Meriharakka-blogin ensimmäinen juttu julkaistiin 21 vuotta sitten, eli täysi-ikäisiä ollaan kai kaikkein tiukimmillakin kriteerillä. Onnea siis meille :-)
Matkabloggaajan elämähän on tunnetusti yhtä juhlaa, upeita hotelleja, drinkkejä kattobaareissa ja illallisia parhaissa ravintoloissa – kaikki yhteistöinä tietysti.
Mekin vietimme siis juhlapäivän luksushotellissa nautiskellen. No ei ihan, mutta melkein. Vietimme kyllä Karibian reissumme viimeiset päivät Miamissa viiden tähden hotellissa Biltmore Coral Gables, mutta ihan omaan piikkiin se meni. Loistoillallisiinkaan emme panostaneet vietettyämme viikon tätä ennen risteilylaivalla, mutta upeisiin aamiaisiin kyllä.
Idea vuosien takaa
Tarina siitä miten päädyimme, 12 vuoden jälkeen, The Biltmore Hotel Coral Gablesiin on ehkä kertaamisen arvoinen. Joulunajan 2012 vietimme elämämme ensimmäisellä Karibian risteilyllä, joka päättyi Miamiin. Paluulentomme lähti vasta illalla ja koska olimme ensimmäistä kertaa kaupungissa, joten tartuimme varustamon (Costa) tarjoamaan tutustumisretkeen, joka päättyi lentokentälle. Retki oli osaltamme jo peruuntumassa, sillä englanninkielisiä osallistujia ei tullut riittävästi, mutta sain sitten vakuutettua retkitiskin, että kyllä me selviämme ranskankielisestäkin retkestä. South Beachin ja mm. Bayside-ostoskeskuksen lisäksi kierros käsitti varovaisen pistäytymisen Biltmore-hotellissa. Varovaisen sikäli, että oli meitä kuitenkin ainakin pienen bussillisen verran ihmisiä, eivätkä hienot hotellit, historiallisetkaan, oikein tapaa ehkä pitää aulaan tupsahtavista turistiryhmistä, mutta saimme kuitenkin kierrellä hetken hotellin aulassa ja jopa hotellin ison L-kirjaimen muotoisen uima-altaan reunalla. Uimisesta aina pitäneenä ihastuin jättikokoiseen uima-altaaseen ja ajattelin, että joskus vielä tulen tänne takaisin, uimaan. Allas on oikeasti listalla kymmenen suurinta uima-allasta Yhdysvalloissa.
Päivä altaalla? – ei sittenkään
Ihan heti emme kuitenkaan olleet palaamassa Miamiin ja idea taisi välillä jäädä vähän unohduksiinkin. Kevättalvella 2023 matkamme Haitiin ja Etelä-Amerikkaan kulki kuitenkin taas Miamin kautta mennen tullen. Paluussa meille oli jäämässä päivän verran aikaa Miamiin, sillä lentomme Santa Cruzista, Boliviasta, saapuisi jo aikaisin aamulla ja Helsinkiin olimme jatkamassa vasta iltalennolla. Selvittelin vaihtoehtoja päivän viettoon ja muistin Biltmore-hotellin uima-altaan. Altaan ääreltä saisi kuulemma varata päiväksi yksityisen oleskelutilan, cabanan, muistaakseni n. 300 dollarin hintaan, sisältäen wifin, snacksit ja juomat. Teimme varauksen ja jäin odottamaan päiväämme Miamissa. Sitä ei kuitenkaan tullut, sillä yölentomme Santa Cruzista Miamiin muuttui viime hetkellä yöksi lentokenttähotellissa Santa Cruzissa ja päivälennoksi Miamiin. Miamin kentällä totesimme, että ei tässä enää neljän tunnin takia kannata mihinkään lähteä :-( Biltmorekin ymmärsi tilanteen ja suostui maksutta perumaan varauksemme.
The Biltmore Hotel Coral Gables
Tämän talven Karibian matkaa suunnitellessamme varasimme jo kaksi vuorokautta Biltmore-hotellille ja sen uima-altaalle. Tälläkin kertaa lentomme Miamiin, nyt San Juanista, Puerto Ricosta, oli samaiset 8 tuntia myöhässä, mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin keskiyöllä hotellille ja meille jäi sentään jäljelle hotellilla kaksi yötä, yksi kokonainen päivä ja yksi aamupäivä.
The Biltmore Hotel Coral Gables on ikoninen historiallinen hotelli, joka avattiin lähes sata vuotta sitten (1926). Hotelli jäljittelee eurooppalaista arkkitehtuuria, erityisesti espanjalaisia ja italialaisia palatseja. 1930-luvulla hotelli oli eliitin suosima lomakohde, jossa vierailivat monet julkkikset, poliitikot ja kuninkaalliset, kuten presidentti Franklin D. Roosevelt ja Al Capone. Suuren uima-altaan ympärillä järjestettiin näyttäviä vesibaletteja ja juhlia.
Toisen maailmansodan aikana hotelli toimi sotilassairaalana ja sodan jälkeen hotelli jäi Yhdysvaltain hallituksen haltuun ja sitä käytettiin eri tarkoituksiin, kunnes se hylättiin 1970-luvulla. 1980-luvulla Coral Gablesin kaupunki hankki rakennuksen omistukseensa, toteutti mittavan restauroinnin ja vuonna 1987 se avattiin uudelleen Biltmore-ketjun hotellina. Nykyään hotelli on kansallinen historiallinen muistomerkki (National Historic Landmark) ja etenkin historiansa ansiosta yksi Floridan arvostetuimmista hotelleista. Hotelli on kuulemma myös yksi Yhdysvaltojen kummittelevimmista hotelleista, mutta emme onnistuneet yhtään tapaamaan.
Olimme varanneet hotellista ihan perushuoneen, sillä sillekin kertyy hintaa reippaasti yli 500 dollaria yö (+ verot ja resorttimaksut). Kohdallemme osui huone 1000 hotellin 10. kerroksesta. Huone oli kuitenkin kivan tilava – pitkän huoneen toisessa päässä oli iso parisänky, toisessa päässä työpöytä ja siinä välissä oleskelutila. Kylpyhuone oli tilava ja kaikki toimi viimeisen päälle. Pyyhkeitä oli niin paljon, ettemme ihan aina keksineet mihin käyttöön mikäkin niistä oli tarkoitettu. Myös kylpytakit ja tossut kuuluivat jo perushuoneenkin hintaan. Hienon hotellin tapaan huone tarkistettiin myös alkuillasta.
Hotellin aula, johon asti pääsimme jo vuosikymmen sitten – ja vaikuttajia 1930-luvulta
Monta aamiaisvaihtoehtoa
Aamiainen ei sisältynyt huonehintaan, mutta toki söimme sen hotellilla. Hotellihan sijaitsee omassa ylhäisyydessään Coral Gablesin kaupungissa, jonka keskustaankin on muutama kilometri matkaa – Miamin keskustaan matkaa on n. 12 kilometriä, Miamin lentokentälle n. 9 km. Aamiaisvaihtoehtoina oli 35 dollarin (+ verot ja tipit) hintainen buffet tai yksittäisiä pöytiin tarjoiltuja vaihtoehtoja n. samaan hintaan. Valitsimme kumpanakin päivänä buffetin, sillä siitä saattoi valita vähän kaikkea. Laivan jälkeen ruuhkaton buffet ja huomaamaton, mutta nopea palvelu juomien osalta tuntui yleelliseltä. Kuten myös hotellin sisäpihalla sijaitseva Fontana-ravintola. Ravintolan seinustoja koristavat lukuisat orkideat muodostivat ehkä hienomman kokonaisuuden kuin Santo Domingon kasvitieteellisen puutarhan orkideapuutarha.
Fontanan lisäksi aamiaista oli tarjolla Fairways-ravintolassa golf-kentän äärellä ja sunnuntaisin myös uima-altaan äärellä Cascade-ravintolassa vesiputouksen äärellä. Ainoan illallisemme söimme Cascade-ravintolassa, sillä halusimme viettää aikaa ulkona – ja uima-altaan äärellä. Jälkiruokia – tai muuten vaan herkkuja – saattoi ostaa Poste Dolce -myymälästä. Loppuviikon iltapäivinä olisi ollut tarjolla Afternoon Tea -tarjoilukin, mutta valitettavasti olimme hotellissa alkuviikosta.
Makeiden vaihtoehtojen vieressä oleva Cornbread oli meille tuntemattomampi aamiaisvaihtoehto
Uimaan, golffaamaan vai shoppailemaan?
Uima-allas oli sekin kivan ruuhkaton, vaikka uima-altaan äärellä ihmisiä olikin. Mutta näinhän sitä hotellien uima-altaita useimmiten käytetään, auringossa oleskeluun ja ehkä altaassa pistäytymiseen. Sain siis ison altaan lähes itselleni! Myöhemmin illalla, onneksi tosin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo noussut altaasta, näimme, että iso liskokin käytti allasta – huh.
Jos olisimme pelanneet golfia – ja aikaa olisi ollut enemmän – niin hotellin yhteydessä on luonnollisesti myös täysmittainen golf-kenttä. Golf-kenttä valmistui itse asiassa jo 1925, eli se juhlii 100 ikävuottaan jo tänä vuonna.
Hotellissa on myös kylpylä ja sen yhteydessä pieni vaatteita ja kosmetiikkaa myyvä kauppa. Samoin kuin golfkentän yhteydessä on ei niin pieni urheiluvaate- ja välinemyymälä. Ei uusittu vaatevarastoamme, mutta matkamuistomyymälästä ostin täältäkin yhden jääkaappimagneetin :-)
Uidessa saattoi ihailla altaan reunan 8 patsasta – tai leikitellä uimalla vesiputouksen alta :-)
Sen verran aurinkoista, että pitempi uinti vaati t-paidan selän suojaksi – ehkä putiikista olisi löytynyt suojaavampi uimapukukin, muttei nyt panostettu siihen.
Muita hienoja hotelleja
Silloin tällöin, ei kovin usein, sillä emme yleensä tapaa matkojamme hotellissa oleilemisen varaan rakentaa, asumme tavalla tai toisella merkittävissä hotelleissa. Iguassun putouksilla valitsimme Cataratas-hotellin, joka sijaitsi kansallispuiston alueella ja jonka terassilta näki Brasilian puolen putoukset. Joitakin vuosia sitten asuimme Berliinissä Adlonissa huoneessa, josta oli näkymä Brandenburgin portille.
Muita tähän kategoriaan kuuluvia hotelleja voisi olla Shangri-La Bangkokissa, Inle Heritage Myanmarissa – ehkä The Barö Inkoossa.
Tänä vuonna emme järjestä isoja juhlia blogin syntymäpäivän kunniaksi, mutta muistelemme toki viime vuoden 20-vuotisjuhlia!
Olipa tuo vuoden 2023 lento harmittava tilanne. Hyvä, että nyt pääsitte tuonne, vaikka lento jälleen kerran myöhässä olikin. Mutta varsin kovat ovat tuolla hinnat, onneksi kokemus sentään oli hyvä, jollainen sen tuolla hinnalla pitääkin olla. Paljonko noi verot ja resorttimaksut muuten olivat? Me ei tuossa määrin hotelleihin panosteta, vaikka hienolta tuo kuulostaa. Ja pakkko mainita, että tuo Cataratas on jäänyt mieleen, vaikka emme siellä majoittuneet.
Kiitos Mikko! Viiden tähden hotellien huonehinnat – muualla kuin Aasiassa – alkavat usein luvulla 5 … Oheisena yksi maaliskuulta nappaamani hintaesimerkki, jossa näkyvät nuo erilaiset lisät. Yhdysvalloissahan on vähän hassua kaupoissakin, olet ostamassa vaikka dollarin maksavaa vesipulloa, mutta kassalla se onkin sitten dollari ja risat, kun veroja ei sisällytetä tuohon ilmoitettavaan hintaan. Tuo Superior Room on jutussa mainitsemani “perushuone”, eli alin huoneluokka.
Onnea blogille ja onnittelut myös siitä, että vihdoin pääsitte Biltmoreen. Komeat on puitteet kyllä. Tuo viivästys on tosi harmi, tuolla hinnalla olisi varmasti halunnut nauttia hotellista sen kahdeksan tuntia pidempään.
Oliko altaan vesi lämmintä? Tuo lisko näyttää niin hurjalta, että olisi voinut pieni paniikki iskeä, jos olisin sen kohdannut vedessä ollessani. Kommentoiko henkilökunta sitä mitenkään? Huh.
Kiitos Daniel! Kiitos myös aktiivisesta kommentoinnista! Vesi oli juuri sopivaa – kuten lämpötilatkin helmikuun alun Floridassa. Karibialla oli pari astetta lämpimämpää, siis aavistuksen liian lämmintä. Itse asiassa ymmärrän kyllä Floridan suosion talvipakokohteena ilmojen puolesta. Sen suosiota sitten taas rajoittanee hintataso, vaikka eivät tietysti kaikki kelvolliset majoitukset ihan Biltmoren hinnoissa ole. Lisko ilmestyi illallisaikaan altaalle – joka toki oli kyllä vielä auki, eli ihmisiä oli altaassa. Henkilökunta katseli sitä, kuten muutkin. Ensin näimme sen reunalla, josta se ei näyttänyt pääsevän ylös, mutta henkilökunta varmaan tiesi, että porrastuksia pitkin se kyllä pääsee pois ihan itsekin.
Synttärionnittelut ja upeaa, että vihdoin uima-allashaavekin toteutui, vaikkakin hieman myöhemmin kuin olitte suunnitelleet. Pidän myös uimisesta, mutta harvoin pääsee uimaan rauhassa ja niin ettei tarvitse muutaman vedon jälkeen jo kääntää suuntaa.
Hauska tuo teidän keltainen hätävaratyyny. Joutuuko sitä usein käyttämään?
Tuon liskon lasken plussaksi — upea eläin.
Kiitos Hannele! Pidän pehmeistä höyhentyynyistä ja tuo tulee käyttöön hotelleissa, joiden (ehkä ainoa) tyyny on kivikova :-) – kiertomatkoilla, jotka käsittävät usein vaikka 4-6 hotellia, niin kyllä se yleensä ainakin muutamassa on tarpeen.
Onpas kovat hinnat Miamissa, mutta eipä tuolta varmaan minkäänlaista kunnollista kortteeria saa alle parin sadan dollarin jollei sitten motellissa yövy. Mutta suhteessa huoneen hintaan tuo aamiainen oli naurettavan halpa. Mutta kerrankos sitä nyt tuollaisessa hieman paremmassa hotellissa on yötä maksoi mitä maksoi. Tuo hintojen “verottomuus” on kyllä ärsyttävää enkä todellakaan ymmärrä sitä logiikkaa miksi näin. Lisäksi ravintoloissa tulee “pakolliset” 15-25% tippaukset. Costa Ricassa osa paikoista oli jo mennyt pilalle tämän jenkkikulttuurin vuoksi eli vaikka laskussa oli 10% service niin silti jengi tippaa tuohon vielä 10-20% päälle ja tarjoilijat odottavat jo tätäkin. Minä en maksanut ylimääräistä.
Kiitos Jani! Florida olisi varmasti paljon nykyistä suositumpi talvipakokohde ellei sen hintataso olisi aika korkea, ainakin Miamissa. Tarkistin huvikseni, että kun muutama vuosi sitten olimme yhden yön Miamissa, silloin toki keskustassa, ennen Haitin risteilyä, niin maksoimme hotelliyöstä (veroineen ym.) 335 euroa – eikä huoneessa ollut edes ikkunaa :-)
Tipit ovat tosiaan haasteellinen juttu – nyt kun seteleillä ei juuri enää makseta, niin korttikoneet ehdottelevat erilaisia prosentteja, myös vaikka menun laidassa jo lukisi, että “peruspalvelumaksu” sisältyy hintaan.
Paljon onnea 21-vuodesta (postauksesta/blogin aloittamisesta). Kylläpä tuli ikävä lämpimään ja uima-altaalle! On kyllä kieltämättä suuri uima-allas! Kuulostaa ylelliseltä, mutta vuosipäivän kunniaksi on kiva vähän juhlistaakin :) Mielenkiintoinen, kiva tarina taustalla. Joskus kestää vuosia palata johonkin tiettyyn kohteeseen, mutta kiva kuulla että nekin joskus toteutuvat :)
Kiitos Elina! Sattumaahan tässä tuo Karibian kierroksemme viimeinen hotelli ja blogin vuosipäivä ovat, mutta osuivat ajallisesti kuitenkin sen verran samoille viikoille, etten voinut vastustaa kiusausta :-)