TornioHaparanda

TornioHaparanda flags

Retkemme Perämeren pohjukkaan toteutui monen kiinnostavan kohteen summana. Retkestämme Perämeren kansallispuistoon ja Keminkraaselin majakalle kirjoitinkin jo, mutta myös TornioHaparandan (tai HaparandaTornion, riippuen kummalta puolelta asiaa katsoo) rajakaupunki kiinnosti. Korona-ajan uutiset länsirajalta herättivät toteamaan, että hei, emmehän me ole tuollakaan olleet – ja toisaalta korona-ajan ainakin senioreille rajalliset matkailumahdollisuudet pakottivat tutustumaan tarkemmin Nomadmanian alueisiin, ja kas, Norrland näytti vielä kartassa valkoiselta.

Ihan alunperin ajatuksena oli lentää Kemi-Tornion lentokentälle, mutta sitten yhteiskunnan tukemat NyxAirin lennot ehtivät jo loppua Balin matkamme aikana ja Finnairin operoimina ne jatkuvat vasta myöhemmin syksyllä. 750 kilometriä suuntaansa emme missään tapauksessa olisi halunneet ajaa, joten vaihtoehdoksi jäi lentää Ouluun tai Rovaniemelle ja jatkaa sieltä (vuokra)autolla. Lopulta edullisimmat/sopivimmat lennot löytyivät sitten Norwegianilta – nekin ilmeisesti viime tipassa, sillä juuri äskettäin kuulin, että Norwegian lopettaa reittinsä Ouluun. Vajaat 150 km suuntaansa oli jo kohtuullinen ajettava. Julkisia yhteyksiä Oulun lentoaseman ja Tornion välillä emme sitten lopulta etsineet, sillä huomasimme, että Tornioon tutustuminen tapahtuisi kuitenkin kätevimmin autolla.

Tornioon tupsahdimme elokuun viimeisenä viikonloppuna keskelle ”kansainvälisiä markkinoita”, jotka olivat vallanneet Tornion keskustan katuja, mm. hotellimme, Boutique Hotel Mustaparta, edustalla kulkevan Hallituskadun. Muutaman kerran jouduimme etsimään erilaisia vaihtoehtoja päästä edes lähelle hotellia, sillä näissä tilanteissa navigaattoristakaan ei paljoa apua ole. Onneksi saimme huoneen, jonka ikkuna oli takapihalle, joten markkinahumu ei nyt varsinaisesti meitä häirinnyt – ja kieltämättä, kyllä me parit belgialaiset vohvelit ja unkarilaiset rullapullat ostimme itsekin markkinakadulta. Pankkikorttien kanssa oli hetkellisesti ongelmia, sillä markkinat olivat todella siinä mielessä kansainväliset, että myyjien korttikoneet olisivat vaatineet maksukorteille Eurooppa-asetuksia. No, onneksi oli vielä käteistäkin.

Torniossa aloitimme Perämeren retkellä, mutta seuraavana päivänä panostimme Tornion nähtävyyksiin ja sitä seuraavana myös Haaparantaan. Toki Suomen ja Ruotsin hentoisen rajan olimme käyneet katsastamassa jo heti saapumisiltana! Muutakin nähtävää löytyi runsaasti Torniosta ja ihan kivasti myös Haaparannasta.

Tornio Kansainväliset markkinat

Rullapulla Tornio Haaparanta
Unkarilaisia rullapullia – vain yksi esimerkki markkinoiden sadoista ”erikoisuuksista” alkaen kengurunlihasta ja päätyen vaikka tietosanakirjoihin

Rajalla På Gränsen

Maailmanmatkaajat laskevat mitä erilaisimpia asioita. Jotkut pitävät erityisesti kirjaa maarajojen ylityksistä. Automatkailua ainakin jossain määrin karttavina me emme yleensä erityisesti ole näitä hakemassa, joskin kyllä mekin olemme monen monta rajaa kävelleet yli, niin Afrikassa kuin Keski-Aasiassa, jossa olemme tehneet useamman maan kiertomatkoja. Näistä haastavin on ehkä ollut Uzbekistanin ja Turkmenistanin raja, jossa rajavyöhyke on kilometrejä leveä, mutta onneksi Uzbekistanin rajan ylityksen jälkeen on tarjolla jobbareita, jotka pienestä maksusta kuljettavat autoillaan matkailijat Turkmenistanin rajan läheisyyteen.

Suomen ja Ruotsin välisen maarajan ylitimme ensimmäisen kerran Märketin saarella, sillä kyseisestä saaresta osa kuuluu Ruotsille. Märketillä rajaviiva on kallioon maalattu viiva.

Tornion ja Haaparannan välillä Suomen ja Ruotsin välinen raja on yksi niistä Euroopan rajoista, jonka saattaisi melkein ylittää huomaamattaan. Toki Tornionjoki asettaa siihen omat haasteensa, sillä ylitys onnistuu vaan siltoja pitkin, mutta toki niitä sitten on, kävelijöille useampiakin.

Rajalla on iso – ainakin Pohjois-Suomen mittakaavassa – ostoskeskus Suomen puolella, jonka läpi kävelemällä onkin jo melkein Ruotsissa, sillä ostoskeskuksen ovelta matkaa rajaviivalle on ehkä 5-10 metriä. Rajamuodollisuuksia ei luonnollisesti ole, nyt,  kun koronarajoitukset on jo kauan sitten purettu.

Autollakin piipahdimme Ruotsin puolella, mutta eipä siinäkään sen enempää rajamuodollisuuksia ollut. E4-tiellä sentään oli kylttejä, joissa opastettiin Ruotsin tai Suomen suuntaan suunnasta riippuen ja oli sillalla kyltitkin, josta näki koska maa vaihtuu, jos asiaan kiinnitti huomiota.

Rajalla På Gränsen Tornio Haaparanta Rajalla På Gränsen Tornio Haaparanta Rajalla På Gränsen Tornio Haaparanta

Suomen ja Ruotsin raja
Rajakyltti – taustalla Alatornion kirkon torni
Rajalla På Gränsen
Aurinko laskee länteen, siis Ruotsiin, jossa se laskeekin ”tunnin myöhemmin”.
Läpi aikojen -aurinkokello on Ruotsin lahja 100-vuotiaalle Suomelle.

Kojamo Nordbergin möljällä

TornioHaparanda ei ole ollut kovin suosittu kohde matkabloggaajienkaan keskuudessa, sillä matkaa suunnitellessani löysin siitä mainintoja lähinnä Walleni.us -blogin yhdestä jutusta. Siitä oli kuitenkin se ilo, että se mainitsi niin Kojamo -nimisen jättiläiskalan kuin Kukkolankosken, jotka molemmat osoittautuivat Tornion suosikeikseni.

Kojamo-veistos on seissyt Tornionjoen rannalla vasta vuoden verran, sillä se toteutettiin sinne vuonna 2021 Tornion juhliessa 400 vuottaan. Pekka ja Teija Isorättyän teoksessa yhdistyvät Torniossa tärkeät asiat, teräs ja kalastus. Pohjoisen reissumme yksi ainakin meille mielenkiintoinen havainto olikin, että miten paljon teollisuutta tällä seudulla on. Outokummun Tornion terästehdas on kuulemma maailman suurin ruostumattoman teräksen integroitu tuotantolaitos, jossa kaikki jalostusketjun vaiheet tehdään samalla tehtaalla.

Niin, ja möljä tarkoittaa laituria, se ei ole kalalaji. Instagramissa julkaisin kuvan itsestäni tuon kalan sisällä väittäen, että jouduin möljän kitaan. Niin siinä käy, kun ei tunne sanastoa. Kojamo on kuulemma koiraslohi ja möljä tosiaan laituri, mutta enpä tuntenut entuudestaan kumpaakaan sanaa!

Kojamo Tornio Kojamo Tornio Kojamo Tornio Tornio Haaparanta

Tornion kirkko

Kirkot ovat toki kaupunkien maamerkkejä, mutta nähtävyyksinä useimmiten vähän pakkopullaa, jotka monesti jätämme väliinkin. Tornion kirkko, joka myös tunnetaan nimellä Hedvig Eleonoran kirkko, teki kuitenkin kevyellä etukäteistutkimuksella vaikutuksen niin iältään (1600-luvun lopulta) kuin Wikipedian väittämällä, että se on ”Suomen 1600-luvun puukirkkoarkkitehtuurin merkittävimpiä monumentteja”. Lisäksi kirkko oli kevyesti kävelyetäisyydellä tuosta Kojamosta, jota ehdottomasti halusimme käydä katsomassa.

Valkoinen, paanukattoinen kirkko olikin kaunis ja jo sellaisena näkemisen arvoinen. Sisälle emme päässeet, sillä kesän huippusesongin jälkeen suomalaiset kirkot ovat hyvin rajatusti auki, emmekä nyt osuneet kohdalle sellaiseen aikaan.

Tornion kirkko Tornio Haaparanta Tornion kirkko Tornio Haaparanta Tornion kirkko TornioHaparanda

Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, Tornio
Tornion pieni ortodoksinen kirkko, Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, on värikäs ja sijaitsee kaupungin keskustan ja Tornionjoen välisellä kapealla kaistaleella.

Alatornion kirkko

Alatornion kirkosta emme olleet varsinaisesti kirkkona kiinnostuneita, mutta kun nyt olimme näin lähellä yhtä Suomen seitsemästä Struven ketjun pisteestä, niin kannattihan sekin käydä katsomassa. Suomessa sijanneista Struven ketjun mittauspisteistä kuusi on nimetty Unescon maailmanperintökohdelistalle. Alatorniota pohjoisempana ovat Stuorrahanoaivin piste Enontekiöllä ja Aavasaksan piste Ylitorniossa ja etelämpänä Oravivuori Jyväskylässä, Porlammi Myrskylässä ja Mustaviiri pienellä saarella Pyhtään edustalla.
Näistä olimme aikaisemmin käyneet Oravivuoren ja Porlammin pisteillä emmekä nyt erityisesti tavoittele niistä kaikkia, mutta jos matkaa pisteelle on alle 10 kilometriä, niin kyllähän paikka kannattaa käydä katsomassa! Aava-Saksalla poikkeaminen olisi tarkoittunut edestakaisin 75 kilometrin lenkkiä, joten siitä emme innostuneet – eihän ollut edes juhannus, josta Aavasaksa lienee jossain määrin myös tunnettu.

Alatornion kirkon osalta yritin kevyesti selvittää sen mahdollisia aukioloaikoja kesäkauden ulkopuolella ja löysin netistä väittämän jumalanpalveluksessa sunnuntaina klo 10, mutta kattia kanssa, ei siellä mitän jumalanpalvelusta ollut ja sen myötä kirkko oli tiukasti kiinni. Emme muuten olleet ainoita ”jumalanpalvelusta” kaivanneita, ainakin pari minua vielä vanhempaa naishenkilöä pyrki kirkkoon sisään noihin aikoihin, siinä onnistumatta.

No, kirkko toki oli komea ja tuskin jumalanpalveluksen aikaankaan olisi, jos koskaan, olisi päässyt nousemaan kirkon torniin, mistä itse mittaukset aikoinaan tehtiin. Struven mittausketjussa, jossa pisteitä on vaikka kuinka paljon – ei siis vain nämä Unescon maailmanperintökohteen statuksen saaneet pisteet –  oli vain kaksi rakennusta, Tarton tähtitorni ja tämä Alatornion kirkko. Kumpikin on nyt sitten nähty, siis ainakin rakennuksina.

Alatornion kirkko Tornio Haaparanta

Alatornion kirkko
”Utvidgad under Gustav IV Adolfphs regering år 1797”
Alatornion kirkko
Struven ketjun mittauksissa käytettiin kirkon tornia vuonna 1842. Mittauksen aikaisia kaiverruksia on edelleen nähtävissä tornin kellohuoneen sisäseinässä.
Alatornion kirkko
Haaparannan ja Tornion kirkot voi kiertää myös kävelemällä Ekumeenisen pyhiinvaellusreitin, joka yhdistää kaksi kirkkoa Haaparannassa ja kaksi Torniossa

Kukkolankoski

Kukkolankoskelle on sen verran matkaa (14 km) TornioHaparandasta, että retki sinne onnistuu vain autolla (tai taksilla tai bussilla, ehkä sellainenkin oikein etsimällä löytyisi). Tunnustan, etten Kukkolankoskesta(kaan) ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin luin siitä Walleni.us -blogista. Onneksi luin, sillä jos minun pitäisi nimetä TornioHaparandan matkamme vaikuttavin kohde, niin se olisi Kukkolankoski. 3,5 kilometriä pitkä koski, jonka mittaan joki putoaa 14 metriä, on kuulemma Suomen pisin vapaana virtaava koski. Koskella voi vierailla niin Suomen kuin Ruotsin puolella, mutta jokea ei voi ylittää kosken kohdalla. Meidän kokemuksemme ovat Suomen puolelta.

Pitkä ja leveä koski on näyttävä jo sellaisena, mutta itse innostuin aivan erityisesti lippoamisesta. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista kalastusta – Lasse tosin muisteli nuoruudessaan nähneensä lippoamista joissa jäiden lähdön jälkeen. Rannan heppoisen näköisille laitureille turisteilla ei ollut asiaa, mutta kiinnitin hetimmiten huomioni siihen, että laitureilla näytti olevan muutamia kalastajia. Ensin luulin heidän kalastavan pitkillä vavoilla, mutta heitä hetken seurattuani huomasin, että hehän poimivat pitkävartisella haavilla kalat suoraan joesta! Kaloja pääsi katsomaan rannan sumpuissa – siikoja näyttivät olevan.

Jäimme innostuneina pitkäksi aikaa seuraamaan kalastusta! Oli koskella jotain vanhoja rakennuksiakin ja joku patsaskin, mutta ne kalpenivat kiinnostavuudessaan lippoamiselle mennen tullen …

Kukkolankoski Tornio Haaparanta Kukkolankoski Kukkolankoski Tornio Haaparanta Kukkolankoski Kukkolankoski Kukkolankoski

Haaparannan tori

Haaparannan keskustaa kiertelimme ihan rajaseutua enemmän sunnuntaina. Tornioon verrattuna – etenkin kun Torniossa oli lähes koko meidän siellä viettämämme ajan kaupungin täydeltä markkinahumua – Haaparanta vaikutti ainakin sunnuntaina kovin hiljaiselta. Toisaalta onhan Tornion asukasluku (n. 21 000) neljä kertaa suurempi kuin Haaparannan (vajaa 5 000). Haaparannan tori on kuitenkin näkemisen arvoinen. Se on jotenkin kaunis, vanhanaikainen, jopa romanttinen kokonaisuus. Torinäkymiä hallitsee toisella laidalla Stadshotellet ja sen vieressä Folkhögskolanin keltainen rakennus, joka sekin tarjoaa majoituspalveluja Svefi Vandrarhem -nimen alla. Ehkä olisi pitänyt harkita yöpymistä Haaparannan(kin) puolella?

Torin laidalla on myös Haaparannan kaupungintalo, joka sopeutuu kauniisti kokonaisuuteen, siinä missä Tornion korkea kaupungintalo on ikävän irrallinen muuhun kaupunkikuvaan nähden. Mutta se tärkein juttu Haaparannan torilla on tietysti Pusshållplats!

Tornio Haaparanta
Folkhögskolan vasemmalla, Stadshotellet oikealla
Tornio Haaparanta
Haaparannan vesitornikin hallitsee näkymää kaupungissa monesta suunnasta

Haaparanta

Haaparanta
Suomi toiseen suuntaan ja elämänlaatu toiseen – näinköhän se nyky-Ruotsia ajatellen on?

Haaparannan kirkko

Haaparannan kirkkoa joku lähde suositteli käyntikohteeksi jos ei muuten, niin vähintäänkin siksi, että se on täydellinen vastakohta Tornion kirkolle. Siinä missä Tornion kirkko on valkoinen on Haaparannan kirkko musta ja siinä missä Tornion kirkko on vanha, on Haaparannan kirkko uusi (1960-luvulta). Haaparannassa meillä myös oli sikäli tuuria – tosin olimme tuuria avittaneet tutkimalla asiaa ennakkoon, kuten Alatornionkin osalta, mutta siellä sekään ei auttanut) – ja pääsimme kurkistamaan kirkkoon sisään.

Kirkon musta, jopa luotaantyötävä, ulkokuori kätkee sisäänsä merkittävän vaalean, kutsuvan, kirkkosalin. Jumalanpalveluksen ollessa juuri alkamassa meidätkin toki toivotettiin mukaan, mutta kiitimme, ja jatkoimme matkaa.

Haaparannan hautausmaalla kiinnitimme huomiota tapaan haravoida hiekkaan kaaria – ainakaan Helsingin Hietaniemen hautausmailla tällaista tapaa ei ole.

Haaparannan kirkko TornioHaparanda Haaparannan kirkko TornioHaparanda Haaparannan kirkko

Haaparannan kirkko
Hmm… asuimme Boutique Hotel Mustaparrassa Torniossa, pitäisikö selvittää yhteyttä tämän haudan ja hotellin välillä?

Ikea

Suomen Ikea-tavaratalot taitavat painottua Etelä-Suomeen (Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Kuopio), joten Pohjois-Suomessa asuville lähin Ikea on Haaparannassa. Suomen puolelta Torniosta Haaparannan suuntaan sinikeltainen Ikea värikkäine lippuineen hallitseekin näköalaa ja parkkipaikan autoista päätellen tavaratalo onkin suosittu etenkin suomalaisten keskuudessa.

Päättelimme siis IKEAn olevan yksi Haaparannan ”nähtävyyksistä” ja teimme kierroksen tavaratalossa. Oudossa Ikeassa emme osanneet oikoreittiä ravintolaan kuten Espoossa – ehkä sitä ei olisi ollutkaan, joten tuli todistettua, että samat tavarat täällä on kuin Espoossa. Sen verran äskettäin olemme yhden kierroksen yhden uusittavan työtuolin takia Espoossa, että uskallamme väittää näin. Vaikka kai tuo sama valikoima kuuluu jo ihan Ikean filosofiaankin.

Varsinaisia ostoksia emme Haaparannan Ikeassa tehneet, mutta hienoisena vitsinä olimme ajatelleet syödä siellä sunnuntailounaaksi lihapulla-aterian. Ei ihan onnistunut. Ravintola kyllä löytyi, mutta menutauluissa tarjolla oli vaan ”plantbullar”, eli vegevaihtoehto. Teimme sitten nopeat uudelleen valinnat ja valitsimme Fish & Chips ja Skagen-leivät. Asia jäi kuitenkin hiukan vaivaamaan ja lopulta kysyimme kassalla lihapullista ja kyllä niitäkin kuulemma vielä saa, jos osaa niitä erikseen pyytää. No, tällä kertaa emme ”osanneet”.

Ikea Haparanda
Haaparannan Ikea on heti rajajoen toisella rannalla

Ikea Haparanda

Ikea Tornio Haaparanta
Ikea-ravintolan hintataso vaikutti olevan jokseenkin sama Haaparannassa ja Espoossa

Haaparannan puolella poikkesimme myös rajan lähellä sijaitsevassa Coopissa tutkaillen, että vieläköhän on jotain elintarvikkeita, joita ei saisi myös Suomesta, mutta emme päätyneet ostamaan falukorvia, kuten joskus Tukholmasta, sillä tiesimme jatkavamme Oulusta lentäen käsimatkatavaroilla. Vadelmaveneitä etsiskelimme hetken, mutta löysimme lopulta vaan vadelmaformuloita – eivät olleet niitä ”oikeita”.
Haglöfsin tehtaanmyymäläkin oli siinä vieressä, mutta emme keksineet mitään ulkoiluvaatetarpeita juuri nyt.

Falukorv

Kemi

Kemi päätyi sekin matkakohteeksemme valitsemamme paluulennon takia. Norwegianin lento Oulusta Helsinkiin lähti vasta 19:20, hotelli Torniossa piti luovuttaa puoleen päivään mennessä ja Tornio ja Haaparanta oli jo ainakin jollain tarkkuudella koluttu, joten suuntasimme ensin Kemiin ja sieltä sitten alkuillaksi Ouluun. Kemi oli sitä paitsi alkanut kiinnostaa meitä jo Perämerelle tekemällämme veneretkellä, jonka aikana kävimme katsomassa Kemin sisäsatamaa.

Kemissä suuntasimme ensin Kemin Lumilinnalle, vaikka eipä elokuussa vielä mitään lumilinnaa tietenkään ollut. Alueella on kuitenkin SnowExperience365 ”lumikokemus”, jonka uteliaisuuttamme kävimme katsomassa – onhan lumi elokuussa suomalaisellekin eksoottinen juttu :-) Kävimme myös katsastamassa rannalle sijoitetettujen merenrantahuviloiden rivistöä, joita niitäkin olimme nähneet jo mereltä. Tarjolla on siis, talvella, elämyksiä niin lumilinnaan majoittumisen muodossa tai hyvällä tuurilla revontulien katselu näistä rantahuviloista.

Lumilinna-alueen lisäksi kävimme vielä kauniina kesäpäivänä nauttimassa maallakin Sisävesisataman tunnelmasta – söimme jopa lounaan siellä. Sisävesisataman aluetta sanotaankin kemiläisten olohuoneeksi ja siltä se vaikuttikin.

Kolmas ja viimeinen kohteemme Kemissä oli kaupungintalo, johon siihenkin olimme kiinnittäneet huomiota jo veneretkellämme – sen verran korkealle tuo valkoinen rakennus kaupunkikuvasta nousee, että se näkyi kauas merelle asti. Kaupungintalon katolla on näköalaterassi ja Hertta Sky -kahvila, jossa sielläkin olisi voinut syödä lounastakin.
Toki Kemissäkin olisi tarjolla ollut kaunis vaaleanpunainen kirkkokin, mutta kirkkokiintiömme oli jo tämän reissun osalta täynnä!

Snowexperience365 Snowexperience365 Snowexperience365 Snowexperience365 Kemi

Neitoperho
Kesän viimeinen neitoperho?

Kemin kaupungintalo Kemin kaupungintalo

Outokumpu kromikaivos
Kemin kaupungintalon näköalatasanteelta näkee koko alueen teollisuuden. Kuvassa Outokummun kromikaivos, mutta samaiselta terassilta voi nähdä Metsä Groupin Kemin tehtaat, Stora Enson Veitsiluodon tehtaat ja Outokummun Tornion terästehtaan.

 

Tags from the story
, , ,
Join the Conversation

24 Comments

  1. says: Daniel

    Ahaa – Konstan möljä, se ravintola, on siis laituri! Enpä tiennyt. Tulee vähän Eila Hiltunen mieleen tuosta veistoksesta! Hauskan näköinen.

    Luulin, että raja kulkee kauppakeskuksen läpi (ja mietin, miten asia oli järjestetty rajan ”sulun” aikaan), mutta näin ei sitten ollutkaan.

    Kauankos pysäkillä joutui odottamaan, ennen kuin pusu tuli? :)

    New Yorkissakin on Ikea. Oli pakko käydä syömässä lihapullat – samalta maistuivat kuin Espoossakin. Vegenyhtöprosessihärkispulliin tuskin uskaltaisin koskea.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Eila Hiltusesta tulikin mieleeni, että Didrichsenillä avautui juuri Eila Hiltusen 100-vuotisnäyttely, josta blogijuttu on vielä kirjoitusjonossa.
      Jossain määrin somettavat bloggaajat keskittyvät tietysti pusupysäkilläkin kuvaamiseen – ei siinä oikein aikaa muuhun ollut :-) :-) :-)
      Joo, vegepullat eivät meitäkään innostaneet. Syömme toki kasviksia, mutta kasviksina, ei niistä mielestäni pidä muokata liharuokien kopioita.

  2. says: Anssi

    Hassua lukea Haaparanta-postausta, kun juuri sunnuntaina siellä taas piipahdin vaalitunnelmaa haistelemassa. Sitä ei tosin ollut, kaupungintalon salossa liehui lippu ja Ikean parkkipaikalla tuli vastaan mies Ruotsidemokraattien lippiksessä. Siinä se. Haaparannan kirkko on eräs rumimmista mitä tiedän, huh huh! Seuraavalla kerralla kannattaa ajaa sitten Seittenkaaren saareen. Tosin teillä se Norlannin pinna nyt tulikin, että uutta reissua ei taida tulla :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anssi! Haaparannassa sunnuntait taitavat olla aika kuolleita Ikeaa lukuunottamatta. Enpä nyt tuota kirkko ihan rumaksikaan väittäisi – etenkin sisältä se oli onnistunut. Ja totta, ihan ehti emme tälle suunnalle palata, vaikka eihän sitä koskaan varmaksi voi tietää.

  3. Nuo markkinat ovat mielestäni mukava tapahtuma! Tulee käytyä vuosittain, mutta mukavaa olisi, jos näytteilleasettajat uusiutuisivat useammin. Kaikki kiinnostava maistettava alkaa olla maistettu. Kojamo tuli itselleni muuten tutuksi, kun suomalainen pörssiyhtiö VVO muutti nimensä Kojamoksi, josta joitain juttuja julkisuudessa oli silloin…

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Meille, jotka tupsahdimme markkinoista mitään tietämättä markkinaraitin varrella olevaan hotelliin, tapahtuma oli melkoinen yllätys – aluksi harmittelimmekin sitä, mutta ajan kanssa kaikkeen tottuu, markkinahumuunkin :-)

  4. says: Stacy

    Kiva juttu, ihan tuoreeltaan olen käynyt tuolla alueella tänä kesänä:
    https://www.rantapallo.fi/ankka/2022/07/25/kesan-lapsi/
    https://www.rantapallo.fi/ankka/2022/07/26/ma-oon-haaparannalla/
    https://www.rantapallo.fi/ankka/2022/07/27/villi-luonteeni-on/

    Tornion vanha kirkko jäi noista näkemättä, Alatornion kirkkoon pääsin sisälle. Haaparannan kirkolla olin ulkosalla ja lisäksi kävin Kemimaan vanhassa kirkossa ruumista moikkaamassa. Kukkolankoskella en käynyt enkä IKEAssa ja kojamot ja möljät jäivät kokematta. Yövyin taas kerran Haaparannan puolella.
    Rajan ylityksestä sen verran, että joskus nuorena reissujalkaa vipatti ja lähdin vanhemmiltani salaa Ruotsiin ja kävin Haaparannalla.

    Pussauspysäkillä pelkäsin, että ei kai nyt kukaan herregud, tule yrittämään. Kevyesti Haaparannan epäsuomalaisin paikka. Suomessa ei kyllä olisi mitään pussauspysäkkiä. Puukotuspysäkki voi olla, jossain Pohjanmaalla. Tunteet siinäkin on pinnassa. Mutta puukotus Suomessa on koettu jo. Pussaus Ruotsissa jäi kokematta. Eikös Nomadmaniassa ole näitä kokemuksia, joita voi kerätä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Lueskelinkin joitakin juttujasi ennen matkaamme ja tuon pussauspysäkin taisinkin lisätä käyntilistallemme juurikin blogisi innoittamana! Jos Tornion suunnalla sattuu olemaan, niin Haaparanta lienee tosiaan helpoin kohde käydä ulkomailla – koronasulkujen aikaa lukuunottamatta.

  5. says: Mari/Kodinvaihtaja

    Kojamo ja sinä – ihanat kuvat. Haaparannassa myös Euroopan suurin karkkikauppa – minusta Suomessa kyllä paremmat irtokarkit?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Taisipa samassa ostoskeskuksessa missä oli Haglöfsin myymälä olla karkkikauppakin, mutta emme olleet karkin tarpeessa, joten emme poikenneet.

  6. Kemi on hyvin tuttu sillä meillä on siellä sukulaisia. Ja joka vierailulla ”pitää” tietenkin käydä myös Haaparannalla vaikkei edes ole varsinaisesti mitään syytä. Se on varmaan jotenkin liian tuttu kun ei ole tullut kirjoitettua siitä edes blogiin. Tuo Kukkolankoski on mielestäni parempi Ruotsin puolella (Kukkolaforssen) ja siitä olen sentään saanut kirjoitettua. Samoin tuosta Snow Experiencestä sillä pääsimme kerran kokeilemaan yöpymistä noissa lasivilloissa. Tuo Alatornion kirkko on itselläni vielä käymättä mutta teille olisi sopinut tähän kirkkojen jatkoksi vielä Keminmaan vanha kirkko. Se on 1500-luvulta ja siellä säilytetään tiettävästi Suomen ainoata muumiota.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Innostuin lukemaan juttusi Kukkolaforssenista ja en nyt välttämättä sen perusteella olisi varma, että meidän olisi kannattanut valita Ruotsin puoli :-) Ravintola olisi löytynyt Suomenkin puolelta, jos olisimme sitä tarvinneet ja onneksi lippoajia oli paljon tuona sunnuntaiaamuna (myös?) Suomen puolella. Toki tuo lippomista kuvaava ”patsas” Ruotsin puolella näyttää hienolta.
      Kirkkokiintiömme alkoi jo olla Kemissä jo täynnä, joten toisella kertaa sitten, ehkä …

    1. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! Tavallaan olisi kyllä kiva joskus siinä lumilinnassakin vierailla, vaikka jostain blogista taisin kyllä lukea, että yöpyminen siellä on kyllä kylmänkostea juttu. Juuri nyt ei kuitenkaan oli talvisuunnitelmia tuolle suunnalle ja tuon meriretken takia tätä ei oikein voinut lykätä talveen.
      Tuossa jutussasi esitelty museo olisi varmaan päätynyt meidänkin käyntikohteeksi jos sää ei olisi suosinut ulkoilua.

  7. Oulussa asuessani Haaparannassa Ruotsin puolella tuli vierailtua ajoittain. Siellä oli olevinaan niin paljon halvempaa. Se ei tosiaan muistuttanut kahden valtion rajapaikkaa. Melkein kuin ylittäisi sillan Kalasatamasta Kulosaareen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Juuri noin, vähän samaan tapaan kuin aikoinaan kauan sitten matkustimme junalla AMsterdamista Luxemburgiin ja yritimme siinä matkalla huomata, että koska maa vaihtuu. Ei kyllä huomattu!

  8. Haaparanta postaus on keikkunut omassa blogissa jo pitkään suosituimpien postauksien joukossa, eli kysyntää on :D https://www.elinanmatkalaukussa.fi/2021/10/haaparannassa-ostoksilla-mitka-on/.html oma postaus tosin käsittelee Haaparannan ostoksia, mitä varten kovin moni sinne tulee. Ollaan kohta itsekin taas TornioHaaparannassa, joten oli kiva fiilistellä paikkaa uudestaan ja kaikki nuo mainitsemasi paikat on tuntemattomia, ehkä just siitä syystä että ollaan paljon keskitytty noihin kauppoihin :D En tiedä ohjaako googlemaps nykyään fiksummin, mutta vuosia sitten matkalla pohjoiseen ohjas mapsi meidät Lappiin usein Ruotsin kautta. Muistan kerran kun vasta sillalla huomattiin, että hetkonen tuossa lukee Ruotsi ja meillä oli koiratkin sillon takaluukussa mukana. Sitten vaan äkkiä takaisin Suomeen ja oikealle reitille. Mutta ilman koiria ajettaessa kannattaa ehdottomasti ajaa Lappiin myös Ruotsin puolta ylöspäin, tosi kiva reitti!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Tuon juttusi taisinkin lukea osana matkavalmisteluja tuolle suunnalle. Lappiin emme ole ajaneet – emmekä aio ajaa, liian monta tuntia autossa istumista. Viimeksi kun pohjoisessa kävimme, niin tulimme autojunalla Kolariin asti ja jatkoimme vasta siitä autolla.

  9. Ensimmäistä kertaa kuulin tuosta isosta Kojamo-teoksesta. Sanana se oli kyllä tuttu.

    Hyvin tuntuu kosken komeista kuohuista tulevan kalaa, senkus seisoskelee haavi auki.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Tuo lippoamisen seuranta oli kyllä hauskaa – sillä kalaa tosiaan tuli tuollakin menetelmällä.

  10. Nyt kun luin tämän postauksen, on alkanut harmittaa, ettemme panostaneet kotimaan matkailuun silloin, kun se alkoi heti oven takana. Nyt sinne on matkaa päälle 4000 km, TornioHaaparandalle yli 5000. Tämä on ilmeisesti yksi suosituimpia turistialueita Suomessa, vaikka se sijaitseekin hieman vaikeassa paikassa, ainakin Varsinais-Suomesta katsottuna. Paljon on tekemistä ja nähtävää. Toivon mukaan pääsen itsekin joskus Suomen maille. Jotenkin käy koko aika niin, että mieheni rampaa siellä useita kertoja vuodessa työn takia (korona-aikaa lukuun ottamatta) ja minä olen käynyt siellä päin viime kerran 3 v takaperin. Enemmän on ihmisiä ikävää, kyllä.

    Mukavaa syksyn jatkoa teille! Jaan täällä odottamaan uusia seikkailujanne!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Me asuimme joskus muutaman vuoden Tukholmassa, mutta kun tiesimme työsyiden takia, että aikamme siellä on rajallinen tältä erää, niin otimme oikein asiaksi noiden vuosien aikana kiertää lähes kaikki Tukholman museot ja muut nähtävyydet. Nyt tuosta on tietysti sen verran aikaa, että uusiakin kohteita olisi käytäväksi, jos lähimatkailuun haluaisimme panostaa. Ehkä muutaman vuoden päästä, kunhan tämä koronan jälkeinen innostus kaukomaihin vähän taas laantuu :-)

  11. Juuri mietinkin postauksen alkuvaiheessa, että eipä ole tainnut koskaan tullu Haaparanta-postauksia vastaan blogeissa. En ole itekään siellä käynyt. Aika paljon olitte kuitenkin löytäneet tekemistä lähiseuduilta. Saapa nähdä, tuleeko tuolla koskaan käytyä ellei sitten matkalla pohjoisesta kotiin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Saman huomasin tuota reissua itse suunnitellessani, että aika vähän ainakaan matkabloggaajien keskuudessa ”koluttu” alue tuo on!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.