Malawi-järvi oli ehdottomasti lyhyen Malawin vierailumme pääkohde, mutta tutustuimme toki hiukan myös maan pääkaupunkiin, Lilongween.
Me päädyimme Lilongween, koska Nairobista oli sinne suoria lentoja (n. 2 tuntia suuntaansa). Olisimme hyvin voineet päätyä Blantyreenkin, sillä Malawi on yksi niitä maita, joissa on toisaalta pääkaupunki ja toisaalta kaupallinen keskus. Malawissa Lilongwe ja Blantyre ovat suunnilleen saman kokoisia kaupunkeja, siinä missä äskettäin vierailemistamme maissa esimerkiksi Pakistanissa Islamabad on pieni kaupunki Karachiin verrattuna ja Boliviassa La Paz on asukasmäärältään alle puolet Santa Cruzista.
Lilongwessa olimme valinneet lentokentän kannalta kätevällä sijainnilla olevan Latitude 13 Degrees -hotellin hiukan kaupungin ulkopuolelta, joten tutustuimme kaupungin keskustaan vain yhden päivän kaupunkikierroksen verran. Malawi-järven retkellämme jo tutuksi tulleet oppaat, tai varsinainen opas ja mukana oppimassa ollut harjoittelija, noutivat meidät aamulla hotellista ja kun kyselimme päivän ohjelmasta he tuntuivat olevan siitä hiukan epävarmoja. Olimme toki etukäteen sopineet karkealla tasolla kahdesta retkipäivästä ja firman markkinointityypillä ei ollut mitään ongelmaa myydä kaupunkikierrosta, mutta saattaa olla, ettei kukaan ollut sellaista ennen pyytänyt :-)
Lilongwessa ei ole erityisen merkittäviä nähtävyyksiä. Aikamme ideoituamme päädyimme toiveestamme kolmen markkinan ja yhden mausoleumin kierrokseen. Mausoleumia emme toki osanneet toivoa, mutta ihan hyväksi valinnaksi sekin osoittautui!
Markkinoista olimme kiinnostuneita mm. etukäteen Lizulun markkinoista saamamme vinkin perusteella, mutta myös siksi, että tiesimme afrikkalaisten kaupunkien elävän markkinoilla. Toki Lilongwessa on länsimaisen tyyppisiä ostoskeskuksiakin, sellaisessakin pistäydyimme, eikä se nyt niin paljoa vaikka vähän ränsistyneemmästä itäeurooppalaisesta ostoskeskuksesta eronnut. Ehkä osaltaan kiinnostuksemme markkinoihin vaikutti myös aikoinaan Kamerunin Yaoundessa kokemamme harmitus siitä, että silloisen matkamme suomalainen opas kielsi ottamasta kameroita, edes puhelimia, pienelle kierrokselle upean värikkäille vihannesmarkkinoille.
Markkinat Lilongwe-joen rannalla
Aloitimme kierroksemme tavaramarkkinoilta Lilongwe-joen varrella. Hiukan täälläkin pohdimme oppaamme kanssa turvallisuuskuvioita. Opas/kuljettajamme jäi autoon, jossa olivat myös matkatavaramme, sillä päivän päätteeksi olimme menossa lentokentälle palataksemme Nairobiin. Chrisphord, nuori harjoittelijapoika, lähti kanssamme puikkelehtimaan markkinoita halkovia kojuja. Tällä kertaa meillä oli mukanamme niin kamera kuin puhelimet – ja itse asiassa passit ja lompakotkin olkalaukussani, toki vetoketjujen takana ja laukkuakin tapaan kuljettaa reilusti vartalon etupuolella. Chrisphord välitti meidän ja myyjien välillä kuvaustilanteissa, jotkut eivät halunneet meidän kuvaavan, jotkut puolestaan toivoivat, että heistä (ja välillä heistä ja meistä) otetaan kuvia. Kujat olivat välillä ahtaita ja likaisia, mutta erityisen turvattomaksi en oloani missään vaiheessa tuntenut.
Markkinoilla myytiin vaatteita, kenkiä, astioita ja muita kotitaloustavaroita, elektroniikkaa, pyörätarvikkeita – ja luultavasti kaikkea muutakin, sillä emme edes yrittäneet kattaa koko markkina-aluetta. Vaatteista ja kengistä monet olivat luultavasti eurooppalaisten hylkäämiä, vaikka niitä ei myytykään pelkästään kasoissa vaan osittain kojuihin siististi järjestettyinä. Yhdellä kujalla myytiin miesten housuja tyyliin yksi myyjä, yhden housut. Kuja oli näyttävän näköinen, mutta kovin pitkälti kyseistä myyntirivistöä esittelevää kuvaa emme saaneet, sillä nuo myyjät eivät kuulemma syystä tai toisesta pitäneet siitä, että otimme kuvia.
Lizulun vihannesmarkkinat
Tavaramarkkinoilta siirryimme, autolla, läheisille vihannesmarkkinoille – tai no, ruokamarkkinoille, sillä myytiin siellä myös ainakin kalaa. Olin ymmärtänyt, että matka ei ole pitkä ja ihmettelin vähän auton siirtämistä. Kuulemma reitin varrelle osuvaa Lilongwe-joen ylittävää kapea silta ei ole meille oikea paikka kävellä. Silta oli aika ruuhkainen ja me kieltämättä olimme ihan eri näköisiä kuin kaikki muut, eli kiinnitimme tietysti jonkin verran huomiota.
Vihannesmarkkinoilla jatkoimme samaan tyyliin, eli Jack jäi vartioimaan autoa ja Chrisphord opasti meitä vihannesmarkkinoiden kapeilla kujilla. Välillä markkinat reunustivat isompaakin aukiota, ei kyse ollut pelkistä kapeista kujista. Vihannesmarkkinat olivat täälläkin, Yaounden tapaan, oikeastaan aika kauniit. Myyjät olivat pinonneet esimerkiksi tomaatit ja perunat kauniiksi pyramideiksi ja erilaiset vihreät yrtit muodostivat monen vihreän sävyisiä mattoja. Joku esitteli meille herkullisen näköisiä mansikkalaatikoita, mutta vaikka olisimmekin uskaltautuneet niitä ostamaan, niin laatikollinen yhdelle päivälle olisi ollut aivan liikaa!
Vähän kauempana keskusaukion näyttävimmistä kojuista, sivummalla olevilla käytävillä, ihmiset työstivät markkinoille vasta tulleita vihanneksia myyntikuntoon: sipuleita pussitettiin ja perunoita kasattiin pinoihin.
Lizulun markkinoiden lähistöllä on myös yksi Lilongwen ostoskeskuksista ja sen innoittamana kyselinkin vähän nuorelta oppaaltamme, että mistä hän ostaa ruokansa. No, tarkkaan ottaen hän ei osta ruokaansa, sillä hän asuu vielä kotona. Hänen äitinsä kuulemma kyllä ostaa ruuan markkinoilta, ei välttämättä täältä, mutta joltain vastaavalta. Toisin kuin ehkä länsimaissa, ruoka on edelleen Malawissa markkinoilla/toreilla halvempaa kuin kaupoissa ja lisäksi se ainakin mielletään tuoreemmaksi.
Malawi on yksi maailman köyhimpiä valtioita asukaskohtaisella bruttokansantuotteella mitattuna ja tupakka ja vihannekset muodostavatkin merkittävän osan maan viennistä, eli vihannekset ovat tässä maassa oikeasti tärkeässä osassa. Aikoinaan Itä-Timorissa vieraillessamme selvittelin vähän näitä maailman köyhimpiä valtioita ja silloin köyhimmät maat, joissa olimme vierailleet, olivat Togo ja Guinea-Bissau. Nyt mentiin Malawin myötä monta pykälää vielä alemmas. Syksyn suunnitelmissa on Mosambik, joka on vielä Malawiakin köyhempi.
Matkamuistomarkkinat
Tavara- ja vihannesmarkkinoilla olimme keskellä Lilongwen arkea, välillä niin keskellä, että eteneminen oli hiukan haastavaa. Matkamuistomarkkinoilla, Curio Marketilla, ruuhkaa ei sen sijaan ollut. Tarkkaan ottaen emme nyt erityisesti olleet edes toivoneet vierailua näillä markkinoilla, muttemme hennonneet kieltäytyäkään.
Lilongwe ei ole mikään turistimekka Amsterdamin tai Barcelonan tapaan, joten satunnaisena arkipäivänä kaupungin oikeastaan ihan isoilla matkamuistomarkkinoilla ei ollut tungosta. Täällä lukuisat kojut olivat asettuneet isohkon aukion laidoille, joten saatoimme kiertää kojuja pysähtyen vain muutamiin niistä. Liian hidas eteneminen tai liiallinen kiinnostus esimerkiksi kuvan ottamisen takia esineeseen tai toiseen ”palkittiin” yleensä nopeasti ehdotuksella edetä pitemmälle tai tehdä tarjous. Varovaiseen tapaamme vältimme sanomasta mitään hintaa, sillä vuosien mittaan olemme oppineet, että pyyntiin nähden olematonkin tarjous saatetaan lopulta tulkita lupaukseksi ostaa esine edes kyseisellä hinnalla. Käsimatkatavaroilla matkustaminen karsii kyllä tehokkaasti mahdolliset mielenhäiriöt, joiden aikana saattaisi ideoida, että kotiimme voisi mahtua ja sopia jokin puinen eläin tai muu koriste! Jos markkinoille olisi ollut jonkinlainen pääsymaksu, olisimme mielellämme maksaneet sen ”kuvauspalkkiona”, mutta nyt sekin jäi maksamatta, sillä sen maksamisessa yhdelle sadoista myyjistä ei olisi ollut oikein järkeä.
Kamuzu Banda Mausoleum
Malawi on entinen brittien siirtomaa, Nyasaland, joka itsenäistyi vuonna 1964. Hastings Kamuzu Banda oli keskinen hahmo Malawin itsenäisyysliikkeessä ja myös maan ensimmäinen presidentti. Afrikkalaiseksi Banda oli yllättävän pitkäikäinen, sillä hän kuoli vasta vuonna 1997, vain muutamaa kuukautta ennen kuin hän olisi täyttänyt 100 vuotta.
Banda oli autoritaarinen johtaja, jota kritisoitiin aikanaan niin ihmisoikeusloukkauksista kuin poliittisten vastustajien vainoamisesta. Toisaalta hänen muistetaan myös positiivisista asioista, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen edistämisestä maassa. Banda oli vallassa aina vuoteen 1994 asti, jolloin Malawi siirtyi monipuoluevaltaan.
Vitsailin oppaillemme mausoleumissa vieraillessamme, että jos mies oli diktaattori, niin miksi hänelle on pystytetty näin komea muistomerkki ja nuori opas/kuljettajamme puuskahti melkein vihaisesti, että hän oli hyvä diktaattori. Malawissa asiat ovat kuulemma menneet huonompaan suuntaan hänen jälkeensä.
Mausoleumin naapurissa sijaitsi myös Malawin parlamenttirakennus. Kaksikamarisessa parlamentissa on 193 + 104 jäsentä (kansanedustajat + senaattorit). Kansanedustajat valitaan vaaleilla viideksi vuodeksi. Senaattoreista osa valitaan vaaleilla, mutta osa heistä nimetään johtajuuden tai asiantuntijuuden perusteella.
Vai että ihan matkamuistomarkkinat.. mahtaakohan siellä tavara kuinka nopeasti kiertää, kun turisteja(kaan) ei ole paljoa liikenteessä? Pakistanissa tuli markkinoilla eli basaareissa muutamissa kaupungeissa käytyä, mutta kun oli nähnyt parit basaarit niin enempää niitä ei enää viitsinyt kiertää, koska en niistä mitään ostanut, markkinoilla oli vain miehiä liikenteessä ja jos naisia oli niin burkat naamoilla, ja jossain saatiin pitkää tuijotusta. Toisaalta kukaan ei yrittänyt mitään pakkomyyntiä toisin kuin Marokon tai Tunisian basaareilla jossa myyjät lähes kävivät päälle. Egyptissa on kuulemma vielä enemmän päälle käyvää myyntiä. No joka maassa on oma ”palvelukulttuuri”.
Kiitos Jani! Juu, en kyllä ymmärrä, että kuka tuolla koskaan ostaisi osaakaan tuosta kaikesta! Ehkä, jos paikalle osuisi joku isompi ryhmä, niin jotain voisi mennä kaupaksi. Malawi-järven rannan konferenssihotellissa ainakin näkyi olevan isoja ryhmiä erilaisten järjestöjen edustajia kokouksissa, joten joku tällainen ryhmä, jos se bussilla matkalla lentokentälle tuohon tiputettaisiin, voisi hetkellisesti piristääkin liiketoimintaa. Malawissa oltiin kyllä aktiivisia myyntityön osalta, mutta ei kuitenkaan inhottavan sinnikkäitä.
Hyvä diktatuuri on parempi kuin huono demokratia, sanoin historianopettajani aikanaan. Ei tainnut olla hänen oma oivalluksensa, mutta kyllähän se noin on, ja afrikkalaiset demokratiat tuppaavat järjestään menemään sinne akselin huonompaan päähän. Taisi opas tietää, mistä puhui!
En tiedä mikä siinä on, mutta noilla afrikkalaisilla markkinoilla kiertelyyn ei millään kyllästy. Ei niiltä löydy oikein mitään ostettavaa, mutta kiehtovia ovat. Lilongwen markkinat ovat hyvin yleisafrikkalaiset, vaikkapa Bissaussa näytti ihan samalta, ja kuitenkin ollaan maanosan toisella laidalla, suunnilleen niin kaukana Malawista kuin mahdollista.
Mikähän siinä on, että afrikkalaiset ovat niin kamera-arkoja? Välillä se ärsyttää ihan todella, kun katunäkymääkin ottaessa tulee joku säksättämään, että ei muka saisi.
Kiitos Daniel! Valitettavasti vaan turhan usein – jos ei lähes aina – käy niin, että valta nousee sitten hyvälläkin hallitsijalla lopulta päähän.
Liittyisivätkö nuo ”paikalliset” kuvauskiellot joskus johonkin laittomaksi mielettyyn toimintaan – tai sitten vaan omaa / oman maan suhteellista köyhyyttä ei haluta tallennettavan länsimaisen turistin lomakuviin.
Ihan hyvinhän sitä Lilongwessakin olisi siis nähtävää ja jopa matkamuistotori. Itse aina pyrin kulkemaan moisten läpi mahdollisimman määrätietoisesti ja nopeasti. Ja varsinkaan osoittamatta mitään kiinnostusta mihinkään tuotteeseen. Jos sitä erehtyy kysymään hintaa, ei myyjästä pääse eroon ikinä.
Vai oli Bandakin hyvä diktaattori, heh heh. Viimeksi itse vitsailin Ghanan diktaattori Jerry Rawlingsista, jonka myös kerrottiin olleen ”hyvä diktaattori”. Hyvyys ja autoritäärisyys eivät oikein mielestäni kulje käsi kädessä, mutta joidenkin afrikkalaisten mielestä näin se vissiin menee. Ehkä aika kultaa muistot.
Kiitos Anssi! Lilongwen ”maailmanluokan” nähtävyyksien puuttuminen oli kyllä lyhyellä vierailulla sikäli hyvä juttu, ettei tullut hukattua aikaa niihin ja pääsi siis ainakin vähän lähemmän kaupungin oikeaa arkea ja elämää. Tuo oppaan kommentti juuri Bandan hyvyydestä liittyi ehkä siihen, että päättäessään itse asioista, hän sai sentään jotain tapahtumaan. Afrikkalaisessa(kin) demokratiassa se ilmeisesti on vaikeampaa …
Ei varmasti ole ihan jokapäiväisiä pyyntöjä Lilongwen markkinakierrokset. Olisi muuten mielenkiintoista joskus kuulla tarkemmin, minkälainen reitti erinäisillä eurooppalaisten hylkäämillä tavaroilla on, jotka päätyvät yleisesti Afrikkaan joko markkinoille tai ihan liikkeidenkin myyntitavaroiksi.
Tuosta on kokemusta, että Afrikassa ei yleensäkään tykätä valokuvaamisesta. Sitäkin olen joskus miettinyt, että miksi siihen suhtaudutaan niin vastentahtoisesti.
Kiitos Mikko! Afrikassa tuo Euroopan tavaravirta kyllä paikoitellen lyö silmille – ja pistää ajattelemaan.
Onpas ollu hieno reissu ja tuo kenkien visuaalinen esillepano, on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan huippu :)
Kiitos Heidi! Pienet yrittäjät ovat luovia – siis tuo kenkien esillepano :-)
Kauhia määrä porukkaa. Tuolla markkinoilla käsittääkseni myydään myös meidän länsimaiden ihmisten palautuksia. Tai ainakin näyttää siltä kun katsoin noita kenkäkuvia.
Kiitos Melissa! Tuonnehan niitä päätyy – ja tekstiilien kuljetusjalanjälki sen kuin kasvaa kun ne matkustavat Aasiasta Eurooppaan ja Euroopasta edelleen vaikka Keski-Afrikkaan!
Kiitos taas tästä kulttuuritunnista! :) Ihana miten uteliaasti ja rohkeasti menette myös näihin maailman köyhempiin paikkoihin tutustumaan ja kiitos kun jaat teidän kokemuksia tänne. :)
Kiitos Petra! Kulttuuria tai maantietoa, mutta mukavaa, jos onnistuimme laajentamaan maailmankuvaasi. Maailmassa on tosiaan aika paljon kohteita, joissa ei tarvitse pelätä päätyvänsä turistirysään :-)
Aikamoiset lakerikenkä ja lenkkarimarkkinat oli tarjolla! Mielenkiintoinen postaus, koska rehellisesti sanottuna ennen tätä postausta Lilongwe -tuntemukseni oli nolla. On tosi vaikea mieltää millaisia rakennuksia ja tieverkostoa jossakin päin Afrikkaa on, kun eri maiden infra on todella hyvin erilaisella tasolla.
P.S. Paljonko on ”tavoitemaita” jäljellä eli sellaisia, minne ajattelitte vielä turvallisesti matkustaa ”uusina” kohteina?
Kiitos Rami! Mitä, eikö maailman pääkaupungit ole hallussa :-) No, kieltämättä Lilongwe oli meillekin ihan uusi juttu – Malawista olimme tosiaan ennen siellä pistäytymistä kuulleet lähinnä juttuja Malawi-järveen liittyen. Noita ”tavoitemaita” lienee alle kymmenen, varattuna juuri nyt Lesotho ja Mosambik marraskuulle, sen lisäksi mielenkiintoisia ja mahdollisia, tavalla tai toisella järjestettynä voisivat olla Nigeria, Irak, Syyria ja Venezuela, mutta niistäkään mikään ei ole kohde, jonne vaan varataan lennot ja lähdetään. Tuolla karttasivulla tapaan hahmotella maailmaa tältäkin osin, tyypillisesti aina matkan jälkeen paitsi päivittäen jotain vihreäksi myös miettien mahdollisia tulevia valintojamme.
Karttaa olenkin tasaisesti seurannut, miten punaiset muuttuu vihreäksi :-) Hieno seurata reissujanne maailman eri kolkkiin, tuttuihin ja tuntemattomiin paikkoihin.
Kiitos Rami! Punaiset ehkä sittenkin keltaisen kautta vihreäksi :-) – ja valitettavasti Afrikan tilanne on vähän sen suuntainen tätä nykyä, että punaiset vähintäänkin taitavat pysyä punaisina.
Kehtaanko edes tunnustaa, että Malawista tulee ensimmäisenä mieleen, kuinka nuoruuden idolini Madonna adoptoi sieltä lapsen:)
Mielenkiintoista lukea itselle täysin vieraista paikoista. Rakastan tuota järjestelmällisyyttä markkinatavaroiden, hedelmien ja kalojen asettelussa!
Kiitos Hannele! Et ole ensimmäinen, joka muistuttaa meitä tuosta Madonna – Malawi -yhteydestä. Itse en sitä muistanut ennen matkaamme enkä sen aikanakaan, vaikka toki siitä varmaan joskus olin kuullut.
Hei, kiitos tästäkin mukavasta nojatuolimatkasta ? ja juu, myös tämä Lilongwe on itselleni täysin vieras paikka. Hauska tuo markkinakierros, antaa kuitenkin jonkinlaista arkikokemusta.
Kiitos Tanja! Jep, markkinat hakkaavat helposti museot mennen tullen monessa paikassa!