Tuskailen välillä sen kanssa, että pitäisikö minun kirjoittaa matkakohteista lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja, joita sitten helposti kertyisi monen monta, yhdestä kaupungistakin – vai kirjoittaa pienoisromaani kaikesta yhdessä kohteessa kokemastamme ja näkemästämme silläkin uhalla, että jutusta kuvineen, vaikka niiden määrän rajaisi vain muutamaan per kohde, tulisi ehkä ruudulta luettavaksi blogijutuksi aivan liian pitkä. Sevillan osalta päädyin alun oikeastaan vaan pelkän luettelon jälkeen kompromissiin ja jaoin kaupungin esittelyn kahdeksi jutuksi kooten ne kahden Sevillan osoitteemme ympärille.
Ajallisesti tutkimusretkemme Sevillassa alkoivat vanhan kaupungin ytimestä. Vasta sen jälkeen siirryimme Trianan kaupunginosaan. Ensimmäiset kohteemme olivat kuninkaallinen palatsi puutarhoineen, katedraali ja sen korkea torni. Seuraavina päivinä kiertelimme juutalaiskaupunginosassa Santa Cruzissa ja kävimme katsomassa mahtipontisen, mutta kieltämättä kauniin Plaza de Espanan. Jokiristeily Guadalquivir-joella on hyvä tapa saada Sevillan eri kohteet asettumaan paikalleen suhteessa toisiinsa ja bonuksena se näyttää vielä vuoden 1992 maailmannäyttelyn rakennuksia.
Real Alcazar de Sevilla
Kuninkaanlinnan ja sen puutarhan kohdalla opimme, että liput Sevillan nähtävyyksiin kannattaa ostaa etukäteen netistä, siitäkin huolimatta, että spontaania kaupunkiin tutustumista häiritsee hiukan se, että joutuu etukäteen sopimaan ajan, jolloin minnekin on menossa. Toki lippuja saa myös jonottamallakin, mutta talvikuukausinakin jonot olivat usein pitkiä. Nettilipunkin saattoi ostaa vielä portilla, mutta tilastointia varten sovellukset kyselevät kovin paljon kaikenlaista jo ennen kuin päästää siihen kohtaan, että valitsemansa liput pääsee maksamaan – ja sen jälkeen toivomaan, että ne ilmestyvät sähköpostiin. Naputtele siinä sitten nimiä, osoitteita, syntymäaikoja, luottokorttinumeroita kirkkaassa auringonpaisteessa puhelimen pienellä ruudulla. Real Alcazar de Sevillan kohdalla vielä naputtelimme, mutta seuraavat liput ostimme aina edellisenä iltana netistä, naputellen tarvittavat tiedot läppärillä.
Sevillan kuninkaanlinnan, Real Alcazar de Sevillan, rakennustyöt alkoivat 800-luvulla, maurilaiseen tyyliin, mutta rakennustöiden jatkuessa vuosisatojen ajan mukaan on tullut vaikutteita arabialaisesta ja goottilaisesta tyylistä ja renessanssitaiteesta. Suurin osa alueen monista rakennuksista on peräisin 1300- ja 1400-luvuilta.
Kuninkaanlinna ei siis ole yksi rakennus vaan laajalla alueella on useita palatseja ja muita rakennuksia, joita ympäröivät laajat puutarhat. Monet rakennuksista ovat avoinna yleisölle, eli niiden sisätiloissakin pääsee kiertelemään.
Vähän vaikka Hagia Sofian tapaan tämäkin on aikojen saatossa ollut maurilainen palatsi, kristillinen linnoitus ja kuninkaallinen palatsi. Historiallisia tapahtumiakin näiden rakennusten seinät ovat todistaneet, täällä esimerkiksi Espanjan kuningasperhe otti vastaan Kolumbuksen hänen palatessaan Amerikasta.
Sevillan kahdesta Unescon maailmanperintökohteesta tämä on toinen.
Sevillan katedraali ja Giraldan torni (Unesco)
Sevillan katedraalin kohdalla esittelytekstit pääsevät taas kunnolla käsiksi superlatiiveihin – katedraali on ilmeisesti yksi maailman suurimmista goottilaisista kirkoista. Tosi monet kohteethan ovat maailman suurimpia/korkeimpia/kauneimpia kun rajaavia määritteitä otetaan käyttöön riittävän monta. Tämän kohdalla ilmeisesti riittää tuo goottilainen.
Espanjan historian – ja kuninkaanlinnan – tapaan katedraali on rakennettu 1400-luvulla entisen moskeijan paikalle, mutta siinä vaiheessa jo suoraan kristilliseksi kirkoksi. Kellotorni, Giralda, on kuitenkin alunperin ollut moskeijan minareetti.
Tunnustamme, emme jaksaneet paneutua ihan kaikkeen katedraalissa kovin tarkkaan, vaikka olisihan siellä ollut yhtä jos toista, kuten vaikka Kolumbuksen hauta ja katolisen kirkon tapaan outoja pyhäinjäännöksiä kuten pyhimysten sormia tai luita. Tuskin niitä kuitenkaan olisi oikeasti päässyt edes näkemään.
Enemmän meitä – kuten ilmeisesti muitakin – kiinnosti Giraldan torni, sillä tässä kohteessa varsinaiset jonot olivat juurikin torniin, ei itse kirkkoon. Giraldan torni on siitä kiva ”kiipeä korkealle” kohde, että varsinaisia portaita ei ole kuin muutama. Kiipeäminen tapahtuu 34 loivasti kaltevaa tasoa pitkin yhä ympäri ja ympäri, mutta kyllähän sitä koko ajan ylämäkeen kävellessään vähitellen tulee nousseeksi korkealle, tässä tapauksessa noin 100 metrin korkeudelle.
Erikoisen ratkaisun taustalla on kuulemma se, että hallitsijat eivät aikoinaan todellakaan viitsineet kiivetä torniin, vaan he nousivat ylös aasien vetämillä rattailla.
Ylös kannattaa ehdottomasti kiivetä, näkymät niin kaupunkiin kuin ison kirkon eri osiin yläilmoista ovat ehdottomasti hienoisen urheilun arvoisia!
Myös Sevillan katedraali on Unescon maailmanperintökohde.
Plaza de Espana
Olimme ehtineet olla Sevillassa jo muutaman päivän ja tuttavamme sosiaalisessa mediassa alkoivat olla jo huolissaan, että joko olemme nähneet Plaza de Espanan – ettei vaan unohdu. Huoli oli kyllä sikäli asiallinen, että Plaza de Espanaa ei tosiaankaan Sevillassa käydessään kannata ohittaa!
Puolikaaren muotoinen aukio liittyy Maria Luisa -puistoon ja se rakennettiin vuoden 1928 Ibero-Amerikan näyttelyä varten. Näyttävän aukion tarkoituksena on edustaa Espanjan valtaa ja erityisesti sen vaikutusvaltaa – elettiinhän vielä siirtomaa-aikoja. Aukion keskellä on iso suihkulähde ja sen ympärillä kanava, jonka ylittää neljä siltaa. Ulkokehällä on 48 keraamista penkkiä, jotka edustavat Espanjan provinsseja.
Kiertelimme ulkokehää bongaillen provinssien joukosta Espanjan kaupunkeja ja alueita, joissa olemme vierailleet ja olihan niitä. Silloille oli melkein jonoa, sillä selvästikin täällä kuuluu ottaa Instagram-kuva jossa kohde nojailee jonkun sillan kaiteeseen. Ellei sitten panosta kuvaan niin paljon, että vuokraa veneen, jolla pääsee soutelemaan kanavaan.
Renessanssi- ja barokkityyliset rakennukset kattomaalauksineen ovat nykyisin museoiden ja hallinnon virastojen käytössä. Tarjolla olisi ollut esimerkiksi sotamuseo, mutta näinä sotaisina aikoina arvelimme selviävämme ilman sitäkin.
Santa Cruz
Sevillan juutalaiskaupunginosanakin tunnettuun Santa Cruzin kaupungionosaa (Barrio Santa Cruz, Juderia) tutustuimme opastetulla kävelyllä. Tavailin etukäteen netistä Santa Cruzin katuja ja totesin melko nopeasti, että noiden pienten katujen ja kujien verkostosta taitaa olla aika haastavaa selvitä ilman opasta. Onneksi olimme jo aikaisemmin melkein ystävystyneet kotimme lähellä olevan pienen turisti-infon kaverin kanssa ja sopiva englanninkielinen retki löytyikin juuri meille sopivaan aikaan.
Omatoiminen retkeilymme olisi huonolla tuurilla päättynyt alkuunsa, sillä jo alueelle katedraalin kupeesta vievä kapea porttikäytävä olisi saattanut jäädä meiltä huomaamatta. Juutalaisena kaupunginosana alue on ollut suljettu ja pahimpina aikoina alueen asukkaat eivät saaneet luvatta poistua sieltä.
Kaupunginosan paitsi kadut myös rakennukset ovat pääosin pieniä ja kauniita. Kaupunginosan nykyinen suosio turistikohteena näkyy hotellien, ravintoloiden ja pienten taide- tai matkamuistomyymälöiden määrässä.
Opastettu kierros tarjosi myös monen monta tarinaa, parhaimmillaan alueen Romeo ja Julia -tarinankin rakastavaisista, joista toinen oli juutalainen, toinen ei. Huonostihan siinä kävi ja nyt tarinasta on muistona vaan pääkallon kuva keramiikkalaatalla. Samassa paikassa oli kuulemma aikaisemmin pitkään pääkallo.
Kapeimmilla kaduilla asuntojen parvekkeetkin olivat niin lähellä toisiaan, että rakastavaiset saattoivat lähes syleillä toisiaan kumpikin omalta parvekkeeltaan.
Toki aluetta olisi voinut kierrellä myös vain eksymällä pienen alueen kujille, mutta ihan kaikkialle ei kyllä luultavasti omatoimisesti olisi onnistunut eksymään, kuten vaikka pienen luostarin pihalle, jonne pujahdettiin pienen kadun päästä pienen pienestä ovesta.
Ehkäpä alueen lukuisat pienikokoiset, ovelat ”paikallisen Banksyn” seinämaalauksetkin olisivat jääneet ilman niitä siellä täällä osoittelevaa opasta huomaamatta!
Torre del Oro ja jokiristeily
Torre del Oro, Kultatorni, Guadalquivir-joen rannalla on kahdeksankulmaisena jossain määrin varmasti muodoltaan harvinainen. 36 metriä korkean tornin huippu on kullattu, siitä sen nimi. Torniin tallennettiin myös aikoinaan siirtomaista Espanjaan kuljetettuja hopea- ja kulta-aarteita.
Aikoinaan, 1200-luvulla, torni rakennettiin kaupunkia puolustamaan, mutta nyt se puolustaa enää merenkulun historiaa merimuseona. Sisämaakaupunkina Sevilla tuntui ensin hassulta paikalta niin merellisiin asioihin kuin puolustukseen, mutta kaupunkia halkova joki on aikoinaan ollut Espanjan merkittävimpiä vesiväyliä.
Museo on ihan mielenkiintoinen, eli jos mereen liittyvät asiat yhtään kiinnostavat, niin kannattaa poiketa ilmaisessa museossa. Torni toimii myös näköalatornina, eli senkin huipulle voi kiivetä. Meille osui juuri tuolloin kohdalle noin ainoa tammikuisen Sevillan viikkomme sadekuuro, mutta kuulemma auringonlaskun aikaan näkymä joella olisi erityisen kaunis.
Tornin kupeesta lähtee ympäri vuoden tunnin välein vajaan tunnin kestäviä risteilyjä Guadalquivir-joelle. Risteily etenee ensin jonkin matkaa jokea etelään, tekee sitten käännöksen ja käy pohjoisessa aina kauniilla Barquetan sillalla asti. Matkan varrella voi myös ihmetellä vuoden 1992 maailmannäyttelyn osittain aika outojakin paviljonkeja, tai mitä niistä on jäljellä. Sosiaalisen median kanavamme kautta joku kertoi, että Hop on Hop off -busseista nähtynä monet niistä ovat jo pääosin aika huonossa kunnossa.
Joen rannalla oleva Torre Sevilla, joka näkyy lähes kaikkialle kaupungissa, on muuten viiden tähden hotelli, eli jos haluat kokeilla tornitalossa asumista, niin sinne sitten vaan! Hotelli sijaitsee tornin 13 ylimmässä kerroksessa.
Vähän pitemmänkin Sevillan nähtävyyslistan voit vielä halutessasi tsekata tästä:
Olen muuten havainnut, että aika moneen paikkaan kannattaa ostaa sisäänpääsyliput netistä etukäteen. Välttyyy usein muuallakin pitkältä jonotukselta. Näyttäisi, että Real Alcazar de Sevillan, kuten monen muunkin vastaavan paikan, parasta antia on mielestäni nimenomaan puutarhat. Sevillan katedraali tekee tosin poikkeuksen, on kyllä näyttävä rakennuskin. Ja kyllähän tuo Plaza de Espanakin on kieltämättä hienon näköinen, paljon siis Sevillassa mainioita kohteita.
Kiitos Mikko! Sevillassa tiesimme, että meillä on aikaa, kun olimme siellä viikon verran, ja sen myötä teimme suunnitelmia vähän päivä kerrallaan. Mutta pakkohan sitä sitten, oikeastaan, oli mukautua siihen, että edellisenä iltana piti tehdä seuraavan päivän suunnitelmat ja ostaa ne (aikataulutetut) liput tietokoneen äärellä mieluummin kuin puhelimella ulkona jonossa seisten. Sevilla vetää ehdottomasti vertoja vaikka Espanjassa Madridille ja Barcelonalle, eli suosittelen.
Joo, siis nämä nettiliput. Niin samat kokemukset. On todella taistelua saada kaikki tiedot laitettua kännykällä. Real Alcazarin liput sain hommattua noin, mutta muihin kohteisiin tein kyllä läppärillä suosiolla. Katedraaliin onneksi pääsi ihan perinteisesti jonottamalla.
Sevilla on upea. Kahdesti olen siellä käynyt ja koska tahansa voisin mennä uudestaan.
Ja nuo appelsiinipuut <3
Kiitos kommentistasi! Välillä kyllä toivoisi, että tuota pääsylippumyyntiä voitaisiin yksinkertaistaa tyyliin mene portista läpi pankki/luottokorttia vilauttamalla. Mutta kaipa niitä tilastojakin johonkin sitten tarvitaan, ainakin Sevillassa pääosa kysymyksistä taisi olla tilastodatan keruuta varten.
Niin yhdyn tuohon lippujen ostamisen hankaluuteen. Onko ne kaikki tiedot todella tarpeen??? Viisumeissa olen valmis sotkuun, mutta en haluaisi näissä pienemmissä asioissa. Mutta nöyrtyä pitää ja näpytellä..
Kiitos Mari! Toki lippuja ostaessa on lähempänä sekin vaihtoehto, että jos menee liian vaikeaksi, niin ei sitten :-) Viisumi sen sijaan on matkan kannalta elintärkeä, joten sen eteen raataminen on motivoivampaa.
Espanja on minun maakartallani paha puute, eikä ole koskaan kiinnostanut. Minullapa kiinnostus syntyy kuitenkin nopeasti, esimerkiksi jos on pyörävuokraamo. Espanja onkin merkittävä pyörämatkakohde, sytkyttihän Fillarimummokin sinne Lieksasta. Toinen kiinnostava asia on linnut. Ilahduttavan paljon vihreää on Sevillan kaupunkikuvassa ja vihreä tarkoittaa tietysti lintuja. Tietysti siellä on myös geokätköjä. Kun nämä kolme tekemistä yhdistää, niin aivan varmasti saisin Sevillasta loputtomasti nähtävää ja koettavaa. Mutta vielä ei ole sen aika tullut.
Kiitos Stacy! Vähän yllättäen joen varren muissa Sevillassa oli paljon vihreitä papukaijoja! Olisivatko sitten olleet jotain karkulaisia – tai alunperin karkulaisia, mene ja tiedä.
Minusta näille kaikille Sevilla-postaukseille oli paikkansa, ja jokaisesta sai hyvin ja vähän erilaista infoa. ?
Lipun ostaminen tietylle kellonlyömälle reissussa on vähän tylsää, mutta minkäs teet, jos se on sanoa tai järkevin vaihtoehto, että jonottamiseen ei mene tuntiksusia. ?
Kiitos Kati! Tuo lippukuvio on tietysti ilmentymää siitä, että pandemian jälkeen ihmiset ovat taas liikkeellä, suurin määrin. Espanjassakin taitaa myös kotimaan matkailu olla jäänyt suosituksi, kun siihen pandemian aikana opittiin.
En ollut tiennytkään, että Sevilla on noin kaunis! Nyt kyllä heräsi kiinnostus :)
Kiitos Cilla Maria! Minusta Sevillalla on hyvinkin paikkansa Espanjan kaupunkikohteena siinä missä Madridilla ja Barcelonalla.
Ohhoh miten upeita pytinkejä sieltä löytyy! Ja tuo aukio. Ehdottomasti listalla kunhan Espanjaa lähdetään jossain vaiheessa kiertämään.
Kiitos Anna! Tosiaan, lämmin suositus Sevillalle!