Marjaniemen majakka feature

Majakoita joka päivälle

Kesän roadtrippimme on edennyt Ouluun. Tänään käännymme takaisin etelään ja jätämme rannikon ja majakat taakse.

Matkan varrella olemme päivittäneet (ja päivitämme) somekanaviamme: Meriharakan Facebook-sivuja, Instagramia ja Twitteriä, melko säännöllisesti, mutta varsinaiset matkakertomukset täällä blogin puolella saavat odottaa paluutamme.

Majakat jäävät kuitenkin nyt taakse ja sen kunniaksi pieni yhteenveto näkemästämme ja kokemastamme niiden osalta.

Sälgrund

Sälgrundin majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)
Sälgrundin majakka ilta-auringon osuessa sen linsseihin

Sälgrund oli ainoa majakka, jolla yövyimme. Tai siis tarkkaan ottaen yövyimme vanhassa luotsirakennuksessa majakan pihapiirissä. Päädyimme yöpymiseen, koska retkiä tälle majakalle ei ollut tarjolla haluamamme päivänä, mutta varaamalla majoituksen saarelta pääsimme sinne yöksi. Onhan sekin majakkaretki!  Itse asiassa paras retki näistä neljästä!
Jos ensi kesänä päädymme Rauman suunnalle Unescon maailmanperintökohteita kertaamaan ja siinä yhteydessä Kylmäpihlajan majakalle, niin taidamme ehdottomasti tutkia mahdollisuuksia yöpyä siellä!

Valassaaret

Valassaaret majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)

Valassaarten majakalla vierailimme päiväretkellä Björköbystä. Lauantain retkelle lähti kaksi pientä veneellistä matkailijoita, yhteensä lähes 20 henkeä.
Retkeen kuului myös opastus ja yksi innokkaan oppaamme suosikkilauseita olikin, että Mark Twainin vanha viisaus ”Osta maata, sitä ei enää valmisteta” ei päde Merenkurkussa. Retki todisti myös taas kerran sen, että Suomi on pieni maa. 20 hengen porukassa oli mukana myös pariskunta, jonka kanssa asuimme samassa pienessä rivitaloyhtiössä Tapiolassa ainakin vuosikymmenen, tosin jo kohta pari vuosikymmentä sitten.

Tankar

Tankar majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)

Tankarin majakkaretki M/S Jennyllä Kokkolasta oli näistä neljästä ”turistisin” – laivalle olisi mahtunut 170 henkeä ja kauniina sunnuntaipäivänä meitä oli varmasti yli 100. Joukko hajaantui kuitenkin saarelle mukavasti eikä paikka tuntunut ruuhkaiselta.
Cafe Tankarissa sai lohikeittoa lähes jonottamatta ja saarella majoituspalveluita tarjoavilla ihmisillä oli aikaa jutella heidän pihapiirissään poikkeavien kävijöiden kanssa.

Marjaniemi

Marjaniemi majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)

Etukäteen ajattelimme, että Marjaniemen majakalla onkin helppo käydä, sillä sinnehän pääsee autolla, joten ei tarvitse varata veneretkiä eikä välittää aikatauluista.
Lauttamatka Hailuodolle on kuitenkin aika paljon pitempi kuin vaikka Parainen-Nauvo -väli ja lautat kulkevat ½ – 1 tunnin välein ja heinäkuussa Hailuodolle menijöitä on paljon. Menomatkalla pääsimme vasta toiseen lauttaan, eli odotusaikaa kertyi lähes tunti, sillä olimme tulleet ajoissa jonoon ajatellen pääsevämme kello 12 lauttaan.

Valassaarta lukuunottamatta kaikkiin majakoihin olisi saanut myös pientä maksua vastaan nousta ylös, ei kuitenkaan linssistöön asti, joten jätimme kiipeämiset väliin ja nautimme mieluummin merellisestä ympäristöstä. Vierailumme Utön majakalla, aina linssistössä asti, teki meistä tältä osin ilmeisesti nirsoja: jos ei pääse linssistöön, niin emme me sitten viitsi!

Majakoiden lisäksi olemme poikenneet Porissa, Kristiinankaupungissa, Kaskisissa, Vaasassa, Halsualla ja Kokkolassa – ja nyt Oulussa, mutta lisää näistä, kuten näistä majakkaretkistäkin vähän myöhemmin.

Oulun myötä vasta keväällä kirjoittamani juttu 5 paikkaa, jossa emme ole käyneet, vanhenikin sitten alle puolen vuoden.

Malta siis vielä hetki – ja seuraa sillä aikaa paluumatkaamme Oulusta Espooseen somekanavissamme 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.