Vuosina, jolloin S/Y Meriharakka vielä kuului kesäämme, jaoimme sen käyttöä veljeni perheen kanssa juhannuksen osalta tyypillisesti siten, että vene oli juhannuksena käytössämme joka toinen vuosi. Niinä vuosina, jolloin – siis jo hyvissä ajoin – tiesimme olevamme veneettömiä, varasimme usein juhannusviikolle matkan ja juhannuksesta matkoilla, ulkomailla, onkin sittemmin jo muodostunut lähes perinne.
Olemme viettäneet juhannusta Berliinissä, Barcelonassa, Saarenmaalla, Cavtatissa Dubrovnikin lähellä, Ohridissa Makedoniassa ja viime kesänä Martha’s Vineyardilla USA:ssa (tätä nyt ei ehkä kuitenkaan voi varsinaisesta luokitella juhannusmatkaksi, sillä olimme reissussa kaksi viikkoa, ei vain juhannusviikkoa).
Juhannusmatkailun hyviä puolia on – paitsi, että 4 lomapäivällä saa koko viikon lomaa – myös se, ettei useimmissa paikoissa vielä ole kovin kummallista lomasesonkia, eikä siten siis kovin ruuhkaista, kuten vaikka myöhemmin kesällä Euroopassa. Ja kun takana on kymmeniä ja taas kymmeniä juhannuksia Turun saaristossa, joko kesämökillä tai purjeveneellä, niin muutaman juhannuksen Suomessa malttaa hyvin jättää väliinkin – vähän kuten Englannissa muutaman talven asunut sukulaisperhe totesi, että on niitä Suomen lumisia talvia jo ehditty sen verran monta kokea, että pari talvea ilman lunta käy ihan hyvin!
Tänä vuonna juhannusmatkamme suuntautuu Tanskanmaalle, mukana niin luontomatkailua (Fär-saaret) kuin kaupunkilomaa (Kööpenhamina) – matkakertomuksia näistä maisemista odotellessa: Hyvää Juhannusta itse kullekin, Suomessa tai muualla!