Elmenteita-järvi tai Elementaita-järvi – järvestä tunnutaan käytettävän molempia kirjoitusasuja – oli järvi, jolle teimme Keniassa piknikin yhtenä sunnuntaina. Järvi sijaitsee noin tunnin matkan päässä Naivashasta Nakuru – Nairobi moottoritien tuntumassa ja on tunnettu tuhansista järveen mieltyneistä flamingoista.
Flamingot viihtyvät Elmenteita-järvellä, sillä järvi on suolainen. Järvinäkymää hallitsee vaaleanpunaisten flamingojen ohella läheinen kukkula, joka tunnetaan nukkuvan soturin siluetistaan, englanninkieliseltä nimeltään tietysti Sleeping Warrior Mountain. Kukkula tarjoaa useita vaellusreittejä. Tällä kertaa meille riittivät kuitenkin flamingot ja piknik-korin eväät. Translitteroinniltaan haastavan nimensä järvi on saanut maasai-kielen sanasta pölyinen paikka. Erityisesti kuivina kuukausina tammi-maaliskuusta pöly lentää!
Matkamme Naivashasta Elmenteita-järvelle taittui safariautolla ja pääsymaksun maksettuamme saatoimme jatkaa samalla autolla järven rannalle. Flamingoja oli tosiaan joka suunnalla, joten ainoa ongelma oli, että mistä kohtaa yritämme niitä ensin varovasti lähestyä. Autolla pääsi melko lähelle rantaa ja itse asiassa huomasimme myöhemmin, että autolla pääsee lähemmäs kuin jalan, sillä linnut eivät samalla tavalla noteeraa autoa kuin ihmisiä. Jalan saattoi kuitenkin kävellä hitaasti ja varovasti lähes vesirajaan asti: varovasti, jotteivat flamingot pelästy ja varovasti, jottei liukastu linnuista irronneiden vaaleapunaisten höyhenten ja märän rantamudan yhdistelmässä!
Flamingoja varovasti lähestyessämme emme aluksi oikein tajunneet, että tuo koko ”lintumassa” vetäytyy lähes samaan tahtiin taaksepäin kuin me etenemme. Jotenkin kun isossa parvessa aina muutama lintu kerrallaan siirtyy, sitä ei aluksi huomaakaan. Hetken päästä parvi on kuitenkin kokonaisuutena siirtynyt taaksepäin!
Flamingoja tällaisina määrinä olemme aikaisemmin nähneet Tansaniassa, Ngorongorossa, mutta silloin olimme liikkeellä autolla emmekä päässeet kokeilemaan tällaista ”vuoropuhelua” lintujen kanssa. Edellisellä kerralla Keniassa oli toiveissa nähdä niitä Nakuru-järvellä, mutta syystä tai toisesta flamingot olivat silloin siirtyneet jonnekin muualle, ehkä Elmenteita-järvelle …
Flamingoja näimme, ne muutamat jäljellä olevat, äskettäin myös Iguassun putouksilla lintupuistolla Brasilian puolella. Kovin montaa niitä ei enää siellä ollut, pienen harvennuksen jälkeen …
Kruunukurkia ja nuoria kenialaisia
Flamingojen ohella Elmenteita-järvellä elelee satoja muitakin lintulajeja. Mekin näimme ainakin kruunukurkia, seppähyyppiä ja kolmiovyötyllejä. Reviiriään omanaan pitävät linnut tekivät täälläkin välillä hyökkäyksiä tunkeilijoita, siis meitä, kohti, kuten Crescent Islandillakin. Siinä missä juuri kirjoitin Paimion parantolasta Suomessa ja siitä miten se on, toivottavasti, matkalla Unescon maailmanperintökohteeksi, niin samaan tapaan Elmenteita-järven alue on matkalla, toivottavasti, Unescon suojelemaksi bioreservaatiksi, joita muuten Keniassa on jo tälläkin hetkellä kuusi. Suomessa näitä ovat Saaristomeren kansallispuisto ja Kolin alue.
Lintujen ohella järvi tarjosi meille sunnuntaipäivän ratoksi (tai harmitukseksi) järven rannoilla sunnuntaipäiväänsä viettäviä kenialaisia seurueita. Ratoksi silloin kun iloinen tyttöjoukko halusi meidän ottavan heistä kuvia ja harmitukseksi silloin, kun joku toinen seurue karkotti flamingot kauemmas menemällä liian lähelle niitä.
Iltapäivätee Keniassa
Tätä kaikkea tarkkailimme vähän autolla liikkuen, vähän kävellen ja lopuksi pystytimme rannalle autossa mukana kulkeneet puutarhapöydän ja -tuolit ja levitimme pöydälle sunnuntaipäivään loistavasti sopivat kakut ja pikkuleivät ja kaadoimme itsellemme termoksesta teetä (tai kahvia) palan painikkeeksi. Varhainen iltapäiväteemme ei nyt ehkä vetänyt tarjoilun hienoudessa vertaansa Lontoon hienommissa hotelleissa nykyisin tarjottaville iltapäiväteemenuille, mutta jotain kivan historiallista tässä oli. Kenian historia Englannin siirtomaa-ajalta on sittenkin vielä sen verran elävää vanhoissa tarinoissa, että teehetki täällä, Kenian luonnossa, vei hetkittäin ajatukset tarinoihin vuosikymmenten ja kohta vuosisatojen taa.
Flamingojen katselu on aina mukavaa puuhaa. Meidän Nakurussa ollessamme siellä oli ihan hyvin flamingoja, mutta ei vastaavaa määrää kuin niitä on siellä aiemmin ollut. Ilmeisesti veden pinta on siellä noussut, ja sen vuoksi flamingot ovat osittain siirtyneet muualle. Myös kruunukurjet ovat todella hienoja lintuja. Afrikan matkoilla olemme itse asiassa alkaneet innostumaan Suomessakin linnuista ja niiden tarkkailusta ja valokuvaamisesta entistä enemmän.
Kiitos Mikko! Me olimme Nakuru-järvellä runsaat 7 vuotta sitten joulun alla ja silloin ne olivat jossain muualla :-)
Afrikassa monet linnut ovat sen verran isoja, että ne huomaa helposti ja ne ovat myös ehkä helpommin tunnistettavissa kuin jotkut esimerkiksi sirkut täällä Suomessa.
Nukkuvan soturin kaltaisen vuorimuodostelman olen Espanjassa nähnyt. Hieno!
Kiitos Mari! Itse yhdistän soturin sanana vahvasti Afrikkaan, joten sikäli tämä sopi mielestäni loistavasti Keniaan.
Flamingoja olen nähnyt Salton Sealla Kaliforniassa. Villin lännen aikaan niitä tuotiin vetonauloiksi erilaisiin viihdekeskuksiin ja niitä on päässyt villiintymään. Ne eivät ole siis kovin legitiimejä havaintoja, koska ne eivät ole omin siivin levinneet sinne Amerikkaan, toisin kuin jalohaikara, vaan on vieraslaji.
Olipa kerrankin ihan oudot ja eksoottiset linnut! Suolajärviä olen tietysti kokenut Kaliforniassa myös.
Kiitos Stacy! Amerikkojen suunnalla olemme nähneet turisteja luonnossa Curacaolla – ja hotellin rannalla ”ylläpidettyinä” Aruballa. Edelliset olivat tainneet lentää paikalle ihan itse, jälkimmäiset eivät ainakaan enää olleet lentämässä mihinkään :-)
Flamingoja nähnyt isoja määriä Walvis Bay rannoilla Namibiassa. Kovinkaan lähelle flamingot eivät päästäneet. Muuten tuo kaupunki oli hyvin tylsä ja jatkoimme heti bongauksen jälkeen matkaa kohti Swakopmundia.
Kiitos Jani! Flamingojen seurailuun sopikin hyvin tuo Aloepark Art -hotellin Sarin ideoima ja toteuttama piknik tuon järven rannalla – oli syy viipyä hetki :-)
Olen nähnyt flamingoja viimeksi Kuubassa vuosia sitten. Tai siis onhan niitä sen jälkeen nähnyt muutamia, mutta siis tuollaisina valtavina hienoina parvina harvemmin näkee.
Ihana tuo peiliseinäidea flamingoille.
Kiitos Anna! Menee nyt vähän sivuun Kenian flamingoista, mutta minustakin tuo juttu flamingoista Iguassulla oli ihan uskomaton, peiliseinineen kaikkineen!
No olipa siellä flamingo poikineen, noin runsaslukuisina en ole varmaankaan nähnyt flamingoja missään. Aika kurjasti flamingoille kävi siellä Iguassulla, toivottavasti näillä ei ole paljon nälkäisiä vihollisia.
Kiitos Terhi! Elmenteita-järvi on kyllä Keniassa hyvä paikka flamingojen katseluun – ainakin näihin aikoihin. Jonain päivänä ne ehkä taas päättävät asettua jonnekin muualle.
Aivan! Itse en ole edes aiemmin älynnyt tuota flamingojen rakkautta suolajärviin, mutta sellaisissahan ne tosiaan usein kökkivät. Mahtaa olla munuaiset isoja, kun noin viihtyvät suolalitkussa! Viehättävältä vaikuttaa järvi, kelpaisi hörppiä kahvia rantaheinikossa!
Kiitos Anssi! Pidimme kovasti näistä tämän kertaisen Kenian matkamme Masai Maraa pienemmistä kohteista. Useinhan toinen matka maahan tai kaupunkiin on sikäli kiva, että ”pakollista” nähtävää on jo vähemmän, joten reissusta tulee rennompi.