Kauai Waimea Canyon

Kauain upeimmat luontokohteet

Pride of America viipyi Kauailla kaksi päivää, joten ehdimme tutustumaan myös saaren länsiosiin, erityisesti Waimea Canyonin alueeseen.
Kauai – The Director’s Cut -jutussa mainitsinkin jo, että vaikkakin Kauain saari on jokseenkin pyöreä, niin sitä ei voi yhdellä autolla retkellä kiertää, sillä Na Palin rannikolla ei ole teitä. Mutta uusi päivä ja uusi retki ja uusi suunta, eli Nawiliwilin satamasta länteen.

Hanapepe

Ensimmäinen pysähdyksemme oli pienessä Hanapepen kaupungissa.
Uneliaan kaupungin ehkä jo tyhjentyneiden rakennusten seinillä oli täälläkin maalauksia muutamista elokuvista kuten Lilo & Stitch -elokuvista ja yllätyksekseni myös Okalinnut -sarjasta, jonka olin mieltänyt australialaiseksi.
Okalinnut, The Thorn Birds, oli yksi suosikkisarjojani silloin runsas 30 vuotta sitten, kun kullakin viikolla tarjolla olevia televisio-ohjelmia oli ehkä sadasosa siitä, mitä nykyisin on. Kirja ja sarja DVD:lläkin taitaa edelleen olla kirjahyllyissämme.

Kauai Hanapepe Kauai Hanapepe

Nykyisin Hanapepe on unelias pieni kaupunki, sillä sen loiston ajat ovat takana päin: aikoinaan täällä oli Kauain pääsatama, mutta nyttemmin laivat menevät Lihuen lähelle Nawiliwiliin sataman jäätyä liian pieneksi.

Kauai Hanapepe

Kauailla vuonna 1779 tapetun (ja ehkä syödyn) James Cookin patsas Hanapepessä oli sikäli meille erityisen mielenkiintoinen, sillä olimmehan jossain määrin seuranneet hänen jalanjälkiään tällä reissulla jo Anchoragesta alkaen.
James Cookin väitetään olleen ensimmäinen valkoinen Havaijilla, mutta toisaalta, jos havaijilaiset jo silloin osasivat olla erityisen kiinnostuneita metallisista työkaluista, oliko joku tutustuttanut heidät niihin jo ennen James Cookia?

Kauai Waimea Canyon

Mutta bussiretkellä tarvitaan taukopaikkoja ja iso turistimyymälä Hanapepessä tarjoaa halukkaille shoppailua, juotavaa ja syötävää – ja vessat.

Kauai Hanapepe

Waimea Canyon

Waimea Canyonista sanotaan, että se on kuin Grand Canyon, mutta pienempi ja kauniimpi. Kieltämättä, on siinä jotain samaa. Kauailla sataa paljon, joten monet Waimean kanjonin rinteistä ovat vihreitä ja vehreitä. Mutta ehkä tuo kanjonin ”mainoslause”, joka palauttaa mieleen muistot Grand Canyonilta kuitenkin vähän latistaa tunnelmaa,ei tämä nyt ihan niin wau-juttu ole kuin Grand Canyon. Tai ehkä olisi, jos ei olisi Grand Canyonkin aika tuoreessa muistissa.

Kauai Waimea CanyonKauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon

Hiukan pitkä matka rannikolta Waimea Canyonille sujui mukavasti koko matkamme parhaan oppaan, Samin kyydissä. Sam oli laulumiehiä ja lauloi ja soitteli meille pariinkin otteeseen ukulelensa säestämänä. Ja kun välillä piti ajaa, niin lisää The Lost Pelicans -yhtyeen musiikkia oli mukana matkassa myös tallenteina, eli ukulele soi mukavasti matkan ylös ja alas. Oheisella videolla Sam laulaa tuon ”When you’re in Hawaii you should just hang loose”, jonka sanat sopivat hyvin viimeisen Havaijin päivämme tunnelmiin 🙂

Asiaakin toki riitti, muun muassa tarinaa tässä vaiheessa hyvin horisontissa näkyvästä Niihaun saaresta, joka on edelleen yksityisomistuksessa, ja jonne pääsevät vaan saarelaiset, eivät turistit, ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kaiai Niihau
Ni’ihaun yksityinen saari

Kauai Coffee

Paluumatkalla Waimea Canyonilta poikkeasimme lyhyesti myös kahviplantaasilla. Kauilla tuotetaan paljon kahvia ja vaikka Big Islandilla Konakin profiloi itseään kahvintuottajaksi, niin ehkä Kauailla kahvi on kuitenkin isompi juttu. Kahvista tai sen paremmuudesta saarella tai toisella en teen juojana osaa sanoa, mutta bussiretkeläisille löytyi täältäkin shoppailua, juotavaa ja syötävää. Ja myös ilmainen wifi 🙂

Kauai Coffee Kauai Coffee Kauai Coffee Kauai Coffee

Spouting Horn

Hawaii Volcanoes Parkissa kävelimme laavatunnelin läpi. Kauailla Spouting Hornkin on laavatunneli, mutta sen läpi ei kukaan kävele, sillä se on yhteydessä mereen ja säännöllisin väliajoin meri syöksyy tunnelista korkeuksiin. Jos tätä ilmiötä olisi kuvannut ennen digikuva-aikaa, olisi pitänyt olla todella tarkkana, ettei turhan monta kuvaa olisi tullut otettua vähän liian aikaisin tai vähän liian myöhään.

Kauai Spounting HornKauai Spounting Horn

Tree Tunnel ja kanat (ja mangustit)

Paluumatkalla ajoimme myös korkeiden, tien ylle kaartuvien eukalyptyspuiden muodostamaa vihreää tunnelia, joka oli päässyt useimpiin saaren t-paitoihin. Kuten kanatkin.  Kauailla on nimittäin kanoja kaikkialla. Kuulemma myrskyn tai kahden jäljiltä kotieläiminä pidettyjä kanoja on päässyt niin paljon vapaaksi, että ne vaan ovat levinneet saarella kaikkialle ja luonnollisten vihollisten puutteessa ne voivat hyvin ja lisääntyvät.

Kauai Tree Tunnel Road Kauai Tree Tunnel Road Kauai Tree Tunnel Road

Havaiji tuntuu olleen monella saralla hiukan koekenttää erilaisille luontoon liittyville kokeille. Useimmat tapaamamme oppaat muistivat kertoa vähintään rotista ja mangusteista. Mangusteja ajateltiin ratkaisuksi rottaongelmaan, mutta sen jälkeen kun mangustit oli jo tuotu saarelle ja toisellekin (ei kuitenkaan Kauaille) joku huomasi, että mangustit ovat hereillä ja saalistavat päivisin, kun taas rotat liikkuvat öisin, joten mangusti- ja rottapopulaatiot alkoivatkin elää saarilla mukavasti rinnakkain, eli yhden tuholaispopulaation sijaan nyt olikin kaksi tuholaispopulaatiota! Saarille on myös tuotu puita, jotka menestyivät liiankin hyvin, mutta joita ei voida hyödyntää, sillä me kasvavat liian nopeasti ja jäävät turhan hauraiksi ja heinää, josta piti tulla karjan rehua, mutta joka levisi kaikkialle, eikä karjakaan koskenut siihen, paitsi tilanteessa, jossa mitään muuta syötävää ei ollut.

Na Palin rannikko

Kauailta Pride of America lähti jo alkuiltapäivästä, sillä vuorossa oli vielä Kauain hienoin nähtävyys eli Na Palin rannikko. Kuten Alaskan risteilyllä muutamana iltapäivänä pääsimme ihailemaan jäätiköitä mukavasti risteilylaivan kannelta ja Havaijilla Big Islandia kiertäessämme laavaa syöksyvää Kilauean tulivuorta yön pimeydessä, niin täällä Pride of America tarjosi meille aitiopaikat Na Palin rannikolle, jonne muuten pääsisi vaan veneellä tai helikopterilla – tai osia siitä näkemään vaeltamalla. Laiva tarjosi kuitenkin upeat näköalat koko rannikon mitalta, ja mukavasti, vaikka kannella drinkki kädessä.

NCL Cruise Line, Pride of America, Na Pali Coast, Kauai, Hawaii
Pride of America, Na Pali Coast, Kauai, Hawaii – NCL:ltä käyttöömme saatu kuva

kauai Na Palin rannikkoKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast Hawaii

Kauai Best 2017Kauai ja erityisesti Na Palin rannikko on muuten päätynyt (kuten 100-vuotias Suomikin!) National Geographichin listalle parhaista luontomatkakohteista vuonna 2017, mutta eiköhän sinne vielä tulevanakin vuonna voi lähteä!

Na Palin rannikko ja Kauai muissa matkablogeissa

Honuanui-blogia kirjoittava Minna on tutustunut tähän yhteen maailman kauneimmista paikoista (National Geographicin mukaan) niin vaeltaen kuin veneretkellä.
Muutkin Kauailla enemmänkin aikaa viettäneen Minnan jutut saarelta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia Kauaille matkaa suunnitteleville.

 

Honuanui Kauai
Minna ja Antti Honuanui-blogista Na Palin rannikolla vaeltamassa

Na Palin rannikkoa helikopteriperspektiivistä puolestaan on käynyt katsomassa Muuttolintu-blogia kirjoittava Anna. Anna olikin puolisonsa kanssa valinnut Kauain ensimmäisen Havaijin-matkansa ainoaksi saareksi ”pakollisen” Honolulun lisäksi, joten Annankin blogista kannattaa lukea muutkin Kauai-jutut, jos Havaiji ja Kauai kiinnostaa.

Kauai Na Pali Coast helikopteri
Na Palin rannikkoa Jurassic Park -elokuvan näkökulmasta Muuttolinnun mukana

20 kommenttia artikkeliin ”Kauain upeimmat luontokohteet

  1. Kiinnostava postaus. Mun kuopus haluaisi Havaijille, eikä se nyt minullekaan vastenmielistä olisi. Hieman mietityttää pitkät lennot täältä pohjolasta ja tietysti kyse on rahasta.
    Pitänee lueskella lisää sun risteilypostauksia. Kiitos!

  2. Kiitos Tanja! Kaukanahan tuo on, ja pitkälti siksi on meilläkin jäänyt aika myöhäiseen ”matkailu-urallamme”. Tietysti jos matka suuntautuu jo jostain syystä esimerkiksi Kaliforniaan, niin siihen voisi hyvin lisätä sitten viikon (tai pari) Havaijillakin.

  3. Kauai on kyllä nähtävä vielä ja muitakin saaria. Ihanan näköistä siellä kyllä on vaikkei ihan Grand Canyon olekaan tuo niiden kanjoni.
    Itse asiassa Niihaulle pääsee nykyään mutta hyvin rajoitetusti. Saaren voi nähdä ilmasta helikopteri kierroksella, ja sen jälkeen se laskeutuu yhdelle rannoista vähäksi aikaa, jossa pääsee snorklaamaan. Eli sen enempää ei siellä pääse kiertelemään.

    1. Kiitos Paula! Luinkin tuosta Niihausta tätä juttua kootessani, mutta paikallisoppaamme ei tuolta osin vielä ollut ihan ajan tasalla – ja ilmeisesti tosiaan mahdollisuus on melko rajattu, joten ihan ensimmäiseksi Havaijilla ei ehkä kannata Niihaulle haikailla.

  4. Tuo kanjoni suomennettun voisi olla vaimea….HIH.
    Kyllä on vaikuttavat luontokohteet. Te siis risteilitte tuolla Hawaijilla? Nyt kuten edellinenkin kirjoitti, pitääkin katsoa paljonko maksaa risteily noilla nurkilla. Sitä kun haaveillaan Karibian risteilystä mutta tämä olisi kyllä jotain.

    1. Kiitos Sari! Risteilimme juu, sillä halusimme nähdä, edes hiukan, kaikkia Havaijin pääsaaria, ja lentäen kierroksen tekemiseen olisi kulunut aika monta lentoa ja hotellia ja aikaa matkalla kentälle, koneessa ja matkalla hotelliin.
      Havaijin risteily on kalliimpi kuin useimmat Karibian risteilyt, mm. siksi, että Karibia on hyvin kilpailtua aluetta risteilyjen osalta siinä missä Havaijin saaria kiertää vaan tämä Pride of America -alus, mutta hinnastaan huolimatta tämä oli mielestämme hyvä kokemus ja hyvä tapa tutustua Havaijiin laajalti!

  5. Upean näköinen tuo Na Palin rannikko! Ja helikopterikyyti kyllä varmasti kruunaisi kokemuksen, tosin laivankin kyydistä maisemat ovat näyttäviä 🙂

    1. Kiitos Sofia! Meillä Havaijilla budjetin venyminen loppui juuri hiukan ennen helikopterilentoja, mutta tuon rannikon osalta tosiaan laiva tarjosi hyvän ”ilmaisen” vaihtoehdon.

  6. Haluan Havaijille niin kovasti takaisin, että oikein kirpaisee lukea näitä juttuja 🙂 Napalin rannikon haluaisin nähdä vielä myös mereltä. Me oltiin Kauailla joulukuussa, jolloin merenkäynti oli sellaista, ettei veneretkiä järjestetty ollenkaan. Helikopterilento oli ainoa vaihtoehto, jos halusi nähdä koko rannikon eikä vain pätkää vaelluksella. Haluaisin kyllä patikoimaankin vielä Kauaille! Kiitos linkistä! 🙂

    1. Kiitos Anna! Nuorena ihmisenä varmaan palaatkin vielä ennemmin tai myöhemmin Havaijille, siinä missä me, maita bongaavina senioreina, emme enää taida uudelleen noihin maisemiin päätyä. Mutta hienoa oli ne nähdä, edes kerran elämässä.

    1. Kiitos Sandra! Suomalaiselle havaijilaiset nimet olivat kuitenkin helppoja, sillä niissä on paljon vokaaleja ja ne äännetään kuten kirjoitetaan.
      Jollain retkellä opas yritti amerikkalaisille opettas hiukan havaijilaisten nimien ääntämistä ja suomalaisina meitä nauratti, että miten vaikeaa niin helppo asia voi olla!

  7. Havaiji on ollut oma haavekohde pienestä pitäen, mutta pitkä lentomatka yhdistettynä huonoon selkään on toistaiseksi toiminut jarruna tämän haaveen toteutukselle. Pitänee pilkkoa matkan teko pienempiin osiin ja sitä kautta lähteä toteuttamaan pitkäaikaista haavetta. Yhtenä vahvana vaihtoehtona olen pyöritellyt juuri tällaista Havaijin-risteilyä, jolla pääsisi näkemään monta saarta samalla reissulla ja olen matkakuumeisena seurannut matkanne tekoa näissä upeissa maisemissa!

    En muuten tiennytkään, että Okalintuja on kuvattu Havaijilla Australian sijaan/lisäksi. Sarjaa tuli silloin aikanaan katsottua sydän sykkyrällä ja kirjakin on luettu muutamaan otteeseen.

    1. Kiitos Mia! Me pilkoimme tuota lentoa Havaijille jossain määrin pysähtymällä välillä Alaskaan viikoksi ja hetkeksi Vancouveriin, mutta ehkä olisi paluumatkaakin pitänyt sittenkin vielä pilkkoa useampaan osaan, nythän tulimme melko suoraan Honolulusta Seattlen ja Lontoon kautta Suomeen (yövyimme kyllä Seattlessa välillä) ja ehkä se osaltaan vaikutti siihen, että jouduin sitten palattuani hetkeksi sairaalaan keuhkoveritulpan takia. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikös niin!
      Itsekään en tiennyt sitä, että se Okalintujen päähenkilöiden yhteinen loma oli kuvattu Kauailla – aina sitä oppiin uutta.

  8. Havaiji on minulle ihan tuntematon paikka, mutta näin luontokohteita rakastavana täytyy sanoa että tämä postaus herätti kiinnostuksen todella. Tuo Waimea Canyon ja Na Palin rannikko näyttävät kuvien perusteella aivan upeilta!

    1. Kiitos Tiina! Luontoa Havaijilla riittää, niin maan päällä kuin veden pinnan allakin. Jos suunnitelmissasi pääset eteenpäin, niin erityisesti luontoretkien osalta kannattaa kyllä lukea myös tuon Honuanui-blogin juttuja.

  9. Havaijin luonto vaikuttaa tosi kivalta kyllä! Ja varmaan ihanaa päästä katselemaan maisemia suoraan laivan kannelta rennosti. Ei oo mennyt ihan putkeen tuo eläin- ja kasvilajien tuominen saarille kyllä 😀

  10. Nuo Havaijin luontomaisemat ovat kyllä upeita! Pitkään olen haaveillut sinne matkustamisesta, jo ihan surffielämän perässä, mutta jonkinlaiselle luontovaelluksellekin olisi päästävä! Mutta harmillista jos tosiaan Stairway to Heaven ei ole enää käytössä…

    1. Kiitos Anna-Katri! Surffielämää näimme parhaiten (sitä harrastamattomina) ihan Waikiki Beachillä – välillä tuntui, että kävivätkö ihmiset nukkumassa lainkaan, sillä ranta täyttyi surffareista jo melkein ennen auringonnousua ja ihmisiä oli laineilla vielä auringonlaskunkin aikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.