Teijon kansallispuisto – Matildanjärven kierros

Teijo feature

Jokseenkin tasan vuosi sitten kiersimme Valkmusan kansallispuistossa lyhyen Läntisen keitaan reitin ihastellen keväistä suomaisemaa ja vaaleanpunaisia suokukkia. Helatorstaiviikonloppuna vietimme runsaan vuorokauden Bengtskärissä ja sieltä palatessamme poikkesimme vielä, Merikruunussa ensin yövyttyämme, Söderlångvikin kartanossa ja Teijon kansallispuistossa.

Teijon kansallispuistossa pistäydyimme jo pari vuotta sitten Mathildedahlissa käydessämme, mutta emme silloin lähteneet kiertämään Matildanjärveä vaikka yövyimmekin ihan sen rannan tuntumassa. Tällä kertaa emme poikenneet Mathildedahliin, mutta sen sijaan pidimme kotimatkalla muutaman tunnin mittaisen tauon ja kiersimme järven.

Teijon kansallispuisto on yksi Suomen uusimpia kansallispuistoja, joka perustettu vasta vuonna 2015. Sen jälkeen perustettuja kansallispuistoja ovat vain Hossa (2017) ja Salla tämän vuoden alusta. Nyttemmin Teijon sijainti on Salo, mutta Salossa tarkemmin siis entinen Perniön kunta. Pinta-alaltaan puisto on 34 neliökilometriä.

Valitsemamme Matildanjärven kierroksen ohella Teijon kansallispuistossa on toki monen monta muutakin eripituista reittiä, joista vaikka Jeturkastin reitin varrella pääsisi myös ihailemaan muinaisrantaa tai pirunpeltoa, miten sitä nyt haluaakin kutsua.

MatildanjärviTeijon kansallispuisto

Helpohko 2,5 tunnin kierros

Pääkaupunkiseudulla oli ilmeisesti satanut jo parikin päivää perjantaina Teijon luontokeskuksen parkkipaikalle ajaessamme, mutta täällä, vähän lännempänä, sää oli pysynyt pilvipoutaisena, ajoittain ihan aurinkoisena, joten 5,5 kilometriä keväisessä luonnossa tuntui ihan hyvältä idealta. Teijon kansallispuiston reittikuvauksissa suositellaan järven kiertämistä vastapäivään ja näin päätimme kuuliaisesti tehdä. Reitin loppupäässä ymmärsimme hyvinkin suosituksen, mutta palataan siihen.

Ensimmäisten pienten nousujen kohdalla mietimme, että onkohan tämä vaativakin reitti, mutta edes hienoisesti haastavampiin kohtiin oli rakennettu portaita tai siltoja, joten kokemus osoittautui kesymmäksi kuin vaikka Horton Plainsin kierros Sri Lankassa helmikuussa. Puiden paljastuneet juuret kertoivat omaa kieltään siitä, että Teijon kansallispuisto tai ainakin Matildanjärven kierros on ulkoilijoiden suosima puisto ja reitti.

Nimensä mukaisesti reitti kiertää järven ja etenkin alkumatkasta tarjoaa kivoja näkymiä järvelle säännöllisin väliajoin. Järven toisella puolella, puolen välin jälkeen, polku kulkee välillä metsässä vähän kauempana rannasta ja ihan lopuksi teitä pitkin järven rannalla olevien talojen takana.

Matildanjärven kierros
Kierros kartalla – luontokeskus keskellä alhaalla, suositeltu kiertosuunta vastapäivään

Teijon kansallispuisto Teijon kansallispuistoTeijon kansallispuisto

Pitkospuita ja pieniä siltoja

Välijokea lähestyttäessä portaat korvautuvat pitkospuilla, ensin uusilla ja leveillä, vähän myöhemmin vanhemmilla, yhden lankun levyisillä, mutta pitkospuiden uusiminen on meneillään, joten eivätköhän nekin kohta korvaudu uusilla. Ensimmäiset vaaleanpunaiset suokukat reunustavat kulkemaamme reittiä ja hetken päästä niitä on enemmän ja enemmän. Kuten tietysti valkoisia tupasvillojakin. Keväinen luonto kukkii, mutta näin suolla ja metsässä vain hillitysti. Pienten kuusten vaaleanvihreät kuusenkerkät näyttävät nekin pieniltä kukilta.

Teijon kansallispuisto

Mustikka ja suokukka
Kansallispuiston kukkia: mustikka ja suokukka

Teijon kansallispuisto

Puolimatkan krouvi

Reitti on hyvin merkitty oransseilla neliöillä ja sen lisäksi matkan varrella on kilometriviittoja sen verran taajaan, että osaamme sijoittaa reitin puoliväliin kaavailemamme evästauon oikeana kohtaan. Eväistä emme ehtineet ottaa kuvia ennen kuin ne oli jo syöty, mutta sen jälkeen paneuduimme läheiseen jylhään kalliomaisemaan ja järven yllä lentäviin lokkeihin.

Teijon kansallispuisto Teijon kansallispuisto Matildanjärvi puoliväli Teijon kansallispuisto

Uimarannalta maantielle

Järven länsipäässä polku alkoi jo tuntua tutulta aikoinaan Mathildedahlista tekemämme pienen metsäretken jäljiltä ja rannan uimaranta oli ihan ennallaan. Jotain pysyvää tässä maailmassa. Uimarannan vieressä oli kertauksena reittikartta ja se olikin ihan tarpeen, sillä seuraava kilometri tai vähän runsaskin, käveltiin maantien laitaa ”omatoimisesti”, oransseja merkkejä ei täällä näkynyt. Onneksi olimme nähneet luontokeskukseen ajaessamme tiellä kävelijöitä, joten oivalsimme, mekin, että käännymme siis sinne.
Ihan koko loppumatkaa ei kuitenkaan tarvinnut kävellä tietä pitkin vaan lopuksi polku palasi vielä järven rantaan ja osaltamme päättyi Teijon luontokeskukseen.
Rengasreitinhän voi halutessaan aloittaa mistä tahansa, vaikkakin Mathildedahlin uimarannalta, jossa pari vuotta sitten olimme.

Teijon kansallispuisto Teijon kansallispuisto Teijon kansallispuisto Teijon kansallispuisto

Luontokeskuksesta aloittaessa kannattaa kuitenkin tosiaan noudattaa suositusta kiertää järvi vastapäivään, sillä kierroksen maantieosuus sopii kyllä paremmin reitin loppuun kuin sen alkuun – ja toisaalta ehkä ihan viimeisellä kilometrillä ei enää samalla innolla jaksaisi ihastella näkymiä järvelle ja kiivetä polkua ylös ja alas kalliolta toiselle!

Viime kesän viimeinen kansallispuistomme oli Kurjenrahan kansallispuisto, joka oli pariin kertaan tekemäni tarkistuslaskennan mukaan 18. kansallispuistomme. Teijon kansallispuisto oli siis jo mukana näissä, eli lukema on edelleen 18. Käymämme puistot voit halutessasi katsoa tämän jutun lopusta:

Kurjenrahkan kansallispuisto

Viime kesän lopuksi taisin pohtia ”tavoitteeksi” kansallispuistojen osalta, että jos nyt vaikka puolet niistä kävisimme katsomassa. Sallan myötä kansallispuistoja on nyt 41, joten ehkä tavoitteena pitäisi nyt sitten ollakin 20 puiston sijaan 21. Katsotaan miten käy, sillä toisin kuin parina edellisenä (korona)kesänä, maailma on jo laajemminkin auki ja se saattaa houkutella Suomen kesästä huolimatta!

Matildanjärvi kierretty
Matildanjärven kierroksen jälkeen – melko freessinä vielä?
Tags from the story
, , ,
Join the Conversation

8 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Pitkistä automatkoista vähemmän kiinnostuneina eivät ihan päiväretkinä taida mennä nuo ”lähimmmätkään” – mutta ehkä sitä jossain välissä ehtii ja innostuu pienille yhden yön retkille, vaikka.

  1. Matildanjärven kierros on vakkarilenkkimme Teijossa! :) Tykkään siitä paljon, vaikka se usein onkin melko ruuhkainen…

    Ja komppaan Mikkoa, täälläkin ulkomaat houkuttelevat huomattavasti Suomea enemmän, ja kotimaan kohteiden kiertely on nyt jäänyt harmillisen vähälle. Toivottavasti tilanne kuitenkin korjaantuu viimeistään kesälomalla :) Meilläkin olisi noita kansallispuistoja kierrettävänä…

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Toukokuussa reitti ei vielä ollut kovin ruuhkainen. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että pääkaupunkiseudulla taisi sataa kaatamalla jo aamusta. Lännessä sen sijaan ei ja onnistuimme kiertämään lenkin ilman yhtään sadepisaraa, mutta kun lähdimme sitten ajamaan Espoon suuntaan niin ehkä jo 10 kilometrin päästä alkoi sataa, kunnolla! Kerrankin oli oikeasti tuuria sään suhteen.

  2. says: Jari Salama

    Itse en juuri pitempiä patikointeja enää tee. Nivelrikko kiusaa. Mathildedal ja Teijo ovat kyllä nättejä paikkoja. Viimeksi samoillut Lapin kohteissa 2019-2021. Viimeisimpänä Salama-järven kierros samannimisessä kansallispuistossa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jari! Emme mekään enää kovin pitkiä ja/tai vaativia reittejä valitse, mutta toisaalta epätasaisessa luonnossa liikkuminen taitaa kyllä olla hyväkin liikuntamuoto pitää yllä niin liikkuvuutta kuin tasapainoa.

  3. Kivan näköinen kierros tämäkin, pohdimme kaverin kanssa Matildassa käydessämme, kävelisimmekö tämän vai Sahajärven kierroksen, mutta valitsimme sitten jälkimmäisen. Hienot kalliot ja houkuttelevan näköinen uimaranta! :) Henk koht en tykkää niin paljon siitä, kun reitti vie pois metsästä asutusalueelle, mutta Matildassa se on saattanut olla ihan kivaakin.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.