Koronavuosina lisäsimme Suomen kansallispuistot yhdeksi keräilykohteeksemme maiden ja majakoiden rinnalle. Kansallispuistojen ”keräilyn” lopetimme jo oikeastaan koronavuosien jälkeen, mutta tavaksi jäi kuitenkin, että jos sellainen sattuu kohtuulliselle etäisyydelle reitiltämme, niin mielellämme edelleen poikkeamme meille uudessa puistossa.
Pitemmillä ajomatkoilla sitä paitsi lyhytkin kävelykierros välillä on ihan tervetullutta jaloittelua!
Strömmingsbådanin majakalta olimme päättäneet palata yhden yöpymisen taktiikalla ja lähin käymätön kansallispuisto oli Isojärvi, joten valitsimme yöpymispaikaksi Vinsanvillan Ruovedelle ja jatkoimme aamulla Ruovedeltä Isojärvelle Kaatjärven pysäköintialueelle. Isojärvenkin kansallispuistossa on useampia pysäköintialueita, joten kannattaa etukäteen valita kiinnostavin reitti ja pysäköintialue sen mukaisesti.
Meidän valintamme oli Majavapolku, sekä majavan että reitin pituuden (3,8 km ilman poikkeamista Kalalahdella (jossa kyllä poikkesimme). Polkuesite suositteli myös poikkeamista läheisen Huhtalan kruununmetsätorpan pihapiiriin, mutta koska osaltamme olimme oikeastaan vaan pitämässä tauko matkalla Ruovedeltä Espooseen tyydyimme pelkkään kävelyyn.
Kaatjärven pysäköintipaikka oli elokuisena arkiaamuna paria autoa lukuunottamatta autio, joten Majavapolullakaan ei ollut ruuhkaa.
Majavapolku on tuossa kartalla Kaatvuoren vieressä oleva pieni ympyrälenkki, joka suositellaan kierrettäväksi vastapäivään
Puomi estää autolla etenemisen ja onkin sikäli tarpeen, että polku on pääosin entistä metsätietä ja siis koko matkalta lähes ajokelpoinen, eli siis leveä ja helppokulkuinen
Majavapolku on merkitty sinisin ympyröin
Löytyihän se, majavan pesä
Isojärven kansallispuisto on korkeita mäkiä ja syviä rotkolaaksoja.
Ennen kansallispuiston perustamista puiston pääosin havumetsät olivat metsätalouden käytössä. Alueen puustoa meni myös sotakorvauksiin – vain vaikeakulkuisimmat alueet säilyivät hakkuilta 1900-luvulla.
Nykyisin puiston merkittävin eläin on kanadanmajava. Majavien jäljiltä puistossa on laajoja tulvien tappamia metsäalueita, joihin muodostuu lahopuuta lintujen ja hyönteisten iloksi. Majavia onkin kuulemma pesinyt melkein jokaisella puiston lammella. Ne voivat myös siirtyä lammelta toiselle ravintotilanteen mukaan, hyödyntäen silloin myös entisiä pesiään. Eläimet liikkuvat pääosin illalla ja yöllä, joten emme oikeastaan odottaneetkaan niiden näkemistä – emmekä niitä nähneetkään.
Yhden majavan rakentaman padon sentään näimme! Leveältä majavapolulta kannattaa tutkailla pieniä sivupolkuja, jotka hyvällä tuurilla vievät majavan patomalle lammelle ja majavan rakentamalle padolle.
Kansallispuistomerkki oli ehkä haalistunut, mutta loppukesän kukat ja perhoset sitäkin värikkäämpiä
Majavan tekemän padon yläpuolelle muodostunut metsälampi
Suovehkan punainen hedelmystö
Siinä se on, majavan rakentama pato ja siis sen alla jossain, kait, majavan pesäYrittäessäni hiukan retkemme tiimoilta tutustua majavaan eläimenä törmäsin sattumalta tällaiseenkin juttuun. Ihan mielenkiintoinen kysymys tämäkin, johon juttu yrittää antaa vastauksen:
Kannattaa poiketa Kalalahdella
Majavanpesiä tai majavan patoamia lampia emme tuon yhden jälkeen polun varrella enää nähneet. Suunnilleen polun puolivälissä olevassa risteyksessä oli kyltti Kalalahti, jota päätimme käydä katsomassa, sillä Majavapolun jossain esitteessä oli mainittu, että tältä polulta pääsee katsomaan Isojärveä, josta kansallispuisto on saanut nimensäkin. Pistopolku olikin hyvä valinta, sillä se alkoi heti infotaululla, joka kertoi majavien elämästä – mukavampi näitä on metsässä lukea julisteesta kuin etsiä tietoa kännykällä.
Kalalahdelle vievä polku päättyy rantaan leirintäpaikalle ja laavulla, eli täällä olisi voinut vaikka paistaa makkaraa, jos moista harrastaisi. Lähistöllä on myös huussi, jos sille olisi tarvetta. Me tyydyimme kuitenkin ihailemaan Isojärveä – rannalta käsin. Järvellekin olisi päässyt, sillä rannassa on pari venettä vuokrattavana. Ilmeisesti venevuokraus toimii siten, että soitat tai mailaat annettuun numeroon ja saat vastauksena avainboksin koodin.
Kalalahdelta palasimme takaisin varsinaiselle Majavapolulle, joka jatkui leveänä ja helposti tallusteltavana koko kierroksen ajan.
Kuvaa klikkaamalla ja suurentamalla tekstikin lienee luettavissa
Veneiden varaus Heretyn kämpältä: 044 0495067 / 044 5325955, tai sähköpostilla: erataival (at) gmail.comGeokätköhän se on!
Yksi havainto vielä polun varrelta – tai ehkä koskien koko Isojärven kansallispuistoa. Pari kertaa polulta hiukan poiketessamme (niitä majavanpesiä etsiessämme) huomasimme puissa riippuvia pieniä ”linnunpönttöjä”. Pöntöt olivat kuitenkin tarkemmin tarkasteltuina sikäli vähän outoja, että niissä ei ollut pohjaa ja suuaukkokin oli peitetty tiheällä verkolla. Myöhemmin kyselin Kansallispuistot tutuiksi Facebook-ryhmässä josko joku tietäisi mitä nämä ovat ja muutaman arvuuttelun jälkeen (kävijälaskuri, lepakoiden asumus) oikea vastauskin löytyi, eli geogätköjähän nuo pöntöt ovat. Sen, että puistossa on noita useampiakin selittää sääntö, että kätköjen minimivälin tarvitsee olla vain 161 metriä. Verkon ajatuksena taas on erottaa ne linnunpöntöistä ja estää lintuja kulkemasta reiästä. Verkko myös kertoo kätköilyä harrastavalle, että tämä on kätkö, eli linnunpönttö.
Elokuussa sieniä oli jo aika paljon – tämä oli söpöin, vaikka ”hyödytön”23. kansallispuistomme
Isojärven kansallispuisto oli 23. kansallispuistomme. Viime kesänä Repoveden jälkeen totesin, että nyt näistä on puolet käyty ja koska emme suunnittele laajamittaista Pohjois-Suomen kierrosta, niin olkoon puolet Suomen kansallispuistoista tällä saralla tavoitteemme. Sittemmin poikkesimme kuitenkin Perämeren kansallispuistossa Keminkraaselin majakalla käydessämme, sillä reitti majakalle kulki käytännössä sen läpi, eli siitä ei oikeastaan tullut edes mutkaa.
Loputkin Suomen kansallispuistoissa ovat minulla Google Mapsiin tallennettuina Huomaa! -listaan ideana, että jos jokin niistä sattuu jonkun reitin varrelle, niin voisihan niissäkin vielä pistäytyä. Lähimpänä voisivat olla vaikka Leivonmäki, jos päätyisimme Jyväskylän suunnalle ensi kesänä Aallon Muuratsalon koetaloa katsomaan. Tai Salamajärvi ja/tai Pyhä-Häkli, riippuen vähän siitä, että miten matkustaisimme Kallan majakalla, jos retki sinne tuntuisi järjestyvän.
Oheisessa pieneen karttaan keltaisella merkittyjen kansallispuistojen lisäksi olemme pohjoisemmassa Suomessa käyneet jo mainitussa Perämeren kansallispuistossa ja Pyhä-Luoston kansallispuistossa.
Isojärven kansallispuisto on maastoltaan monipuolinen ja paikoitellen myös varsin raskas kuljettava. Me ollaan nähty tuolla vilaukselta majava, mutta objektiivin vaihtamisen ja piiloon odottamaan jäämisen jälkeen se ei enää valitettavasti meille näyttäytynyt. Niinpä Linnansaaren kansallispuisto on edelleen ainoa paikka, jossa ollaan majava onnistuttu kuvaamaan.
Kiitos Mikko! Meillä kävi vähän samaan tapaan aikoinaan karhukojulla ahman kanssa. Ahma näyttäytyi niin juuri ennen pimeän tuloa, ettei sitä saanut tallentumaan kuvaan, tosin kyse ei siis ollut siitä, että objektiivin vaihtaminenkaan, jos siihen olisi ollut aikaa, enää olisi auttanut asiaa.