voit vaikka rentoutua lukemalla kirjaa sohvannurkassa.
Kiertelyä Bengtskärin luodolla
Mutta ennen sitä, kiertelimme kyllä pientä luontoa vähän joka suunnalla, moneen kertaan. Itse asiassa on oikeastaan aika ovelaa, että näinkin pienellä saarella on niin monta kolkkaa, että kun paluukuljetuksemme toisena päivänä lähti toiselta laidalta kuin mihin ensimmäisenä päivänä saavuimme, niin yllätyimme siitä, että tuolla suunnallahan emme olleetkaan vielä käyneet: kapea kalliosola tuli ihan yllätyksenä.
Majakka on edustavimmillaan etelänpuoleisilta kallioilta katsottuna. Täällä näimme myös usein haahkapoikueita vähän suojaisemmissa pienissä lahdissa ja näimmepä yhden hylkeenkin! Hylkeitä näkee kuulemma enemmän aikaisin keväällä ja harvemmin sitten enää kesällä, joten toukokuun loppu oli kai sitten siinä välissä.
Länsirannalla, saunan edustan kallioilla, näimme jo iltapäivällä uroshaahkoja ja illan mittaan tuntui, että monetkin linnut asettuivat yöpuulle noille kallioille. Toki nämä kalliot ovat myös oikea suunta merellisen auringonlaskun ihailuun.
Luoteisreunalla on vanha bunkkeri, joka on saarelle rakennettu varmuuden vuoksi. Aktiivisessa puolustuskäytössä se ei koskaan ole ollut. Bunkkeriin pääsee sisälle kapeaa käytävää pitkin ja innokkaimmat voivat nousta siitä ylös luoteisrannan kallioillekin. Jätimme väliin, metalliset tikkaat kapeahkossa kuilussa eivät innostaneet.
Vaikka olisitkin yötä saarella ja voisit halutessasi käyttää koko ajan saarella ollessasi majakan kolmannen kerroksen sisä-wc:tä, niin kannattaa kuitenkin käydä katsomassa maisemaa myös ulko-wc:tä tai ainakin sen terassia – näin hulppeita näkymiä merelle on harvasta mökkipuuceestä! Samaisen pienen polun varrella on myös kivinen kalastajapatsas, jonka historia jäi meille arvoitukseksi, mutta kivan näköinen ukkeli!
Vuorokauden mittaan saaren eri kolkat kannattaa hyvinkin kiertää useampaan kertaankin. Ainakin luodolla viettämänämme toukokuisena viikonloppuna ehdimme näkemään monenlaista säätä ja sen myötä luodon pilvisenä päivänä, sumuisena iltana ja kirkkassa auringonpaisteessa.
Museo, kappeli, ravintola, kahvila, kauppa ja posti
Majakan toisessa kerroksessa on pieni kappeli ja museo. Museo on myös osa majakan ravintolaa, joten saatat nauttia ateriasi keskellä museota. Ravintolan yhteydessä on myös pieni puoti, josta voi ostaa Bengskär-aiheisia matkamuistoja ja toimiipa saarella postikin sikäli, että alakerran postilaatikkoon jätetyt kortit saavat erityisen Bengtskär-leiman ennen päätymistään vastaanottajalle. Matkamuistoksi suosittelen Bengtskärin majakkaa koordinaatteineen esittelevää jääkaappimagneettia – moiseksi harvinaisen asiallinen!
Ajoittain matkamuistoja voi ostaa myös alakerran Konehuone-kahvilasta, joka saattaa olla iltapäivisin auki. Kahvilassa kannattaa vierailla vaikkei tarvitsisikaan virvokkeita tai matkamuistoja, sillä siellä on ainakin tänä kesänä kiva valokuvanäyttely, joka esittelee Bengtskärin luotoa ja majakkaa eri vuodenaikoina. Esillä on myös muutama esine Bengtskärin lähellä vuonna 1905 haaksirikkoutuneesta S/S Helsingfors -aluksesta. Laiva ajoi sumussa ja myrskyssä karille Örön ja Bengtskärin välillä ja kuusi miehistön jäsentä hukkui. S/S Helsingforsin haaksirikko vauhdittikin majakan rakentamista ja se valmistui vuonna 1906.
252 porrasta majakan huipulle
Pohjoismaiden korkeimpaan majakkaan (52 metriä) kiipeämisen jätimme senkin suosiolla aamuun ja annoimme päiväretkeilijöiden tungeksia portaissa ja tikkaissa tulopäivänä. Majakalla asuvien ja työskentelevien joukosta joku on kuulemma noussut 252 askelmaa majakan huipulle oliko nyt 45 sekunnissa, kuitenkin alle minuutissa, mutta emme lähteneet yrittämäänkään kyseisen ennätyksen lyömistä. Sen sijaan pysähtelimme melkein jokaisen majakan ikkunan luona katsellen joko sen edustalle koottuja museoesineitä tai maisemia merelle. Kierreportaiden osuus on itse nousua lukuunottamatta kesy, mutta toiseksi viimeiset tikkaat vaativat jo vähän keskittymistä ja ehkä kameran tai olkalaukun asettelua siten, etteivät ne jumita pienehkössä aukossa. Ihan viimeiset portaat ovat sitten jo taas helpot.
Monen monta juttua Bengtskäristä
Bengtskärin majakasta ja siihen liittyvistä tapahtumista löytyy netistäkin runsaasti lisää materiaalia aiheesta kiinnostuneille. Samoin varmasti haahkojen tilanteesta.
Pyrin tässä jutussa painottamaan kokemustamme vuorokaudesta luodolla ja majakalla. Pari lehtijuttua, joissa esitellään Bengskärin majakan liiketoimintaa pyörittävän Wilsonin suvun jäseniä voisin kuitenkin vinkata:
- Yksinäisestä luodosta keskellä merta kehkeytyi supersuosittu matkakohde – Sitä pyörittää Nora Wilson, 32, joka luopui kaikesta tuulen piiskaaman kivikasan vuoksi
- Majakkasaarella tapahtui ihme – Suomesta löytyy yksi paikka, jossa erittäin uhanalainen ja rakastettu tepastelija elää kuin paratiisissa
- Mummola Suomen korkeimmalla majakalla
Hesarin jutut saattavat olla maksumuurin takana, Ylen tuskin.
Jos Bengskärin majakasta löytyy paljon aineistoa, myös matkablogeista, niin jopa majakkaa käsittelevistä jutuista matkablogeissa on kirjoitettu.
Emma Roinilan 86-sivuinen maisteritutkielma vuodelta 2019 analysoi 21 matkablogin jutut Bengskärin majakalta!
Bengskärin luodon ja sen rakennukset, myös majakan siis, Turun Yliopistosäätiö, joka on vuokrannut tilat Wilsoneille, jotka pyörittävät saaren matkailutoimintaa. Elämä Bengskärillä on helpottumassa näiltä näkymin loppukesästä, sillä saari liitetään tänä vuonna sähköverkkoon. Sitä ennen saarelle kuljetetaan vielä monta lastia dieseliä aggregaattoreita varten.
Onpa onni, ettei teille sentään tarjoiltu haahkaa illalliseksi. Minä olen joutunut pikkupoikana sitä syömään, tai maistamaan, ulkosaaristossa. Hyvin tummaa lihaa, maultaan lähinnä maksaa, ja pari haulia joukossa. Saaristolaisten suurta herkkua.
Kiitos kommentistasi! Haahkaa ei ole tainnut koskaan tullut maistettua, mutta Reykjavikissa oli jossain seisovassa pöydässä aikoinaan tarjolla lunnia ja kun se lunni nyt kuitenkin jo oli tapettu ja tarjolle laitettu, niin pitihän sitä maistaa. Tosi tummaa sekin oli.
Yritimme viime kesänä käydä Hangosta päiväretkellä Bengskärissä. Harmillisesti sää oli tuolloin niin tuulinen, että rantautuminen ei onnistunut. Ilmeisesti tämä on paljon harvinaisempaa, kun retken tekee Kasnäsistä. Seuraavaksi siis sieltä, ehkä jo tämän kesän aikana!
Kiitos Mikko! Bengtskärin infon mukaan 2-3 kertaa kuukaudessa on sellaiset tuulet, ettei rantautuminen onnistu. Voi olla, että Hangosta lähdettäessä tuuli estää jo matkanteonkin joinakin päivinä. Kasnäsistä reitti kulkeen alkumatkan melko suojassa.
Olen vuosia sitten käynyt päiväretkellä Bengskärissä ja muistan hyvin että rantautuminen oli erittäin haastavaa merenkäynnin vuoksi. Mielenkiintoista kuulla että varaustilanne majakassa on näinkin hyvä (täynnä) vaikka hinta on aika kova, mutta kyseessä on kuitenkin all-inclusive paketti ja paikkana se on historiallinen. Vieläköhän Örön saaret ovat tänä vuonna suomalaisten suosiossa..
Kiitos Jani! Bengtskär taitaa olla jatkuvasta yksi suomalaisten suosikkikesäkohteita. Tosiaan hinta kokonaisuutena on kova, mutta kun se laskussa eritellään venekuljetukseen, majoitukseen ja aterioihin, niin mielestäni mikään osa ei ollut kohtuuttomasti hinnoiteltu, sittenkään. Örönkin suosio taitaa jatkua – paluumatkalla venereitti kulki sen kautta ja ainakin satama oli melko täynnä, vaikka oltiin siis vasta toukokuussa.
Vaikuttaa taas paikalta, jossa enemmän on enemmän, vaikka on niin pieni… Eli yllättävää, miten paljon historiaa, luontoa, kulttuuria ja vielä haastavaa liikuntaa voi kokea aika pienellä retkellä!
Kiitos Raija! Jotkut kävijät olivat valitelleet sitäkin, ettei saarella ole vuorokaudeksi tarpeeksi tekemistä, mutta ainakin keväällä noita kaikkia lintuja, jopa hylkeitä, lähietäisyydeltä tarkkaillessa, ei minusta ”tekeminen” todellakaan loppunut kesken.
Itsellä yksi kohokohta on ollut yöpyminen Bengtskärin majakalla, kun varasin kavereiden kanssa kaikki majoituspaikat meille. Huikea kokemus kaikin puolin! Olisi kiva toteuttaa joskus uusiksi.
Kiitos kommentistasi! Näin keväällä meille riittivät hyvin ”lintukaverit” :-) – mutta huikea kokemus silti!
Ihana fiilistellä paikkaa, jota olen miettinyt paljon. Vahva idea ja suunnitelma ollut varata koko majakka vuorokaudeksi omalle porukalle – käy vasta kauden lopulla, muuten ei myydä. Lähinnä asiaa himmannut se, että pitäisi rankalla kädellä rajata osallistujia. Tietenkin hintakin, mutta sen ylitse olin jo päässyt. Ehkä vuoden päästä!
Kiitos Mari! Varausjärjestelmä ei taida tosiaan näyttää, että olisiko jossain kohdin päivää, jossa kaikki huoneet ovat vielä vapaina, jolloin porukan jäsenet voisivat itse kukin varata omansa noin samalla hetkellä, eli homma pitänee siis hoitaa paikan kanssa siitä sopien. Kauden lopulla kuulemma peruutusriski sään takia toki kasvaa, kertoivat.
Ihmiset ovat nykyään levottomia, kyllähän tuolla nyt helposti riittäisi tekemistä yhdeksi päiväksi.
Hienoa, että meillä on tuollainen haahkasaari ja että haahkat luottavat ihmiseen, Kylmäpihlajassa koko saaren kärki on rauhoitettu tiiroille pesimäaikaan koska ne puolustavat raivokkaasti pesiään.
Upea kuva teistä värikkäissä takeissa harmaata majakkaa vasten!
Kiitos Terhi! Eiköhän runsaan vuorokauden ”pysähtyminenkin” olisi terveellistä kelle tahansa – siis jos vaikka majakka ja sen historia ja saaren maisemat ja linnut eivät sattuisi kiinnostamaan :-)
Tästä haaveilen joka kesä, edelleen… Mutta olipa ihana nojatuolimatka.
Kiitos Maarit! Tämän osalta haaveilu kannattaa muuttaa suunnitteluksi hyvissä ajoin, sillä vapaita huoneita ei oikein ex tempore -lähtöihin tapaa olla.
Bengtskärissä on tullut käytyä viimeksi luokkaretkellä (eli onhan siitä jokunen vuosi jo aikaa) :D Muistan, että haahkoja sai tosissaan varoa, sillä ne maastoutuivat niin hyvin kalliomaisemaan. Mulle myös nousi tuolla 40 asteen kuume. Muistan ihmetelleeni, miksi majakkaan kapuaminen tuntui ylivoimaiselta…
Ehkä pitäisi tosiaan päivittää näitä muistoja!
Kiitos Eveliina! Tuo haahkojen määrä ja niiden levittäytyminen kaikkialle pienellä saarella oli kyllä jotain ihan uskomatonta!
Voi miten kauniita nuo haahkat, etenkin ne pienet suloiset <3 Hienoa, että linnut saavat pesiä ja olla rauhassa tuolla omissa poteroissaan. Oli varmasti hieno kokemus yöpyä tuolla. Ei ihme, että varauskirja on täynnä pitkäksi aikaa. Majakat ovat kyllä mielenkiintoisia kohteita, uniikkeja ja niin täynnä tarinoita.
Kiitos kommentistasi! Haahkat olivat kyllä varsinainen bonus tuolla majakkavierailulla – eli jos Bengtskäriä miettii kohteena, niin suosittelen ehdottomasti kevätretkeä!
Täällä käymisestä minäkin olen haaveillut. Kurkkasin noita hintoja ja ensin ajattelin, että on aika tyyris. Nyt ymmärsin, että siihenhän kuuluu myös ateriat. Ja kokemus aina tietenkin aina maksaa. Siellä on kyllä upean näköistä! Ja oli mielenkiintoista lukea myös tuosta historiasta.
Kiitos Paula, tosiaan tuo sitten sisältää kaiken, eli kun emme alkoholista tuona keväisenä viikonloppuna välittäneet, niin pakettihinnan päälle tuli vaan 5 euroa jääkaappimagneetista :-)
Yöpyminen tuolla on varmasti elämys! Kävin tuolla päiväretkellä kesällä 2020 ja silloin kaikki yöpymiset oli peruttu pandemian vuoksi. Kiva, että sinne taas pääsee ja on noinkin loppuunvarattu! Se on kyllä hassua miten noinkin pieneltä saarelta saattoi vielä löytyä joku nurkka, jota ei ollu vielä nähnyt :) Upea paikka joka tapauksessa!
Kiitos Elina! Pieni, joka puolelta meren ympäröimä luoto (ja kaikki ne haahkat) – kyllä siinä on jotain maagista!
Hauskaa, että kirjoitit tästä majakasta. Nimittäin aina kun kuulen merisäätiedotuksen ja siellä mainitaan näitä majakkaluotoja yms. niin jotenkin tulee teidän blogi mieleen :)
Kiitos kommentistasi! Meillähän onkin siis joka päivä ”mainos” radiossa :-) – mutta totta, monen monta majakkaakin on tullut katsastettua ja muutamalla yövyttyäkin.
Vierailin itse toissa kesänä Bengtskärin majakalla ja ihastuin ikihyviksi… Silloin nousi ajatus, että olisi upeaa yöpyä majakalla ja nähdä juurikin koko vuorokauden rytmi siellä. Teidän kokemus tukee tätä edelleen!
Kiitos Sanna! Kesä on loppuunmyyty, mutta koska se on myyty loppuun jo hyvin aikaisin, osittain jo viime kesänä, niin peruutuspaikkajonosta saattaa päästä majakalle vielä tänäkin kesänä yöksi.
Hei!
Kirjoitan arkkitehtuurin diplomityötä majakkamiljöiden suojelusta – onko tässä postauksessa muutamaa sisäkuvaa mahdollista käyttää sen kuvituksessa? Työn yhteyteen tietysti lisätään asianmukaisesti sinut kuvan lähteeksi.
Vailla huomiota ja arvostusta merellinen kulttuuriympäristömme on vuosikymmenet jo rapistunut, ja esitän työssäni keinoja majakkamiljöiden kestävälle uudiskäytölle, yhtenä esimerkkinä juuri Bengtskär.
Kiitti vastauksestasi jo etukäteen!
Yst.
Fiia
Tämä ok, siis maininnoilla Kuva: Meriharakka-blogi, https://meriharakka.net