Viime kesänä kävimme Paimion parantolassa. Suomen Alvar Aalto -kohteista olemme myös vierailleet Villa Skeppetissä Tammisaaressa, jopa kahteen kertaan, Villa Maireassa Noormarkussa (Porissa) ja Villa Kokkosessa Järvenpäässä. Helsingissä olemme vierailleet Munkkiniemessä Alvar Aallon kotitalossa monen monta vuotta sitten ja muutama vuosi sitten myös Alvar Aallon ateljeessa. Paimion parantolassa yövyimmekin, samoin Noormarkussa – useammankin Aalto-kohteen yhteydessä on mahdollisuus majoittua Aalto-teemaisesti sisustetuissa huoneissa tai pienissä huoneistoissa.
Tämän kesän ensimmäiset Aalto-kohteemme sijaitsivat Muuratsalossa ja Säynätsalo, nyttemmin siis Jyväskylässä.
Muuratsalon koetaloon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Säynätsalon kunnantalo on osittain auki yleisölle ilman sen kummempia kommervenkkejä, mutta koko taloon tutustuakseen pitää ostaa pääsylippu. Me olimme varanneet kumpaankin kohteeseen opastetut kierrokset. Kierros Muuratsalossa alkoi 12:30 ja Säynätsalon kunnantalolla 14:30. Kohteiden välimatka on alle 10 kilometriä, joten tuossa välissä ehdimme vielä syödä lounaan Juurikkasaaressa, joka sijaitsee samalla Säynätsalon saarella kuin kunnantalokin. Retkipäivän haastavin osuus olikin ehtiä 12:30 alkavaan kierrokseen pääkaupunkiseudulta lähdettäessä, sillä ajomatkaa Etelä-Espoosta kertyy kuitenkin n. 300 kilometriä.
Muuratsalon koetalo
Vierailimme ensin Muuratsalon koetalossa ja vasta sen jälkeen Säynätsalon kunnantalossa. Aikajanalla kunnantalo (1952) tuli kuitenkin ennen koetaloa (1954), sillä Säynätsalon kunnantalon rakennusprojektin yhteydessä Alvar Aalto tutustui toiseen vaimoonsa Elissaan ja sen myötä pariskunta halusi rakentaa uuden huvilan, Muuratsaloon Säynätsalon lähelle. Koetaloidean takana oli ajatus vähentää kuluja verotuksessa, mutta verottaja ei lämmennyt asialle, mutta talosta tuli kuitenkin koetalo monella tavalla.
Tutustumiskäynnin kokoontumispaikka on tien ja tontin laidassa, niin kaukana rannasta ja huvilasta, ettei talosta alkuun näe vilaustakaan. Jos joku miettii, että onko kohde esteetön, niin koetalo ei todellakaan ole sitä – metsäpolku rantaan on ainakin pari sataa metriä pitkä ja todellakin vain polku. Lopulta näkyviin tulee kuitenkin huvilarakennuksen valkoinen takaseinä ja sen yhteydessä olevat puiset lisärakennukset. Lisärakennusten osalta koerakentamista edustavat puiset pölkyt joiden varassa vierasmaja on ja suoraan maalle rakennettu vaja. Perustuksena toimivia pölkkyjä joudutaan kuulemma ajoittain uusimaan. Myös puolentoista metrin korkeudelta alkaen “aukileikattu” ränni edustaa kokeiluja.
Aikoinaan huvilalle kuulemma kuljettiin enimmäkseen veneellä ja rakennus aukeaakin Päijänteelle – takapihan suuntaan ei juuri ole edes ikkunoita. Järven rannasta mekin aloitamme, sillä käymme ensin tutustumassa kokonaisuuteen kuuluvaan savusaunaan. Ihan kiva pieni sauna!
Monenlaista tiilipintaa
Saunalta kierrämme lopulta koetalon patiolle, jonka seinät on rakennettu yli kymmenestä erilaisesta tiililaadusta. Oppaamme taisi mainita, että talolle kerättiin lähes kaikki tuolloin saatavilla olleet erilaiset tiililaadut. Pation keskellä on nuotiopaikka ja sen kulmassa kasvaa vehreä piippuköynnös. Luonto on toki lähellä myös huvilaa ympäröivän metsän muodossa. Pääsemme myös tutustumaan huvilan sisätiloihin ja toisin kuin Villa Maireassa tai Villa Skeppetissä täällä saa ottaa kuviakin. Näin siitä huolimatta, että huvila on edelleen ajoittain Aallon suvun käytössä.
Huvilassa tehtiin myös kesäisin töitä, nykyisin niitä kutsuttaisiin etätöiksi, ja sen myötä olohuonetta hallitsevatkin työpöydät. Makuuhuoneet sijoittuvat omaan siipeensä. Kuten lähes aina Aallon tuotannossa rakennus on sijoitettu osaksi ympäröivää luontoa ja sellaisena se sulautuukin hyvin ympäröivään metsämaastoon. Patio muodostaa luontevan suojaisan kohtaamispaikan asukkaille ja tarjoaa jatkumon myös sisätiloille, jotka – kuten kesäasunnoissa usein – eivät ole koolla pilattuja.
Säynätsalon kunnantalo
Säynätsalon punatiilinen kunnantalo kohoaa kadulta ja parkkipaikalta katsoen mahtavana korkeuksiin, mutta kunhan kiipeää portaat talon sisäpihalle ja kunnantalon sisäänkäynnille rakennuksen mittakaava muuttuukin ihmisen kokoiseksi. Sisäpiha ja sitä rakennuksen sisällä kiertävä valoisa käytävä on kuulemma saanut vaikutteita italialaisesta Piazzasta. Säynätsalon kunta rakentui aikoinaan Säynätsalon vaneritehtaan ympärille. Tehdas oli jo rakennettu punaisista tiilistä ja tehtaan tilaama kunnantalo suunniteltiin samaan tyyliin punaisten tiilien osalta. Valmistuessaan kunnantalo, 1952, keräsi saman katon alle pienen paikkakunnan lähes koko palvelutarjonnan, hallinnon ohella talossa toimi mm. lääkäri, apteekki ja kirjasto. Yhtenä suunnitteluideana oli myös, että kaikki kaupallinen toiminta sijoittuu katutasoon ja sisäpihan tasolla sijaitsi vain ei-kaupallisia toimintoja.
Kunnantaloa ympäröivä mäntymetsä on osa talon arkkitehtuuria – talo asettuu metsän keskelle ja mm. talon kaikista kokoustiloista näkee metsän. Metsä onkin suojeltu, eli se tulee säilymään sellaisenaan talon ympärillä. Sinänsä kyllä jännää, että Suomessa ei olisi varaa Päijänteen saaressakaan säilyttää metsää ilman, että sille pitää erikseen hakea suojeltu-asemaa.
Punainen valtuustosali vaan ei arvotaidetta
Opastetun kierroksen myötä pääsimme myös tutustumaan entiseen valtuustosaliin rakennuksen toisessa, tai katutasosta laskien kolmannessa kerroksessa. Punaisten tiiliseinien lisäksi valtuustosalin valaistus oli luonnollisuudessaan vaikuttava. Myös tarina Alvar Aallon ranskalaisen ystävän Fernand Legerin juuri Säynätsalon kunnantalolle tiettyyn kohtaan toteuttama abstrakti maalaus oli mielenkiintoinen. Fernand Leger oli jo tuolloin kuuluisa, mutta Säynätsalon kunnan päättäjät eivät oikein arvostaneet abstraktia taidetta, jolloin Alvar Aalto lunasti työn itselleen varsin kohtuullisella 3000 dollarin hinnalla. Myöhemmin työ myytiin huutokaupassa miljoonilla. Säynätsalon kunnantalolla taulun alkuperäisellä paikalla on nykyisin sen kopio. Toisaalta, jos kunnantalolla olisi esillä miljoonien arvoinen työ, niin talon vartiointiin pitäisi varmasti panostaa aivan erityisesti. Vähän kuin Strömforsin kirkossa, jossa on Helene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu.
Kunnantalosta kyläkeskukseksi
Kun Säynätsalo liitettiin Jyväskylään rakennus ja pitkäksi aikaa tyhjilleen, mutta sen arvo kuitenkin ymmärrettiin ja talo pidettiin kunnossa koko tuon ajan 1990-luvun puolivälistä yli 10 vuoden ajan, tehtiinpä sille peruskorjauskin tuona aikana. Nykyisin talo on auki yleisölle, katutasossa on mm. kahvila ja kirjasto on laajentunut toiseenkin kerrokseen. Kunnantalon entisiä vierashuoneita ja muita asuintiloja on myös muutettu asuintiloiksi, eli Säynätsalossa voi majoittua kahteen yhden hengen huoneeseen tai kolmeen eri kokoiseen ja tyyppiseen asuntoon. Pääsimme katsomaan yhtä huoneistoista, vaikka emme olleetkaan jäämässä yöksi – hyvin samantyyppiseltä se vaikutti kuin pieni huoneisto, jossa asuimme viime kesänä Paimion parantolassa. Huoneistoissa on keittiö, mutta aamiaista ei ole tarjolla – tai tässä tapauksessa on, sillä katutason kahvila aukeaa sen verran aikaisin aamusta, että ellei kovin aikaisin ole jatkamassa matkaa, niin aamiaisen voi halutessaan nauttia siellä. Tällä kertaa kuitenkin Jyväskylä houkutteli Aalto-teemaista majoitusta enemmän.
Seuraava Aalto-kohteemme?
Elokuun viimeiselle viikonlopulle olemme varanneet liput Sunilan asuinalueen avointen ovien päivään. Sunilan asuinalueen ja Sunilan sellutehtaan käsittävä kokonaisuus Kotkassa on Aino ja Alvar Aallon laajin toteutunut yhtenäinen suunnittelutyö. Hetken pohdimme Sunilan vierailua harkitessamme, että olenkohan sittenkin jo käynyt siellä joskus 1990-luvun lopulla, sillä jonkinlainen mielikuva Aalto-tyylisestä majoituksesta tuolla suunnalla minulla oli. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Stora Enson vierastalon, jossa Summan tehtaalla konsulttina pariin otteeseen työskennellessäni yövyin, on täytynyt sijaita lähempänä Summaa kuin Sunilan alue.
Äskettäin Anna-lehden Aalto-kohteita esittelevässä jutussa mainittiin myös Eurassa sijaitsevat terassitalo ja jokisauna Kauttuan ruukkialueella. Jos kesäretki Merikarvian majakalle toteutuu, niin Eura olisi aika lähellä …
Aalto-kohteita toki on vielä paljon enemmänkin, mutta läheskään kaikki niistä eivät ole auki yleisölle – emmekä nyt näidenkään osalta, sen enempää kuin kansallispuistojen tai itsenäisten maidenkaan osalta tavoittele koko sarjaa, joka Aallon valtaisaa tuotantoa ajatellen olisikin mahdotonta.
Julkisista kohteista olemme aikaisemmin tutustuneet mm. Viipurin kirjastoon ja Seinäjoen Aalto-kokonaisuuteen, myös kirjastoon :-) Finlandia-talo ja Kulttuuritalo ovat tietysti useimmille tuttuja jonkun niissä järjestetyn tapahtuman tiimoilta. Turun Sanomien taloa lapsuuteni kotikulmilla en osaa edes kohteeksi mieltää, kuten en myöskään opinajoani Otaniemessä, vaikka toki ne sellaisia ovat.
Helsingin Sanomat kokosi viime kesänä 13 Unescon maailmanperintökohdekokonaisuudeksi olevaa Aalto-kohdetta yhteen Ytimessä-juttuun. Sunilan vierailumme jälkeen olemme näistä kolunneet Imatran Kolmen ristin kirkkoa lukuunottamatta kaikki jollain tarkkuudella. Tuon Hesarin jutun “kehyskertomuksena” kulkee muuten virtuaalivierailu Säynätsalon kunnantalolla.
Ylen jutussa muutaman vuoden takaa 13 kohteen lista on vähän helpommin luettavassa muodossa.
Yöpuun sijaan tällä kertaa Verso
Säynätsalon kunnantalolta jatkoimme yöksi Jyväskylään, jonne on matkaa alle 20 kilometriä. Tällä kertaa majoituimme hotelli Versoon ihan keskustan kävelykadun varrella. Joitakin vuosia sitten yövyimme Jyväskylässä hotelli Yöpuussa, joka on samaisen perheyrityksen toinen hotelli kaupungissa. Autolla liikkuessa Yöpuu ehkä sittenkin vie voiton, mutta kyllä me Versossakin selvisimme hengissä kunhan olimme lopulta suoriutuneet pysäköintikuvioista.
Verson superior-huone sisäpihanäkymällä ei nyt varsinaisesti säväyttänyt, paitsi ehkä kylpyhuoneensa osalta. Hotellin aamiaisen erikoisuus on niin tiukka panostus lähiruokaan, että appelsiinimehun sijaan tarjolla on omena- ja mustikkamehua, mutta toisaalta sitten myös Pandan lakritsia!
Jyväskylän iltaohjelmaksi päätimme tällä kertaa valita sataman alueen, vaikka kävelymatka sinne olikin vähän ankea etenkin junaradan ylittävältä osuudeltaan. Verson ravintolan sijaan päädyimme näpsimään pieniä annoksia jo La Brava Boqueriaan Maarianhaminan Boquerian hyvien ruokamuistojen innostamana. Nyt meillä onkin sitten hyviä ruokamuistoja myös Jyväskylästä!
Itselläni Aalto-kohteita ei kovin paljoa ole tullut kierrettyä. Villa Mairea on jäänyt mukavana kohteena mieleen, vaikka en muistanutkaan, että siellä ei saa kuvata. Säynätsalon kunnantaloa olemme muun muassa käyneet katsomassa, mutta emme muistaakseni ole olleet siellä sisällä. Muutama muukin kohde on käyty katsomassa, mutta paljon tosiaan vielä puuttuu – ehkäpä näitä voisi enemmänkin kiertää katsomassa, jos sitä sattuu lähistöllä olemaan.
Kiitos Mikko! Aalto-kohteiden tarkempi tutkiminen vaatii vähän suunnittelua, sillä useimmat niistä aukeavat vain opastetuilla kierroksilla tiettyinä päivinä ja tiettyyn aikaan.
Erittäin hyvä kuvaus Jyväskylän seudun Aalto-kohteista. Kun mukava kesäinen sää osuu kohdalle, niin luontokohteetkin on parhaimmillaan. Aallon pelkistetty tyyli on upeaa katsottavaa ja rakennukset ovat luonnon kanssa sopusoinnussa.
Pöllöwaari ja Yöpuu on itsellä seuraavan kerran Combi, kun Jyväskylään menen. Ja jälkipelit tunnetusti Harry’sissa.
Kiitos Rami! Meille nuo pari hotellia ovat tulleet tutuiksi tuttavapiirin kautta – ei-ketjuhotellit ovat aina kiva vaihtoehto, vaikka toki sitten taas ketjuissa ei tapaa tulla yllätyksiä myöskään huonompaan suuntaan, jos ei parempaankaan :-)
Sunilaan olisikin tarkoitus suunnistaa elokuussa, kun on yleisölle avoimet ovet. Tykkään Aallon tyylistä.
Kiitos Krista! Ehkä siis elokuussa nähdään tuolla!
Koetalollehan meikäläinenkin yritti tuossa ennen koronaa sillä mielellä, että käydään nyt kurkkaamassa ja lähdetään pois. Mutta eipä sinne niin vain mennäkään. Kieltomerkit ja kaikki taitaa löytyä ja itse talokin jossain kuusessa, kuten kirjoititte. Kunnantalo kyllä on ihan hieno ja siellä on tullut oltua englanninkielisellä opastuskierroksella, kun muut kävijät olivat kerran saksalaisia ja kunnantalossa majoittuvat japanilaisia. Saattaisi pikkuinen Säynätsalo olla melkoisen uinuva paikkakunta ilman Aallon suunnittelemaa kunnantaloa!
Kiitos Anssi! Nuo Aalto-kohteet kun ovat sisustettuja taloja monine yksityiskohteineen, niin ainakaan sisälle kohteisiin ei oikein voi kävijöitä päästää ilman opastettua kierrosta.