Viimeksi Hangossa käydessämme, jo kolme vuotta sitten, keksimme aikatauluumme nähden liian myöhään, että mehän olisimme voineet käydä Suomen eteläisimmässä kärjessä Tulliniemessä. No ei se mitään, lisäsimme sen Listalle, josta se kuluneella viikolla päätyi lopulta toteutukseen.
Luontopolku Suomen eteläisimpään kärkeen lähtee Tulliniemen parkkipaikalta. Navigaattorin osoitteeksi käy vaikka Tulliniementie. Matkaa parkkipaikalta Suomen eteläisimpään kärkeen on runsas kolme kilometriä ja sama takaisin, eli 6,7 km. Polku kävellään siis edestakaisin ihan viimeisillä kallioilla olevaa pientä rengasta lukuunottamatta. Nimenomaan kävellään, sillä pyöräily ei ole sallittu. Eteläisimmillä rantakallioilla polku lunastaa hyvin virallisen kuvauksensa lauseen ”Polku on paikoin vaikeakulkuinen eikä sovellu liikuntaesteisille.” eli ei sinne pyörillä olisikaan asiaa.
… ja sitten matkaan!
Parkkipaikalta on lyhyt matka meren rantaan, josta polku varsinaisesti alkaa. Rannalla kuljetaan ihan alkuun lyhyt matka pitkospuilla, sen jälkeen vain rannan kivillä ja myöhemmin hyväkuntoisella ja myöhemmin metsässä tasaisella sepelituhkalla pinnoitetulla polulla. Polun lautarakenteista osaa on tarkoitus tänä kesänä laajentaakin. Osa matkasta kuljetaan ihan vapaasataman autovaraston sivuitse ja tässä kohtaa joutuukin valitsemaan, että ovatko huputetut autot vai kukat ja perhoset kiinnostavampia, mutta hyvähän se on, että jokaiselle on jotakin!
Muutamassa kohdin polku haarautuu rannan kallioille, mutta paikat on merkitty U-käännösmerkillä, eli kallioilla saa käydä katsomassa näköaloja, mutta sitten on syytä palata takaisin polulle. Pysy polulla kehoitusta tehostaa monin paikoin myös köydet ulkoilijoille sallitun alueen reunoilla.
Metsään käännyttäessä polku kulkee vanhojen pääosin romahtaneiden rakennusten ohi. Näistä ensimmäiset ovat ajalta, jolloin osa Hankoniemestä vesialueineen oli vuokrattu venäläisille (1940-41). Jatkosodan aikana (1943-44) saksalaiset käyttivät aluetta sotilaiden ja tarvikkeiden kuljettamiseen pohjoiseen. Vuodesta 1948 alkaen niitä käytettiin naisten työsiirtolana aina 1960-luvulle asti. Mutta synkänkin historian raunioiden lomasta löytyy yllättäen vaikka tyylikäs istuinryhmä – jos vaikka aksel alkaisi painaa.
Vanhat rakennukset, olivat ne sitten perua venäläisten tai saksalaisten tai työsiirtolan ajalta ovat enimmäkseen jo pahasti romahtaneita ja alue onkin siltä osin tiukasti aidattu, sillä varomaton liikkuminen raunioiden seassa olisi oikeasti vaarallista. Toisaalta luontopolku kulkee luonnonsuojelualueelta eikä polulta muutenkaan saisi poistua, ei metsään, ei rannalle, eikä raunioille.
Eteläisin piste
Lopulta polku sukeltaa metsästä rantakallioille Hangon satamaan vastapäätä ja polun haasteellisin osuus alkaa. Suomen eteläisin kärki on nimittäin vielä matkan päässä oikealla ja sinne kuljetaan kallioita ylös ja alas. Polku on kuitenkin täälläkin selkeästi merkitty ja melko tiheässäkin olevia pylväitä seuraten löytää kohdat, joissa haastavimpia hyppyjä on helpotettu asettamalla kivia portaiksi. Mutta lopulta kallio päättyy ja vastassa on pieni kivikasa, tässä se siis on. Luontopolun opastaulun mukaan ainakin. Itse kivikasassa olevan laatan tekstistä emme saaneet selvää paikan päällä emmekä myöhemmin valokuvistakaan vaikka niitä olisimme miten käsitelleet.
Sopivasti juuri saavutettuamme Suomen eteläisimmän pisteen kevään meille ensimmäiset pääskyset lensivät yllämme – kesä ja meri ja onnistunut luontoretki, mikä ihana yhdistelmä! Aikamme merta ja saavutustamme ihailtuamme aloitimme paluumatkan ja kiipesimme ensin kallioilla olevien pöytäryhmien luo ja pidimme mehutauon – hääpäivästä huolimatta emme päiväretkelle viitsineet kuljettaa mukana kuohuviiniä pienessäkään lasipullossa, ehtihän sen sitten myöhemminkin.
Kuten aina, kun kuljetaan (tai ajetaan) edestakaisin, niin paluumatka sujui menomatkaa ripeämmin ja kohta olimmekin jo takaisin autolla.
Tulliniemeltä näkyi muuten aurinkoisella säällä hyvin Gustavsvärnkin, jossa vierailimme muutama vuosi sitten.
Suljettu Hanko
Hankoa kiersimme tällä kertaa vain sen verran, että totesimme pienvenesataman olevan vielä jokseenkin autio ja koronakevään säädösten mukaan kaikkien ravintoloiden kiinni, joten lounaaksi kävimme ostamassa pizzeriasta pizzan autossa syötäväksi. Melkein kolme tuntia luonnossa ja vähemmänkin gourmet-ruoka kelpaa hyvin!
Koronakeväänä matkailu on toteutettava hyvin rajallisten kahvila- ja ravintolatarjoilujen varassa, mutta ehkä jo ensi viikolla tarjonta paranee, kun ravintolat saavat jonkinlaisilla turvajärjestelyillä avata ovensa.
Eteläisin, pohjoisin, läntisin, itäisin …
Suomen eteläisin piste, mantereella, on siis Tulliniemessä. Pohjoisin on Utsjoella, Nuorgamissa, itäisin Ilomantsissa, Virmajärvellä ja läntisin Enontekiössä Kolmen valtakunnan rajapyykillä.
Läntisin piste, saarella, on Ahvenanmaalla, Märketin saarella. Tämä onkin ainoa näistä Suomen ääripisteistä, jossa olimme ennen Tulliniemeä käyneet.
Suomen keskipiste yhdellä määritelmällä (näitäkin on monia) on Siikalatvan kunnassa, ja sielläkin olemme sentään kerran poikenneet.
Euroopan läntisimmässä pisteessä Capo da Rocan tuulisilla kallioilla olemme myös käyneet ja Nordkappissa, joka on kuitenkin aika lailla Euroopan pohjoisimpia pisteitä, joskin saarella. Nordkinnin niemi hiukan Nordkappista itään on pohjoisin piste mantereella. Espanjan etelärannikolta lähdimme taannoin Afrikan puolelle Ceutaan Algecirasista. Aika lähellä olisi ollut Tarifa, josta olisi löytynyt Euroopan eteläisin piste. Jos joskus vielä innostuisimme käymään Espanjasta Marokon Tangerissa, niin lautat sinne lähtisivät juuri Tarifasta. Itäisintä pistettä jostain Ural-vuorten pohjoisosasta en ole koskaan kuvitellutkaan matkakohteeksi.
Hanko on meidänkin listalla tänä kesänä ja tuo onkin hyvä idea lähteä luontopolkua pitkin.
Suosittelen! Tuo matka Hangon (ja Suomen) eteläisimpään kärkeen esittelee kyllä kivasti Hangon luontoa ja merellisiä maisemia.
Olen kyllä huonojalkaisena polkenut sitä edestakaisin myös fillarilla, paitsi niitä viimeisiä metrejä, koska alueen tiput kiinnostavat. Sen takia onkin aidattu, että muutolla levähtävät tiput voisivat levätä rauhassa. Ikävää tuollainen vihamielisyys fillareita kohtaan. Hanko on pyöräilijä-epäystävällinen kaupunki. Ei uskoisi, että siellä valmistetaan pyöriä.
Joskus muinaisuudessa tutkin noita vankilan rakennuksia. Sinne saattoi joutua esimerkiksi liikenteessä törttöilleet. Youtubessa on elokuva ”1964”, joka käsittelee pakkotyöhön määrättyjä irtolaisnaisia. Hangossakin joutuivat tekemään kovaa työtä.
Varsinainen eteläpiste sijaitsee kuitenkin viereisellä niemellä, jonkun sata metriä etelämpänä, mutta koska alue kuuluu armeijalle ja on muutenkin kallioista, niin sinne pääsy on kielletty. En ole koskaan nähnyt ketään siellä. Jos on jotain lohtua, niin eipä Nuorgaminkaan pohjoisin piste ole absoluuttisesti pohjoisimmassa pisteessä.
Kiitos Stacy! Hyvä täsmennys tuo, että oikeasti mantereen eteläisin piste ei ole ihan tässä – näin jo paikan päällä karttaa katsellessamme arvelimme, mutta kun sinne ei tosiaan pääse, niin on sitten tyydyttävä tähän. Lisäsin juttuun linkin tuohon työsiirtolaa käsittelevään juttuusi.
Aiotteko vierailla myös muissa pisteissä? :)
Tuskin me näitä kovin tavoitteellisesti alamme etsiä. Pohjoisessa tuli käytyä Nordkappissa ja pohjoisten pisteiden etsiminen tarkoittaisi samoja reitteja ja maisemia, eivätkä ne niin innostaneet, että niin kauas viitsisi lähteä.
Hangossa on käyty muutama kerta, mutta eteläisin piste on saavuttamatta. Mielenkiintoinen retki. Ja onnea hääpäivän johdosta. Trip on mainio drinkki retkellä.
Kiitos luontoretkivinkistä, jos Hankoon taas käy tie.
Kiitos Tuula! Juu, kuka sitä keskellä päivää repussa viitsii lasista kuohuviinipulloa kuljetella – ja sitten pitäisi tietysti vielä kuljettaa kuohuviinilasitkin :-)
Matkailu Suomessa ei ole minua hirveästi inspiroinut, mutta korona on muuttanut sen(kin) asian. Tuo luontopolku kuulosti kiinnostavalta! Samoin kyllä nuo muut pisteet. Pohjoiseen olisi kiinnostava matkustaa.
Kiitos Minna! No meillä pienimuotoinen kotimaan matkailu on aina kuulunut kesään, sillä ei Suomesta nyt kesällä mihinkään kannata lähteä :-)
Kiitos informatiivisesta postauksesta!
Hangossa olisi ihana käydä, ja samalla ilman muuta tuolla eteläisellä pisteelläkin. Harmi, että reitti kulkee samaa polkua edestakaisin, olisi kiva, jos olisi vaihtelua ja pääsisi eri reittiä takaisin. Maisemat ovat upeat (kuten yleensä meren äärellä)! :)
Kiitos Arja! Meitähän vähän, etukäteen, harmitti tuo edestakainen osuus, mutta toisaaltahan on niin, että paluumatka jo tuttua reittiä tuntuu aina menevän nopeasti. Siinä missä mennessä viipyillään ihmettelemässä sitä sun tätä, niin tullessa vaan kävellään eteenpäin.
Onnea hääpäivän johdosta! :)
Nuo eteläisimmät tai muutkaan pisteet eivät itsessään sinällään kyllä kiinnosta, mutta tuo reitti sinne näyttää kyllä hienolta. Tykätään kovasti liikkua luonnossa ja tuo maasto vaikuttaa yllättävänkin monipuoliselta. Metsä tosin vaikuttaa varsin nuorelta, mutta silti siellä näyttää olevan kauniita sammaleen peitossa olevia kohtia mutta sitten sen lisäksi myös tuota rantaa ja noita karuja kallioita. En tiedä miten vaikeakulkuinen tuo loppujen lopuksi oli, mutta aika usein on niin, että monet kauniit paikat löytyvät sellaisista paikoista, joihin pääsemiseksi joutuu näkemään vähän vaivaa.
Kiitos Mikko! Metsä tuolla oli monipuolista, sillä lyhyellä matkalla on niin lehtimetsää kuin havupuita. Paikoitellen puut ovat nuoria, mutta niemen keskellä, missä on myös vanhan asutuksen raunioita, myös metsä on tainnut olla sijoillaan vuosikymmeniä. Vaikeakulkuisuus on tietysti suhteellista, 60+ -vuotiaille, nivelistään ajoittain hiukan jäykillekin, kalliolta kalliolle hyppiminen riittää ”vaikeakulkuisuudeksi”, mutta toisaalta, jos me siitä selvisimme, niin eiköhän siitä kaikki muutkin joilla varsinaisia liikkumisrajoitteita ei ole, selviä.
Onnea hääpäivän johdosta! :) Hangossa en ikinä ole käynyt. Nyt kun tämä kesä näyttää töiden puolesta hiljaiselta, niin voisi olla mielenkiintoista vaikka käydäkin siellä! :)
Kiitos Sandra! Hanko on yksi meidän suosikkikaupungeistamme. Joskus jopa pohdimme kakkosasuntoa sieltä, mutta kaupungin totaalinen hiljeneminen talveksi vaihtoi silloin sen sijainniksi Turun.
Kippis teille! Nyt kesää kohden mennen alkaa kovasti kiinnostaa Suomen kohteet ja Hanko on yksi must see. Oikein pelottaa paljonko siellä jengiä… Tämän reitin kirjoitin kalenteriin, mutta kun mahdollisesti menemme Helsingistä Hankoon pyörillä, niin saattaa jäädä välistä. No täytyy hahmottaa myöhemmin kartalta josko osuisi ihan reitille.
Kiitos Mari! Tuo on kyllä totta, että Hanko kerää helposti kesällä paljon ihmisiä ja luultavasti erityisesti tänä kesänä. Luontopolulle ehkä kuitenkin vähän vähemmän, etenkin kun sinne on kuitenkin Itäsatamasta hiukan matkaa.
Muistan käyneeni tuolla lapsena, silloin kun vielä perheen kanssa teimme yhdessä kotimaanmatkoja. Hirveästi en tuosta silloin muista, voisikin mennä uudelleen! Hanko on muutenkin kiehtova kotimaankohde. Pari vuotta sitten purjehdin Hangosta Turkuun, mutta en sen koommin ehtinyt kaupunkiin silloin tutustumaan.
Onnittelut ihaltavan pitkästä yhteisestä matkasta teille ja onnea tuleviin seikkailuihin! <3
Kiitos Eveliina! Purjehduskesinä mekin usein poikkesimme Hangossa, mutta harvoin lähdimme kovin kauas Itämeren portista, Itäsatamasta ja ehkä kasinolta.
Ihania kuvia!
Ja tänne olen jo vuosia haaveillut. Suomea olen matkustanut lapsuudesta saakka ristiin ja rastiin, mutta Hanko ja eteläisin kolkka on koluamatta.
Kiitos Tiina! … eteläisin kolkka on koluamatta … mutta Sinulla on varmaan sitten läntisin piste Märketillä katsastettuna! Aika ovela Suomen ja Ruotsin välinen maaraja kyseisellä luodolla.
Utö on Suomen eteläisin piste, tuo Hanko on manner-Suomen eteläisin piste.
Kiitos Make! Wikipedian mukaan eteläisin piste saarella olisi Bogskärin luodolla.
Itse asiassa tuo Wikipedian luku on eteläisempi, koska 0.479 kaariminuuttia (desimaaleina) on 60 x 0.479 eli 28.74 kaarisekuntia ja tuo puhelimen luku 32 on siis pohjoisempana – ei paljon enkä osaa äkkiseltään arvata mihin tuo reilun 3 kaarisekunnin mitta vie.
Mutta oikein hyviä retkiä Teille.
Tuo mantereen eteläisin piste on oikeasti Luotsiaseman kärki, noin 1.1km itään tuosta Uddskatanista, jossa siis tuo turisteille laitettu kyltti on. Oikeasti siis vain harvat on päässeet käymään eteläisimässä pisteessä, koska alue on suljettu.
Kiitos tarkennuksesta!
Kiitos täsmennyksestä! Enpä tullut ajatelleeksi tätä näin tarkkaan :-)
90- luvulla kävin siellä oikealla eteläisimmällä pisteellä, niin tarkasti että mereen meinasin pudota.
Toki se silloinkin oli aluetta johon ei mennä saanut, mutta katsoin kohtaa jossa suoja-aitaus päättyy mereen… eli meren kautta aidan ohi, jäljet kertoivat nimittäin että siitä oli kuljettu runsaasti.
Kävelin salailematta merivartioston alueen läpi kirkkaan punaiset housut jalassa ja yhtä kirkkaan sininen oli paitakin… ei piiloon olisi päässytkään.
Ei ollut mitään reppua tai vastaavaa… kamera oli kädessä.
Löysin kohteen, siinä oli vanha ruostunut merkkipaalu… vietin kohteessa kai puoli tuntia.
Kun palasin takaisin samaa reittiä, niin minut pysäytettiin… oli kuulemma nähty menevänkin.
Kerroin että olin käynyt tarkalleen suomen pohjoisimmassa, läntisimmässä ja korkeimmassa pisteessä… myös suunnilleen manner-suomen ja maantieteelisessä keskipisteessä.
Sanoin että tässä tuli sitten eteläisin piste… oli pakko päästä… eli nyt olen käynyt, että vaikka putkaan veisitte.
Ei mitään… naurahti vain ja toivotettiin hyvää kesää.
Itäisin piste on yhä käymättä… aikoinaan se tuntui rajalupineen vaikealta ja tarkalleen käytynä mahdottomaltakin ja se jäi.
Aivan hiljattain vasta tulin tietämään, että tie itäisen pisteen lähelle on erotettu rajavyöhykkeesta… eli vois käydä helpostikin… vaan alkaa jo vanhuus vaivata.
Eikä tuo Venäjän rajan katselu houkuttele mitenkään nykyään…
Merialueiden äärikohtia en ole hakenut.
Manner-Suomen syvintä kohtaa ei tietysti myöskään ole helppo tavoittaa… Tytyrin kaivoksessa olen käynyt, se lienee noin 35 metriä meren pinnan alapuolella.
Kiitos kommentistasi! Sinähän saitkin sitten mieleenjäävät muistot tuosta pisteestä :-)
Itäisimmän pisteen lähellä mekin joskus kävimme, mutta emme sitten viitsineet ihan sinne asti – olisi kuitenkin vaatinut vielä vähän lisää kilometrejä.