Jos vaikka ajelimmekin Repovedelle edestakaisin, niin kyllä mekin useimmin yritämme koota samalla suunnalla olevia kohteita yhteen ja samaan reissuun.
Alkukesästä kävimme Lammilla, Päijänteen kansallispuistossa Pulkkilanharjulla, yövyimme Vääksyssä ja palasimme takaisin Porlammin Struven pisteen ja Askolan hiidenkirnujen kautta.
Askolan hiidenkirnut, vaikka kyseessä onkin Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä, eli kuitenkaan innostanut siinä määrin, että olisin siitä heti innostunut kertomaan, mutta sanotaan nyt vaikka näin, että jos reitti kulkee melko lähellä Askolaa, niin toki ne, hiidenkirnut, kannattaa käydä katsomassa.
Joskus olen tavannut luokitella eri kohteita maailmassa sillä perusteella, että miten pikälti niiden näkemiseksi kannattaa matkustaa. Galapagos-saarille esimerkiksi kannattaa ehdottomasti matkustaa vaikka melkein maapallon toiselta laidalta. Visit Espoo listaa Espoon 50 vuotta kaupunkina juhlavuoden kunniaksi 50 nähtävyyttä Espoossa, mm. kotikulmillamme olevan Haukilahden vesitornin, mutta en minä silti suosittelisi ajamaan 10 kilometriä enempää sen näkemiseksi.
2 polkua …
Askolassa on tosiaan pienehköllä alueella 20 erikokoista ja -muotoista hiidenkirnua. Kirnut sijaitsevat kalliorinteessä – eivät kai hiidenkirnut oikein muuallakaan voi sijaita. Rinteeseen on rakennettu muutamien portaiden ja kaiteiden avulla pieni polkuverkosto, jota seurailemalla pääsee näkemään ne kaikki, tai ainakin suurimman osan. 20 on aika monta, joten loppupäässä saattaa jo tulla kiusaus jättää joitakin pistopolkujen päässä olevia kurkkaamatta.
Mutta ennen hiidenkirnuihin kurkistamista pääset jo matkalla Kirnukalliolle tutustumaan Hiidenkiveen. Parkkipaikalta Kirnukalliolle on hiukan matkaa (500 metriä), mutta ison hymyn voimalla jaksaa taas monta sataa metriä!
Itse asiassa polkuvaihtoehtoja on kaksi, maisemapolku ja metsäpolku ja jos omaa yhtään reippailuhenkeä, niin kannattaa tietysti mennä Kirnukalliolle yhtä polkua ja palata takaisin toista. Me valitsimme menomatkalle maisemapolun – se tuli luontevimmin eteen. Takaisinkin tulimme osittain samaa kautta, mutta onneksi juuri tuossa polkujen risteämiskohdassa vastaan tuli perhe, joka suositteli sen verran vahvasti tuonne metsäpolullekin kurkistamista, että teimme sen.
… ja 20 hiidenkirnua
Jotkut kirnuista ovat muita isompia tai muodoltaan sellaisia, että ne ovat saavuttaneet yksilöinä jonkinlaista kuuluisuutta. Tällaisia ovat suurin Jättiläisen kuhnepytty (yli 4 metriä leveä, yli 10 metriä syvä). Itse pidin kolmen pienen kirnun, oikeastaan vaan kalliossa olevien syvennysten sarjasta Mylly, Kattila ja Kuppi, jolla myös on nimi Kolmoset. Yksi kirnuista, kukkaro, oli valjastettu kävijöiden kolikoiden keräämiseen. Viimeisinä rinteessä, alimpinä, olevien hiidenkirnujen luokse kiipeäminen kapeita kallioliuskoja pitkin oli jo melkein haastavaa.
Hiidenkirnuhan on muuten virtaavan veden pyörittämä soran ja kiven kalliopohjaan kovertama ontelo. Kirnut syntyivät jääkaudella 10 000 vuotta sitten sulavien vesivirtojen myllertäessä uoman pohjan kivet pyörimään.
Hiidenkirnut ovat Askolassa olleet tietysti nykyihmisen näkökulmasta aina, mutta ne tyhjennettiin maa-aineksesta Suomen Kuvalehden ideoimana projektina vuonna 1965. Sen jälkeen alue on ollut Askola-Seuran hoidossa.
Alueen pienen pääsymaksun (4 euroa per perhe) voit maksaa Mobile Paylla tai tilille. Katso ajantasaiset ohjeet tästä tai alueen parkkipaikalta.
Parkkipaikalle lopulta palatessamme oli vielä pakko puikkelehtia hetki sen viereissä metsässä tikan perässä, mutta eihän siitä kovin kummoista kuvaa silti onnistunut saamaan :-)
Lisää kuvia Askolan hiidenkirnuista voit käydä katsomassa vaikka Matkalla missä milloinkin -blogin jutusta kesältä 2021 – ellet sitten päätä itse lähteä paikan päälle!
Askolan hiidenkirnut on kiva paikka, jossa kannattaa ilman muuta pistäytyä eikä vain katsella kuvia! Hiidenkirnuja ei kovin usein tule vastaan ja tuolla niitä näkee kerralla halutessaan sen 20! Ja kyllä, kuvassa on juurikin käpytikka.
Kiitos Mikko, myös lintutunnistukseni varmistamisesta :-) Kyllä tuolla vähintään kannattaa pysähtyä jos tuolle suunnalle muuten sattuu.