Oravivuori
Kesällä 2018 asetimme tavoitteeksemme käydä kaikilla Suomen seitsemällä Unescon maailmanperintökohteella ja Verlan myötä saimme sarjan täyteen.
Struven ketjun pisteeksi valikoitui aikoinaan (2017) tuolloin sopivasti matkareitin varrella ollut Oravivuoren piste.
Porlammi
Sittemmin luin kai parikin juttua Porlammin pisteelle Lapinjärvellä suuntautuneista retkistä, mm. Himomatkaajan retkikuvauksen ja sen innoittamana päätimme liittää käynnin siellä Espoo – Lammi – Päijänteen kansallispuisto – Vääksy -ketjun jatkeeksi toissa viikonloppuna.
Struven ketjun piste Porlammilla sijoittui tosiaan kivasti Vääksy – Espoo -reitin varrelle, eli lisäkilometrejä ei siitä kovin paljoa tullut ja bonuksena päätyy ajamaan pikkuteitä moottoriteiden sijaan.
Itse pisteelle vievän polun löytämistä auttoi hienoinen paneutuminen asiaan etukäteen, sillä vaikka muutama tien viitta ohjaakin ihan hyvin perille, siis perille parkkipaikalle (Pyhäjärventie 147, 07820 Lapinjärvi), niin polun alku löytyy vasta kävelemällä parisataa metriä takaisin tulosuuntaan kohtaan, jossa parkkipaikoille opastavat merkit ovat. Polku lähtee siitä ylös mäkeen P-merkkien vastakkaiselta puolelta.
… ja siitä sitten ylös!
Oravivuoren – ja Tarton tähtitorninkin – kokemuksella tiesimme, että luonteensa mukaisesti nämä pisteet ovat aina ylämäkeen nousevan polun päässä, sillä niidenhän on pitänyt sijaita sen verran korkealla, että pisteeltä näkee ketjun edellisen ja seuraavan pisteen.
Porlammilla polku lähtee ensin nuoreen koivikkoon, tuskin havaittavana polkuna, mutta lähtee sitten nousemaan hiukan hämärässä kuusimetsässä sammalten peittämien kivien lomassa. Matkan pituus on, yhteen suuntaan, vain 420 metriä, mutta koska se on enimmäkseen pientä nousua, niin ei sitä ihan muutamassa minuutissa selvitä. Sen verran paljon kävijöitä kuitenkin on, että polku on pysynyt selvästi polkuna, eli emme tainneet missään kohdassa juurikaan joutua miettimään, että mihin seuraavaksi.
Tornikallion laella
Ensimmäinen tavoitettu kallionlaki tarjoaa upeat näkymät Pyhäjärvelle, mutta ”oikea” kallio lienee vasta seuraava, sillä sille on ainakin sijoitettu Struven ketjusta kertova merkki. Maanmittauslaitoksen sivuilla väitetään, että Porlammin vuonna 1833 mitattuun pisteeseen liittyvä eroosien kuluttama poranreikä olisi edelleen havaittavissa Tornikalliolla, mutta emme sitä kyllä onnistuneet huomaamaan.
Molemmat kallionlaet ovat nykyisin jo enemmän tai vähemmän metsän peittämiä, eli näköalan ne tarjoavat vain järvelle, mutta se onkin kyllä ihan mahtava!
Paluumatka alas ja takaisin parkkipaikalle olikin sitten jo yllätyksetön. Parkkipaikalla on palveluitakin puuceen verran.
Mennessä (tai tullessa) kannattaa muuten pysähtyä Porlammin kartanon tienoilla ja katsella ympäriinsä, että näkyisikö heidän ylämaan karjaansa laitumella – sen verran söpöjä nuo karvaiset otukset ovat, että ovat hyvinkin pienen pysähdyksen arvoisia. Katso vaikka tämän jutun otsikkokuvasta!
Tämä sattui hyvin, olen miettinyt, että kesän aikana voitaisiin käydä Porlammilla. Aikaisemmin olemme käyneet Oravivuorella, Alatornion kirkolla ja Aavasaksalla. Mustaviiri ja Stuorrahanoaivi taitaa sen sijaan olla turhan vaikeita saavuttaa.
Kiitos Mikko! Älä nyt aloita … olen viime aikoina vähän yrittänyt välttää hairahtumista uusiin keräilyhaasteisiin maiden ja alueiden ja koronavuosien takia kansallispuistojen lisäksi. Ei, en suostu aloittamaan näiden pisteiden keräilyä, vaikka kahdella on nyt tullut käytyäkin. Tai miten olisi … Alatornio? Tornio kun on jo matkasuunnitelmissa …
Kesällä teen tämän matkan ????
Kiitos kommentistasi! Kiva kesäretkihän tämä on!
Yhdelläkään pisteellä ei ole tullut käytyä mutta kiinnostaisi kyllä. No ehkä sitten, kun ei ole tekemistä??
Kiitos Sari! Ehkä nämä kohteet ovat kuitenkin parhaimmillaan tällaisia matkan varrella kohteita, eli jos ne kiinnostavat niin kannattaa pitää ne mielessä, jos vaikka matka veisi lähelle. Isoja nähtävyyksiähän pisteet eivät sinänsä kuitenkaan ole.
En ole koskaan käynyt yhdelläkään pisteellä, ja koko systeemi paljastui vasta joitain vuosia sitten postcrossing-harrastuksen myötä, kun törmäsin postikortteihin noilta Suomen pisteiltä. Oravivuorella olen halunnut käydä siitä lähtien, koska se taitaa olla helpoin ja itseä lähin noista pisteistä.
Kiitos Cilla Maria! Itse pisteet eivät nyt tosiaan ihan ihmeellisiä paikkoja ole, mutta systeemi on kyllä aikoinaan ollut huikea idea!