Cinque Terre, Ligurian rannikolla sijaitse viiden kylän rypäs, on yksi niitä alueita maailmassa, jossa puhutaan jo turistien määrän rajoittamisesta. Tosin niitä ei vieläkään näiltä näkymin olla toteuttamassa, sillä toisaalta nämä kylät elävät turisteista.
Pohdin kyllä kylien suunnatonta suosiota: toisaalta ne kiinnostivat, toisaalta niiden mahdollinen ruuhkaisuus ei oikein innostanut ja hiukan pohdin myös sitä, että onko oikein, että me, matkailijat, muutamme täydellisesti jonkun kylän tai kaupungin elämän ihan toisenlaiseksi. Lopulta aikaiseen kevääseen sijoittuva matka tuntui sopivalta kompromissilta ja niin kiersimme Cinque Terren kaikki viisi kylää toukokuun alkupuolella.
Albatrosin matka, jolla olimme niin Liguriassa kuin Toscanassa, vei meidät paitsi Runoilijoiden lahdelle johdantona näihin viiteen kylään, myös kylistä kolmeen, eli Manarolaan, Monterossoon ja Vernazzaan. Omatoimisesti kävimme sitten vielä Riomaggioressa ja Cornigliassa, sillä olimmehan tulleet katsomaan viittä kylää, ei kolmea!
Retket Cinque Terren kyliin alkavat useimmiten La Speziasta, joko veneellä tai junalla. Ensimmäisellä retkellä tarkoituksemme oli liikkua veneellä, mutta rannikolla tuuli liikaa, joten vene vaihtui junaan. Onneksi pääsimme edes Runoilijoiden lahdella liikkumaan kylästä toiseen myös veneillä, sillä tämän rannikon kylät ovat veneillä niihin saavuttaessa ehdottomasti kauneimmillaan. Mutta toisaalta juna on kulkuneuvona veneitä nopeampi, joten molemmassa on puolensa.
Kylien välit voi myös kävellä, joko lähempänä rantaa tai ylempänä vuorilla olevia reittejä pitkin, mutta lievästä kiinnostuksesta huolimatta, emme onnistuneet toteuttamaan yhtään patikkamatkaa: pitkiin ei olisi ollut aikaa ja rannan lyhyemmistä useimmat olivat vielä talven jäljiltä (tai muuten kunnostustöitä odottaessaan) kiinni.
Patikointivinkkejä ja -kokemuksia löydät halutessasi Kohteena maailma -blogin Cinque Terre -jutusta.
Tosin innokkaalta patikoijalta saattaa jäädä osa itse kylien charmista kokematta. Aikoinaan kulkiessamme Santiago Compostelan pyhiinvaellusreittiä pätkittäin pääosin bussilla kaupunkien välit matkaten, mutta kävelyosuuksilla useampikin tapaamamme ihminen vähän harmitteli sitä, ettei patikoinnin ohella ehdikään sitten katsomaan itse kaupunkeja.
Mutta, tulit sitten kyliin veneellä, junalla tai jalkapatikassa, niin tällaiset näkymät odottavat Sinua:
Manarola
Meidän Cinque Terremme alkoi Manarolasta. Pohdin hetken, että pitäisikö minun kertoa kokemuksemme kylistä aakkosjärjestyksessä tai maantieteellisessä järjestyksessä vai kronologisessa järjestyksessä, ja kun kyseessä on kuitenkin matkablogi, eikä matkakirja, niin totesin, että luontevinta on kertoa niistä siinä järjestyksessä, kun niissä kävimme.
Manarolan juna-asemalla saimme esimakuja ihmisten määrästä näissä kylissä. Nousimme portaat pienelle tasanteelle aseman ja rannan välillä ja niin portaat kuin tasanne ruuhkaantuivat jokaisen junan saapuessa kylään. Mutta kyllä se ruuhka sitten purkaantuikin aika pian ihmisten hajaantuessa satamaan ja edelleen sieltä korkeuksiin nouseville reiteille. Tai kylään, aseman toisella puolella.
Manarola on Cinque Terren kylistä toiseksi pienin ja sen ranta on kivikkoinen.
Manarolasta voi, ehkä taas vuonna 2021, kävellä yhden rannan suosituimmista patikointireiteistä, Rakkauden polun, Riomaggioreen, mutta toistaiseksi tuo alle kilometrin mittainen polku on suljettu maanvyörymien takia.
Kylän muina nähtävyyksinä mainitaan kirkko ja linnoituksen rauniot, mutta kuten useimmissa näistä kylistä, ei sillä kirkollakaan niin väliä ole, tärkeintä ovat värikkäät ylös kallioseinämiä kiipeävät värikkäät talot ja kapeat kujat niiden välillä. Ja ravintolat ja kahvilat herkkuineen.
Hyvällä säällä, jos nouset satamasta pohjoiseen lähtevälle näköalapolulle ja kierrät pienen niemen toiselle puolelle, voit nähdä Corniglian kylänkin. Ja samoin tietysti toisin päin, Cornigliasta voit nähdä Manarolan kylän!
Monterosso
Jos Manarolassa ei ollut kuin kallioinen satama, niin Monterosso saattaa yllättää asiaan etukäteen kovin tarkasti perehtymättömän matkailijan hiekkarannallaan. Täällä voisi siis halutessaan viettää rantalomaa Unescon maailmanperintökohteessa.
Junalla Monterossoon saavuttaessa on kuitenkin ensin käveltävä pienen, vaikkakin näistä viidestä kaupungista suurimman, kaupungin uudella puolella sijaitsevalta asemalta vanhalle puolelle. Menomatka kannattaa kävellä rantatietä pitkin, mutta palatessa voi jo hyödyntää Cappuccini-kallion läpi puhkaistua tunnelia, joka lyhentää matkaa reippaasti.
Rantatietä kävellessään voi katsastaa matkan varrelle jäävän linnoituksen ja yhden vanhan bunkkerinkin. Pohjois-Italiassahan kulki toisen maailmansodan aikaan useita puolustuslinjoja, joista ns. goottilinja sivusi myös Cinque Terren kyliä.
Mutta pian niemen takaa aukeaakin jo näkymä Monterosson kylään ja bunkkeri lakkaa olemasta kiinnostava!
Giovanni Battistan kirkko on mustavalkoraidallinen, kuten St. Peterin kirkko Portoveneressä, mutta emme silti jaksaneet innostua kirkosta, vaan sukelsimme kylän kujille ja lounaalle. Monterossossa ”kuuluu” syödä simpukoita tai anjoviksia, joista valitsimme anjovispastan. Suolaisen pääruuan neutralointiin tarvittiinkin sitten tietysti makea crema catalana.
Lounaalle kannattaa muuten yrittää asettua ennen kello yhtä iltapäivällä, sillä italialaiset tapaavat alkaa hakeutumaan ravintoloihin niihin aikoihin.
Vernazza
Vernazzassa otimme, mekin, hiukan tuntumaa päiväpatikointiin, sillä ryhmämme mukana ollut paikallisopas tarjoutui opastamaan halukkaat pienelle retkelle asemalta ylös kylän reunalle ja sieltä ”takakautta” alas satamaan.
Vernazzan kylä koki syksyllä 2011 pahan mutavyöryn kaatosateiden jäljiltä.
Cinque Terren kylissä on vuosisatojen ajan pengerretty vuorten rinteitä terassiviljelmille ja väittävätkin, että rinteiden kivimuurien yhteenlaskettu pituus ylittäisi Kiinan muurin pituuden.
Perinteisesti kivimuurit on täällä rakennettu käyttäen vain kiviä, asettaen ne siten, että ne lukkiutuvat toisiinsa muodostaen kestävän muurin. Näin rakennetuista muureista vesi pääsee valumaan läpi ilman, että se mennessään rikkoo terassirakennetta. Nyttemmin näiden perinteisten muurien rakentamiseen ei oikein enää riitä tekijöitä, eikä kohta ehkä osaamistakaan ja sementin käyttäminen muureissa tekee niistä alttiina maanvyöryille.
Vernazzassa maa-aines vyöryi vuorten rinteiltä satamaan 4 metrin korkuisena liejuna, jonka jäljet ovat vieläkin nähtävissä talojen seinissä. Vauriot on kuitenkin saatu hyvin korjattua Vernazzassa, mutta oppaamme muistuttaa, että monessa paikoin työ on vielä kesken. Unescon maailmanperintökohdealueeseen löytyy rahaa, mutta kauempana rannasta oleviin kyliin ei niinkään.
Ylhäällä, siellä missä oikea patikointipolku alkaa, pääsemme myös todistamaan alueelle tänä keväänä asetettua sandaalikieltoa. Rantasandaaleilla ei saa lähteä patikointipoluille sakon uhalla!
Kun käännymme takaisin kylään keltainen Pyhän Margaritan kirkko näyttäytyy erityisen edukseen.
Laskeudumme siis alas satamaan (vaikka meillä onkin kunnon jalkineet) – sillä rannan tyrskyt ja Sciacchetrà-viini odottavat meitä. Vernazzaa monet pitävät kylistä kauneimpana, ehkä juuri satama-altaansa takia. Ja jos Monterossossa piti syödä anjoviksia, niin Vernazzassa sopii vaikka maistaa alueen viiniä.
Riomaggiore
Vernazzassa jätimme hyvästit Albatrossin ryhmälle, sillä ilta oli vielä nuori, ja Riomaggiore oli vielä näkemättä. Niin oli Cornigliakin, mutta tässä vaiheessa emme vielä olleet varmoja tulevien päivien ohjelmastamme: lähtisimmekö vielä uudelleen Luccaan tai palaisimmeko Cinque Terreen, joten halusimme ainakin nähdä vielä yhden kylän.
Riomaggiore oli kotimatkallamme ja kylistä suurin, joten sinne!
Kaikki Riomaggioresta näkemämme kuvat olivat kylän satamasta, joten rautatieasemalta suuntasimme varsinaiseen kylään vievään tunneliin ja sieltä edelleen alas satamaan. Ja löytyihän sieltä, se juuri ”oikea” näkymä. Kiipesimme ensin sataman etelärannan rinteelle ja vähän myöhemmin vielä pohjoisrannalle, kohtaan, josta Rakkauden polku Manarolaan alkaa, mutta se, kuten jo Manarolan kohdalla totesin, oli suljettu.
Sataman etelärannalla meitä nuoremmat turistit olivat asettuneet illaksi rannan luodoille, mutta emme rohjenneet lähteä niille kiipeämään!
Rio Maggioren kohdalla suurin innostuksemme värikkäisiint taloihin, pieniin kahviloihin, ravintoloihin ja matkamuistokauppoihin alkoi jo tältä päivältä hiipua ja sataman ja Rakkauden polun alun tsekattuamme jatkoimme junamatkaa La Spezian kautta Viareggioon. Nyt olimme junien osalta omillamme ja opimme, että jos haluamme ostaa liput Viareggioon asti, niin on turvauduttava sinänsä ihan helppokäyttöisiin automaatteihin. Lippuluukulta, jolta asiaa ensin tiedustelimme, olisi myyty liput vain La Speziaan asti. Automaatista ostettu lippu pitää myös huomata erikseen leimata.
Corniglia
Päätös käydä kaikissa Cinque Terren kylissä syntyi sittenkin jo paluumatkalla Riomaggioresta. Bongarigeenit meissä vaativat viittä kylää, neljä olisi tuntunut siltä, että yksi jäi uupumaan … joten seuraavana aamuna palasimme junalla reittiä Viareggio – La Spezia aina Cornigliaan asti.
Olimme opiskelleet jo etukäteen, että Corniglia on sikäli erilainen kylistä, että sinne ei pääse veneellä, eikä sinne pääse junallakaan ihan perille: vaihtoehtoina on lyhyt bussimatka (1,50 euroa nuppi) ylös vuorelle tai 382 askelmaa. Päätimme säästää aamusta energiaa ja jonotimme pikkubussiin päästäksemme ylös – alas olikin sitten jo helppo kävellä portaitakin pitkin. Ruuhka-aikoina bussiin saattaa joutua odottamaan: me olimme liikkeellä maanantai-aamuna, toukokuun puolivälissä, ja pääsimme juuri ja juuri toiseen bussiin. Yksi ja sama bussi kulki ylös ja alas ja kukin kierros kesti ehkä 10-15 minuuttia.
Kylänä Corniglia oli erilainen kuin muut rannan kylät sikäli, että poislukien kylään johtava tie, kaikki keskusaukiolta lähtevät kujat ovat pieniä ja kiemurtelevia ja satunnainen turisti lähtiessään kulkemaan niistä yhtä tai toista päätyy kulma kulman takaa aina uuteen näköalaan. Ennemmin tai myöhemmin päädyt aukiolle, jossa on kirkko. Tai nouset sen taakse ihailemaan näköalaa merelle. Hiukan erilaisen näköalan merelle löydät toisen kujan päästä. Toiselta reunalta taas aukeaa upea näköala kylän taloihin.
Corniglia on kylistä pienin, vakituisia asukkaita on alle 200. Siellä on myös vähiten turisteja, sillä etenkin ryhmille, kuten vaikka Albatros-matkamme 32 hengen ryhmälle, matka ylös kylään pikkubussilla on vaikea toteuttaa ja jos ryhmässä on yhtään huonokuntoisempia ihmisiä, niin 382 askelmaa ylöspäin saattaa olla liikaa.
Mutta ehkä juuri siksi, Cornigliaa pidetään kylistä aidoimpana ja sellaisena se on ehdottomasti vierailun arvoinen. Siltä ainakin tuntui pienen pienessä kahvilassa, hiukan viileänä toukokuisena päivänä, nauttiessamme espressoa ja kaakaota, con panna, tietysti!
Lisää luettavaa?
Päädyin kirjoittamaan Cinque Terrestä vaan yhden jutun, sillä juttu per kylä tuntui liioittelulta ja kaikki muut vaihtoehdot aiheen jakamiseksi useammaksi jutuksi tuntuivat keinotekoisilta. Tämän myötä kuvia per kylä ei voinut, mielestäni, liittää tähän juttuun kovin montaa, mutta Facebookin puolella jaoin niitä tuoreeltaan per kylä, joten jos haluat vielä paneutua värikkäiden kylien tunnelmiin, niin katso lisää kuvia täältä:
Lisää asiaa per kylä, esimerkiksi kunkin kylän nähtävyyksistä, löytyi mielestäni tältä sivustolta.
Suomalaisista matkabloggaajista, jo mainitun Kohteena maailma -blogin jutun lisäksi, haluat ehkä lukea Fammo matkalla -blogin jutun Cinque Terren värikkäät kylät, joka sekin on kirjoitettu tänä keväänä tehdyltä matkalta.
Nuo kylät ovat niin upean näköisiä, että kyllä ne edelleen omalla listalla pysyvät. Monen kohteen kanssa on juuri se ristiriita, että turisteja on niissä jo muutenkin liikaa, mutta silti haluaisi itse niissä käydä. Jos menee pahimpien sesonkiaikojen ulkopuolella, niin säät ei toki ole yhtä hehkeät ja palvelut saattavat olla suppeampia, mutta kokemus varmaan muuten parempi.
Kiitos Christa! Toukokuiset säät olivat periaatteessa ok – puolipilvinen sää on ihan hyvä kiertelyyn, eikä sadetta sentään sattunut kohdalle kuin kerran, mutta tuo, että monet polut olivat kiinni vielä talven jäljiltä, oli hienoinen pettymys.
Huh, onpas laaja aihe ja alue saatu yhdeksi tosi toimivaksi blogipostaukseksi! :) Jossain kohtaa aion lähteä kiertelemään Italiaa, Cinque Terre on silloin ehdottomasti omalla listallani.
”Pohdin hetken, että pitäisikö minun kertoa kokemuksemme kylistä aakkosjärjestyksessä tai maantieteellisessä järjestyksessä vai kronologisessa järjestyksessä, ja kun kyseessä on kuitenkin matkablogi, eikä matkakirja, niin totesin, että luontevinta on kertoa niistä siinä järjestyksessä, kun niissä kävimme.”
Mä olen miettinyt paljon tätä samaa! Mutta blogia lukiessa kuitenkin sitä toivoisi matkan tuntua, eikä niinkään opaskirjamaisuutta, vaikka itse kirjoittaessaan siihen meinaa helposti syyllistyä kun vaan tykittää juuri opittuja faktoja.
Kiitos Iida! Itse yritän sisällyttää juttuun hiukan historiaa tai muita faktoja, mutten ala kirjoittamaan Wikipedia-tasoista tekstiä, sillä asiasta syvällisemmin kiinnostuneet löytänevät faktat muutenkin halutessaan.
Onpas hienon näköistä. Mutta turistien ruuhka hirvittää. Ehkäpä tuolla voisi tosiaan käydä joskus hiljaisena aikana. Tuo että veneellä pääsee kylästä toiseen olisi upea tapa matkustaa tuolla ja viettää vaikkapa yhden yön aina välissä jossain. Amalfin rannikolla teimme Positanosta venematkan Amalfiin, koska se oli oikeastaan helpompi kun auto oli saatu jo hotellin parkkiluolaan eikä Amalfissa ollut (menomatkalla) yhtään vapaata paikkaa. Cinque Terressa auton voinee unohtaa tosiaan täysin..
Kiitos Jani! Jo toukokuussa oli ruuhkaista, joten voin vaan kuvitella millaista on elokuussa. Autolomailuun tämä seutu ei sovellu – tai sitten tosiaan auto pitää jättää Levantoon tai La Speziaan ja jatkaa sitten veneellä tai junalla.
Moikka!
Olipas kiva postaus!
Olen itsekin käynyt kerran Cinque Terressä ja toisenkin kerran on päästävä. Sinulla on tosi hienoja kuvia ja kattavasti kerrottu kylistä! Itse olin niiin poikki vaellettuani kylästä toiseen, ettei keskittymiskyky meinannut riittää paikasta nauttimeen ollenkaan. Ensi kerralla liikun siis vain junalla kylien välillä. :)
Kiitos Laura – etenkin kehuista! Meillä taas tuo patikointi jäi kokematta, joten jos toisen kerran tuolle seudulle päädymme, niin sitten priorisoisimme varmaan sitä puolta.
No olipa hyvä esittely kaikista kylistä. Monesti myös miettinyt tuota vierailua, mutta se turistien määrä kauhistuttaa. Toki kai sinne vielä yksi tai kaksi sitten joukkoon menisi. Tämä kirjoitus pitää kyllä muistaa, kun seuraavaksi tuonne päin Italiaa matkustaa.
Kiitos Mari! Kannattaa valita arkipäivä ja juuri ehkä toukokuu tai syyskuu, niin saattaa päästä vähän vähemmillä ruuhkilla.
Mielenkiintoisesti oli toteutettu tuo Albatrossin reissu, kun ei ollut kuin 3/5 kylistä ohjelmassa – hyvä, kun kävitte itse lopuissa kahdessa. Nyt on patikoijille hieman huono tilanne, kun on osa rantareiteistä kiinni. Toisaalta sitten paremman kuvan saa kylistä niillä alkuperäisillä rinnereiteillä, joilta saa kylistä ja merinäkymistä nauttia uudesta kulmasta. Tuo sandaalikielto on hyvä, koska porukka ei tajua kuinka rankkoja rinnereitit ovat.
Se on muuten totta, että patikoijat eivät ehdi nauttia kunnolla kylistä, jos päivässä aikoo ne kaikki patikoida. Eli kannattaa kyllä yöpyä matkalla tai patikoida välejä eri päivinä.
P. S. Kiitos luonnollisesti linkityksistä!
Kiitos Rami! Juu, vähän olimme sitä mieltä, että Albatrosin matkan otsikko Cinque Terre ja Toscana ei ihan natsannut matkan sisältöön, eli hiukan oli klikkiotsikko! No toki tarkempi matkaohjelmaan tutustuminen jo kertoi sen ja olihan tosiaan Cinque Terren alue saavutettavissa vapaapäivinäkin, mutta silti, klikkiotsikoista jää kyllä aina vähän huono mielikuva.
Myös minä olen pohtinut, kannattaako Cinque Terressä käydä, kun se on niin ruuhkautunut turisteista, että jo lähes kärsii määrästä. Ehkä tällainen sesongin ulkopuolinen vierailu voisi toimia minullekin. Tosin haluaisin kyllä ehdottomasti kävellä kylästä toiseen.
Kiitos Teija! Kun kylät toisaalta elävät turismista, niin kauden pidentäminen ja vierailijamäärien tasoittaminen lienee ihan hyvä teko.
Kiitos linkkaamisesta! Minäkin päädyin esittelemään kylät siinä järjestyksessä kuin niissä vierailin. Corniglia oli minunkin suosikkini, siellä unohtui, että eletään 2000-lukua. Olisi ollut sääli, että Corniglia olisi jäänyt teiltä väliin vain koska se ei ollut Albatrossin ohjelmassa.
Kiitos Terhi! Bongarigeeni tuottaa joskus/usein/aina kivoja tuloksia matkailussa :-)
Muistan kun pari vuotta sitten kommentoit omaan Cinque Terre postaukseeni juuri mietelmistäsi, että kehtaako sinne vielä nykyisillä turistimäärillä matkustaa. Kiva kun päätitte lähteä, ja toukokuu oli omasta mielestänikin hyvä valinta ajankohdaksi! Itsekin olin juuri toukokuun alussa ja silloin ei ollut noin paljon turisteja kuin tuossa sinun yhdessä kuvassa Manarolassa. Tosin taisin olla Cinque Terressa viikolla, en viikonloppuna, joka varmasti myös vaikutti turistimääriin.
Kiitos Sofia! Hyvinpä Sinä muistat blogiisi tulleita kommentteja :-) – mutta totta, paikan ruuhkaisuus saa nykyisin miettimään tarkemmin sitä, että haluanko tuonne. Viimeksi syksyllä Barcelonassa kokousreissulla ollessamme, kun asuimme vielä ihan La Ramblalla, mietin, että ei tämä enää ole kivaa, kun kadulle ei iltapäivällä oikeastaan mahtunut sekaan. No, mutta sillä kertaa juttu olikin se kokous, ei Barcelona.
Erikoista, että Albatros vie vain kolmeen kylään vaikka matkan nimi antaa ymmärtää jotain muuta. Kun tuonne asti menee, niin minäkin haluasin nähdä kaikki kylät. Onko kylissä mahdollisuus yöpyä vai onko jutun juju siinä, että ne kierretään päivän tai kahden aikana? Välimatkat eivät ilmeisesti olet pitkiä, kun ne voi halutessaan kävellä. Paikan ruuhkaisuus on minuakin mietityttänyt, mutta jos menisi aikaisin keväällä tai myöhemmin syksyllä, niin välttäisi ehkä pahimmat ruuhkat. Amalfin rannikko kiinnostaisi myös. Italiassa riittäisi paljon näkemistä. Nyt olen pyörinyt vain Roomassa ja Toscanassa.
Kiitos Merja! Ainakin osassa kylistä on mahdollista yöpyäkin pienissä hotelleissa tai B&B-paikoissa, mutta yhtä helppoa on asua La Speziassa esimerkiksi, josta paikallisjunat tuolle suunnalle lähtevät. Italiasta, kuten Espanjasta tai Ranskastakin riittäisi tosiaan monen moneen lomaan – mekin voisimme vielä joskus harkita Amalfin rannikkoakin, mutta ehkä nyt hetkeksi kuitenkin riitti Italia.
Olipa kyllä mukavan yksityiskohtainen juttu. :) Tuolla on siis porukkaa paljon myös ennen itse sesonkiakin. Meinasin toissa kesänä lähteä Roomasta sinne, mutta viime hetken junaliput olisivat kustantaneet ihan liikaa. Jos olisin ostanut ne etukäteen jo kotoa, olisi ne saanut todella halpaan hintaan. Hyvä idea jakaa lisää kuvia toisen linkin takaa.
Kiitos Sandra! Taitaa nykyisin tuolla alueella riittää ihmisiä hyvin aikaisesta keväästä myöhään syksyyn.
Nämä kylät on olleet vuosia mun haaveissa, mutta samaan aikaan oon koko ajan enemmän ymmärtänyt kuinka ruuhkaisia ja turismista kärsiviä ne on. Ratkaisuni varmaan tulee olemaan matkustaa tänne joskus sesongin ulkopuolella, vaikka silloin voi joutuakin sietämään huonompia kelejä tai sitä, että patikointireitit on suljettu.
Kiitos Emma! Muutaman vuoden ne meidänkin listalla ehtivät olla ennen kuin pääsivät toteutukseen. Tuo elää turismista ja kärsiä turismista on hienon hieno viiva – ja siihen ilmeisesti turistien määrän rajoittaminenkin on toistaiseksi tyssännyt.
Itse olin elokuussa alueella, enkä kokenut turistien määrää mitenkään ahdistavaksi. Yövyin Monterossossa muutaman yön ja patikoin Vernazzasta Monterossoon aamuvarhaisella ja silloin oli todella hiljaista. Veneellä matkustin myös ja kylät näyttivät mereltä käsin ihanilta. Porto Venere oli tosi viehättävä. Lähistöllä on myös idyllinen Camogli. Päivällä kylät varmaan ruuhkautuvat, enkä itsekään viitsinyt hypätä laivasta katsomaan Manarolaa ja Riomaggiorea-sen verran ahtailta käytävät ”ulos” vaikuttivat. Monterosso on jo kunnon pikkukaupunki.
Kiitos Katju! Ajankohdalla, niin viikon kuin päivänkin sisällä on varmaan paljonkin merkitystä ruuhkiin, mutta silti vastustan ajatusta siitä, että matkalla pitäisi sen takia herätä aamuvarhaisella :-)
Nuo kylät kyllä kiinnostavat kauheasti, pitäisi tosin varmasti vaan taktikoida mahdollisimman hiljainen (ja luultavasti sään ja kuvauksellisuuden osalta huonoin) ajankohta, terveisin nimimerkki ruuhkassa ahdistuva :)
Kiitos kommentista! Tuo kuvauksellisuus on kai se vaikein juttu :-) Kovin pilvisellä/sateisella säällä kirkkaatkin värit näyttävät jotenkin valjuilta, etenkin kuvissa.
Ohhoh, aika paljon enemmän porukkaa kuin meidän visiitillä, vaikka ei siitä kovin montaa vuotta ole. Onhan se tosi kaunis paikka, sikäli ymmärrän suosion. Toisaalta ehkä toivoisin jonkinlaista turistimäärien rajoittamista, jotta siitä voisi kunnolla nauttiakin. En sitten tiedä miten sellaisen voisi toteuttaa. Haaveilen toisesta matkasta, koska meidän parin päivän vierailu jäi niin lyhyeksi. Mutta toisaalta se on nyt nähty, joten ehkä parempi keskittyä vähemmän suosittuihin Italian kohteisiin ensi kerralla.
Kiitos Anna! Ilmeisesti paikan suosio on edelleen vaan kasvussa, vaikka saattaakin olla, että nykyisin yhä useampi valitsee jonkun toisen kohteen ruuhkia vältellessään.
En ollut kuullutkaan noista paikoista. Varsinkin Manarola näytti siltä, että kyllä sitä ihmettelee mihin kaikkialle ihmiset keksivätkään taloja rakentaa. Vaikka kauniiltahan se näyttää!
Näin lapsiperheen näkökulmasta ajateltuna, eivät nämä ole ehkä ykköspaikkoja pienten lasten kanssa. Eli ehkä nämä sitten omalla kohdallani vasta vuosia myöhemmin kun voi lähteä ilman lapsia. Jos tuonne sitten enää edes pääsee!
Kiitos Anna! Vanhoja kalastajakyliähän nämä ovat ja meren lahdissa ainoa suunta rakentaa on ollut ylöspäin. Esteettömiä nämä kohteet eivät todellakaan ole, eli ihan pienten lasten kanssa ei kannata näihin ruuhkiin suunnata.
Viehättävän oloinen alue!
Italian kiertomatka on suunnitteilla jossain vaiheessa, vaikkakaan tuskin ihan lähivuosina kun on niin monta muutakin toteutettavaa matkaunelmaa mutta kyllä vielä pitää tuonnekin asti päästä… etenkin tuo rannikko kiehtoo, kaveripariskunta kiersi kutakuinkin koko Italian rannikon viime kesänä ja kuvat sai kyllä hinkumaan sinne itsekin!
Kiitos Katja! Maabongarina, jos joku minulta kysyy, tapaan suositella, että nuorena kannattaa käydä haasteellisimmissa kohteissa kuten vaikka Afrikassa – Eurooppaan, helppona kohteena, ehtii sitten myöhemminkin.
On kyllä niin upeaa seutua tuo Cinque Terre. Italia ja Cinque Terre pysyvät kyllä visusti edelleen bucket listillä, vielä ei ole ehtinyt ottaa asiaksi sinne lähteä. Toivottavasti pian kuitenkin. Ihana että pääsitte kiertämään noin paljon ja kokemaan näitä eri kyliä, kiertomatkailu on niin piristävää ja hauskaa. :) Kauniita kuvia ja kauniita maisemia!
Kiitos kommentistasi! Onneksi valmiin kiertomatkamme ohjelma tosiaan sisälsi ja/tai jousti niin paljon, että pääsimme käymään kaikissa kylissä :-)
Cinque Tetran alue kiinnostaa kovasti ja se on pitkään keikkunut THE listalla, eikä tämä sinun postaus saanut sitä kyllä heilahtavan paikaltaan millään lailla. Tuo turistien määrä tietenkin hirvittää, ihan vain sen vuoksi, että ruuhkassa kuten tuossa alkukuvissa ei vaan ole kiva liikkua jos se on jatkuvaa ja tuntuu, että paikasta jää jonkunlainen kokonaiskuva saamatta. Ehdottomasti sesonkien alussa tai jopa ulkopuolella tuonne.
Kiitos Piyya! Vaikkakin isojakin ruuhkia esiintyi jo toukokuussakin, niin toki ne olivat pahimmillaan asemien vierellä ja lähtemällä vähän kauemmas sivukujille, niin ihmisiä oli jo vähemmän. Toisaalta sitten ”Private” -kylttejä oli enemmän, joten ehkei paikallisten kannalta ole ihan toivottavaa, että turistit yrittävät hakeutua jokaiselle kylien kujalle!