Kesäyö Paimion parantolassa

2020-luvun alkua hallitsi niin maailmalla kuin Suomessakin koronapandemia. 1930-luvulla Suomessa kuoli yksi suomalainen tunnissa tuberkuloosiin. Siinä missä koronakin oli vielä kuukausi sitten yleisvaarallinen tartuntatauti, niin tuberkuloosi oli sitä 1900-luvun alkupuolella ja on edelleen. Sata vuotta sitten tuberkuloosia esiintyi paljon ja se levisi helposti ahtaissa ja huonokuntoisissa asunnoissa. 1930-luvulla Suomeen rakennettiin lukuisia tuberkuloosiparantoloita, joista vuonna 1933 valmistunut Paimion parantola on yksi sadoista. Näistä monet ovat jääneet tuntemattomiksi, mutta Alvar Aallon käsialaa oleva Paimion parantola on edelleen tunnettu, ei enää sairaalana, vaan arkkitehtuurin helmenä.

Maiden ja Traveler’s Century Clubin alueiden lisäksi olemme kesäisin käyttäneet muutamaa muutakin listaa innostamaan meitä matkailemaan Suomessa. Majakkalistamme täydentyi jo tänäkin kesänä yhdellä uudella majakalla. Kansallispuistoja kolusimme niin monta koronakesinä, että ainakin tänä kesänä pidimme niiden osalta taukoa. Alvar Aallon jalanjäljissä olemme käyneet mm. Helsingissä, Tammisaaressa, Porissa (Noormarkussa) ja Jyväskylässä.

Alvar Aalto -kohteet Suomessa ovat matkalla Unescon maailmanperintökohteeksi näiden 13 kohteen listana:

• Alvar Aallon ateljee ja Alvar Aallon kotitalo Helsingissä
• Finlandia-talo, Kansaneläkelaitoksen päärakennus ja  Kulttuuritalo Helsingissä
• Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus
• Muuratsalon koetalo ja Säynätsalon kunnantaloa
• Paimion parantola
• Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus
• Sunilan selluloosatehtaan asuinalue Kotkassa
• Villa Mairea Noormarkussa
• Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko Imatralla.

Listassa linkit kohteisiin, joissa olemme käyneet ja kirjoittaneet jutun. Osassa kohteita olemme käyneet jo ennen blogiamme tai jonkun konsertin tai kokouksen yhteydessä.
Näiden lisäksi olemme pariinkin kertaan vierailleet Tammisaaressa Villa Skeppetissä ja Villa Kokkosessa Tuusulassa.
Muuratsalon koetaloa ja Säynätsalon kunnantaloa voisi harkita ensi kesälle, ehkä jopa yhdistäen taas muutamaan kansallispuistoon!

Paimion parantola eroaa muista listan julkisista rakennuksista ainakin siten, että parantolan alueella voi nykyisin myös yöpyä. Me valitsimme asunnon (2 hengen huoneiston) hoitajien asuntolana toimineesta Mäntylästä. Hoitajien asuntolan Artek Suitekin vähän houkutteli, mutta vierailimme Paimiossa yhdessä tamperelaisten matkaystäviemme kanssa, jolloin kaksi samanlaista lähekkäin olevaa asuntoa tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Paimion parantola on auki kesä-elokuussa tiistaista sunnuntaihin 10-18. Pääosaan rakennusta pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Tarkista yksityiskohdat Paimion parantolan sivuilta.

Paimion parantola

Retki Paimion parantolaan on retki kahteen maailmaan: arkkitehtuuriin ja tuberkuloosin historiaan.

Paimion parantola on Alvar Aallon suunnittelema ja edustaa funktionalista arkkitehtuuria. Funktionalismi vietiin rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisesti lähes äärimmäisyyksiin, esimerkiksi:

• potilashuoneet suunniteltiin vuoteessa makavien potilaiden näkökulmasta
• lähes kaikki tilaan suunnitellut huonekalut olivat pehmustamattomia ja sellaisina helposti pestäviä
• iso kattoterassi tarjosi ”ulkoilumahdollisuuden” myös vuodepotilaille

Rakennus on myös kauttaaltaan hyvin valoisa ja monet sen isoista ikkunoista toteutettiin helposti avattaviksi, jotta raitista ilmaa saatiin myös sisätiloihin. Osa ikkunoista on niin suuria, että sellaisia ei 1930-luvun Suomessa valmistettu, joten ne jouduttiin tilaamaan ulkomailta.

Aivan erityistä huomiota Paimion parantola on saanut raikkaiden värien käytöstä. Toimivuuden lisäksi tärkeässä asemassa oli myös vakavasta taudista kärsineiden potilaiden mielialan ylläpitäminen ja jopa toivon herättäminen. Hallitsevina väreinä tiloissa on keltainen ja Paimion sininen, mutta eri kerroksissa ja eri tiloissa on paljon myös muita värejä, esimerkiksi oranssinpunaista. Hallitsevan keltaisen osalta arkkitehti oli kuulemma muuttamassa jo mieltään, mutta siinä vaiheessa materiaalit oli jo tilattu, joten moniin tiloihin tuli heleän keltainen lattia ja keltaiset seinät.

Rakennuksen sijoittaminen keskelle mäntymetsää oli myös tietoinen valinta – luontoyhteyttä pidettiin tärkeänä jo 1930-luvulla.

Parantolasta sairaalaksi ja matkailukohteeksi

Parantolan valmistumista seuraavina vuosikymmeninä tuberkuloosin hoito kehittyi esimerkiksi 1940-luvulla streptomysiinin ansiosta ja lopulta Paimion parantola muuttui tavalliseksi sairaalaksi, ensin osaksi Turun yliopistollista keskussairaala ja sittemmin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille. Sairaalakäytössäkin entisen parantolan tiloja käytettiin kuulemma erityisesti keuhkotautipotilaille. Sairaalatoiminta päättyi vuonna 2015. Sen jälkeen rakennukselle haettiin muuta käyttöä. Vuonna 2019 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri luovutti rakennuksen tuolloin perustetulle Paimion parantola -säätiölle, joka on sen jälkeen kunnostanut ja ylläpitänyt tätä suojeltua rakennusta valtion varoilla. Tavoitteena on löytää rakennukselle uusia käyttäjiä ja säilyttää se osana Suomen arkkitehtuuriperintöä.

Paimion parantola oli nuorten arkkitehtien, Aino ja Alvar Aallon läpimurtoteos, joka nosti Alvar Aallon ja suomalaisen arkkitehtuurin maailmanmaineeseen.

Tällä hetkellä rakennus on matkailukäytössä tarjoten majoitusta ja erilaisia opastettuja kierroksia parantolan tiloissa.

Luontopolku

Monet 1930-luvulla rakennetuista parantoloista pyrittiin sijoittamaan mäntykankaille, joita pidettiin erityisen terveellisinä ympäristöinä. Myös Paimion parantola sijaitsee kauniissa mäntymetsässä. Alueen luontoon voi tutustua luontopoluilla, joista me valitsimme pari kilometriä pitkän Parantolan polun. Valoisassa mäntymetsässä kulkeva polku oli vielä alkuillastakin riittävän valoisa pienelle metsäretkelle. Polun varrelle sijoittuu myös pieni pato ja sen yhteydessä Lemmenlammen nimellä kulkeva lampi. Padon yhteydessä oleva vedenpumppaamokin on Alvar Aallon toimiston suunnittelema ja sellaisena osa alueen arkkitehtuuriperintöä. Lemmenlampi sen sijaan oli pettymys – se oli ainakaan heinäkuun loppupuolella kuivahtanut heinikoksi.

Etsimme myös kevyesti parantola-alueen kartassa näkemäämme Ruusukellaria tietämättä vielä siinä vaiheessa mitä etsimme, mutta emme enää illalla löytäneet sitä. Sittemmin opimme, että kyse oli ruumishuoneesta, joka aikoinaan oli bunkkerin tyypinen pieni rakennus, jossa kuolleita säilytettiin ennen kuin niiden kuljetus kotikuntaan järjestyi. Tila on juuri nyt remontin tarpeessa ja sen takia sen päälle onkin rakennettu tilapäinen (?) lisäkatto – eikä sinne olisi päässyt sisään, vaikka olisimme sen löytäneetkin.

Yö Mäntylässä

Yövyimme tosiaan yhdessä entiseen hoitajien asuntolaan rakennetussa pienessä huoneistossa. Kahdelle hengelle varattua huoneistoa voisi ehkä luonnehtia tilavahkoksi yksiöksi, jossa oli myös pieni keittiö ja tietysti kylpyhuone. Huoneen kaksi sänkyä olivat erilliset ja sijoitettukin siten erilleen, että toisen sängyn voi vielä halutessaan eristää verholla omaan tilaansa. Ihan toimiva, menneiden vuosikymmenien henkeä, huokuva pieni asunto. Artekin tekstiilit sopivat tietysti hyvin tähän ympäristöön – tuttuja kuoseja ainakin meille niin nykyisestä kuin verhojen osalta edellisestä asunnostamme.

Aamiaistarjoilun sijaan majoittujat voivat halutessaan ostaa aamiaiskassit (15 euroa per henkilö), mutta valitsimme Paimion K-kaupan, jossa poikkesimme matkalla parantolaan ostamaan itsellemme aamiaistarvikkeet – huoneessahan on jääkaappi, veden- ja kahvinkeitin ja mikro.

Illallisen sen sijaan söimme Ravintola Toivossa. Ravintola on auki vain iltakuuteen, joten illalliselle on hyvä tulla viimeistään viideksi. Samassa tilassa voi päivällä nauttia lounaan tai poiketa kahvilassa.

Opastettu kierros parantolassa

Parantolarakennukseen pääsee tutustumaan ala-aulaa, kahvilaa/ravintolaa ja myymälää pitemmälle vain opastetuilla kierroksilla. Kierroksia on useampaa tyyppiä ja olimmekin vähän hukassa kierroksen valinnan suhteen. Lopulta päädyimme 1½ tunnin mittaiseen Parantolan tilat ja tarinat -kierrokseen. Kierrokset varataan etukäteen netistä tai luultavasti useimmiten ne voi ostaa ennen kierroksen alkua parantolan infostakin, mutta etenkin jos tulet kauempaa, niin ehkä kierros on parempi varata ennakkoon.

Kierros esittelee parantolan tilat kerros kerrokselta, alkaen matalammasta, parantolan yleiset tilat sisältävästä siivestä ja päätyen lopuksi potilassiipeen.
Matkan varrella opas tarjoilee runsaasti yksityiskohtia liittyen niin rakennukseen, tuberkuloosiin kuin elämään juuri Paimion parantolassa. Tietoa ja tarinoita tuli todella paljon ja moni yksityiskohta olisikin jäänyt huomaamatta ilman opastusta. Opastamme lainaten: Ota opas ja kuulet mitä näet.

Rakennukseen liittyviä mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat mm. tieto siitä, että rakennuksesta piti alunperin tulla pari kerrosta matalampi, mutta kun lopulta Turkukin tuli mukaan projektiin, niin sitä korotettiin potilashuonesiiven osalta vielä kahdella kerroksella. Näimme myös Pohjoismaiden ensimmäisen maisemahissin. Hissi kuulemma toimii vieläkin, mutta isoja ryhmiä ei sitä kuitenkaan päästetä käyttämään.

Ulkoilemaan vaikka sairaalavuoteessa

Rakennuksen kattoterassi ja siellä vielä esillä olevat muutamat potilaslaverit kertoivat omaa kieltään. Kuten myös terassin somisteena olevat isot kasvilaatikot, joissa oli pieniä mäntyjä. Nykyisin rakennusta ympäröivä metsä on kasvanut niin korkeaksi, että ympäröivä vehreys näkyy kattoterassille vaikka sitä katsoisi makuuasennossa, mutta laatikot ovat muisto ajasta, jolloin männyt eivät vielä terassille näkyneet.
Terassilla on näkyvissä myös yksi arkkitehdin vähemmän onnistunut ratkaisu: aluksi terassin lippa oli nykyistä kapeampi, jolloin sadesäällä terassilla olevat potilaat kastuivat. Melko nopeasti rakennuksen valmistumisen jälkeen lippaa sitten levennettiinkin.

Potilashuoneiden yksityiskohdista voisi mainita vaikka huovat, jotka ovat peräisin vuoden 1940 olympialaisista, joita ei koskaan Suomessa järjestetty. Huovat päätyivät sitten parantolaan. Kuuluisa Paimio-tuoli on suunniteltu keuhkopotilaille: jos istut tuolissa ja laitat kädet tuolin selkäosan koloon, keuhkot aukeavat ja ilma kulkee. Vähemmän innostavia yksityiskohtia edustavat potilaishuoneiden erilliset sylkyaltaat ja sylkyastiat. Parantolalla oli muuten alusta alkaen oma vesihuoltonsa, sillä lähistön ihmiset olivat huolissaan tartuntavaarasta.

Tuberkuloosi

Paimion parantolan kierros on yhdistelmä faktoja ja tarinoita rakennuksen arkkitehtuurista ja tuberkuloosista.

Etenkin ennen kuin 1940-luvulla tuberkuloosiin löydettiin toimivia lääkkeitä, kuten streptomysiini, potilaat viettivät parantolassa pitkiä aikoja, jopa vuosia. 1930-luvulla potilaista kuulemma 1/3 kuoli, 1/3 vammautui pysyvästi ja 1/3 pystyi palaamaan aikaisempaan työhönsä ja elämäänsä.

Mycobacterium tuberculosis -bakteerin aiheuttama sairaus vaikuttaa yleisimmin keuhkoihin. Se levivää ilmateitse – kuten koronakin. Kaikki bakteerille altistuneet eivät kuitenkaan sairastu tuberkuloosiin, mutta saattavat kehittää piilevän tartunnan, jolloin bakteerit jäävät kehoon lepotilassa. Jossain tapauksissa tauti voi sitten aktivoitua paljon myöhemmin.

Oireina aktiivisessa taudissa on pitkittynyt yskä, jossa saattaa sisältää veristä limaa, rintakipu, heikotus, väsymys, kuume, laihtuminen ja öinen hikoilu. Nykyisin tauti voidaan hoitaa antibiooteilla. Taudin alkuvaiheessa potilaat eristetään edelleen ja potilaan kontaktit pyritään löytämään ja testaamaan – vähän niinkuin koronassakin ennen rokotuksia.

Tautia esiintyy edelleen maailmanlaajuisesti, erityisesti kehitysmaissa. Suomessa monet tautiin sairastuneet ovat saaneet taudin jostain muualta.
Matkailijan näkökulmasta tuberkuloosista löytyy lisää tietoa esimerkiksi tästä.

Nomadic Matt

Tuberkuloosi ei kuitenkaan ole menneisyyttä. Paimion parantolasta palattuani luin Nomadic Mattin Travel Tuesday -viikkokirjeen ja se alkoi näin: Olen jumissa asunnossani, koska sairaus, josta olen puhunut (jo muutaman viikon ajan), osoittautui tuberkuloosiksi!

Tarina alkoi viikkokirjeissä jo noin kuukausi ennen diagnoosia. Matt kävi Japanissa, jossa hän sai pahan yskän. Kun se ei talttunut allergialääkkeillä (Matt epäili allergiaa), hän meni lääkäriin, joka arveli sitä keuhkoputkentulehdukseksi. Japanista Matt jatkoi Ranskaan, St. Tropeziin, josta hän palasi etuajassa kotiin, koska yskä vain paheni.

New Yorkissa lääkäri antoi nipun lääkkeitä mahdolliseen rintainfektioon ja laboratorioaikoja lisätutkimuksiin.
Seuraavalla viikolla Matt mainitsee matkailuaiheiden ohella edelleen mysteerisairauden ja on menossa lääkärille kuullakseen mistä voisi olla kyse ja miten hoidon kanssa edelleen. Oikea keuhko on oikeasti huonossa kunnossa ja Matt on jumissa asunnossaan, sillä lääkäri on pyytänyt välttämään ihmiskontakteja siltä varalta, että kyse on tarttuvasta taudista. Sairaus osoittautuu tuberkuloosiksi. Lääkärin mukaan Matt on voinut saada sen mistä tahansa – tartuntalähde tuskin selviää koskaan. Pitkillä lennoillakin vaara on olemassa.

Karanteeni jatkuu vielä jonkun viikon. Lääkehoito, 4 päivittäistä antibioottia jatkuu 6 kuukautta. Yskä on jo hävinnyt ja Mattin vointi on jo hyvä, mutta keuhkossa on ontelo.

Paimion parantola 90 vuotta

Paimion parantola täyttää tänä vuonna 90 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi aiheen tiimoilta on toteutettu mm. julistekilpailu. Osa voittavista julisteista on esillä paitsi Paimiossa myös Helsingissä Pikku-Finlandian tiloissa. Parantolan juhlavuosi näkyy myös Artekin tuotannossa. Artekin juhlavuoden kokoelmassa on mm. koivuinen erikoisversio Paimio-nojatuolista ja Aalto-jakkaroita ja Aino Aallon sivupöytiä parantolan väreissä.