Muutama päivä Trianassa

Sevillan viikkomme jakautui asumisen osalta lopulta kahteen osoitteeseen. Aluksi asuimme ihan vanhan kaupungin keskustassa, mutta koska emme onnistuneet jatkamaan varaustamme samassa asunnossa, muutimme loppuviikoksi Trianaan, mikä osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi. Trianan asuntomme oli ihana ja kotikulmien muuttuessa vähän toisiksi Sevillakin avautui meille uudesta näkökulmasta.

Sevillan eri kaupunginosilla on jokaisella omanlaisensa tunnelma ja historia. Triana sijaitsee Guadalquivir-joen länsirannalla ja on tunnettu keramiikkatehtaistaan ja flamenco-klubeista, mutta myös hyvästä ruuasta. Viikon aikana tutustuimme myös Santa Cruzin kaupunginosaan, mutta siitä lisää toisella kertaa. Triana on vilkas työväenluokan kaupunginosa, aikoinaan monen kuuluisan härkätaistelijan ja flamencotanssijan koti. Trianassa ei ole isoja tai tärkeitä nähtävyyksiä, mutta sitä enemmän aitoa elämää eivätkä turistitkaan ole ainakaan vielä löytäneet aluetta liian suurissa määrin.

Guadalquivir-joen länsirannan värikkäitä taloja, siis Trianan, näimme ensimmäisen kerran jo jokiristeilyllä. Muuton keskustasta Trianaan teimme kävellen, eli Triana sijaitsee sekin hyvinkin kaupungin keskustassa. Matka joihinkin Sevillan kohteisiin oli lyhyempi ensimmäisestä asunnostamme Calle Hernando Colonilla, toisiin taas Trianasta.

Trianan silta ja kauppahalli

Trianan keskustaksi voinee väittää Trianan sillan (tunnetaan myös nimellä Puente de Isabel II) kupeessa sijaitsevaa Trianan kauppahallia. Mercado de Trianassa myydään kaikkea mitä nyt kauppahalleissa tavataan myydä, kaloista kukkiin ja hedelmistä juustoihin. Sen lisäksi hallissa on muutama ravintola ja kahvila.
Lisää ravintoloita on Trianan sillan jatkona olevalla Calle San Jacintolla ja kauppahallin lähikujilla sen takana.

Sillan ja kauppahallin lisäksi Trianassa kannattaa käydä vilkaisemassa mm. Trianan katedraali, Santa Anan pieni kirkko, joka on ensimmäinen Sevillaan rakennettu kirkko espanjalaisten taas vallattua alueensa takaisin arabeilta. Näistä Trianan ”pienemmistä” nähtävyyksistä kävimme myös katsomassa pienen El Callejon de la Inquisicionin, jota pitkin harhaoppiset tai noidiksi epäillyt kulkivat usein viimeisen matkansa. Kapean kujan seinällä on myös muistolaatta yhdelle joen tulvista – joskus vesi on siis noussut näin korkealla Guadalquivir -joessa.

Keramiikkamuseo

Samoilla kulmilla on pieni Keramiikkamuseo, joka sijaitsee Trianassa, sillä aikoinaan alue oli tunnettu – paitsi flamencon syntysijana – myös keramiikastaan. Joen rannoilla oli hyvänlaatuista savea, joten tämän raaka-aineen ympärille syntyi kukoistavaa teollisuutta. Museon alueella on useampia vanhoja polttouuneja ja se esitteleekin koko tuotantoprosessin ja valmiita keramiikkatuotteita eri aikakausilta.
Jos museot kuullostavat tylsältä tai parin euron pääsymaksu paljolta, niin museon vieressä on myös useampia isoja keramiikkaa myyviä liikkeitä, joissa niissäkin saa hyvän käsityksen siitä, että tämä on ainakin ollut iso juttu täällä.

Flamencon syntysijoilla

Sosiaalisen median kanavissamme saimme myös useammankin kehotuksen käydä katsomassa Sevillassa ollessamme flamencoa. Pieniä, ja luultavasti isompiakin, flamenco-paikkoja on ympäri kaupunkia, mutta päädyimme lopulta valitsemaan yhden kävelyetäisyydellä Trianan asunnostamme olevan paikan, jonka ovella lippuja myyvä kaveri vielä ”varoitteli” meitä, että esiintyjät tekevät tätä sitten omilla ehdoillaan, ei turisteja varten, mutta meistä se kuullosti pikemminkin suositukselta kuin varoitukselta. Vanhan kaupungin liepeillä ja Santa Cruzin kaupunginosassa saattaa olla hienompia flamenco-paikkoja, mutta meistä ainakin tämä Lola de los Reyes oli hyvä. Hintaan sisältyi lasi viiniä tai olutta, mutta mitään ylihintaista huonoa ateriaa meille ei tyrkytetty. Tällaisiakin paikkoja Sevillassa ilmeisesti on tarjolla, kun meitä niistä varoitettiin.

Esityksen aikana ei saanut kuvata, mikä olikin mielestäni erinomaisen fiksu sääntö. Varsinaisen näytöksen – ja taputusten jälkeen – emsemble esitti vielä yhden numeron, jonka aikana kuvaaminen sallittiin.

Härkätaisteluareena

Trianasta käsin teimme myös retket joen toisella puolella olevalle härkätaisteluareenalle (Real Maestranza de Caballeria de Sevilla) ja Setas de Sevillan huikealle näköalarakennelmalle.

Härkätaistelusesonki ei ollut meneillään tammikuussa, mutta vaikka olisikin ollut, niin tuskin olisimme menneet. Lajista kertova museo oli kuitenkin hyvinkin informatiivinen, joten sen kierreltyään voi tietysti väittää jo tietävänsä kaiken aiheesta! Museosta pääsee myös ihan luvallisesti ”livahtamaan” itse areenalle kokemaan sen itse, ilman hevosta ja härkää tosin. Valokuvien takia kiipesimme reippaasti myös niin ylös katsomoon kuin vaan pääsimme – kokemus sekin.

Setas de Sevilla

Setas de Sevilla, Sevillan sienet, joka tunnetaan myös nimellä Metropol Parasol on iso puurakennus, joka muodostuu kuudesta isosta päivänvarjon (tai sienen) muotoisesta rakennelmasta, joiden lomassa ja osittain päälle pääsee kävelemään. Rakennus on kuulemma maailman suurimpia puurakennuksia ja puuelementit ovat suomalaisia! Tavallaan valitettavasti niitä ei kyllä hetimmiten puuksi tunnista, sillä ilmeisesti kyse on liimapuulevyistä tai vastaavista, jotka on vielä maalattu, eli vaikka rakennelma kauempaa näyttääkin vähän Aallon kalusteissa käytetyltä taivutetulta koivulta, niin sitä se ei ole.

Lähes 30 metrin korkeuteen kohoava rakennelma on pystytetty Sevillan kaupungin keskipisteeseen ja se valmistui vuonna 2011. Rakennelman ylin taso on (maksullinen) näköalatasanne turistimyymälöineen, keskimmäinen taso on toimii kaupunkilaisten (nuorison) oleskelutilana ja alimmalla tasolla on erillinen arkeologinen museo. Alueella on myös paljon kauppoja ja ravintoloita ja iso El Corte Inglesin tavaratalo.

Jos vanhan kaupungin keskustassa, katedraalin, Real Alcazarin palatsin kulmilla ja Plaza de Espanalla välillä tuntui, että eihän tässä kaupungissa ole kuin turisteja ja heitä kuljettavia hevosrattaita, niin Setas de Sevillan tienoilla Sevilla onkin jo ihan tavallinen kaupunki oikeine asukkaineen.

Trianasta matkamme jatkuikin sitten jo Rondaan, jonne matkasimme bussilla, joka lähti Sevillan linja-autoasemalta, jonka senkin sijainti oli Trianasta matkaan lähteville lähes optimaalinen, vain Trianan sillan yli ja muutama kortteli jokirantaa. Sillan kupeessa olisi vielä voinut pysähtyä vaikka nauttimaan Sevillan viimeiset churrot. Yhdet, tai parit, oli kyllä tullut jo nautittua aikaisempina päivinä …

Lisää Trianasta ja Sevillasta

Lähtöportti-blogia kirjoittava Mika vietti viime syksynä Sevillassa, tukikohtana juuri Triana, kokonaista kolme viikkoa ja kirjoittaa kauniin tunnelmallisesti Trianasta, iltakävelyistä Guadalquivir-joen rannalla ja toki muustakin Sevillasta.

Meriharakka -blogista kannattaa lukea myös jutut Sevillan nähtävyyksistä ja yhteenveto Andalusian viikkomme kustannuksista ja majoituksista, jotka tietysti painottuivat Sevillaan, jossa vietimme pääosan ajasta.