Matkakirjoja vuonna 2019

Chasing 193 feature

Keväällä 2017 jäädessäni vapaaksi matkustajaksi lukemattomien kirjojeni jono oli kasvanut melkein sataan kirjaan. Jotenkin vaan olin vuosien mittaan päätynyt ostamaan kiinnostavalta tuntuvia kirjoja nopeampaan tahtiin kuin ehdin niitä lukemaan – ehtiihän sitä, sitten myöhemmin. Nyt, jos koskaan, olisi se myöhemmin. No, ihan niin ei käynyt. 2017 ja vielä 2018 matkojen ja blogin lisäksi käytin aikaani Kirjoittamisen perusopintoihin, jotka sain lopulta valmiiksi kesällä 2018. Vuonna 2017 luin vain 13 kirjaa, mutta seuraavana vuonna jo 44.

Viime vuonna luin 40 kirjaa ja vuodenvaihteessa lukujononi oli jo alle 10 kirjan mittainen. Olin myös vuoden mittaan ostanut yli 10 uuttakin kirjaa.

Mitä sitten luin viime vuonna? Koko 40 kirjan lista ei ehkei matkablogin kontekstissa ole mielenkiintoinen, mutta toki monet lukemistani kirjoista sivuavat nekin matkailua.

Eniten pidin näistä:

Chasing 193 osat I ja II

Chasing 193 -kirjat ovat kokoelma paljon matkustavien kertomuksia itsestään matkailijoina. Ensimmäisen kirjan ovat koonneet Ryan Trapp ja Lee Abbamonte, toisen Ryan Trapp ja Henrik Jeppesen.

Kukin matkailija on vastannut tämän tyyppisiin kysymyksiin:

  • kerro nuoruudestasi
  • missä vaiheessa matkailusi muuttui tavoitteelliseksi ja mikä motivoi Sinua tavoitteessasi
  • missä vaiheessa ajattelit, että 193 maata voi kohdallasi toteutua
  • miten pystyt matkustamaan, ajallisesti ja rahallisesti
  • kerro pahimmista kokemuksistasi maailmalla
  • mitkä ovat olleet haastavimpia maita vierailla
  • mitkä maat ovat mielestäsi yli/aliarvostettuja matkakohteina
  • miten matkailu harrastuksena on muuttanut Sinua
  • mikä on pisin matkasi – mikä on matkan optimipituus
  • mikä on maailman kaunein paikka
  • mitä on vielä bucket listallasi

Yhteensä näissä kahdessa kirjassa on matkailijatarinat lähes 60 matkailijalta, mukana myös pari suomalaista (Veikko Huhtala ja Pekka Suonio). Jo pitempään maabongauskuvioissa itsekin mukana olleena, mm. Travelers’ Century Clubin ja Nomadmanian toiminnassa haastatelluissa on myös monia muita ihmisiä, jotka tiedän tai olen jopa tavannut, kuten vaikka Most Traveled People -järjestelmän luoja Charles Veley, irlantilainen David Langan, kreikkalainen Harry Mitsidis, amerikkalainen Lee Abbamonte, norjalainen Gunnar Garfors, irlantilainen Johnny Ward, espanjalainen Jorge Sanchez, Extreme Travel Internation Congressin perustanut Kolja Spöri, Nomadmanian tarkistustoiminnasta vastaava sveitsiläinen Thomas Buechler ja tanskalainen Henrik Jeppesen. Jos maabongaus aihepiirinä on Sinulle uusi, niin perustiedot löydät vaikka tästä:

Maabongauksen perusteet

Iso osa kirjoihin päätyneistä matkailijoista ovat jo käyneet kaikissa maailman maissa, mutta ehkä hiukan yllättäen mukana on myös useampiakin matkailijoita, jotka eivät oikeastaan pidä tuota kaikissa maissa käymistä tärkeimpänä tavoitteenaan. Monilla oli myös ihan erilaisia rinnakkaisia tavoitteita ja paikkoja, johon palataan aina uudelleen.

Alla otteita näistä kirjoista – Kindle tarjoaa mukavan tavan luoda kuvia tekstinpätkistä.

193 otteita 1 Matkakirjoja
Suomi-kommentteja matkailijatarinoissa
193 otteita 2
Omien edellytysten mukaan. Vain tekemättömät asiat jäävät kaduttamaan.
193 otteita 3
Myös muita tavoitteita kuin 193 valtiota. Mieleenjääneitä kohteita.

Juha Vakkurin elämänkerta Olkilinna

Olen lukenut Juha Vakkurin kaikki Afrikka-kirjat (Afrikan poikki, Afrikan sydämeen ja Afrikan ympäri) ja ehdin tapaamaankin Juhan pariinkin otteeseen. Olemme myös tutustuneet Juhan työhön Beninissä vierailemalla Villa Karossa, mutta silti elämänkerrasta vain pieni osa tuntui tutulta. Tämän miehen elämään on mahtunut niin paljon muutakin ja tukikohtia on ollut monta muutakin kuin Villa Karo. Suosittelen ehdottomasti kaikille Afrikka-sarjan ystäville!

Olkilinna Vakkuri Matkakirjoja
Villa Karon sisäänkäynti Beninissä ja Olkilinna-kirja

Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat

Pääosin Nigeriaan sijoittuvan kirjan luin Guineanlahden kierroksemme aikana. Runsas vuosi sitten tekemämme matka ei vienyt meitä Nigeriaan, mutta sentään naapurimaahan Beniniin. Kotiinpalaajat sijoittuu kiehtovasti niin Yhdysvaltoihin kuin Nigeriaan: yksi kirjan päähenkilöistä, Ifemelu, on päättänyt palata Yhdysvalloista Nigeriaan, kotimaahansa, siitä huolimatta, että elämä Yhdysvalloissakin on ihan hyvää – mitä nyt osaavaa kampaajaa ei löydy ihan kotinurkilta. Nigeriaan sijoittuvan kuvauksen osalta kirja avaa mielenkiintoisen näkökulman keskiluokkaiseen, jopa yläluokkaiseen elämään Lagosissa – kovin monet Afrikka-kuvaukset tuntuvat enemmän keskittyvän kurjuuteen ja köyhyyteen.

Kotiinpalaajat
Öljyä, todennäköisesti Nigerian puolelta, Cotonoun rannalla Beninissä ja Kotiipalaajat-kirja

Risto Lindstedtin Pallon henki

Tästä kirjoitinkin jo aikaisemmin ihan oman jutun:

Pallon henki – hämmästellen maailmalla

The Colours of all the Cattle

mccallsmith Matkakirjoja

Olen lukenut kaikki Mma Ramotswe -sarjan kirjat sitä mukaa kuin ne ilmestyvät. Tai melkein – odotan, että kirjat julkaistaan pokkareina, kun tulin alunperin aloittaneeksi sarjan “keräilyn” pokkareina. Tämä vuonna 2018 (kovakantisena) ilmestynyt kirja on sarjan 19.

Gaborone on Mma Ramotswen ja Mma Makutsin maailmassa entisellään – ratkaistavat jutut ovat pieniä ja “harmittomia”, tässä maailmassa eivät rikoksetkaan tapaa olla isoja tai väkivaltaisia, ennemminkin ne ovat arvoituksia.

Ratkaistavien tapausten rinnalla tässä kirjassa kulkee Mma Ramotswen ehdokkuus kaupunginvaltuutetuksi. Ja mukana on tietysti, Mma Makutsin arkkivihollinen Violet Sephothokin.

Kieltämättä 19. tarina toistaa jo hiukan häiritsevästikin samoja kuvioita kuin monet aikaisemmat kirjat, mutta toisaalta, juuri siksi, tällainen kirja on sopivassa kohdassa kivan kevyttä luettavaa – ja viehän se aina tarinan lomassa Botswanan aurinkoisiin maisemiin.

Mma Ramotswen maailmaan olen muutama vuosi sitten perehtynyt jopa ruokakurssilla:

Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Jari Vainion Dokoto Jalin päiväkirjat

Tämäkin omaelämänkerrallinen kirja sijoittuu Afrikkaan ja kattaa vastavalmistuneen lääkärin vuodet Afrikassa vuodesta  vuodesta 1987 vuoteen 1993. Jos Kotiinpalaajat -kirjassa kuvattiin melko hyvinkin toimeentulevia ihmisiä Nigeriassa, niin Dokoto Jalin työssä resursseja ei koskaan ole riittävästi ja kaikesta on useimmiten pulaa. Mutta kuten niin monessa tämän tyyppisessä tarinassa, materialistisen niukkuuden vastapainona ihmiset ovat ihania ja tässä tapauksessa myös eläimet, joita Dokoto Jali haalii ympärilleen laumaksi asti. Välillä tohtorin omakin jaksaminen on kovilla: työpäivät ovat pitkiä, ravinto niukkaa ja yksipuolista eikä lääkärikään säästy malarialta.

Dokoto Jali
Dokoto Jali ja Jari Vainio pitämässä ensiapukoulutusta

Pari muuta mainintaa

Lisäksi voisin mainita pari kirjaa, jotka eivät ihan sovi aloituksen matkakirja tai eniten pidin näistä alle, eli:

Laura Honkasalon Vie minut jonnekin

vie minut jonnekinJostain syystä tartuin tähänkin – luultavasti se oli Elisa Kirjassa jossain vaiheessa alle vitosen tarjouksessa ja kevyesti siihen tutustumalla päättelin sen olevan jossain määrin matkakertomus. Toki se sitä lopulta olikin, mutta enemmän ehkä kolmekymppisen naisen kipuilua omasta paikastaan maailmassa ystävien ympärillä vakiintuessa ja hankkiutuessa raskaaksi. Ehkä siis enemmän Jetlagissä -podcastin Veeran ja Anna-Katrin pohdintoja kuin minun, enää.

Eva Frantzin Sommarön

Sommarön matkassa ei pääse kovin kauas, vain kesäiseen saareen Porkkalan saaristossa. Innostuin kirjasta ehkä eniten siksi, että se kuvauksensa perusteella tuntui sijoittuvan Vormön saarelle, jolla mekin olemme viettäneet muutamana vuotena muutamia kesäpäiviä. Vormö (eikun siis Sommarö) on yrityksen kesäsaari, jossa on joukko kesämökkejä, joihin yrityksen työtekijät perheineen majoittuvat. Vormö näyttäytyi kyllä meille vaan kauniina kesäsaarena ilman sen kummempaa historiaa tai juonikuvioita sattumalta kanssamme saarella samaan aikaan olleisiin liittyen – Sommarön tarina sen sijaan polveilee juuri tästä kesästä kauas menneisyyteen ja kuviot saarella majoittuvien kesken tarjoavat useammankin tarinan seurattavaksi.

Vormö oli siis Nokian kesäsaari Inkoon saaristossa, jota ei enää ole, siis Nokian kesäsaarena. Saari tietysti on edelleen olemassa. Tätä kirjoittaessa se näyttäisi jopa edelleen/taas olevan myynnissä (linkki poistettu sen poistuttua nettiavaruuteen 29.5.2020)

Kirjaa ei ole taidettu suomentaa (vielä?) – itse luin sen ruotsiksi, jo siksikin, että ruotsia tulee käytettyä nykyisin muuten niin vähän, joten pyrin ruotsiksi kirjoitetut kirjat lukemaan mahdollisuuksien mukaan alkukielellä.

Sommarön Matkakirjoja
Sommarön-kirja ja saaren kartta, joka voisi hyvinkin olla Vormön kartta!

Enimmäkseen e-kirjoja

Vuoden 2019 mittaan lukemistani kirjoista noin puolet luin e-kirjoina (pääosin Elisa Kirja tai Kindle) iPadillä, toisen puolen vielä fyysisinä kirjoina. Uudet kirjat hankin jo lähes poikkeuksetta e-kirjoina, poikkeuksena muutama suosikkikirjailijani, joiden koko tuotannon olen kerännyt omaan kirjahyllyyni, esimerkiksi Robin Cook, Alexander McCall Smith ja Juha Vakkuri. Myös pari sarjakuvakirjaa, uudet Viivi & Wagner -kirjat ja Maisa & Kaarina -kirjat ostan edelleen oikeina kirjoina, mutta siinä ne sitten jo melkein ovatkin.

Äänikirjoja olen tainnut kuunnella vain yhden – jotenkin pidän lukemisesta, mahdollisuudesta itse säädellä lukurytmiäni ja tarvittaessa vaikka hyppiä tekstissä eteen ja taaksepäin.

Suosituksia vuodelle 2020?

Kuluvan vuoden lukulistallani ovat vielä/jo mm. Mazzarellan Varovainen matkailija, Jalosen Merenpeitto, Morrisin Auschwitchin tatuoija, Lumikeron Uutismies ja Kankimiehen Naiset joita ajattelen öisin – mutta lisääkin saa ehdottaa, etenkin kirjoja, joiden parissa pääsee matkalle!

12 kommenttia

  • Pakko myöntää, että hävettävän vähän tulee nykyään luettua. Yliopisto on vienyt suurimman lukuinnon 😀 Mutta ehkä se tästä taas. Täytyy laittaa muutama suosittelusi muistiin!

    • Kiitos Eveliina! Vähän samaan tapaan, niin töiden kuin harrastusmielessä suorittamieni opintojen myötä tuota luettavaa oli päässyt tosiaan kotiin kertymään, mutta nyt sentään kohta aikanaan hankkimani kirjat alkavat olla luettuja ja sen myötä myös lukemisessa tietty vapaus valita mikä tahansa kirja seuraavaksi 🙂

    • Kiitos Teija! Jossain vaiheessa katsoin minäkin tuota lukuhaastetta, mutta tosiaan muutenkin on tuota “jonossa olevaa” luettavaa jonkin verran kertynyt, joten ei ehkä tänä vuonna vielä.

  • Kiva postaus, yhdistää kaksi lempiteemaani eli matkailun ja kirjat. Itse en tavoittele suurta määrää maita enkä kovin eksoottisiakaan, mutta kirjan kautta voi seikkailla enemmän kuin tosielämässä. Maabongauksesta kuulin ekan kerran blogistasi. Tein ääni- ja e-kirjoihin painottuvan matkakirjavinkkauksen omaan blogiin: https://www.rantapallo.fi/lentavajoogamattoblogi/2020/02/02/kirjavinkkaus-ja-voimassa-olevat-pidemmat-kokeilukoodit-aanikirjapalveluihin/

    • Kiitos Eija! Pitääkin tutustua, ainakin e-kirjojen osalta, äänikirjoihin en vieläkään taida innostua.

  • Itselläni lukeminen jää paljon ammattikirjallisuuteen, sillä arki vie sen verran aikaa, ettei ihan kaikkeen vapaa-aika riitä. Ehkä sitten joskus eläkkeellä on aikaa.

    • Kiitos Annukka! Näinhän minullekin kävi – otan nyt sitten (tai olen jo ottanut) kertyneen backlogin kiinni 🙂

  • Mä luen myös paljon ja kirjoja, joissa pääsee jollain tapaa makalla, on tietysti kiva lukea! Nyt kun olen alkanut myös kuuntelemaan äänikirjoja, on kirjamäärät kasvaneet huomattavasti, kun voi vaikka ruokaa laittaessa kuunnella, näppärää!
    Juha Vakkurin kirjat olleet jo pitkään lukulistalla,hyvä kun muistutit, nyt pitää lainata. Yksi lemppareitani on Loma Portofinossa. Tämän linkin alla mun kirjavinkit:
    https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/kirjoja/

    • Kiitos Anna! Monet noista mainitsemistasi kirjoista ovatkin tuttuja, tai nyt Eat, Pray, Love ensin elokuvana.
      Kanniston tyylistä en jotenkin pidä, se on liian saarnaava ja/tai liian sen tyylinen, että heidän valintansa ovat parempia kuin muiden.
      Mähkän kirjan luin hetimmiten sen ilmestyttyä ja olen myös tavannut Merjan matkajuttujen tiimoilta hänen palattuaan reissulta – nyttemminhän ei juuri enää matkusta. Schildt – olen lukenut monta hänen kirjaansa, mutta (miehen kautta) kaukaisena sukulaisena olenkohan jäävi niitä arvioimaan 🙂
      Ne tosin kertovat menneestä ajasta, itsekin Välimerellä purjehtineena, ei siellä enää todellakaan ole sellaista kuin Göran Schildtin aikaan.

      Botswanassa kävimme juurikin Mma Ramotswen jäljillä, niin Gaboronessa kuin läheisissä kylissä.
      Samoin Blixenin jalanjäljissä olemme käyneet hänen kotitalollaan niin Kööpenhaminan lähellä kuin Nairobin lähellä.
      Spinalonga on vielä listalla Saaren jäljiltä.

      Adichien Kotiinpalaajia suosittelen lämpimästi.

      Hyvä tuo kirjalistasi, etenkin sen maittain kirjoja luetteleva versio, joskin niin matkakirjojen kuin elokuvien osalta suosin nykyaikaa, en kovin kauas historiaan asettuvia tarinoita, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

    • Kiitos Sari! Nyt parina viime vuotena niitä on tosiaan ollut vähän jonoksi ja olin päättänyt, että kun kirjat olen hankkinut, niin ne myös luen. Saa nähdä miten sitten tänä vuonna käy 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.