Kemiösaari on monipuolinen kohde – kuten Apu-lehti tuoreessa jutussaan hehkuttaa: Kun olet jo ajanut legendaarisen Saariston Rengastien, on aika lähteä tutkimattomille reiteille. Kemiön saaristoa yhdistää pienten teiden verkosto.
Me jatkoimme Bengtskäriltä Söderlångvikin kartanoon, joka eri yhteyksissä mainitaan alueen keskeisimpänä museokohteena. Kartanosta löytyvät ensimmäiset muistiinpanot jo vuodelta 1511. Vuonna 1927 Amos Anderson osti kartanon ja nykyisin, hänen kuolemansa jälkeen, satunnaisella matkailijalla on mahdollisuus tutustua niin itse kartanoon kuin siellä esillä olevaan taiteeseen. Taide levittyy kartanon ympäristöönkin, sitä ympäröiviin omenatarhoihin.
Omenatarhat ovat yksi Suomen suurimmista: 50 000 puuta 22 hehtaarin alueella.
Söderlångvikin omenatarhat ja luontopolut
Olimme liikkeellä aikaisin aamulla ja tutustuimme ensin omenatarhoihin. Tarkkaan tutkimalla saattoi kylmän toukokuun lopulla havaita ensimmäiset nuput puissa.
Omenatarhan osalta kesä Söderlångvikissa huipentuu Omenapäivään syyskuun viimeisenä lauantaina, tänä vuonna siis 24.9. Sadonkorjuujuhlassa on tarjolla, tietysti, paljon omenoita, mutta myös muita ruoka- ja käsityötuotteita. Museotkin ovat tuolloin avoinna kaikille, ilmaiseksi.
Taidettakin löytyi: Maria Drunckerin Kapteeni Koukku ja Raija Malkan iso Menschen-pallo. Satamassa tilannetta tarkkaili yksi Stefan Lindforsin suunnittelemista ja eri taiteilijoiden maalaamista Hej Hylje -teoksista. Aikaisemmin olemme näitä bongailleet enemmän Turussa, jonne ne alunperin hankittiin. Söderlångvikin rantaan on asettunut Sanna Nybergin maalaama hylje.
Luontoon olisi voinut tutustua laajemminkin alueen parilla luontopolulla, mutta suunnitelmissamme oli vielä iltapäivällä kiertää Matildan kierros Teijon kansallispuistossa, joten jätimme Söderlångvikin luontopolut ainakin tällä kertaa kiertämättä. Mutta jos vietät kokonaisen päivän Söderlångvikissa, niin ehkä Mona-polku, Leppäkerttupolku tai polku laavulle tai Jungfrusundin entiselle lentoasemalle olisi Sinun mieleesi?
Söderlångvikin kartano
Itse kartano on yhdistelmä kotimuseota ja taidenäyttelyä. Välillä oli vähän haastavaa valita, että kumpaanko tässä huoneessa keskittyisi, mutta lopulta sitä kai itse kukin poimii sitten näkemästään ne kiinnostavimmat kohdat. Yhdessä huoneessa se voi olla auringonkukka-aiheiset sohvatyynyt, toisessa Birger Carlstedtin maalausvälineet, kolmannessa saattaa jäädä pohtimaan isojen kotikirjastojen tulevaisuutta.
Amos Anderson (1878 – 1961) osti kartanon Taalintehtaan ruukilta 1927. Amos Anderson oli syntynyt Kemiönsaarella ja hankki omistukseensa täältä ja Paraisilta yhteensä 7000 hehtaaria maata. Söderlångvik oli niin omassa käytössä oleva kesähuvila kuin edustushuvilakin.
Amos Andersonin hankkima kartano käsitti nykyisin kartanon keskiosan. Siivet sen kummallakin puolella lisättiin siihen 1934-35. Päärakennus käsittää laajennuksen jälkeen 17 huonetta, pinta-alaltaan yhteensä 650 m2 – mahtuisi siihen siis vähän isompikin perhe kesää viettämään, jos se ei olisi jo kotimuseokäytössä.
Kartanoon tutustumista varten kannattaa ehdottomasti napata mukaansa lipunmyyntitiskiltä esitteet Sisätilat ja näyttelyesite Uusin silmin (tämä siis kesän 2022 näyttelyyn liittyen). Edellinen esittelee tilat huone huoneelta ja siitä voi halutessaan katsoa huoneen käyttötarkoituksen ja mahdollisesti erityisen kiinnostavien huonekalujen tiedot. Jälkimmäisestä taas voi tsekata esillä olevien maalausten ja veistosten tiedot, ainakin niistä, jotka tuntuvat itseään kiinnostavan.
Kartanon puutarhassa
Amos Anderson ihaili klassista kulttuuria ja puutarhassa onkin komea pylväikkö. Toukokuussa kukkaloisto ei vielä ole parhaimmillaan, mutta kyllä komeasta puutarhasta saa käsityksen jo keväälläkin. Vesiallas on symmetrinen ja avaimen muoto on liittyy sekin kuulemma antiikkiin.
Autotallilta kahvilaan
Kartanolta jatkoimme kahvilaan komeaa valkoiselle autotallille vievää kujaa pitkin. Autoista viis, mutta autotallin seinällä on mielenkiintoinen kokoelma naisfiguureja, jotka kuulemma ovat peräisin Ruotsalaisen teatterin remontista 1930-luvulta.
Cafe Söderlångvik on kahvila ja ravintola tilan entisessä navettarakennuksessa. Buffet-lounas vaikutti kyllä hyvältä ja monipuoliselta, mutta olimme liikkeellä sen verran aikaisin, ettei hotelliaamiaisen jäljeltä vielä oikein ollut nälkä ja kansallispuistoakin varten olimme jo varanneet eväät, joten tyydyimme kahviin ja cokikseen.
Vaunumuseokin olisi ollut tarjolla, mutta senkin, kuten luontopolut, skippasimme ainakin tällä kertaa.
Pääkaupunkiseudulta ei ehkä Söderlångvikiin tulisi ajettua useampaa kertaa samana kesänä, mutta tiedämme palaavamme Kasnäsiin tänä kesänä vielä toisenkin kerran, sillä suunnitelmissamme on viettää muutama vuorokausi Stubbö Bärsskärin pienellä saarella Vänön eteläpuolella. Ehkä paluumatkalla olemme jo tasokkaan buffet-lounaan tarpeessa oltuamme autiolla saarella pari päivää omissa ruuissamme!
Muita kohteita Kemiönsaarella ja saaristossa
Palasimme Bengtskäristä mantereelle edellisenä päivänä iltapäivällä vähän ennen klo 17. Söderlångvikin kartano on auki päivittäin 11-17, joten voidaksemme samalla reissulla vierailla siellä, jouduimme yöpymään kartanon naapurissa, Merikruunussa. Ehkä muitakin vaihtoehtoja olisi tarkemmin hakemalla löytynyt, mutta tämä oli ainakin lähellä. Hotelli tarjosi perushuoneen, jossa oli oma wc, mutta yhteinen suihku käytävällä. Aamiaistakin oli tarjolla, erilliseen hintaan. Yhtä yötä pitempiaikaiseen oleskeluun Merikruunun alueella saattaisi mökinvuokrauspalveluista löytyä joku alueen pienistä mökeistäkin.
Apu-lehden juttuun vielä palatakseni – juttu esittelee useita Kemiönsaaren kohteita aloittaen Lövön sillasta väittäen sitä kokonaisuutena Suomen maanteiden hienoimpana. Ylitimme, mekin, sillan juuri mennen tullen matkalla Bengskäriin ja onhan se kieltämättä upea silta.
Myös Kasnäs mainitaan, alueen keskuksena, mainitaan luonnollisesti jutussa. Sielläkin poikkesimme, upouudessa kaupassa. Viime talvena Kasnäsin tuttu pieni kauppa ja Kasnäsin ravintola ovat muuttaneet uuteen rakennukseen. Kasnäsin hotelliin emme tällä kertaa majoittuneet, sillä olimme helatorstaiviikonloppuna vähän myöhään liikkeellä – hotelli on suosittu ja esimerkiksi juhannus Kasnäsissä taidetaan varata jopa edellisenä kesänä.
Saarikohteista Bengskärin ohella suosittuja ovat Örö ja Högsåra, tuttuja, ainakin jossain määrin molemmat.
Etenkin Örö on kohteena sen verran laaja, että vaikka olimme siellä tuolloin yötäkin, niin melkein houkuttaisi lähteä saarelle vielä joskus uudelleenkin!
Ehkä näistä kohteista löytyisi Sinunkin mansikkapaikkasi tälle kesälle?
Täytyy myöntää, että en ollut kuullut tästä paikasta. Mutta kuulostaa ilman muuta käymisenarvoiselta paikalta. Harmi, että tämän vuoden osalta taitaa olla niin, että omenapuut ovat tuolla jo kukkineet, olisi varmasti upea näky!
Kiitos Mikko! Kannattanee tosiaan harkita Kemiönsaarta, sillä siellä on aika paljon kivoja kohteita :-)
Mielenkiintoisia kohteita ja kaunista saaristomaisemaa! Kemiönsaarelle pitäisi itsekin joskus Suomessa käydessä suunnata ajan kanssa – olemme viettäneet siellä yhden juhannuksen ystävien mökillä ja sen yhteydessä hieman ajelleet ympäriinsä, mutta todella paljon on näkemättä, mukaan lukien Bengtskärin majakka.
Kiitos Anne! Ehkä Kemiönsaari odottaa tulemistaan Saariston rengastien jälkeen – ja edelläkävijät :-) ovat sen jo löytäneet.
Nyt liikuttiin siinä osaa Suomea, joka on mulle ihan tuntematonta. Onpa tuolla Kemiössäkin paljon nähtävää! Ei totisesti kiinnostavat kohteet tästä maasta hevillä lopu. Erityisesti kiinnostaa tuo kartano, jossa kaiken muun kauneuden lisäksi on tarjolla taidenäyttely ja hieno ympäristö.
Kiitos kommentistasi! Meille taas meren läheisyys on ehdoton plussa, asummehankin meren rannalla, joten mielellämme suuntaamme merellisiin kohteisiin järvien ja tuntureiden sijaan.