Koronavuosina monet hehkuttivat lyhyitä hotellilomia vaikka kotikunnassa, mutta olen lämmennyt näille hyvin hitaasti. Jotenkin ajatus siitä, että jäisi/lähtisi yöksi jonnekin, mistä on alle 100 kilometriä kotiin, on tuntunut … oudolta? Mutta juhlapyhien, kuten nyt vaikka joulu ja pääsiäinen osalta olen vähän lieventänyt tuota ajatusta. Jos pyhiä on useampia peräkkäin, niin niinhin on kiva kehittää jotain rytmiä, mutta toisaalta ihmisinä, jotka voivat matkustaa koska tahansa, välttelemme juhlakausiin sijoittuvia matkoja kaikkine ruuhkineen.
Tämän vuoden pääsiäisen “matkakohteeksemme” tuli lopulta Otaniemi. 3+1 päivää tarjouskirjeessä huomioni kiintyi Radisson Blu Otaniemen kuvaan uima-altaasta ja kohta olinkin jo varannut 87 euron vuorokauden sieltä. Hotelli ja sen ravintola, Ranta, on meille jossain määrin tuttu jo monen vuoden takaa, muttemme ole koskaan aikaisemmin tainneet olla siellä yötä. Ajankohdaksi valikoitui lauantaista sunnuntaihin, pitkälti siksi, että ravintola Ranta näytti olevan auki lauantaina, muttei sunnuntaina – ainakin siihen olisi voinut tehdä lauantaille pöytävarauksen.
Kehittelimme lauantai-iltapäivään pienimuotoista ohjelmaa Otaniemen ympärille ja totesimme, että Elina Brotheruksen näyttely Didrichsenin taidemuseossa on auki aina toukokuun loppuun asti ja kivasti päiväkävelyetäisyydellä Otaniemestä, joten hetimmiten sisäänkirjautumisen jälkeen lähdimme aurinkoisessa kevätsäässä kävelemään Helsingin puolelle.
Sisäänkirjoittautumisen yhteydessä selvisi kuitenkin, että olisi ilmeisesti taas vaan pitänyt tarttua puhelimeen, eikä uskoa nettisivuja, joita kukaan ei poikkeustilanteissa päivitä: Ranta-ravintola ei olisikaan auki tänään. Emme nyt sitten kuitenkaan peruuttaneet (teoriassa peruutuskelvotonta) varausta saman tien, vaan uskoimme löytävämme pääsiäislauantainakin aukiolevan illallisravintolan Otaniemestä.
Elina Brotherus
Valokuvaaja ja videotaiteilija Elina Brotherusta pidetään yhtenä kansainvälisesti tunnetuimpana suomalaisena nykyvalokuvaajana. Nykyisyys olikin kantava teema Didrichsenin näyttelyssä, sillä monet töistä oli kuvattu museorakennuksessa tai sen ympäristössä. Välillä minulle tulee teatterissa tai taidenäyttelyssä sellainen olo, että ihan kivaa, mutta … Vanhat näytelmät tai vanha taide vaikka onkin hienoakin, saattaa tuntua jo pölyttyneeltä ja liian monta kertaa nähdyltä tai koetulta. Nämä kuvat todellakin elivät ajassa!
Videoteoksiin jaksamme harvemmin museoissa perehtyä kovin pitkään, vaikka tietysti niissä voi olla ihan helmiäkin, kuten vaikka Sara Hildenin museossa Tampereella näkemämme Silmäräpäyksessä teos. Tällä kertaa mekin jaksoimme istua museon kellarikerroksen videohuoneessa katsomassa monen monta Brotheruksen yleensä rannalle ja veteen sijoittuvaa teosta. Tällä kertaa esimerkiksi teos Gelbe Musik jaksoi kiehtoa viime sekunneille asti.
Erityisen ovelia olivat muutamat museossa otetut kuvat museosta! Niiden äärellä piti oikein pysähtyä tarkastelemaan jokaista yksityiskohtaa – mikä on nyt samoin kuin kuvassa, mikä on muuttunut/muutettu.
Näyttelystä erityisen innostuneena viivyin vielä museokaupan tarjonnankin äärellä ehkä vähän tavanomaista pitempään ja harmittelin kauniiden muistikirjojen äärellä sitä, etten osaa kuvitella tilannetta, jossa käyttäisin muistikirjaa. Museokauppa muistutti pienellä esitteellä myös Laajalahden muistakin museoista, joita onkin pienellä alueella kokonaista seitsemän kappaletta – eteläespoolaiselle tuttuja kaikki.
Fat Lizard
Museolta palasimme nopeasti takaisin Espoon puolelle – tämänhän oli tarkoitus olla Staycation Espoossa, ei Helsingissä :-)
Illallispaikkaa arvoimme hetken Who the xxxx is Alice -pizzerian ja Fat Lizardin välillä. Kummatkin olivat meille entuudestaan tuttuja, joskin käynnistä tuossa Otaniemessä napolilaisia pizzoja tarjoavasta pizzeriasta onkin jo taas vuosi tai aika monta enemmänkin vierähtänyt. Fat Lizardin osalta tiesin jo suurella varmuudella aikaisemmilta käynneiltä, että halloumisalaatti se tälläkin kertaa on. Pizzalistan nimille kyllä plussaa! Fat Lizard näyttikin olevan suosittu paikka myös pääsiäislauantaina. Paikalla oli paljon useamman sukupolven seurueita ja paikkaan oli lähes jatkuva pieni jono, mutta vähän tuuria ja kahden hengen seurueellemme löytyi pöytä ihan tarjoiltavalta puoleltakin.
Fat Lizardiin (ja sieltä hotellille) kävellessämme tuli taas paneuduttua hiukan nykyiseen Otaniemeenkin. Alue on muuttunut todella paljon sitten opiskeluaikojeni, mutta toisaalta onhan niistä jo kohta melkein 50 vuotta! Ensin metron myötä vanhat kulmat muuttivat rajusti muotoaan metroaseman ja uuden ostoskeskuksen myötä ja nyt kohta liikenteen aloittava Raidejokeri muuttaa sitä edelleen. Mutta toki jotain vanhaa on edelleen paikallaankin, kuten vanha päärakennus, kirjasto ja Dipoli. Rannan hotellikin on mielestäni ollut olemassa “aina”, vaikken sen rakennusvuotta nyt tähän hätään löytänytkään. Viimeisimmässä remontissa hotelli on saanut hienoisen kasvojenkohotuksen paitsi huoneisiin myös julkisivuun valkokuvioisten “etulasien” muodossa.
Radisson Blu Otaniemi
Illallisen jälkeen olimmekin jo valmiita asettumaan taloksi. Superior-huoneeseen mahtui mainiosti, yhdeksi yöksi ainakin, ja sängyn lisäksi oleskelutilaa oli pienen sohvaryhmän verran ikkunan äärellä. Huonetyypin sai vielä Superior-luokan sisälläkin valilla: suihkulla vai ammeella. Superior-luokan huoneisiin liittyi myös pienen Log Out Loungen -tarjoilut: keksejä, nachoja, hedelmiä ja karkkeja. Ei sentään pääsiäismunia, mutta ehkä sitten aamiaisella? Vedenkeitin oli huoneessakin, mutta loungessa oli myös mahdollisuus käyttää pientä kahvikonetta.
- kerroksen kuntosalia ja uima-allasta kävimme jo illalla vähän vakoilemassa, mutta päivän liikuntakiintiö oli jo täynnä.
Aamu-uinti aurinkoa tulvivassa altaassa oli kuitenkin kiva pieni elämys!
Aamiaisella ei ollut varsinaisesti ruuhkaa, mutta kyllä hotelli selvästikin oli houkutellut väkeä myös pääsiäisenä – parkkipaikkakin vaikutti aamulla melkein täydeltä.
Aamiainen oli astetta parempi kuin odotusarvoni, sillä jopa tilauksesta tehtävät pöytiintarjoillut munakkaat kuuluivat valikoimaan ja hedelmäsalaatissa oli reilusti tuoretta mangoa! Vain ne suklaiset pääsiäismunat, edes ihan pienet, jäivät uupumaan … (Piti sitten paikata asia myöhemmin ja ostaa kotimatkalla R-kioskista pari suklaamunaa.)
Espoo ja Laajalahti
Jutun jatkoksi muutama vinkki alueen muihin kohteisiin. Aloitetaan hotellivinkillä, Hotel Matts, jos pienen uima-altaan sijaan haluaisit staycationillasi uima 50-metrin altaassa.
Alvar Aaltoa Laajalahden ympäristössä:
Eipä ole pitkä matka Tamminiemeenkään näiltä kulmilta:
Itse en oikein edelleenkään ymmärrä tätä ideaa. Jotenkin näkisin paljon mielekkäämpänä omalla kohdallani hotelliyön viettämisen vaikka Tampereella (tai vaikka sitten Espoossa) kuin omassa kotikaupungissani. Mutta tosiaan, suosittuja tuntuvat nykyään olevan.
Kiitos Mikko! Kieltämättä, olisimme helposti voineet toteuttaa saman ohjelman ja ajaa sen jälkeen saman tien Otaniemestä kotiin. Ehkä hotelliaamiaisellekin olisi voinut tulla, sen hinta näyttäisi jonkun nettitiedon mukaan olevat 26 euroa nuppi – eli yöpymiselle jäi hintaa enää vain 35 euroa :-) Pidin tuosta aamiaisesta ja myös aamu-uinnista – ja siitä, että maisema vaihtui vaikkakin vaan vuorokaudeksi ja vain vähän, eli vaikka ajatus vähän outo voikin olla, niin kyllä tämän voisin tehdä toisenkin kerran, ehkei kuitenkaan samaan hotelliin hetimmiten :-)
Joensuu on sen verran pieni ja itse asun keskustan liepeillä etten varmaan kotikaupungissa tätä toteuttaisi, mutta ehkä jossain pienen ajomatkan päässä maalaisidyllissä. Voisikin pistää kesää ajatellen harkintaan ?
Kiitos Mira! Ystävämme asuivat Joensuussa joskus muutaman vuoden ja silloin tuli kaupungissa käytyäkin. Taisimme asua silloin Kimmelissä, ennen sen viimeisintä remonttia.
Välillä tekisi kyllä ihan hyvää tämän pikkulapsiarjen keskellä ottaa 24h getaway ihan kotikaupungissa, jotta saisi vähän akkuja ladattua :D hotelliaamiainen ja aamu-uinti olisi ihania! Ja muualta tänne muuttaneena myös tuo museokierros kotikaupungissa olisi ihan aiheellinen. :D
Tykkään tuosta ajatuksesta, että valokuvaajat ovat kerälijöitä. Toden totta, minä ainakin kerään lapsuusmuistoja lapsilleni :)
Kiitos Petra! Onhan se yö (tai vuorokausikin) hotellissa aina tauko kaikesta siitä, pienestäkin, mikä kotona odottaa tekemistään – myös lapsettomalla perheellä :-)
Me vietetään paljonkin hotelliöitä omassa kotikaupungissa. Varsinkin hääpäivää. Espoossa tulee käytyä hyvin vähän vapaa-aikana. Töissä kun on siellä niin ei halua oikein törmätä nuoriin sitten vapaalla. Tai siis niihin nuoriin, joiden kanssa tekee töitä. Meistä tulee aika tuttuja naamoja siellä kun pyöritään nurkilla päivästä toiseen.
Kiitos Melissa! Tuo onkin näkökulma, jota en ole tullut ajatelleeksi, että työpaikka ohjaa tuolla tavalla myös vapaa-ajan viettoa.
Tykkään kovasti tuosta radissonista, espoo muutenkin on minulle kuin kotio menis. Olen aiellä joakus asunut ja edelleen kaipaan takaisin
Kiitos Laura! Merellinen sijainti antaa roimasti lisäpisteitä juuri tuolle Radissonille :-)
Me ollaan espoolaisina vietetty pari kertaa Helsingissä hotelliyötä, mutta staycation-ajatus ei ole meitä suuremmin innostanut. Samalla vaivalla lähtee sitten vaikka Tallinnan, jossa saa kuitenkin ulkomaafiilistä – vai lasketaanko Tallinnakin jo staycationiksi pk-seudulta käsin? ?
Kiitos Kati! Tallinnaan menemisessä on turhan monta steppiä tyyliin jonota laivaa, tylsisty laivalla, jonota laivalta, että ilman erityistä kohdetta siellä emme tapaa siitä innostua. Joskus, harvakseltaan, siellä saattaa olla vaikka joku näyttely, jonka haluamme nähdä ja sen takia käymme siellä, mutta emme todellakaan edes vuosittain.
Ihan kivan oloinen pieni loma teillä! Kyllä olisin itsekin kaivannut jotain pääsiäiseen viittaavaa, eli niitä munia sinne aamiaispöytään.
Me ollaan kyllä vietetty staycationia täällä San Franciscon lahden alueella kun kotiin on keskustasta oikeasti aika pitkä ajomatka. Joskus on kiva viettää koko päivä kaupungissa ja käydä illalla syömässä jossakin hyvässä paikassa, eikä tarvi miettiä millä pääsee kotiin. Mutta oma kotikaupunkini Suomessa on kyllä niin pieni, että kävellenkin hilpasee kaupungin toiselle laidalle nopsasti, en tiedä miksi siellä jäisin hotelliin. Ehkä joku spa -tyyppinen paikka voisi olla hyvä syy staycationiin.
Kiitos Paula! Päätettiin sitten antaa tuolle paikalle toinenkin mahdollisuus – varasimme juuri eilen pöydän heidän vappubrunssilleen. Ehkä silloin sitten rekvisiitasta löytyvät ainakin ilmapallot :-) San Franciscon aluetta voinkin kuvitella jo sen verran laajaksi, että yö kaupungissa on jossain tilanteissa ok, mutta pääkaupunkiseudulla, kun matkaa keskustasta kotiin on alle 20 minuuttia, niin se ei oikein houkuttele. Paitsi nyt sitten joskus, juurikin vaikka juhlapyhiä juhlistamaan :-)