kgb feature

KGB-museo ja Viru-hotelli

Olemme käyneet Tallinnassa monta kertaa, harvakseltaan.
Laskeskelin niin matkailu- kuin veneily-yhteenvedoistamme, että tämä matka saattoi olla kymmenes kertani kaupungissa – mutta lähes 30 vuoden aikana.

Ensimmäisen kerran kävimme Tallinnassa kesällä 1986 yhdessä siskoni ja hänen nyttemmin jo edesmenneen miehensä kanssa. Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa ja matka Tallinnaan oli ryhmämatka, jonka Tallinnassa järjesti tietysti Intourist ja jonka meille Suomessa myi Etumatkat. Hotelliksi valikoitui – vai valittiinkohan niitä tuolloin vielä lainkaan – Viru-hotelli. Laivamatka taittui Georg Ots -nimisellä aluksella.

Viru-hotellin aulasta 23. kerrokseen

Tuo ensimmäinen Tallinnan matkamme palautui mieleeni vieraillessamme Viru-hotellin 23. kerrokseen avatussa ”uudessa” KGB-museossa. Museo on ollut auki jo vuodesta 2011, mutta meille se oli vielä uusi – sen verran harvoin olemme Talllinnassa käyneet.

Varasin netistä etukäteen liput keskiviikkoaamun kierrokselle. Juuri tuolle kierrokselle olisi mahtunut mukaan ostamalla liput juuri ennen sen alkuakin Viru-hotellin aulasta, mutta jo seuraava kierros näytti olevan täynnä, eli suosittelen ennakkovarausta tälle 12 euroa maksavalle tunnin kierrokselle.

Museokierros alkaa hissimatkalla hotellin aulasta 22. kerrokseen, jossa opas kertoo siitä, miten talon 23. kerrosta ei virallisesti ollut aikoinaan olemassakaan tai ainakaan siellä ei ollut mitään.

Tarina kertoo sähkömiehestä, joka ajatteli selvittävänsä vikaa teknisessä tilassa, jonka kuvitteli olevan täällä. Hänen avatessaan tilan oven vastassa oli ladattu ase, mutta taisi kaveri kuitenkin selvitä kiperästä tilanteesta vaitiololupauksella. Yhdessä ovessa onkin kyltti (vaikkei alkuperäinen), jossa lukee, että täällä ei ole mitään.

Ei siellä ole mitään Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli Tallinna

Museona 23. kerroksen pari huonetta eivät sisällä erityisen paljon. Tästä syystä museoon pääseekin vaan opastetulle kierrokselle, sillä oppaan tarinat tekevät museon ja vievät kuulijat hetkeksi neuvostoajan Viroon.

Matkustajaliikenne Tallinnaan alkaa kesällä 1965

Viru-hotellin historia palautuu aikaan, jolloin Suomen ja Viron välillä ei ollut lainkaan matkustajalauttaliikennettä. Urho Kekkonen onnistui sopimaan sen aloittamisesta uudelleen ja lisääntyvien matkailijamäärien takia tarvittiin kaupunkiin myös lisää hotellikapasiteettia, joten sinne päätettiin rakentaa uusi hieno hotelli.
Asiasta sopiminen ei liene sittenkään ollut kovin vaikeaa, sillä matkustajien myötä valtio sai kipeästi kaipaamaansa ulkomaan valuuttaa.

Hotellin rakentaminen annettiin suomalaisille, jotka virallisen selityksen mukaan ”kärsivät huonoista ajoista ja tarvitsivat töitä” ja suomalaisten rakentamana hotelli valmistuikin ennätysnopeasti jo vuonna 1972. 1970-luvulla suomalaisten rakennusmiesten työtahti ja -moraali oli jotain ihan muuta kuin sen aikaisten virolaisten, vaikka nykyisinhän iso osa pääkaupunkiseudun rakennuksista nousevat virolaisten rakennusmiesten voimin.

Neuvostoaika näkyi hotellin rakentamisessa mm. siten, että rakennusaikana syttyneestä tulipalosta ei juuri puhuttu – Neuvostoliitossahan ei tapahtunut onnettomuuksia.

Viru-hotelli Tallinna

Tavoiteltu työpaikka

Hotellin valmistuttua sinne palkattiin noin 1 000 työntekijää siinä missä nyt 45-vuotisjuhliaan viettävä hotelli toimii 250 hengen voimin. Mutta työtahti oli tuolloin erilainen ja kaikki tehtiin hotellissa alusta alkaen hotellin autojen huoltoa myöten.
Osa työntekijöistä oli myös välillä poissa auttamassa ”vapaaehtoisina” maataloustöissä.

Viru-hotellin autoja

Opas kertoo myös miten hotellin leipomon tuotteet olivat kovaa valuuttaa aikana, jolloin rahallakaan ei saanut erilaisia asioita ilman suhteita!

Työpaikat Viru-hotellissa olivat tavoiteltuja, mutta niihin vaadittiin moitteeton käytös ja uskollisuus Neuvostoliittoa kohtaan: esimerkiksi ulkomaille muuttanut sukulainen oli este työpaikan saannille.
Työntekijöiden luotettavuutta testattiin myös asettamalla ansoja, käyttämällä esimerkiksi lompakoita, jotka, jos sellaisen avasi, räjäytti väripatruunan työntekijän kasvoille. Potkuthan siitä sitten seurasi, punaisesta naamasta – tai sitten velvollisuus työskennellä KGB:lle.

KGB:n toiminta hotellissa

KGB:n agentit työskentelivät eri puolilla hotellia,  myös näkyvästi mm. ovimiehinä. Hotelliinhan oli pääsy lähinnä vain hotellivierailla ja työntekijöillä.

Osa hotellihuoneista oli varustettu mikrofonein ja kamera-aukoilla. Tällaisen hotellihuoneen viereinen huone oli varattu KGB:n agenteille. Tärkeät ulkomaiset vieraat, poliitikot ja lehtimiehet, sijoitettiin näihin huoneisiin. Erityisen tarkkaan seurattavia olivat maassa vierailevat ulkovirolaiset.

Viru-hotelli mikrofonit huoneissa KGB-museo Viru-hotelli Tallinna

Vieraiden puheluita seurattiin aluksi vaihtamalla valittuihin huoneisiin erikoispuhelimet, mutta tekniikan kehittyessä hotellin kaikkia puheluita voitiin seurata.

Ravintolapöydässä käytyjä keskusteluja seurattiin käyttämällä erityisiä lautasia, joihin oli upotettu langaton mikrofoni: tarjoilijoille annettiin sitten ohjeet vieraiden ja lautasten sopivasta sijoittelusta kunakin iltana.

Viru-hotelli mikrofonit lautasella

Oma osansa vakoilutoiminnassa oli myös hotellin alakerrassa sijaitsevalla valuuttabaarilla: tänne saattoivat paikallisetkin päästä ulkomaalaisten hotellivieraiden seurassa, mutta toki siellä käytyjä keskusteluja sitten seurattiinkin tarkasti.

KGB:n toiminta hotellissa jatkui aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Kesällä 1991 agentit lähtivät hotellista kiireellä – vieden mukanaan sen minkä voivat, mutta raskaampi radiokalusto jäi paikalleen.

Tätä raskaampaa kalustoa käytettiin aikanaan vakoiluyhteyksien pitämiseen myös esimerkiksi Suomeen ETYK-kokouksen aikana syksyllä 1975. Neuvostoliiton johtajien ”Kuuma linja” kulki tuolloin Viru-hotellin tietoliikennekeskuksen kautta.
Myös Moskovan olympialaisten purjehdusosuuksien järjestäminen Tallinnassa kesällä 1980 oli 23. kerroksessa kiireellistä aikaa.

Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli KGB-museo

Elämää neuvostoajan Tallinnassa

Yhteen 23. kerroksen huoneista oli koottu hotellin historiaa neuvostoajalta ja vähän sen jälkeenkin. Hotellinjohtaja tarvitsi tietysti suojatun puhelimen ja suoran linjan KGB:n päämajaan Tallinnassa yllättäviä tilanteita varten.

Tuonaikaisesta lehdistön vapaudesta pöydällä kertovat jutut Leonid Breznevin ja Juri Andropovin kuolemista: muistokirjoitukset olivat kuulemma vuodesta toiseen lähes sanasta sanaan samoja, sillä jos tekstiin olisi tehnyt muutoksia, niin se olisi pitänyt hyväksyttää ylemmällä taholla. Eivätkä isot, viralliset, uutiset kuitenkaan ketään kiinnostaneet, sillä niiden tiedettiin olevan propagandaa. Toisen sivun pienemmissä, paikallisemmissa, uutisissa sen sijaan saattoikin olla jotain mielenkiintoista.

Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli KGB-museo Viru-hotelli KGB-museo

Tallinnan kattojen yllä

Kierros KGB-museossa tarjoaa myös mahdollisuuden näköalaan Tallinnan kattojen ylle. Kattoterassihan ei muuten oli auki hotellivieraille – tosin jo 22. kerroksen parvekkeelta, jonne pääsee muutenkin, on ihan hyvä näköala kaupunkiin.

Näkymiä Viru-hotellista Näkymiä Viru-hotellista Näkymiä Viru-hotellista Näkymiä Viru-hotellista

Viron matkailuhistoriaamme

Kokemuksestamme Viru-hotellissa muistan melkein 30 vuoden jälkeen lähinnä huonon ruuan ja runsaasti virtaavan venäläisen kuohuviinin: siskon mies teki sen verran kauppaa ylimääräisillä lenkkitossuilla ja sukkahousuilla, että ruplat riittivät muutaman päivän reissulla niin suureen määrään kuohuviiniä, ettemme kaikkea sitä neljään henkeen tainneet saada kulutettuakaan.
Muistan myös kerroksissa ja aulassa istuneet ”mummot”:  heidänkin tehtävänä taisi olla vieraiden tarkkailu. Piritaankin kävimme tutustumassa jo tuolloin – ei niin, että olisimme sinne erityisesti halunneet, mutta Intouristin matka sisälsi retken myös sinne. Tuolloin kolmen päivän matka Tallinnaan oli aika pitkälti valmiiksi ohjelmoitu.

Laululavan edessä Tallinna 1986
Tallinnan laululavan edessä kesällä 1986

Tuon vuoden 1986 ensivierailun jälkeen kävimme Tallinnassa Viron itsenäistymisen jälkeen päivämatkoilla siskon- ja veljentyttärien kanssa ainakin 1995, 1996 ja 1998 ja 2006.

Purjeveneellä kävimme Piritassa ensimmäisen kerran 1999 – tuolloin Suomen ja Viron välillä piti vielä käydä tullaamassa vene mennen tullen. Piritan uimaranta tuli lasten kanssa tutuksi – veljentyttäreni Tiian uintimatka yli venesataman ja uimarannan välisen salmen jäi hyvin mieleemme tuolta reissulta.

Piritassa 1999
Piritan vesiliukumäessä kesällä 1999

Toisen kerran kävimme purjeveneellä Tallinnassa 2005, mutta tuolloin yövyimme Piritassa vain yhden yön.

Kahdestaan olemme tehneet päivämatkoja harvakseltaan 2000-luvulla, ainakin 2000, 2008, 2010. Näistä viimeisimmät ovat jo olleet eräänlaisia ”täsmäiskuja” kaupunkiin, 2008 halusimme nähdä Vilnan ja Riikan miehitysmuseoiden jälkeen myös Tallinnaan avatun uuden Miehitysmuseon ja 2010 halusin käydä syömässä ravintola Ribessä heidän jälkiruokalistallaan tuolloin olleen creme brulee trion takia!

Ribe creme brulee
Ravintola Riben creme brulee trio kesällä 2010

Tallinnan parempiin ravintoloihin tutustumista jatkoimmekin sitten tällä elokuisella matkallamme: lisää vierailuistamme niin F-hoonessa kuin Noassa vähän myöhemmin.

Kesällä 2007 vietimme juhannuksen Saarenmaalla, mutta Tallinnaan emme silloin pysähtyneet.

KGB-museo muissa matkablogeissa

KGB-museosta ovat kirjoittaneet myös (ainakin) Kohteena maailma -blogin Rami ja Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri.

Museosta Kohvik Komeet -kahvilaan

Museokierroksen jälkeen olimme jo tauon tarpeessa ja Viru-hotellilta onkin lyhyt matka Solaris-ostoskeskuksen 4. kerroksessa sijaitsevaan Kohvik Komeet -kahvilaan, jonka senkin olin löytänyt Syö Matkusta Rakasta -blogin Tallinna-vinkeistä.

Solaris Tallinna
Näkymä Viru-hotellin kattoterassilta Solaris-ostoskeskukseen

Ihan kelpo kahvilaksi se osoittautui. Miljöönä se ei ehkä säväytä: tila on ilmava ja avara ja tarjoaa jopa näköaloja, mutta kodikkaaksi sitä ei ehkä kutsuisi. Kakkuvaihtoehtoja on kuitenkin runsaasti ja palvelu pelaa. Kevyitä ruokavaihtoehtojakin olisi varmaan ollut tarjolla,  mutta tällä kertaa tyydyimme kahviin, teehen ja reilunkokoiseen kakunpalaan.

Kohvik Komeet Tallinna Kohvik Komeet Tallinna Kohvik Komeet Tallinna Kohvik Komeet Tallinna

8 kommenttia artikkeliin ”KGB-museo ja Viru-hotelli

    1. Kiitos Terhi! Saattavathan ne eri oppaat kertoa vähän eri asioita – ja lisäksi lueskelimme melko tarkkaankin niitä tilan seinällä olevia tauluja.
      Pienen hinnanmuutoksen ohella kenties on myös muuttunut tuo varaussysteemi, eli nyttemmin liput voi ostaa suoraan netistä ja tulostaa/tallettaa itselleen .pdf:nä etukäteen. Mukavaa, että linkkasit tähän oman juttusi, oli mennyt minulta näköjään ohi, että Sinäkin olet kirjoittanut tuoltakin suunnalta.

  1. Eipä olla vielä ehditty käymään tuossa museossa, pitänyt on. Voi noita Neuvostoajan reissuja. Itse en käynyt Tallinnassa vasta kuin sen itsenäistyttyä mutta Leningradissa kolmesti. Sukkahousuja myytiin ja niistä saaduista rahoista sitten mässäiltiin ilta. Pitäisikin joskus laittaa muistelua kaikista niistä tapahtmista, mitä tuossa maassa meille on sattunut…HIH

    1. Kiitos Sari! Tapaan sanoa, että olen käyneet niin Leningradissa kuin Pietarissa, tosin kummassakin vaan kerran. Tuo tavaroiden välittäminen oli kyllä oleellinen osa neuvostoaikaista matkailua 🙂

  2. Tallinna on eniten vierailemani kaupunki Suomen ulkopuolella. Vierailen siellä vuosittain, joten ainakin tuplata pitäisi sinun lukumäärä, mutta veikkaan triplausta lähemmäksi. Viimeisen vuoden aikana olen siellä käynyt neljästi, pari viikkoa sitten viimeksi. Muut perheenjäsenet kävi suosituksestani KGB-museossa ja tykkäsivät kovasti. Hieman oli ollut erilainen kuin omani, niin kuin varmasti jokaisen oppaan vetämät. Museo itsessään on pieni, mutta historia ja tarinat ovatkin parasta tätä. Viru hotelli on Tallinnan symboli ja sijainti keskeinen – valitettavasti useamman lapsen kanssa matkustaville ei ole huoneita järkevästi saatavilla. Muuten Viru kuuluu omiin Top3 hotelleihin hinta/laatu suhteessa kymmenen eri hotellin yöpymisen perusteella. Sijainti on niin mainio hieman tasokkaampiin hotelleihin verrattuna.

    1. Kiitos Rami! Toki Tallinna meilläkin 10 kerralla nousee aika korkealle, mutta veikkaisin, että Tukholma menee kyllä senkin ohi. Lisäksi asuimme Tukholmassa pari vuotta. Lontookin tulee ainakin lähelle – ja Bryssel. Genevekin ehkä.
      Tällä kertaa emme yöpyneet Virussa vaan siinä lähellä Tallink City -hotellissa – ja mietimme, että 10 kerrasta huolimatta tämä oli vasta toinen kerta, että asuimme Tallinnassa hotelleissa – pari kertaa olemme kyllä olleet yötä, mutta silloin veneessä.

  3. Mielenkiintoinen kohde tuo KGB:n museo, itse kävin pari vuotta sitten. Oli kyllä hintansa arvoinen, muistaakseni S-kortilla sai alennusta. Ihmetytti tuo henkilökunnan suuri määrä, mutta koko kansahan piti työllistää.
    Ensimmäisen kerran kävin Tallinnassa sen itsenäistyttyä 1990. Matka oli Me Naisten järjestämä Naisten juoksu ja siihen kuului myös sight-seeing kaupungilla. Muistan elävästi valtaisat kivenlohkareet jotka suojasivat kaupunkia mahdollisilta panssareilta. Nykyisin on taas sama systeemi terroristien varalle. Leningradissa ja Moskovassa tuli vierailtua jo 70-luvulla venäjänopiskelijana.

  4. Kiitos Terhi!
    Pitkä historia naapurimaista Sinullakin jo. Kivoja tarinoita oppaalla oli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.