Tankarin majakka 2017 ja 1982

Tankar Kokkola

M/S Jenny lähtee kesällä 4-5 päivänä viikossa Tankariin Meripuiston satamasta klo 12.  Satama on Kokkolan vuoden 2011 asuntomessualueen vieressä ja siellä on kivasti parkkipaikkoja – ja ainakin jäätelökioski, jolla voi kauniina kesäpäivänä hetken jonottaa, jos on ajoissa paikalla.

Neljän majakan kierroksemme alukset suurenivat majakka majakalta: Sälgrundiin menimme veneellä, jonka kyytiin olisi mahtunut ehkä korkeintaan 6 henkeä.
Valassaarille meneviin veneisiin mahtui ihmisiä tusinan verran per vene, mutta M/S Jenny on laiva, jonne mahtuu 170 henkeä.
Menopaluuliput maksavat 20 euroa nuppi ja ne voi ostaa etukäteen netistä, mikä onkin hyvä idea ainakin jos haluat majakalle sunnuntaina ja kohdalle sattuu kaunis ilma.
Myrskyllä ei kuitenkaan tälläkään laivalla ole merelle asiaa: onneksi emme olleet liikkeellä alkuviikosta, sillä saarella kuulimme, että tiistain ja keskiviikon vuorot oli sään takia peruttu.

Tankar Kokkola

Tankarilla kiiruhdimme suorinta tietä majakalle: sen takiahan olimme tänne tulleet. Skippasimme tarjotun mahdollisuuden opastettuun retkeen, sillä saaren luontopolut (Kalastajan luontopolku, 1,5km, ja Majakanvartijan reitti, 1,8 km)  näyttivät olevan hyvin merkittyjä ja niistä oli Tankar-oppaassa karttakin, joten mitä me oppaalla :-)

Tankarin majakka

Rautainen majakkatorni tilattiin helsinkiläiseltä Osbergin konepajalta syksyllä 1888 ja sen valo sytytettiin ensimmäisen kerran 15.10.1889. Lyhdyn valokorkeus maasta on 27,5 metriä. Keväällä 1902 Tankariin hankittiin koneellinen sumumerkinantolaitos. Sakealla säällä annettiin äänimerkkejä myös pienillä dynamiittipanoksilla.
Majakka sähköistettiin vuonna 1961 ja se on yksi suomen valovoimaisimmista majakoista valokiilan kantomatkan ollessa 27,5 metriä.

Lähestyimme majakkaa vanhan kummelin suunnasta, vaikka polku kulkikin talojen pihojen poikki – asukkaat eivät tuntuneet tätä panevan pahakseen ja neuvoivat jopa mitä kautta kannattaa kulkea. Kivikummeli on ollut olemassa vuodesta 1750 asti ja 1800-luvulla sen viereen rakennettiin puinen tunnusmajakka. Majakkaa rakennettaessa (1889) iso osa kummelin kivistä käytettiin majakan perustuksiin, ja tämän hetkisen kivikummelin ovat kasanneet Tankarissa käyneet vierailijat. Tapana oli, että jokaisen saarella ensimmäistä kertaa vierailevan on kannettava kasaan mahdollisimman suuri rantakivi, mutta nyttemmin tästä tavasta on luovuttu.

Tankar KokkolaTankar KokkolaTankar Kokkola

Tankarissakaan emme halunneet nousta majakkaan, sillä vaikka sinne pienestä maksusta olisikin päässyt sisään, niin ei kuitenkaan linssistöön asti. Valitsemallamme taktiikalla: ensin majakalle, jono majakkaan ei kuitenkaan olisi ollut pitkä.

Majakanvartijan reitillä

Majakalta jatkoimme Majakanvartijan reittiä pitkin ohi Meripelastajien rakennuksen ja Lintuaseman ja edelleen pienelle kirkolle.

Siinä vaiheessa olikin mielestämme jo lounasaika ja poikkesimme läheiseen Café Tankariin lohikeitolle. Kahvila oli, ollakseen pienen saaren ainoa vaihtoehto, yllättävän hyvä. Jono oli tässä vaiheessa hyvin kohtuullinen, keitto hyvää ja saaristolaisleipä ihan tuoretta. Keittolounaaseen kuului vielä jälkiruuaksi kahvi tai tee ja omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta – ja kaikki tämä hintaan 15 euroa (per nuppi).

Tankar KokkolaTankar Kokkola Kirkko
Tankar KokkolaTankar reitit Kokkola

Majakanvartijan reitin jatkoksi olisimme voineet vielä kiertää Kalastajan luontopolun, mutta entisinä veneilijöinä lähdimme katselemaan menoa vierasvenesatamassa ja päädyimme sen myötä myös pieneen Hylkeenpyyntimuseoon ja juttelemaan museon omistajan kanssa. Yksi museon esineistä oli vanhojen kalamajojen edustalla ja hän haastoi meitä kysymällä mikä se on: saaristossa kesäni viettäneenä ja siellä paljon muutenkin liikkuneena tunnistin sen heti sumpuksi, mutta ilmeisesti kaikille saarella vieraileville esine ei ole ihan tuttu.

Kyseinen sumppu on myös osa suomalaista elokuvahistoriaa: se oli lainassa Myrskyluodon Maijan kuvauksissa aikoinaan. Me puolestamme kävimme muutamia vuosia sitten Väderskärillä, jossa televisiosarjan ulkokuvaukset tehtiin ja elokuun lopussa olemme menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin toteutusta Myrskyluodon Maijasta: tarina on jo vanha, mutta mielenkiintoisesti läsnä vuodesta toiseen.

Tankar Kokkola Tankar Kokkola

Juttelimme myös majoituksesta saarella – tarjolla olisi ilmeisesti ollut useampiakin vaihtoehtoja, joita emme sen tarkemmin olleet tutkineet, sillä halusimme jatkaa samana päivänä Ouluun. Tankarissa majoittuessa on myös hyvä muistaa, että myrskyn sattuessa kohdalle yhdeksi yöksi tarkoitettu majoitus voi venyä useammaksikin – tai varattu majoitus voi jäädä käyttämättä, jos saarelle ei pääse. Näin oli juuri tällä viikolla alkuviikosta käynyt.

Luotsiasema Tankar
Luotsiasema on yksi majoitusvaihtoehto Tankarilla. Myös tornihuoneessa voi majoittua, tosin lähes tuplahintaan muihin huoneisiin nähden.

Meille sattui kohdalle kuitenkin mitä hienoin kesäpäivä ja palasimme Kokkolaan viettyämme saarelle pari tuntia M/S Jennyllä klo 15:30 -17:00.

M/S Jenny Tankar Kokkola

Tankarissa 1982

Tankar 1982
Lintuasema ja majakka keväällä 1982

Isäni (kuvassa oikealla) vietti keväällä 1982 muutaman päivän saarella hyvän ystävänsä Veikko Salkion kanssa. Näin hän kirjoitti päiväkirjaan retkestään:

28.5.
Aamulla Veikon kanssa taksilla Ykspihlajaan, josta luotsien pikaveneellä, ”Pilotilla” Tankarin 23 hehtaarin saarelle. Majoituimme Lintuasemalle.

29.5.
Panimme ylös lintuverkot käyden sen jälkeen niitä kokemassa joka toinen tunti. Tavoitimme 9 vuotta sitten rengastetun haarapääskyn.

30.5.
Iltapäivällä kiersin saarta valokuvaamassa. Illalla käymässä luotsiasemalla, ylhäällä 29 metriä korkeassa majakassa ja vanhassa kirkossa. Iltateellä rva Säilän luona.

31.5.
Veikon kanssa paluumatka mantereelle ”Pilotilla”.

Lintuasema Tankarilla näytti olivan jokseenkin ennallaan vielä vuonna 2017, 35 vuotta tuon retken jälkeen. Rouva Säilän roolista saarella en tiedä mitään, mutta jätän lauseen tuohon, jos vaikka nimi jollekin lukijalle sanoisi jotain.

Tankar lintuasema ja majakka 2017
Lintuasema ja majakka kesällä 2017

Kieppi

Kokkolassa poikkesimme myös Kiepissä, Kokkolan luonnontieteellisessä museossa, katsomassa Veikko Salkion luontokokoelmaa, jonka ympärille kyseinen museo onkin syntynyt. Veikon kokoelmat olimme nähneet jo vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran, mutta nyt nykyisissä tiloissa ne olivat aikaisempaa paremmin nähtävissä. Veikkohan päätyi aikoinaan Rovaniemeltä Kokkolaan siksi, että Kokkola tarjosi tilan hänen kokoelmilleen.

Vaikkakin täytetyt linnut ja eläimet nykyisenä valokuvien ja luontoelokuvien aikana saattavat vaikuttaa hiukan vanhanaikaisilta, niin ainakin kokoelman laajuus tekee vaikutuksen: nämä kaikki ovat yhden ihmisen täyttämiä.

Kieppi Kokkola
Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo

Isäni ja Veikko Salkio ystävystyivät Petsamossa kesällä 1939 isäni päästyä sinne kesätöihin ja ystävyys säilyi isäni kuolemaan asti vuoteen 1997.
Vuonna 1978 he kävivät yhdessä Huippuvuorilla ja onpa muutama lintukuva tuolta kesältä 1939 Petsamostakin säilynyt.

Korjaus:
Tankarin majakan perustiedoissa 1800-luvun vuosiluvut olivat jutun ensimmäisessä julkaistussa versiossa lipsahtaneet 1900-luvulle. Korjattu 25.7.2017.

Tags from the story
, , , ,
Join the Conversation

10 Comments

  1. Ihana kotikaupunkini Kokkola! :) Tankarissa on tullut käytyä useampaan otteeseen mutta en minäkään koskaan yöpynyt siellä. Se voisi olla ihan kiva kokemus. Tosin, meillä on kesämökki siinä vastarannalla niin ei ole tullut mieleen lähteä Tankariin yökuntiin. Veikko Salkion muistan erittäin hyvin lapsuudesta. Kävimme hänen museossa usein koulun kanssa ja hän oli aina itse paikalla kertomassa meille eläimistä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Hassua miten taas kerran konkretisoituu tuo väittämä, että Suomi on pieni maa … minä muistan Veikon muutamalta kerralta kun hän kävi isäni luona ja hän on kyllä ollut osa ”perhettämme”, ainakin jos sitä isäni valokuva-albumeiden mukaan arvioi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Itseasiassa tekstissäni majakan perustiedot kohdassa oli virhe, on tämäkin 1800-luvulta. Korjasin nyt tekstin kommenttisi perusteella.
      Vähän olemme majakoita(kin) bongailleet, mutta nimenomaan majakoita, sillä bongauskelpoista listaa kaikista Suomen majakoista voi olla vaikea löytää ja monelle majakalle vielä vaikeampi päästä. Mutta toki näitä ihan helppojakin löytyy ainakin tusinan verran.

  2. Tällaista majakkabongaria kiinnostavat tietysti kaikki majakat. Useimpiin on vaikea päästä ja se lienee osa niiden lumoa. Majakat voisi vaikka pisteyttää niiden vaikeusasteen mukaan.

  3. says: Pirkko

    Kiitos Terhi! Tuolla logiikalla Tankarista ei paljon pisteitä heruisi :-) – M/S Jennyllä on tosi helppo ja mukava tuolla käydä.

  4. says: Minna M.

    Rouva Sointu Säilä asui majakan eteläpuolella olevassa punaisessa mökissä kesät. Vuonna 1982 aviomies Aatos Säilä oli tuossa vaiheessa jo kuollut.

    80-luvun alussa vietimme kesiä Tankarissa Säilöjen viereisellä mökillä ja me lapset vierailimme usein Soinnun vieraina. Sointu oli myös mummuni hyvä ystävä – molemmat kun olivat luotsien vaimoja ja elivät koko kesän saaren pienessä yhteisössä.

  5. says: Pirkko

    Kiitos tarinastasi Minna! Vähän sillä mielellä tuonkin osan isäni päiväkirjoista juttuun kopion, että ajattelin, että tässä netin ihmeellisessä maailmassa joku saattaa tietää tuosta enemmän kuin minä – ja niin sitten kävikin!

  6. says: Pirkko

    Ote sähköpostissa Ismo S:ltä saamastani vielä toisestakin pienestä Sointu Säilään liittyvästä muistosta:

    Huomasin matkailublogissasi kertomuksen vierailusta Tankarissa. Siellä oli myös viittaus isäsi vierailuun 1982 ja iltateestä Soinnun luona. Voin täydentää tätä kohtaa.

    Sointu Säilä oli naimissa tänä vuonna 96,5 vuotiaana edesmenneen äitini serkun, Aatos Säilän kanssa. Aatos menehtyi pari vuotta eläkkeellä oltuaan 1975, mutta Sointu jatkoi saaressa käyntiään pitkälle 1990-luvulle saakka käyntijaksojen lyhentyessä vuosi vuodelta. Mutta Sointu oli tuolloin saaren kiintopiste. Henkilö jonka kaikki tunsivat, jonka luona monet illat istuttiin ja juteltiin. Sointu sydämellinen ja helposti lähestyttävä, melko puhelias, joka tunsi kaikki saaren tapahtumat. ei kuitenkaan mikään juoruakka, mutta tiesi vain kaiken, kun oli saaressa käytännössä keväästä syksyyn. Meidänkin perhe kolmessa polvessa – ensin äitini, sitten minä ja vielä 1980-luvulla syntyneet lapseni olimme säännöllisiä vieraita Soinnulla. Soinnun pihassa olen syönyt parhaan lounaan ikinä. Naapurin pyytämää tuoretta siikaa savustettuna, Lindestamin perunamaasta lainattuja perunoita, ruisleipää ja voita. Muuta ei tarvittu. Samalla Sointu opetti miten savustetaan ja sillä opilla olen pärjännyt lähemmäs 40 vuotta.

    Soinnun mökki oli siinä melko lähellä majakkaa. Aatoksen sodan jälkeen itse rakentama, niin kuin kaikki luotsien mökit saaressa. Itse rakennettuja. Arvaisin niin, että Sointu on kokkolalaisena tuntenut Veikko Salkion. Sointu ja Aatos muuttivat Kokkolaan, kun Aatoksesta 1950-luvun lopulla tuli luotsi Tankariin. Isän äidilläni oli siinä sormensa pelissä. Hän toimi tuolloin Oulun luotsipiirin päällikkönä. Siinä asemassa ollessaan hän myös osti mökin Tankarista.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *