Olemme kuluneena vuonna tehneet kaksi kiertomatkaa Afrikkaan. Kesällä kävimme Keniassa, Malawissa ja Sansibarilla. Marraskuun matkamme kohteita olivat Lesotho, Okavangon suisto ja Mosambik. Afrikan mantereella lentojemme solmukohtana oli Johannesburgin O. R. Tambon kansainvälinen lentokenttä, jossa poikkesimme kolmesti. Pitkät lennot oli ostettu Qatar Airways -yhtiöltä, joskin Helsinki – Doha -välin lento oli molempiin suuntiin Finnairin operoima.
Hamad International Airport mennen tullen
Menomatkan aikataulumme oli Dohan osalta hyvä, lento Helsingistä oli perillä Dohassa aikataulun mukaan 23:45. Jatkolento Johannesburgiin lähti 02:05, eli vaihtoaika oli juuri sopiva ja olisi kestänyt hienoisen myöhästymisenkin Helsinki – Doha -välillä. Keväällä 2022 Sri Lankaan samoin Dohan kautta matkustaessamme lento Helsingistä myöhästyi helmikuisen lumimyrskyn takia niin paljon, että jouduimme viettämään ex tempore yön Dohan kentällä odottaen aamulentoa, jonne meidät oli jo siirretty. Tuolloin matkustimme businessluokassa ja loungen henkilökunta onnistui järjestämään meille isohkon sohvaryhmän yöpymispaikaksi.
Afrikasta palatessamme lentomme Maputosta Dohaan oli iltapäivälento (13:10 – 22:15) ja jatkolento Helsinkiin lähti vasta seuraavana aamuna (08:00 – 14:15), joten lähdin hyvissä ajoin selvittämään vaihtoehtoja yölle Dohassa. Matkatoimisto Aventura, jonka käsialaa tämäkin matkamme oli, tarjoutui varaamaan meille huoneen Oryx HIA -hotellista (n. 280 euroa, ei aamiaista). Päädyin kuitenkin katsomaan myös muita vaihtoehtoja, sillä emmehän olisi hotellissa kuin hiukan lyhyeksi jäävän yön verran.
Dohassa saattaa onnistua sopivasti lennot valitsemalla myös stopover, mutta olimme käyneet jo aikaisemmin Dohassa, joten emme myöskään halunneet pidentää jo lähes kahden viikon reissua kummastakaan päästä poikkeamalla oikeasti Dohaan.
sleep ’n fly Dohan kentällä
Paitsi tuo viiden tähdän Oryx HIA -hotelli Dohan lentokentällä on pari muutakin ”air side” -vaihtoehtoa, eli majoituksia, jotka sijaitsevat transit-alueella, eli niitä käytettäessä ei tarvitse kulkea mennen eikä tullen immigrationin kautta. Muut vaihtoehdot osoittautuivat olevan sleep ’n fly Sleep Lounge, SOUTH Node ja sleep ’n fly Sleep Lounge, NORTH Node, hintatasoltaan molemmat n. 200 euroa yö. Priority Passilla kaksi henkeä olisi päässyt loungeen hintaan 60 euroa. Aikaisempien kokemustemme perusteella öiseen aikaan kahden makuupaikan löytyminen loungen hiljaiselta alueelta on kuitenkin melko tuuripeliä, joten ohitimme tämän vaihtoehdon.
Tein varauksen B-porttien lähellä (eli South Nodessa) olevaan sleep ’n fly Sleep Lounge, noin 4 kuukautta ennen matkaamme, eli käytännössä heti kun olimme vahvistaneet Aventuralle hyväksyvämme heidän matkaehdotuksensa. Dohankin kentällä yöpyviä on sen verran paljon, että nämä air side -vaihtoehdot myydään usein loppuun jo pitkälle etukäteen. Kesällä 2022 Balille mennessämme olimme yötä Singaporen lentokentällä myöskin ns. kapselihotellissa (YOTELAIR Singapore Changi Airport Landside). Silloin jouduimme tyytymään vaihtoehtojen puutteessa tuohon landside -versioon, eli jonottamaan mennen tullen Singaporen immigrationiin kaikkine siihen liittyvine muodollisuuksineen (silloin vielä koronakuviotkin).
Pitkästä aikaa kerrossängyssä yötä!
Dohan sleep ’n fly osoittautui hyvin riisutuksi yöpymiskapseliksi. Pienessä huoneessa oli kerrossänky ja portaiden yhteydessä pienen yöpöydän verran laskutilaa kummallekin. Isommat matkatavarat eivät olisi huoneeseen oikein mahtuneetkaan, mutta eipähän transit-matkustajalla sellaisia oikein voi ollakaan. Huoneet myydään tuntitaksalla, yksi aikaikkuna oli juurikin tarvitsemamme yö, eli klo 23 – 07.
Huoneessa, eikä pienen hotellin tiloissa, ei myöskään ollut wc:tä tai suihkuja, edes yhteiskäytössä. Lähimmät lentokentät wc:t olivat kuitenkin alle 50 metrin päässä. Suihkuja niissä ei kuitenkaan ollut. Tukholmassa vietimme aikoinaan osan yöstä Libanonista tullessamme Turkuun lähtevää lentoa odotellessamme muuten vastaavassa kapselihotellissa, mutta siinä oli hotellin alueella vain hotelliasukkaiden käytössä olevat wc- ja pesutilat. Kyseinen kapselihotelli (Rest & Fly) Arlandassa on sen jälkeen jo tainnut lopettaa.
Illalla kävimme läheisessä Starbuckissa ostamassa muutaman pullon vettä hampaiden pesuun ja juotavaksi – ja aamulla hiukan aamupalaa lentomme lähtöä odotellessa.
Pieni huone oli kuitenkin hiljainen, eli sen osalta nukkuminen sujui hyvin. Vain erityisen tehokas ilmastointi, jota emme oikein osanneet/viitsineet säätää, piti jonkin verran ääntä. Emme yrittäneet sulkeakaan sitä, sillä pienessä huoneessa ilma olisi kahdella nukkujalla todennäköisesti käynyt vähiin ilman sitä.
Aamulla lähtiessämme näimme muutaman muunkin pienen huoneen auki olevan oven. Paitsi kahden hengen pieniä huoneita kerrossängyllä tarjolla näytti olevan myös parisängyllisiä huoneita, joita kuitenkaan ei ollut enää tarjolla kun varasin huonettamme. Yhden hengen huoneissa sänky näytti olevan alkuasennossaan nojatuoli, jonka sitten pystyi kääntämään sängyksi.
200 euroa yöstä – tai 140 euroa enemmän kuin loungesta – saattaa tuntua paljolta, mutta ainakaan me emme viehättyneet ajatuksesta lojua yötä kentällä eikä edes loungessa. Lentoaikataululle emme myöskään voineet oikein mitään, sillä lentoja Mosambikin Maputosta ei ole tarjolla mihin vuorokauden aikaan tahansa eikä kiertäminen Johannesburgin kautta houkutellut sekään. Myöskään suoria lentoja Dohasta Helsinkiin ei toistaiseksi ole kuin tuo yksi aamulento.
Finnair Premium Economy
Finnairin operoimat lennot Helsinki – Doha ja Doha – Helsinki matkustimme Premium Economyssä. Aventura kertoi pyrkivänsä sijoittamaan Qatar Airwaysin lipuilla matkustavat Finnairin koneissa Premium Economyyn ja useimmiten tämä ilmeisesti onnistuukin – meidän tapauksessamme kumpaankin suuntaan. Lippumme olivat siis Economy-luokan liput, eli emme maksaneet upgradesta Premium Economyyn.
Premium Economy ei matkustusluokkana ole meitä ihan erityisesti ihastuttanut, kuten sitä ensimmäisen kerran Helsinki – Singapore -välillä testatessamme totesin. Toki tilaa on vähän väljemmin, mutta jalkatuet eivät ainakaan pitkille ihmisille tuo lisämukavuutta paitsi ehkä Premium Economy -luokan ensimmäisellä rivillä, jonne emme kummallakaan lennolla päätyneet. Niskatyynyt olivat hyvät, tarvikepussukan tarvikkeita emme tarvinneet. Ateriat olivat kuitenkin ihan kelvollisia ja lämpimän ruuan sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Tällä kertaa molempia vaihtoehtoja oli jopa oikeasti valittavissa. Ennen laskeutumista välipalana kahvin tai teen kanssa tarjottu sitruunamuffinsi sen sijaan ei nyt varsinaisesti vakuuttanut. Lennon aikana tarjoiltiin juomia tarjottimelta melko taajaan, etenkin päivälennolla. Ylimääräisiä välipaloja ei ollut tarjolla, mutta niitä olisi kyllä voinut halutessaan ostaa. Usein pitkillä lennoilla, muilla yhtiöillä, on pystynyt halutessaan hakemaan koneen takaosasta keksejä tai suklaapatukoita tai jotain muuta pientä vastaavaa.
Qatarin operoimilla pitkillä lennoilla onnistuimme niin Johannesburgiin mennessä kuin Maputosta Dohaan palatessamme saamaan käyttöömme 3 istuinpaikkaa kahdelle, joka sekin tarjosi melko kivasti lisäväljyyttä turistiluokassa matkustamiseen. Maputosta tullessamme saatoimme vielä vaihtaa paikkamme lähdön jälkeen koneen etuosaan, jossa jalkatilaa on vähän enemmän, sillä koneessa oli sen verran väljää. Maputo – Doha välille Qatar tarjosi meille upgradea business-luokkaan hintaan 550 dollaria per nuppi, mutta emme päivälennolla viitsineet siitä maksaa tuonkaan vertaa.
Airlink, CemAir ja Linhas Aereas de Mocambique
Muut lentomme olivat Johannesburgista Maseruun ja takaisin Airlinkillä (Etelä-Afrikka). Samoin Johannesburgista Botswanan Maun kentälle lensimme Airlinkillä.
Matka Maun kentältä taas Johannesburgin kautta Maputoon olikin sitten pieni seikkailu. Air Botswanan lentoa Johannesburgiin operoi CemAir -yhtiö pienen pienellä Beech 1900-D koneella. Airlinkin tyypillisesti Embraer ERJ-190 -koneisiin sain sentään pienen punaisen Samsoniten lentolaukkuni mahtumaan hattuhyllylle, mutta Beech-koneessa ei todellakaan ollut tilaa muille käsimatkatavaroille kuin hyvin pienelle ”personal itemille”. Isommat kerättiin koneeseen mentäessä ruumaan ja ne sai sitten takaisin koneesta lähdettäessä. Siitä huolimatta, että tiesin matkalla olevan myös pieniä koneita (Okavangon suiston alueella käytettävät Cessna 208 -tyyppiset koneet) halusin mukaan tuon lukittavan kovan lentolaukun, joka käy myös kassakaapista. Kaiken kaikkiaan matkassamme oli yksi yhteinen pehmeä matkalaukku (Okavangon suistoa ja pieniä koneita ajatellen), tuo lentolaukku, yksi reppu ja kummallakin pieni olkalaukku.
Ai niin, se seikkailuosuus. Johannesburg – Maputo välin lento oli Linhas Aereas de Mocambiquen ja vaikka se oli samalla lipulla kuin Maun – Johannesburg -lento. Air Botswana sujuvasti tsekkasi yhden laukkumme Maputoon asti, niin he eivät kuulemma voineet tsekata meitä sisään Johannesburg – Maputo -välille. Vaihtoaika oli myös Maun – Johannesburg -lennon ennustetun (ja toteutuneen) hienoisen myöhästymisen takia kuulemma sen verran lyhyt Johannesburgissa, että check-in ei siellä enää kuulemma olisi onnistunut. Virkailija levitteli käsiään ja ehdotti, että tekisimme itse online check-inin. Emme olleet sitä tehneet, sillä ajattelimme, että koska meillä kuitenkin on tuo yksi laukku, niin homma hoituisi Maun kentällä. No, yritimme sitten kentän ilmaisella wifillä tehdä check-iniä puhelimella, huonolla menestyksellä – homma päättyi aikalaukaisuun jo alkuunsa, eli verkko oli liian hidas. Mutta onneksi virkailijalla oli ratkaisu tähänkin. Hän kirjasi puhelimeni henkilökunnan verkkoon, antoi sen takaisin minulle, ja voila, check-in onnistui!
Tällä kertaa tuo yksi matkalaukkummekin kulki koko matkan matkassamme. Sen yhteen taskuun sijoitettu Airtag piti meidät myös ajantasalla välilaskupaikoissa, käytännössä siis Johannesburgin O.R.Tambolla siitä, että mukana ollaan, edelleen.
Pari kertaa olen ollut yötä tuossa Oryx hotellissa, ja vaikka se onkin hieman kalliimpi kuin kapseli-hotelli, niin kuitenkin sitä arvosti omaa wc/suihkua ja se sänky oli oikeasti tosi hyvä nukkua. Muutaman kympin ero tuhansien eurojen matkan aikana ei tehnyt budjettiin isoa heittoa.
Finnairin lennoilla Dohaan tosiaan voi tuo PE luokan istuimen saada EC luokan hinnalla kunhan vaan heti tajuaa varata istuimen PE osastosta, koska Qatar/Finnair kun ei myy tuohon PE luokkaa, koska Qatar Airways ei sellaista tarjoa. Olen näin itse aina toiminut eli istuin aluksi aina PE osastosta, mutta Qatarin BC upgraden kautta siirtynyt sitten nauttimaan BC:n AirLounge istuimesta ja palveluista.
Kiitos Jani! Kokeilimme tätä nyt ensimmäistä kertaa Dohan kentällä yöpyessämme ja kun aikaa todellakaan ei ollut kuin nukkumiseen ja kotiin päin mennessä suihkukaan ei tuntunut tärkeältä, niin kävihän tuokin. Tuo, että Premium Economyyn voi päätyä mutkan kautta Economy-lipuillakin oli minulle uusi juttu, mutta onneksi Aventura osasi asiansa. Business-upgradeen emme tälläkään kertaa tarttuneet kun lento Maputosta Helsinkiin kuitenkin tuli selkeästi pätkäistyä kahteen osaan tuon Dohassa vietetyn yön myötä. Vaikka käytämmekin rahaa matkailuun vuosittain per nuppi 5 numeroisen summan, jossa ensimmäinen luku ei oli 1, niin ehkä olemme kuitenkin vähän saitoja sellaisten yksityiskohtien osalta, jotka eivät tunnu erityisen tärkeiltä. Mieluummin 4 kaukomatkaa turistissa (tai Premium Economyssä) vuodessa (kuten tänä vuonna) kuin 2 kaukomatkaa business-luokan lennoilla :-)
Tuosta lähtöselvityssäädöstä tulee mieleen vanha sanonta: Afrikassa mikään ei toimi, mutta kaikki onnistuu.
Kesällä lensin Seychelleiltä Dohan kautta kotiin, ja piti olla mukava parin tunnin vaihtoaika aamusella, mutta sitten ottivat ja muuttivat aikataulua niin, että tulikin koko yön mittainen transit. Varasin 13 minuutin taksimatkan päästä Premier Inn Doha Airpot -hotellin, joka maksoi luokkaa 30 euroa. Ihan siisti, ja vesipullotkin huoneessa valmiina. Nimi tosin vähän harhaanjohtava sikäli, että siinä oli vieressä vain vanha, käytöstä poistettu lentokenttä, mutta nopeasti taksi vei uudellekin kentälle.
Finnairin ja Qatarin diili on voimassa vuoteen 2025, sitten kai Qatarilla pitäisi olla omia koneita riittävästi myös pohjoismaiden reiteille. Ei silti sovi sitruunamuffinssia yhtään väheksyä, sehän on Euroopan bisnesluokan jälkiruoka! (Onneksi Finnair on sentään unohtanut sen vanhan myyntipuheensa, jolle nauroivat jo naurismaan aidatkin. Korkealaatuinen ateriakokonaisuus. Jaaha.)
Kiitos Daniel! Tosiaan, kyllä tälläkin Afrikan reissulla pariin kertaan tuli mieleen tuo TIA, This is Africa, mutta tosiaan kaikesta lopulta selvittiin ja oikeastaan jokseenkin niin, kuin alun perin oli tarkoituskin :-) Hintakilpailua ei tosiaan noissa airside -paikoissa oikein ole, mutta immigration kumpaankin suuntaan olisi lyhentänyt jo lyhyttä yötä entisestään ja vienyt vähän ideaa sängystä maksamisesta. Finnairin safkoillakin pysyy hengissä, mutta jännää tavallaan miten vaikka Linhas Aereas de Mocambique -lennolla Johannesburgista Maputoon (alle 2 tuntia) jaettiin niin runsas iltapalakokoelma erilaisia snacksejä, että mutustelimme niitä vielä seuraavana iltanakin Maputossa, keksejä, proteiinipatukoita, perunalastuja, mehuja …
Hyvissä hinnoissa nämä pienet nukkumakömmelit Dohankin kentällä. Voisi tuohon summaan nyt edes sen suihkukopin johonkin sijoittaa!
On aina jännittävää lentää koneilla, joissa matkustamosta on suora näkyvyys ohjaamoon. Eurooppalaisena sitä vain miettii, että olisipa jonkun helppo kaapata kone. Afrikkalaisella syrjäseudulla lennettävä reittilento vain ei ole onneksi kovin potentiaalinen kohde moiselle.
Kiitos Anssi! En ihan jaksanut paneutua asiaan, mutta mahdollisesti tuossa North Noden vastaavassa on suihkumahdollisuuskin, tai sitten joku lentokentän suihkufasiliteetti lähistöllä. Päädyimme tuohon South Nodeen siitä yksinkertaisesta syystä, että vain siellä oli vapaita koppeja silloin kun sellaisen varasin.
Noiden pienkoneiden, kuten vaikka Okavangon suistolla lentelevät Cessnat tai tuo Beech, kaappaaminen ei tosiaan taida olla kovin kannattavaa, jos matkustajiakin on vain muutamia tai korkeintaan parikymmentä.
Mielenkiintoisia kokonaisuuksia nuo molemmat matkakokonaisuutenne Afrikkaan. Aloinpa miettimään, että koska itse olen viimeksi nukkunut kerrossängyssä – ei kyllä tule nyt ihan heti mieleen. Ja omasta mielestäni nuo ateriat muuten näyttävät varsin maukkaalta.
Kiitos Mikko! Onneksi sentään nuo portaat olivat ihan helpot, eivät ihan kapeinta perustikasmallia :-)
Mä tykkään jostain syystä noista kapseleista! Sellaisessa tullut useamman kerran yövyttyä Mexico Cityn kentällä, ja joskus oon varannut kapselin jopa kaupungilta, kun ei huvittanut mennä hostelliin tai varata isoa hotellihuonetta pelkkään nukkumiseen. Taisinkin johonkin kommenttiin kirjoittaa, että Helsinki-Vantaalla tullut kans testattua sitä GLO Hotelin rest podia. Siellä yhden hengen majoitus 6 tai 7 tunniks maksoi noin satasen. Oon muuten aina miettinyt, et saako loungeen mennä varta vasten nukkumaan.
Kiitos Cilla Maria! Toki loungeen voi mennä nukkumaan – tai voi yrittää päästä nukkumaan. Useimmissa on jonkin verran kapeita lavereita rauhallisemmalla alueella tätä varten, mutta etenkin öisin, jos saavut kentälle suht myöhään, niin ne tapaavat olla melko järjestään varattuja. Kun aikoinaan koneen myöhästymisen takia jäimme jatkolennolta Dohasta Sri Lankaan ja meillä sattui vielä olemaan businessluokan liput, niin lounge-emännät tekivät ihan kiitettävästi töitä löytääkseen meille rauhallisen kokonaisen sohvaryhmän, jossa mahduimme sohvalla ja isolla nojatuolilla melko hyvin nukkumaan aamulentoa odotellessamme, mutta omatoimisesti tuskin olisimme sitäkään saaneet käyttöömme.
Hyvä että tulee tällaisetkin vaihtoehdot luettua. Montaa matkaa olen katsellut Dohan kautta ja ehkä joskus tuleekin sellainen tilanne, että tarvitsee miettiä nukkumista siellä. Parin Sri Lankan reissun välilaskut olivat mennen tullen Dohassa, mutta ihan säällisellä vaihtoajalla.
Kiitos Raija! Toivottavasti vaihdot osuvat nappiin. Me jäimme joskus juurikin Sri Lankaan mennessämme iltakoneesta, kun kone Helsingistä Dohaan oli pienen lumimyräkän takia myöhässä. Päästiin sitten vasta aamukoneella jatkamaan Sri Lankaan ja yön vietimme silloin Dohan kentällä loungessa.
Tuollaisissa tapauksissa itsekin nauttisin juurikin välilaskujen välillä sängystä, missä nukkua.
Melkoista säätöä ollut teillä. Ans kattoo, miten meidän Etelä-Afrikan lennot etenee aikanaan.
Kiitos Sari! Monta lentoa ketjussa on aina hienoinen haaste, mutta taas kerran selvittiin :-) Tosin olen kyllä kevättalven kaukomatkan osalta jo etukäteen tyytyväinen siitä, että siinä ei ole yhtään vaihtoehtoja vaan siirtymät ovat aina suoria lentoja ja tyyliin yksi lento per päivä (ja välillä useampi päivä kohteessa).
Olipa ihana fiilistellä teidän Dohan lentokenttä kokemuksia kun alkuvuodesta on siellä pitkästä aikaa myös välilasku. Aiotaan varata sitä varten joku lentokenttähotelli, viimeksi saimme ilmaisen transit majoituksen, mutta nyt kun muitakin lähtöjä olisi tarjolla (otimme pisimmän vaihdon, jotta pääsee kaveri myös kokemaan Dohan), niin ei transit hotellia tällä kertaa saada. Olipa kiva nähdä, että turistiluokassa on nuo monitorit, on tullut niin paljon viime aikoina matkustettua ”karvalakki” koneella, ettei oo ollut mitään viihdenäyttöjä missään. Vaikka itsellä se usein menee vaan valikoiman selaamiseen, enkä jaksa lopulta mitään elokuvaa välttämättä edes katsoa :D
Kiitos Elina! Qatarin koneet ovat kyllä ihan ok. Itselläni jos on pitkät meno- ja paluulennot, niin jommalla kummalla tulee ehkä keskityttyä johonkin uutuusleffaan, tällä kertaa sellaiseksi valikoitui Blackberry-elokuva. Menomatkalla iPad on tyypillisesti vielä ähkyyn asti täynnä Netflixistä tai muusta latauksen mahdollistavasta palvelusta ladattuja ohjelmia :-)
Aasian matka on suunnitteilla ja yksi vaihtoehto olisi olla juuri Dohassa yötä välilaskun ajan. Tämä siis varsin ajankohtainen aihe, joten pitää palata näihin vaihtoehtoihin vielä myöhemmin
Kiitos Outi! Jos välilasku on kuitenkin lähinnä yöunien mittainen, niin tuollainen ”airside” vaihtoehto on kyllä mielestäni kätevin.
Ihan syötävän näköisiä nuo sapuskat. Jo ylipäätänsä se, että saa jotain ilman eri veloitusta on nykyisin plussaa :)
Intiassa Mumbaissa olin viimeksi lentokentän sisällä hotellissa yötä. Siellä oli todella hankala systeemi, eli jos halusi mennä hakemaan jotain syötävää/juotavaa terminaalista ja poistua hotellista, piti saada erilaisia lupalappuja ja kuittauksia. Yleensä sitä on saanut kulkea melko vapaasti edes takaisin. Mutta kyllä siitäkin selvisi ja oli edullisempi (ei kuitenkaan mikään kovin halpa), kuin lehtokentän lähellä olevat hotellit.
Totta on, että nämä vaihtoehdot ovat usein täynnä, eli varata on hyvä ajoissa.
Kiitos Anna! Onhan se jotenkin helpompaa, että se ateria tuodaan eteen, kuin että lentoon pitää varautua ostamalla myös ruokaa. Pari-kolme tuntia menee ilmankin, mutta 5-6 tuntia vaatii jo jotain. Onneksi siis :-) lentoaika Dohaan on yli sen 6 tuntia, joka taitaa Finnairilla nykyisin olla raja ruuan ja mustakkamehun välillä.
Onpa kalliita Dohan kentän hotellit. Pieni koppi eikä edes suihkua, mutta ymmärrän että mieluummin maksaa 200 € tuosta kun notkuu lentokentän penkeillä.
Kiitos Merja! Kilpailu taitaa olla sen verran rajattua noilla kentällä sijaitsevilla majoituksilla, että hintataso pysyy korkeana.