Modernin maailman seitsemän ihmettä

Jo muutama vuosi sitten kävimme Chichen Itzalla, joka jäi viimeiseksi näkemästämme maailman seitsemästä ihmeestä – muut kuusi olimme nähneet jo aikaisemmin.

Paraguayssa kävimme Itaipun padolla. Vierailun yhteydessä tuli myös esille, että se on yksi maailman seitsemästä teknisestä ihmeestä. Piti sitten hetimmiten tarkistaa, että mitkä ne muut kuusi ovat ja totesin, että listan puolivälissä ollaan. Empire State Building New Yorkissa, Golden Gate -silta San Franciscossa ja Panaman kanava oli jo tullut koettua ennen Itaipun patoa. Kaikki kolme jopa kahteen kertaan! Kanaalitunneli tuli koettua junamatkalla Lontoosta Pariisiin. Keväällä kävimme Torontossa ja tietysti CN Towerissa. Meille viimeinen tällä teknisten ihmeiden listalla oli Delta Works Alankomaissa ja valitsimmekin sen risteilymme viimeisen sataman, Zeebruggen, retkikohteeksi, vaikka se olikin naapurimaassa!

Maailman seitsemän teknistä ihmettä perustuvat American Society of Civil Engineersin (ASCE) listaan Seven Wonders of the Modern World, joka koottiin 1990-luvulla. Listalla on esitelty viisitoista merkittävää maa- ja vesirakentamisen saavutusta 1900-luvulta, joista on sitten valittu seitsemän. Kohteet ovat keskenään hyvin erilaisia rakennelmia: pilvenpiirtäjä, silta, pato, kanava, merenalainen tunneli, tietoliikennetorni sekä Alankomaiden laaja tulvasuojelujärjestelmä. Yhteistä niille on, että niiden rakentaminen on aikanaan vaatinut uutta tekniikkaa, paljon insinööritaitoa ja ne ovat olleet mittakaavaltaan valtavia.

Delta Works

Delta Works on kohteena vaikeasti hahmotettava. Delta Works, eli North Sea Protection Works, ei ole yksi rakennus vaan laaja patojen, sulkujen, tulvaporttien ja muiden suojarakenteiden kokonaisuus. Sen tavoitteena on suojata Alankomaita Pohjanmeren tulvilta. Kokonaisuus rakennettiin vaiheittain vuosikymmenten aikana, ja viimeisiä suuria osia valmistui 1990-luvulla.

Tammi-helmikuun vaihteessa vuonna 1953 voimakas luoteismyrsky Pohjanmerellä nosti yhdessä nousuveden kanssa merenpinnan poikkeuksellisen korkealle. Dyynejä ja patoja murtui sadoissa kohdissa ja monet alueet Alankomaissa tulvivat. Katastrofissa kuoli 1 836 ihmistä ja lähes 100 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa.

Katastrofin jälkeen maan tulvasuojaa päätettiin vahvistaa sulkemalla mereltä tulevia vesiväyliä padoilla ja rakennuttamalla suuria sulkuja.

Innostuttuani näistä maailman teknisistä ihmeistä etsin myös tietoa Delta Worksista “kohteena” ja löysin Deltapark Neeltje Jans -nimisen kohteen. Se on Delta Worksin rakentamiseen ja Alankomaiden tulvasuojeluun keskittyvä esittely- ja elämyskeskus, jossa voi tutustua tulvasuojelun historiaan näyttelyiden ja elokuvien kautta. Nykyisin siellä on myös akvaario ja vesipuisto, mutta senioripariskuntana tiesimme jo etukäteen skippaavamme ne.

Deltapark Neeltje Jans sijaitsee Zeelandin maakunnassa, lähellä Middelburgin kaupunkia, noin 100 kilometrin päässä Belgian Zeebruggesta. Yritin kevyesti selvitellä mahdollisuutta vuokra-autoon, mutta sitäkin varten olisi ilmeisesti ensin pitänyt hankkiutua satamasta Bruggeen, joten lopulta päädyimme yksityiseen retkeen, eli auto + kuljettaja. Aamulla auto haki meidät Zeebruggen satamasta, ajoi meidät Deltapark Neeltje Jansin pihaan, odotti meitä sen muutaman tunnin ajan mitä vierailumme siellä kesti ja ajoi meidät takaisin laivalle. Helppoa kuin saippua, joskaan ei ihan halpaa.

Deltapark Neeltje Jans

Perillä vierailukeskuksessa ostimme pääsyliput ja selvittelimme esitteen ja lipunmyyjän kanssa, että mitä – ja missä järjestyksessä – meidän kannattaisi tehdä. Näyttelyn lisäksi vierailukeskuksen kohteisiin kuuluvat Oosterscheldekeringin myrskyvuoksisulku sekä useita lyhyempiä ja vähän pitempiä elokuvia tai virtuaalisia kokemuksia. Elokuvia näytettiin tiettyinä aikoina ja eri aikoina eri kielisinä, joten hollannin kieltä osaamattomina rakensimme aikataulumme elokuvien englanninkielisten versioiden ympärille.

Ensin sillalle katsomaan rakennelmaa

Ensimmäiseen englanninkieliseen elokuvaan oli hetki aikaa, joten aloitimme tutustumisen kävelemällä ensin katsomaan Oosterscheldekeringin rakenteita läheltä. Rakennelma toimii myös siltana, mutta sillan päältä ei tietenkään näe sen alle, joten kannattaa jalkautua katsomaan sitä sillan alta. Oosterscheldekering on Alankomaiden suurin myrskyvuoksisulku. Koko rakennelma on yhdeksän kilometriä pitkä, mutta suljettavaa osuutta on noin kolme kilometriä.

Kävelytien varrelle oli myös koottu joitakin rakennustöissä käytettyjä esineitä.

Vuoden 1953 tulva käynnisti kaiken

Palattuamme takaisin sisälle vierailukeskukseen kävimme katsomassa lyhyen (12 minuuttia) elokuvan vuoden 1953 Pohjanmeren tulvasta. Historia on tämän teknisen ihmeen osalta tärkeä, sillä ilman tuota tulvayötä projektiin ei ehkä koskaan olisi ryhdytty.

Vuoden 1953 tapahtumat mustavalkoisessa elokuvassa olivat toki dramaattisia, mutta vielä parempi kokemus oli Delta Experience -kokemus. Senkin pituus oli sattumalta tuo 12 minuuttia, mutta se oli toteutettu siten, että astut sisälle huoneeseen, jossa myrsky-yön tapahtumat tapahtuvat silmiesi edessä. Vähän mielikuvitusta peliin, niin voit kuvitella olevasi kotona ja katsovasi mitä ulkona tapahtuu. Ja siellä tapahtuu. Perheen aikuiset yrittävät vahvistaa läheistä patoa vielä hiekkasäkeillä, mutta ei sekään lopulta auta. Kotiin jäänyt lapsi on kohta pulassa, sillä talokin on särkymässä vesimassojen iskiessä sitä vastaan, mutta lopulta pelastautuminen onnistuu konttaamalla rohkeasti lankkua pitkin ulos.

Elokuva Oosterscheldekeringin rakentamisesta

Kävimme myös katsomassa pitemmän (25 minuuttia) elokuvan sulkupadon rakentamisesta. Elokuva esitteli työn vaiheita vuorotellen piirroskuvina ja rakennustyömaalla. Oosterscheldekeringin rakentaminen aloitettiin keväällä 1976 ja se valmistui kymmenen vuotta myöhemmin. Lopuksi elokuvassa juhlitaan Oosterscheldekeringin juhlallisia avajaisia lokakuussa 1986, jolloin Alankomaiden kuningatar Beatrix avasi tulvasuojapadon virallisesti. Kuningatar Beatrix laskee elokuvassakin padon viimeisen sulkuluukun ja lausuu: ”Tulvasuojapato on suljettu. Delta Works on valmis. Zeeland on turvassa.”

Tulvasuojapatohan ei normaalisti ole suljettu, sillä meren patoaminen laajoilta alueilta olisi vaikuttanut merkittävästi alueen ekosysteemiin. Vuoden 1986 jälkeen pato on suljettu runsaat 30 kertaa. Sulku lasketaan alas, kun veden ennustetaan nousevan vähintään kolme metriä normaalin merenpinnan yläpuolelle. Joinakin vuosina sulkua ei ole tarvittu lainkaan, mutta joinakin vuosina se on suljettu jopa neljä kertaa yhden vuoden aikana.

Elokuvassa ja vierailukeskuksessa muutenkin käydään myös läpi järjestelmän vaikutuksia luontoon. “Sukeltelimme” myös hetken Delta-VR Experience -osuudessa virtuaalilasit päässä meren elämää katsellen.

Tulvasuojaus ei kuitenkaan ole koskaan lopullisesti valmis. Rakenteita on huollettava jatkuvasti, ja ilmastonmuutos sekä merenpinnan nousu asettavat niille tulevaisuudessa uusia vaatimuksia.

Delta Expo

Lopuksi kiersimme vielä jonkin aikaa Delta Expo -näyttelyssä, jolle aikaa jäikin jo vähän niukalti, mutta toisaalta noiden elokuvien ja muiden kokemusten kautta asiaan pääsi kyllä hyvin sisälle vaikkei jokaista julistetta olisikaan ehtinyt lukenut :-)

Uuden maailman seitsemän ihmettä

Vaikka luettelinkin kaikki ihmeet jo jutun alussa, niin otetaan tähän loppuun vielä lyhyet Wikipedia-tyyppiset kuvaukset niistä muistakin ja linkit juttuihimme:

Empire State Building, New York

New Yorkin Manhattanilla sijaitseva Empire State Building valmistui vuonna 1931. Rakennuksessa on 102 kerrosta, ja sen antennin kanssa korkeus on 443 metriä. Valmistuessaan se oli maailman korkein rakennus, ja se säilytti asemansa maailman korkeimpana rakennuksena vuosikymmenten ajan. Erityisen vaikuttavaa on rakennusvauhti: Empire State Building rakennettiin vain noin 13 kuukaudessa.

Golden Gate Bridge, San Francisco

Golden Gate Bridge valmistui vuonna 1937 ja yhdistää San Franciscon kaupungin Marin Countyyn Golden Gaten salmen yli. Silta on riippusilta, jonka pääjänneväli on noin 1,28 kilometriä. Valmistuessaan se oli maailman pisimmän pääjännevälin omaava riippusilta, ja ennätys säilyi vuoteen 1964 asti.

Sillan rakentamista pidettiin aikanaan erittäin vaativana, sillä paikalla on voimakkaita tuulia, merivirtoja ja usein sumua. Golden Gate Bridge onkin yksi niistä teknisistä saavutuksista, joissa itse rakennelman lisäksi vaikuttavaa on se, millaisiin luonnonolosuhteisiin se on rakennettu.

Panaman kanava

Panaman kanava yhdistää Atlantin ja Tyynenmeren ja kulkee Panaman kannaksen poikki. Kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914, ja sen rakentaminen oli yksi aikansa suurimmista ja vaikeimmista infrastruktuurihankkeista. Kanavan avulla laivojen ei tarvitse kiertää Etelä-Amerikan eteläkärjen kautta, mikä lyhentää merimatkoja huomattavasti.

Rakennustöihin liittyi valtavia teknisiä ongelmia, kuten kanavan kaivaminen läpi vuoristoisen maaston ja Gatún-järven alueen rakentaminen. Myös trooppiset taudit aiheuttivat rakentamisen aikana valtavan määrän kuolemantapauksia.

Itaipun pato

Itaipun vesivoimalaitos sijaitsee Paranájoella Brasilian ja Paraguayn rajalla. Pato valmistui vuonna 1984, ja kyseessä on valtava kahden maan yhteinen vesivoimahanke. Pato on noin 7,2 kilometriä pitkä ja 196 metriä korkea, ja voimalaitos on tuottanut parhaimmillaan maailman suurimpia vuotuisia sähkömääriä.

Itaipussa mittakaava on ehkä helpompi ymmärtää numeroista kuin valokuvista: kyse ei ole vain yhdestä padosta vaan valtavasta kokonaisuudesta, jossa Paranájoen virtausta hyödynnetään sähköntuotantoon.

Kanaalitunneli

Englannin kanaalin alittava kanaalitunneli eli Channel Tunnel yhdistää Britannian ja Ranskan. Tunnelin rakentaminen alkoi vuonna 1987 ja liikenne alkoi vuonna 1994. Kokonaispituutta tunnelilla on noin 50 kilometriä, josta huomattava osa kulkee merenpohjan alla.

Tunnelissa on kaksi rautatietunnelia sekä niiden välissä huoltotunneli. Rakennusteknisesti erityisen vaativa vaihe oli se, että tunnelia louhittiin samanaikaisesti Englannin ja Ranskan suunnista ja tunnelien piti lopulta kohdata meren alla.

CN Tower, Toronto

Toronton CN Tower valmistui vuonna 1976. Sen korkeus on 553 metriä, ja se oli valmistuessaan maailman korkein vapaasti seisova rakennelma. Se säilytti tämän tittelin vuoteen 2007 asti, jolloin Burj Khalifa ohitti sen.

CN Tower rakennettiin ennen kaikkea televiestinnän tarpeisiin, mutta siitä tuli nopeasti myös Toronton tunnetuin maamerkki ja matkailukohde. Tornissa on näköalatasanteita ja muun muassa lasilattia, jonka kautta voi katsoa suoraan alas satojen metrien korkeudesta.

Vanhoja ihmeitä!

ASCE;n listan kohteet, vaikka puhutaankin modernin maailman ihmeistä, ovat kaikki 1900-luvulta. 30 vuotta vanhan listan ideanakin oli aikoinaan nostaa esiin 1900-luvun merkittävimpiä rakennus- ja insinööritöitä. Jos vastaavaa listaa nyt alettaisiin koota, niin hyviä ehdokkaita listalle voisivat olla vaikka Burj Khalifa Dubaissa, Kolmen rotkon pato Jangtse-joen laaksossa Kiinassa, Millayn maasilta Etelä-Ranskassa, Gotthardin tunneli Sveitsissä, Hongkongin ja Macaon välinen silta-tunneliyhteys tai vaikka Kansainvälinen avaruusasema! Osa näistä oli harkinnassa jo nykyisen listan kohteita valittaessakin.
Onneksi listaa ei ole vielä olemassa, niin ei tarvitse siitä innostua!

Jotkut näistä ovat varmasti jo Sinullekin tuttuja?