Afrikan kesäreissumme vuosimallia 2026 suuntautui Komoreille, Keniaan ja Burundiin. Tälläkin kertaa lentoyhteyksien takia kävimme – ja yövyimmekin – useaan otteeseen Nairobissa. Tukikohtamme Nairobissa oli Hilton Garden Inn Nairobin lentokentän lähellä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Komorien ja Burundin väliin olisimme olleet kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän Nairobissa, mutta kaiken jo varattuamme Kenyan Airways ystävällisesti muutti noin kaikkien lentojen aikatauluja, jopa yli vuorokaudella. Lopputuloksena oli sitten 1 – 3 – 2 – 3 – 1 yötä (Kenia, Komorit, Kenia, Burundi, Kenia) rytmityksen sijaan 1 – 4 – (1) – 1 – 2 – 1 (Kenia, Komorit, yölento Nairobiin, Nairobi, Burundi, Kenia. Onneksi olimme jo alun perin jättäneet Komorien ja Burundin väliin yhden ylimääräisen Nairobi-päivän. Ilman sitä Burundin vierailu olisi lentomuutosten jälkeen saattanut jäädä kokonaan väliin tai olisimme joutuneet siirtämään myös paluulentomme Nairobista, mikä olisi voinut tulla kalliiksi.
Nairobin käyttäminen hubina toimii moniin Itä- ja Keski-Afrikan kohteisiin hyvin, vaikka Keniaankin tarvitaan viisumi. Tällä matkalla niitä kertyi peräti kolme, sillä poikkesimme maahan kolmesti. Kolme erillistä kertaviisumia tuli kuitenkin sekä edullisemmaksi että oli helpompi hankkia kuin yksi monikertaviisumi.
Vähän vastaavan kesäreissun Afrikkaanhan teimme kesällä 2023, tuolloin Keniaan, Malawiin ja Sansibarille, tuolloinkin Nairobi hubina ja nippu Kenian viisumeja matkadokumenteissa :-)
Komorit
Komoreilla tutustuimme pääkaupunki Moroniin, läheiseen Ikonin kylään ja teimme päiväretken Grande Comore -saaren pohjoisosiin. Grande Comorea käsittelevässä jutussa kerromme hieman enemmän myös Komoreista valtiona ja saariryhmän erityispiirteistä.
Kenia (Nairobi)
Nairobissa vietimme lopulta vain yhden hieman väsyneen päivän. Paluulentomme Moronista saapui Nairobiin aamuyöllä (02.20–04.50), joten aloitimme päivän käymällä Hilton Garden Innissä aamiaisella ja nukuimme muutaman tunnin ennen kuin lähdimme liikkeelle.
Tällä kertaa teimme vain yhden retken Nairobin kaupunkiin kohteena Kenyatta International Convention Centren (KICC) helikopteritasanne. Enemmän kiertelimme Nairobia ensimmäisen kerran siellä käydessämme joulukuussa 2015, jolloin kävimme mm. Karen Blixen -museossa.
Keniassa kävimme toistamiseen vuoden 2023 kesäretkellä, jolloin vietimme aikaa Naivashassa tukikohtana suomalaisomisteinen Aloepark Art -hotelli.
Tällä kertaa Nairobi tuntui jo lyhyen kokemuksen perusteella “ihan tavalliselta” länsimaiselta kaupungilta. Matka hotelliltamme KICC:lle ja takaisin sujui helposti uberilla suuntaan ja toiseen ja kierrellessämme hiukan myös KICC:n ympärillä lauantai-iltapäivänä kaikki tuntui ihan tavalliselta. Mitä nyt ehkä halpoja karkkeja myyviä lapsia oli enemmän kuin jossain eurooppalaisessa kaupungissa.
Burundi
Lentomme Nairobista Burundiin lähti jo aamuseitsemältä, joten saimme sentään käytännössä yhden kokonaisen päivän Burundissa, etenkin kun Kenian ja Burundin välillä kelloja siirretään tunti taaksepäin. Ehdimme siis tekemään päiväretken Gishoraan ja Gitegaan ja seuraavana päivänä ennen iltapäivälentoa käymään vielä Rusizin kansallispuistossa veneretkellä ihailemassa/pelkäämässä virtahepoja, joita siellä oli laumoittain.
Bujumbura jäi tällä matkalla melko vähälle huomiolle, sillä suurin osa ajasta kului retkillä kaupungin ulkopuolella. Kävimme kuitenkin käsityömarkkinoilla, mikä osoitti, että maassa käy sentään jonkin verran turisteja. Kävimme myös katsomassa näköalaa kaupunkiin korkealle kukkulalle rakennetun loistohotellin kattoterassilta ja näimme keskustan monumentteja auton ikkunasta.
Burundissa Itäisessä Kongossa matkamme aikaan jo riehunut ebola-epidemia saavutti meidät sikäli, että Burundin kentällä piti täytellä terveys- ja matkustustietoja sisältävä lomake netissä ennen immigrationia samaan tapaan kuin kauan sitten sikainfluenssan aikaan ja tuoreempina kokemuksina erilaiset lomakkeet korona-aikaan. Matkamme aikaan ebolaa oli esiintynyt Kongon lisäksi vain Ugandassa, ei siis Burundissa. Burundin vastaisella rajalla Etelä-Kivun maakunnassa Kongon puolella tapauksia oli ollut muutama. Paikallisoppaamme kertoi, että tilanne on vaikuttanut jo jonkin verran turismiin, mutta muistutti myös, että Kongon pahimmilta epidemia-alueilta Bujumburaan on yli tuhat kilometriä eikä suoraa tieyhteyttä ole, vaan maanteitse yhteys on Ruandan kautta ja Ruandan vastainen raja on kiinni.
Tusina Afrikan maata Kamelimatkoilla
Burundiin saapuessamme tulin jostain syystä samalla kun päivitin mielessäni (ja vähän myöhemmin Nomadmaniassa), että Burundi oli 170. YK-maani (Lassella 171.) että samalla Burundi oli 12, Afrikan maa, jonne olemme matkanneet Kamelimatkojen järjestämällä matkalla.
Koko lista näyttää nyt tältä:
- Nigeria
- Sierra Leone
- Liberia
- Somalimaa
- Djibouti
- Etiopia
- Libya
- Guinea
- Päiväntasaajan Guinea
- Gabon
- Komorit
- Burundi
Nigeriaa on edelleen melko harvoin tarjolla valmismatkojen kohteena, ja matkamme aikaan myös Nigerian viisumi oli yksi Afrikan hankalimmista. Siksi Kamelimatkojen lupaus hoitaa sekä matkajärjestelyt että viisumit tuntui erittäin hyvältä ratkaisulta – ja käytännössä se osoittautui juuri sellaiseksi.
Nigerian ja Gabonin viisumit perustuivat ennakkoon haettavaan maahantulolupaan, jota vastaan varsinainen viisumi myönnettiin lentokentällä maahan saavuttaessa. Liberian viisumi sen sijaan piti hakea Sierra Leonen Freetownissa sijaitsevasta lähetystöstä, sillä tuolloin ainoa vaihtoehto oli passiin lyötävä viisumi. Onneksi se järjestyi vuorokaudessa.
Kaikkiin muihinkin listan maihin on tarvittu viisumi. Somalimaahan (ainakin vierailumme aikaan) ja Komoreille viisumin sai rajalta, kun taas useimpiin muihin kohteisiin matkanjärjestäjä haki meille etukäteen e-viisumit. Vaikka e-viisumin parhaimmillaan saakin netistä paluupostissa, on jokaisella maalla oma järjestelmänsä, omat vaatimuksensa ja joskus myös omat oikkunsa. Muutama e-viisumihakemus pitikin kuulemma tehdä pariin kertaan ennen kuin viisumi myönnettiin, tyypillisesti vaan jommalle kummalle meistä. Viisumit saatiin aina lopulta molemmille, mutta odottelu oli välillä hiukan stressaavaa, etenkin silloin, kun lennot oli jo ostettu ja matka muutenkin valmiiksi suunniteltu.
Muutamaan maahan, kuten Etiopiaan, Djiboutiin ja Burundiin, viisumin olisi saanut myös saapuessa. Kun viisumi oli kuitenkin mahdollista hankkia etukäteen, se nopeutti rajamuodollisuuksia huomattavasti.
Sittemmin viisumikuviot ovat jo taas näidenkin maiden osalta jossain määrin muuttuneet,. Esimerkiksi Nigeriaan voi saada e-viisumin ja toisaalta Somalimaahankin tarvitaan taas ennakkoon hyväksytty kutsu.
Räätälöityjä matkoja kahden hengen ryhmälle
Matkajärjestelyt ovat vastanneet toiveitamme heti ensimmäisestä matkasta lähtien ja matka matkalta yhä paremmin. Nämä 12 Afrikan maata ovat jakautuneet viidelle eri matkalle. Libyassa vierailimme samalla matkalla kuin Syyriassa, jonka maaosuuden järjesti Untamed Borders. Koko tämänkin matkapaketin lennot hankimme Kamelimatkojen kautta.
Hotellivalinnat osuvat nykyisin lähes aina kohdalleen – niissä rajoissa kuin se Afrikassa kulloinkin on mahdollista. Myös retkiohjelmat vastaavat hyvin kiinnostuksemme kohteita. Joskus matkanjärjestäjä on perustellusti houkutellut meidät hieman pidemmälle automatkalle, vaikka emme pitkiä ajomatkoja erityisemmin harrasta. Esimerkiksi Lambarene Gabonissa ja Gishora Burundissa olivat ehdottomasti retken arvoisia. Parhaimmillaan nykyisin myös ehdotukset tehdä retki lähellä olevalle toiselle Nomadmania-alueelle tulevat mukaan matkaohjelmaamme silloinkin kun, emme niitä itse ole huomanneet pyytää!
Erityismaininnan ansaitsee Kamelimatkojen tuki matkan aikana. Käytössämme on ollut jokaisella matkalla kaksi WhatsApp-ryhmää: toisessa ovat mukana paikallisopas, me ja matkanjärjestäjä, toisessa vain me ja matkanjärjestäjä. Suuria ongelmatilanteita ei matkoillamme ole ollut, mutta esimerkiksi muutaman kerran hotellin kanssa on jouduttu selvittämään jo maksettuja laskuja. Tällaisissa tilanteissa on ollut erittäin hyödyllistä saada nopeasti matkanjärjestäjän tuki taustalle. Joskus voisi tietysti olla ihan kiva taas matkustaa suomalaisen oppaankin seurassa, mutta hyvin opastus tarvittaessa on toiminut näinkin!
Komorit, Kenia ja Burundi euroina
Nykyisessä maailmantilanteessa – ja erityisesti Afrikassa – lentäminen maksaa maltaita. Niin tälläkin reissulla, jolla jo pelkästään Nairobi – Moroni -väli maksoi n. 1 200 euroa nuppi. Kaikki lennot maksoivat 3 427 euroa nuppi. Lisäksi ostimme pitkille lennoille Economy Premium -paikkoja 205 euroa nuppi.
Loungevierailusta Amsterdamissa maksoimme paluumatkalla, kun vaihtoaika oli vähän pitempi 60 euroa.
Afrikan lentojen korkeista hinnoista ja afrikkalaisista lentoyhtiöistä luin muuten ihan äskettäin mielenkiintoisen yhteenvedon, jossa esitellään myös mantereen merkittävimpiä lentoyhtiöitä, jotka sen mukaan ovat Ethiopian, Kenyan ja Asky.
Majoituksista, paikallisoppaista ja -kuljetuksista maksoimme 2 816 euroa – siis kahdelta.
Hilton Garden Inn Nairobi Airport tarjosi lentokenttäkuljetukset lentokentältä hotellille ja taas takaisin, joita kertyi kuusi, mutta etenkin matkat kentältä hotellille toimivat kyllä aika huonosti siitä huolimatta, että hotellille oli ilmoitettu millä lennoilla kulloinkin saavuimme.
Muita mainittavan kokoisia kulueriä olivat malarone 95 euroa, auton paikoitus lentoasemalle matkan ajaksi 83 euroa.
Burundin ja Komorien rajalla maksettavat viisumit maksoivat yhteensä 129 euroa kahdelta hengeltä. Kenian viisumit sisältyivät Kamelimatkojen pakettiin.
Nairobissa ubereihin kului 25 euroa ja KICC:n pääsymaksuun 7 euroa.
Tippejä maksoimme oppaille runsaat 50 euroa ja matkamuistoihinkin kului tällä kertaa 24 euroa.
Burundiin ostimme yhden eSIMin 7,50 – Komoreille ei toimivaa eSIMiä löytynyt emmekä halunneet askarrella fyysisten SIM-korttien vaihdon kanssa, kun Villa Saifoudinessa kuitenkin oli jotenkin toimiva wifi.
Yhteensä koko reissun hinnaksi tuli noin 5 300 euroa nuppi, josta tosi iso osa kului lentoihin. Lennot varattiin vasta noin kaksi kuukautta ennen lähtöä, sillä koko ajatus tästä matkasta syntyi vasta keväällä. Toisaalta nykyisessä maailmantilanteessa lyhyt suunnittelujänne tuntuu usein turvallisemmalta kuin vuoden tai puolentoista päähän suunnitteleminen, vaikka se ei yleensä olekaan edullisin vaihtoehto.
