Wake and BIOT

One Step 4Ward ja Wake Island

Suomenkielisistä matkablogeista olemme ehkä selkeimmin maabongaukseen suuntautunut. Seuraan myös monia muita matkablogeja, myös kansainvälisiä, ja koska etenkin englanninkielisiä matkablogeja on maailmassa varmasti miljoonia, niin olen niissä keskittynyt maabongareiden blogeihin.

Sen myötä, että seuraamissani blogeissa on ollut mielestäni erityisen mielenkiintoisia juttuja, olen esitellyt niitä, niin juttuja kuin blogeja, täälläkin.

Tänään on vuorossa ovat blogi One Step 4Ward ja yksi juttu Lee Abbamonten blogista.

onestep4ward

One Step 4Ward

Tätä blogia kirjoittaa itsensä Y-sukupolveen kuuluvaksi määritteleä irlantilainen Johnny, joka aloitti nomadielämänsä opettamalla englantia Thaimaassa, mutta elättää nykyisin itsensä bloggamalla tai itse asiassa omistamalla nipun blogeja, joita myös muut kirjoittavat, palkkiota vastaan. Bloginsa mukaan Johnnyllä on kasassa 141 193 maasta.

Jokin aika sitten hän julkaisi jutun otsikolla Facing Your Travel Fears – It’s Ok Be Scared To Travel, jossa hän on pohtii matkailuun liittyviä pelkoja laajan Afrikan -kiertomatkan kynnyksellä. Aika vaikuttava reittikartta! Juttu on myös sikäli taitavasti kirjoitettu, että siitä ei oikeastaan selviä, onko kyse todellisesta matkasuunnitelmasta vai vaan juttua varten tehdystä esimerkistä, mutta jutun varsinaisen sisällön kannalta sillä ei ole merkitystä. Katsomalla Johnnyn sivulta myös löytyvää karttaa, joka kertoo missä kaikkialla hän on ollut, käy ilmi, että juuri tuo Afrikan länsirannikko häneltä vielä puuttuu, joten varmasti hän ennemmin tai myöhemmin on myös sinne lähdössä.

One Step 4Ward -kartta

Wake Island

Lee Abbamonten sivuilla puolestaan huomioni kiinnittyi äskettäin juttuun Wake Islandista. Yhdysvalloille jollain tapaa kuuluva saari Tyynellä merellä on yksi maailman eristyneimpiä, matkaa Tokioon, samoin kuin Hawaijille on yli 3000 kilometriä.

LeeAbbamonte

Pääsiäissaarille, jonne myös on lähimmältä mantereelta matkaa yli 3 000 kilometriä, on sentään lentoja päivittäin, mutta Wake Islandille ei tavallinen matkailija pääse melkein mitenkään. Saari on Yhdysvaltojen armeijan käytössä eikä siellä ole muita asukkaita.

Wake Island

Mutta siis takaisin Lee Abbamonteen ja hänen juttuunsa saaresta.
Lee Abbamonte on maabongaripiireissä kuuluisa oltuaan nuorin kaikissa maissa käynyt amerikkalainen. Lisäksi hän tavoittelee kaikkia Travelers Century Clubin listan alueita, joista niistäkin useimmilla hän on jo käynyt. Mutta ei Wake Islandilla, joka on toinen tuon listan vaikeimmin saavutettavista alueista. Mutta nyt, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, turisteilla on mahdollisuus osallistua matkaan saarelle, ja Lee on, tietysti, mukana.

Wake Island
Siinä se on, keskellä kuvaa, kaukana Tokiosta, Guamista ja Honolulusta – klikkaamalla kuvaa isommaksi saatat nähdä paikannimet sentään!

Se toinen TCC-alue, jonne on todella vaikea päästä, on British Indian Ocean Territory (BIOT) Intian Valtameressä. Saari on Yhdysvaltojen ja Britannian armeijan käytössä ja sinne on turha kuvitella pysähtyvänsä vaikka matkalla Madagaskarilta Indonesiaan, vaikka se sillä välillä onkin. Tähän kuvaan sain sentään Google Mapsin punaisen merkin näkyviin, ei mennyt mittakaava niin suureksi kuin ylemmässä kuvassa!

BIOT

Meille taitaa näiden eristyneiden saarten osalta riittää Pääsiäissaari, jolla kävimme pari vuotta sitten.

Pääsiäissaarilla

Lee Abbamontesta voit halutessasi lukea lisää hänen omilta sivuiltaan. Tosin mekin kirjoitimme hänestä jo vuonna 2012, eli olemme seuranneet hänen matkojaan jo useamman vuoden.

Tämän pienen sarjani blogiesittelyt vielä kertauksena:

jos vaikka haluat palata muihinkin näistä jutuista.

33 kommenttia artikkeliin ”One Step 4Ward ja Wake Island

  1. Kiva kun kerrot näistä maabongausblogeista. Milloinkahan aika riittäisi omatoimisesti niitä etsiä?

  2. Etsiminen on kyllä ollut haasteellista, vinkkejä olen lähinnä saanut löytämällä ensin yhden ja sitten kyseinen bloggaaja on tiennyt toisen jne.
    Seuraamisessa auttaa se Bloglovin’ – suosittelen siihen tutustumista, tai katsotaan vaikka joskus sitäkin yhdessä!

  3. Lee Abbamonte on todellakin intohimoinen maabongari! Minusta ei olisi maabongariksi, koska tosi usein haluan palata koluamaan samoja maita, joissa olen jo käynyt. Mutta tuonne Pääsiäissaarille minäkin jonain päivänä haluan!

    1. Kiitos kommentistasi Heidi! Kaikkien ei toki tarvitse olla matkailusta maabongausmielessä kiinnostuneita, meitä ja matkoja on niin moneksi, onneksi! Pääsiäissaaressa on kyllä jotain legendaarista!

  4. Perussa asuessani katselin usein lentoja pääsiäissaarille. Lennot olisivat olleet todella edulliset, mutta majoitus olisi tullut opiskelijan budjetilla aivan liian kalliiksi, ja lähdinkin sen sijaan Brasiliaan ja Ecuadoriin. 😛 Olisi siellä kyllä ollut hienoa käydä, ehkä vielä joskus toisen kerran… Mutta tuollaiselle oikeasti vaikeasti saavutettavalle saarelle olisi kyllä mahtavaa päästä!

    1. Kiitos kommentistasi sarrri. Noin etäisessä paikassa ne muutamat harvat majoituspaikat ottavat tietysti pienestä liiketoiminnasta kaiken irti mitä saavat. Mutta emme mekään tuolla olleet kuin iltapäivästä seuraavaan iltaan, eli 1½ päivää ja yhden yön, mutta riittihän sekin, yölennolla sitten eteenpäin, niin ei tarvittu kuin tuo yksi yöpyminen.

  5. Mielenkiintoisia nuo löytämäsi blogit ja näin ollen siis kiva, että tuot niitä esiin. Minusta ei taitaisi olla maabongariksi ainakaan siinä määrin, että lähtisin ihan minne tahansa ihan vain sen takia, että en ole vielä siellä käynyt. Kaikkiin maihin en edes haluaisi matkustaa. Omat matkakohteet määrittyvät vähän eri tavalla – innostun esimerkiksi jostakin nähtävyydestä tai maisemasta, josta luen lehtijutun, ja sitten haluan lähteä sitä katsomaan. Yleensä ei siis niin päin, että katsoisin karttaa ja pohtisin, että tuolla en ole vielä käynyt, googlaanpa mitä sinne voisi mennä katsomaan (ja yritän välttää miettimästä, onko sinne turvallista mennä vai ei). 🙂 Vaatii hämmästyttävää panostusta, niin rahallista kuin henkistä, matkustaa kaikkiin maailman maihin. Nostan hattua Leelle.

    1. Kiitos kommentistasi Jenni! Emme mekään ihan hardcore-bongareihin lukeudu, mutta silti minusta on kiva lukea myös näitä melko extreme-juttuja. 100 maan jälkeen olemme jo todenneet, että ei meillä enää ole seuraavaa tavoitetta, mutta tietysti tuo mennä aina uuteen paikkaan jää jotenkin päälle … huomaamme edelleen katsovamme mieluiten, uteliaasti, uusia maita. Mutta siis siksi, että niissä on jotain, jotain mielenkiintoisempaakin kuin sotilastukikohta keskellä ei mitään!

  6. Itsekin ”keräilen” maita, vaikka toisaalta tuntuu että mielummin kannattaisi olla pidempään joissain paikoissa ja todella elellä toisessa kulttuurissa.
    Tykkään tällaisista jutuista paljon ja huomioni kiinnitti erityisesti itselleni vielä toistaiseksi tuntemattomaan maanosaan Afrikkaan linkitetty blogipostaus:)

    1. Meille on, kun lomat ovat enimmäkseen mahdollistaneet vaan lyhyitä vierailuja, sopinut tuollainen käydään katsomassa tämä(kin) maa. Toki useimmiten sentään 2-3 päivää olemme olleet per kohde. Ja ainahan sitä voi sitten joskus myöhemmin palata paikkoihin, jotka ovat tuntuneet mielenkiintoisimmilta ja ”parhailta” 🙂
      Kiitos kommentistasi, Kiia!

    1. Kiitos kommentistasi Meri!
      Minä luen aika paljon noita kansainvälisiäkin blogeja kun monta kertaa niistä maista, johon me olemme menossa, on aika vähän kirjoitettu Suomeksi.

  7. Johnny:n blogi on kyllä mielenkiintoinen tapaus! Kiitos vinkistä.

    Pääsiäissaaret on sellainen paikka, että en oikein osaa sanoa haluanko siellä käydä. Matka on aika kallis, mutta toisaalta on noita patsaita tullut tuijoteltua monessa maailman ihmeitä koskevassa kirjassa.

    1. Kiitos kommentistasi Anna!
      Me emme itseasiassa koskaan oikeastaan olleet suunnitelleet Pääsiäissaarille menevämme, eli ei se ollut meille mikään varsinainen tavoite, mutta kun se sitten sattui reitille Chilestä Tahitille, niin miksei! Onhan se jotenkin ihan legendaarinen.

  8. Onhan tuo, hmm, harrastus – vai pakkomielle? Minusta oli siistiä olla käynyt sadassa maassa ennen kuin täytin 41, mutta kaikkialle olen mennyt siksi, että paikat ovat todella kiinnostaneet ja olen halunnut ne nähdä. Jotenkin on vaikea kuvitella, että jotakuta kaikki maat ja alueet kiinnostavat muusta kuin bongaussyystä. Minusta se on hassu tapa matkustaa, mutta eipä siinä tietenkään mitää väärää ole!

    1. Kiitos kommentistasi Annika! Kuten tuossa muutamalle kommentoijalle jo vastasin, niin emme mekään mitään hardcore-bongareita ole, eli kyllä maihin mennään siksi, että ne jotenkin kiinnostavat. Eikä meillä myöskään ole enää bongaustavoitteita tuon koko Euroopan ja 100 maan jälkeen, mutta jotenkin kyllä tuo aina uuteen maahan jää päälle, eli ehkä niitä vieläkin ”vaan kertyy” 🙂

  9. Itse pitäisi vielä hiukan hioa kielitaitoa, jotta pystyisi sujuvasti seuraamaan englanninkielisiä blogeja, mutta tämähän olisikin loistava konsti sen kielitaidon hiomiseen. Aihe ainakin olisi mielenkiintoinen!
    Kiitokset tästä blogiesittelystä!

    1. Kiitos Virpi kommentistasi!
      Mukavaa, että Sinä – ja joku muukin – tuntuvat pitäneen tästä aiheesta, vaikkakin maabongaus onkin tietysti jossain määrin ihmisillä erilaisia tunteita herättävä harrastus 🙂 Mutta ainakin se vielä tutustumaan maailmaan laajalti, ja jos ei ihan paikan päälle, niin lukemalla muiden kertomuksia mitä ihmeellisimmistä paikoista tällä planeetallamme.

    1. Kiitos Terhi! Mukavaa jos kiinnostivat – ja vaikka tuskin me kaikki päädymme kaikkialle, niin voihan sitä kuitenkin näinkin laajentaa maailmankuvaansa 🙂

  10. Kiva, kun jaksat jakaa tällaisia vinkkejä :). Itse tulee liian harvoin perehdyttyä uusiin blogeihin. Maabongaus on minulle varsin vieras harrastus, mutta onhan se kiehtovaa, että ihmiset ovat käyneet niin monessa paikassa. Yli 100 maata on kyllä paljon. Tuskin itse pääsen vielä seuraavan 10 vuoden jälkeenkään edes puoleen siitä. Kukin tyylillään :). Mielelläni lueskelen kyllä teidän maabongareiden juttuja. Pääsenpä ainakin sitä kautta vähän useampaan kohteeseen =).

    1. Kiitos kommentistasi Mirka!
      Kuten kaikissa harrastuksissa tai jopa intohimoissa, niin kyllähän niitä jaksaa tehdä. Itsekin tiedän, etten tule kaikissa maissa tai kaikissa paikoissa koskaan käymään, mutta on silti kiva tietää niistä ja siksi luenkin mielelläni noita todella kauas tai ihmeellisiin paikkoihin lukijansa vieviä blogeja.

  11. Olen kyllä Meriharakan kautta saanut paljon uutta tietoa maabongauksesta, maista ja mielenkiintoisista persoonista. 🙂 Tuo Afrikan kiertomatka kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta, jopa hieman vaaralliseltakin. Vaikka mitä taitaa mahtua tuolle karttaan piirretylle reitille. Wake Islandkin olisi todella mielenkiintoinen kokemus. Onko teillä muuten ollut Guam suunnitelmissa?

    1. Kiitos kommentistasi Lena! Mukavaa, jos olet saanut uusia näkökulmia matkailuun blogiamme seuraamalla. Guam ei ole suunnitelmissamme – emme me kuitenkaan, vaikka maabongauksesta olemmekin kohtuullisessa määrin kiinnostuneita, tavoittele KAIKKIa paikkoja maailmassa 🙂

  12. Taas tosi mielenkiintoinen juttu! Mä olen viime aikoina lukenut aika monta näitä ”how I made $1000000 with blogging”-tyylisiä juttuja, ja yhdistävänä tekijänä niissä tuntuu olevan, ettei itse blogaaminen ole kuin pintaraapaisu. Tuo Johnnyhän käytännössä pyörittää digital marketing agencya… josta joka tapauksessa on todella mielenkiintoista lukea!

  13. Kiitos kommentistasi Jenni! Niinhän tuo taitaa olla, että omalla työllään on aika vaikea rikastua, oli kyse sitten bloggaamisesta tai mistä tahansa ihan ”oikeasta” työstä, jossa palkkio määräytyy tuntilaskutuksella – niitä tunteja kun kuitenkin on aika rajallinen määrä. Varsinaiseen rikastumiseen tarvitaan monistettava tuote ja riskinottoa.

  14. Mielenkiintoista on lukea näistä todellisista hard-core bongareista, joiden tarkoitus on saada räpylänsä jokaiseen paikkaan astutuksi. Ymmärrän kyllä sen, mutta olen hieman Annikan kanssa samoilla linjoilla että alkaa olemaan melkoinen pakkomielle. Sydänkohtaushan siinä tulee, kun on juuri saanut koko listan täyteen ja jossain päin tulee uusi alue listalle 😀

    No on sitä itsekin tullut kurvattua parissa paikassa sen takia, että on tullut käytyä uudessa maassa. Eli kait itselläkin sitten hyvin lievä bongausajatus uusista maista on taustalla, mutta haluaisin kyllä niihin tutustua muutakin kuin sanomalla että siellä on käyty. Tietysti mitä pidemmällä käydyissä maissa pääsee, niin sen vaikeammaksi normaalilla matkustustyylillä uusien bongaaminen tulee.

    Yleisesti ottaen kaikki keräävät jotakin, myöntävät sen tai ei. Joku kerää postimerkkejä, toinen kenkiä ja kolmas maita eli sinänsä maabongaus on harrastus siinä missä muutkin. Ja mukavakin sellainen.

    1. Kiitos kommentistasi Rami!

      Noilla nuorimmilla, jotka alle 40-vuotiaina ovat käyneet kaikkialla ei taida ihan vielä olla tuota sydänkohtausvaaraa 🙂 Tosin voihan siinä jonkinlainen tyhjyys iskeä, kuten norjalainen Gunnar Garfors ilmaisi asian kirjansa 198 maata englanninkielisessä otsikossa ”How I ran out of countries”, jolloin ehkä silloin uuden maan ilmestyminen onkin ihan kiva juttu 🙂

      Jos Suomessa tätä nykyä on tietääkseni 7 kaikissa maissa käynyttä ja näistä pääosa jo eläkeiässä, niin useimmat jollain tasolla maabongausta harrastavat taitavat kyllä uusissa maissa katsellessaan katsoa kyseistä maata aina vähän laajemminkin.

      1. Näihän se Pirkko varmasti on, että suurin osa haluaa katsoa heavy-maabongareista(kin) maata laajemmin.

        Oikeastaan merkittävin ero maabongereissa tulee siinä, tuleeko maat työn vai lomailun kautta. Suurin osa näistä kaikissa maissa käyneistä on joko työn puolesta reissaavia tai sitten eläkeläisiä, joiden harrastuksena on matkailu. Toisin sanoen on joko aikaa ja varaa tai sitten pääsee työn kautta useisiin maihin. Sitten on kolmantena tämä some-maailman kautta tullut alle kolmekymppisten reissaajien joukko, jotka ovat osanneet hyödyntää matkustamisen siten, että saavat siitä korvausta ja/tai ilmaisia lentoja & majoituksia + aktiviteettejä kohteessa. Näin ollen normaali työssäkäyvä ihminen kun saavuttaa ennen eläkeikää 100 maata, on minun silmissäni heavy-reissaava ihminen. Jos ylipäätään on matkustanut saman verran maita kun ikänsä, niin sitä pidän itse myös jo sellaisena että siihen on tekemistä mitä vanhempi henkilö on kyseessä.

        Maabongailua jos vertaisi Suomen kaupunkien bongailuun, niin työlähtöinen reissaaminen kuvastaa sitä hyvin. Itse en suhteessa paljoakaan kotimaassa lomareissaa, mutta olen silti käynyt yli 90% Suomen kaupungeista. Lisäksi olen ajellut vielä useamman ohitse, mikä puhtaasti selittyy työn kautta. Näin ollen sellainen joka samaan määrään pääsisi puhtaasti matkailun ilosta, saisi kulutettua aikamoisen summan aikaa ja rahaa tavoitteeseen pääsemiseksi.

        Itselle siis riittää, että 77 vuotiaana on 77 maata nähtynä 😀
        #77

        1. Omalta kohdaltamme työmatkoilla katettu osa maailmaa on kyllä jäänyt melko suppeaksi – vaikka niitä joinakin vuosina on ollut paljonkin, niin suunta on ollut yleensä muutama Euroopan maa ja samat kaupungit yhä uudelleen.

          Myös Maailmanmatkaajat -klubissa, jonne pääsyvaatimuksena on tuo 70 TCC-aluetta on kyllä mielestäni pääosin omalla rahalla ja ajalla matkustaneita ja edelleen matkustavia ihmisiä, jotka vaan ovat kesämökin ja vaikka autonkin sijaan valinneet matkustamisen.

          Noissa tietämissäni kaikissa maissa käyneissä vanhemmat herrasmiehet taitavat mennä pääosin tuohon kategoriaan työn puolesta, mutta niissäkin on ainakin pari nelikymppistä, jotka ovat jo käyneet kaikkialla ja enimmäkseen hekin käsittääkseni omalla rahalla ja ajalla.

          Eli valintakysymys tämä on, tällaisessa hyvinvointivaltiossa kuin Suomi ainakin.

          Maabongauksen myötä meillä ovat myös kiertomatkat yleistyneet – samalla rahalla ja ajalla, kun uhraa ranta- ja lepopäivät harrastukselle, voi käydä parin viikon lomalla monessa paikassa, tyyliin Armenia, Georgia, Azerbaidzan tai Jordania, Qatar, Bahrain, Kuwait tai monta maata Aasiassa. Balkan ja Karibiahan ovat tässä mielessä ihan ”toivealueita” 🙂

  15. Maabongaukseen olenkin tutustunut sinun ansiostasi, muutoin aiemmin en ole tällaisesta harrastuksesta kuullutkuun – muuta kuin siinä mielessä että moni haluaa matkustaa mahdollisimman paljon. Kiva kun linkkasit muitakin saman harrastuksen blogeja niin pääsen katsomaan 🙂

  16. Kiitos kommentistasi Veera!
    Vaikka kaikkien ei tietenkään tarvitse harrastaa kaikkea, niin voihan se olla kiva tietää tällaisestakin näkökulmasta matkustamiseen 🙂

  17. Thanks so much for featuring me here 🙂 I’m always happy to answer any questions to anyone too 🙂

    Johnny

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.