Vuoden 2022 kaikki kaukomatkamme suuntautuivat Aasiaan (Sri Lanka, Indonesia ja Itä-Timor, Bangladesh ja Filippiinit), joten olisiko nyt aika suunnata taas vaihteeksi idän sijasta länteen?
Tälle maaliskuussa toivottavasti toteutuvalle matkallemme alkusysäys on peräisin Travelers’ Century Clubin kokouksesta Maltalta. Olin jo ajatellut, että ehkemme enää palaa Etelä-Amerikkaan, Paraguay ja Bolivia eivät tuntuneet riittävän innostavilta kohteilta, mutta sitten istuin Maltan Marriott -hotellin isossa kokoussalissa ja kuuntelin innostunutta esitystä Iguassun putouksilta. Aikoinaan kävimme niin Argentiinassa kuin Brasiliassa, mutta Iguassun putoukset eivät tuolloin osuneet reitillemme.
Tämän jutun otsikkokuva on muuten edelliseltä Brasiliaan suuntautuneelta matkaltamme. Kristus-patsas oli tuolloin telineiden ympäröimä ja vain hetki sen jälkeen kun olimme päässeet ylös sen juurelle, patsas vielä peittyi sumuun.
Siis, Iguassun putouksille. Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalta maabongarin on tietysti mahdotonta olla käymättä myös Paraguayn puolella. Emme kuitenkaan halunneet ohittaa tätäkään maata parilla askeleella rajasillalla, joten otimme ohjelmaan muutaman päivän pääkaupungissa Asuncionissa. Tämän jälkeen Bolivia olisi jäänyt ainoaksi Etelä-Amerikan maaksi, jossa emme ole käyneet, joten pitihän sekin lisätä matkaohjelmaan. Venezuelaankin harkitsimme, sillä vain Lasse on aikaisemmin käynyt siellä. Lentoyhteydet sinne ovat edelleen sen verran rajallisia, että päädyimme sittenkin ohittamaan sen, ainakin toistaiseksi.
Miami – Key West – Haiti
Matka Etelä-Amerikkaan on pitkä ja palasimme vielä kerran miettimään, että mitä muuta tuolla suunnalla vielä voisi liittää samaan kokonaisuuteen ja päätimme yrittää Haitia. Lopulta löytyikin sopivan lyhyt risteily, joka lähtee Miamista, poikkeaa vain Key Westissä ja Labadeessa Haitilla ja palaa takaisin Miamiin. Key Westkin oli ollut ”listallamme”, joten nyt löytyi risteily, jonka molemmat kohteet kiinnostavat ja joka on tosiaan sopivan lyhyt sellaisillekin, jotka eivät nyt erityisesti risteilylaivoista tapaa innostua.
Labadeen päivälle varasimme jo hetimmiten risteilyn varattuamme Labadeen traditioita esittelevän retken, joka kertoo Haitin historiasta ja hiukan vodoustakin.
Haitia olimme yrittämässä samaan tapaan risteilyllä jo lopulta Dominikaaniseen tasavaltaan ja Kolumbiaan suuntautuneen matkamme yhteydessä. Silloisessa pandemiatilanteessa Royal Caribbean päätti risteilyn jo varattuamme tiputtaa siitä Haitin pois – ja me puolestamme päätimme sitten tiputtaa risteilyn pois.
Matkamme kasaantuu tällä kertaa omatoimisista osuuksista, risteilystä ja Aventuran meille rakentamasta Etelä-Amerikan kierroksesta.
Omatoimisesti lennämme pistelennoilla Miamiin (ja takaisin, koska Atlantin ylittäviä lentoja ei oikein kannata ostaa yksisuuntaisina).
Joo, tiedän, Miamin lentokentällä on ainakin ollut huono maine, mutta jos risteily lähtee Miamista, niin vaihtoehdot ovat vähissä!
Risteily on Royal Caribbean -varustamon ja laiva Grandeur of the Seas – eli kyseessä ei todellakaan ole mikään näistä uusista ja aina vaan isommista Oasis-luokan laivoista, mutta emme me laivalle olekaan menossa vaan valitsimme haluamamme kohteita. Risteilyvaraukset hoiti mallikkaasti Elämys Cruises.
Miamissa tarvitsemme pari hotelliyötä mennen tullen, näiden varausten osalta luotamme taas Booking.comiin.
Iguassun putoukset
Etelä-Amerikan osuutemme alkaa risteilyn jälkeen yölennolla + lyhyellä jatkolennolla Miamista Brasilian Sao Paolon kautta Foz do Iguaçun kentälle.
Iguassulla majoitumme ainoaan itse Iguassun kansallispuiston alueella olevaan hotelliin, eli Belmont Hotel das Cataratasiin kolmeksi yöksi. Tämä hotelli oli muuten myös Maltalla Iguassusta suurella lämmöllä puhuvan kaverin ehdoton suositus – toisaalta ehkä 5 tähden hotellia ei ole kovin vaikea suositella …
Maailmanmatkaajien kokouksessa juuri eilen tulin jutelleeksi Iguassun putouksista mm. Adalmina’s Adventures -blogia kirjoittavan Anna-Katrin kanssa ja hänkin oli päätynyt samaan hotelliin, joten tämä juttu tarjonnee kivasti esimakua tulevasta kokemuksestamme.
Paraguay
Katseltuamme Iguassun putoukset niin Brasilian kuin Argentiinankin puolelta matkamme jatkuu maata pitkin Paraguayn pääkaupunkiin Asuncioniin, jossa sielläkin viivymme kolme yötä. Ehkä vähemmänkin olisi riittänyt, mutta kaikille väleille ei lentoyhteyksiä edelleenkään pandemian jäljiltä löyty jokaiselle päivälle. Eli tutustutaan nyt sitten kunnolla Asuncioniin ja sen lähistöllä sijaitsevan Ypacarai-järven ympäristöön.
Asuncionissa ovat äskettäin viivähtäneet myös esimerkiksi Kaikki maanosat -blogia kirjoittavat Anu ja Petri. Ehkei kokemuksemme kaupungista ole täsmälleen sama, mutta jotain tämän tapaista lienee kuitenkin odotettavissa.
Bolivia La Paz ja Santa Cruz
Asuncionista lennämme seuraavaksi Santa Cruz de Sierran (Bolivian Santa Cruz, Santa Cruz -nimisiä kaupunkejahan on espanjankielinen maailma täynnä) kautta Bolivian pääkaupunkiin La Paziin, jossa viivähdämme periaatteessa 4 yötä, näistä tosin yhden Copacabanassa (siis Boliviassa, ei Rio de Janeirossa) tutustuttuamme ensin päivän mittaan Titicaca-järveen ja käymme Isla del Solilla, Auringon saarella, joka on inkojen luomiskertomuksen myyttinen tapahtumapaikka.
La Paz on maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3 625 m), joten odotettavissa on lieviä akklimatisointihaasteita. Tosin selvisimme me hengissä Perun Cuscostakin (3 399 m), joten ehkä tuo runsas 200 metriä lisää ei nyt enää ole ylittämätön paikka.
Titicaca-järven lisäksi tunnettuja Bolivia on tunnettu Salar de Uyunin suola-aavikosta, mutta retki sinne kestäisi useamman päivän ja saattaisi käydä jopa 5000 metrin korkeudessa, joten totesimme voivamme elää jatkossakin näkemättä tätä aavikkoa.
Auringon saarelta löytyi juttu mm. Project Forever -blogista muutaman vuoden takaa. Silloin tilanne Boliviassa ja La Pazissa oli ilmeisen kuumottava, mutta toivotaan, että nyt on rauhallisempaa. Viime aikoina levottumuuksia Etelä-Amerikassa onkin tainnut olla erityisestä Perussa, mutta sinne emme tällä kertaa enää olekaan menossa.
Santa Cruzista takaisin Miamiin
La Pazin jälkeen palaamme vielä, pitkälti lentoyhteyksien takia, päiväksi Santa Cruziin, josta paluumatkamme alkaa yölennolla Miamiin ja jatkuu sieltä seuraavana yönä yölennolla Helsinkiin. Miamissa emme viivähdä missään kohtaa sen enempää kuin välttämätöntä, sillä jonkin verran olemme kaupunkia joskus aikaisemmin jo kierrelleet, emmekä halunneet jo nyt kolmen viikon mittaista matkaamme enää tästä pidentää.
Monta kertaa on tullut ennenkin sanottua, mutta Etelä-Amerikka on meidän mieleen. Vaikka siellä ollaan useampia kertoja matkattu, mutta silti mielellään sinne taas lähtisi. Siellä riittää monipuolisesti erilaista nähtävää pitkäksikin aikaa. Välimatkat siellä tosin ovat varsin pitkiä ja siirtymisistä paikkojen välillä saattaa tulla raskaita
Kiitos Mikko! Pääosin siirtymät onkin nyt suunniteltu tehtäväksi lentäen, mitä nyt autolla putouksilta Asunsioniin, johon mennee koko päivä. Näistä pitkistä siirtymistä onkin melko tuoreita kokemuksia Filippiineiltä, kun kävimme Luzonin saaren pohjoisosissa autolla.
La Paz ja Bolivian suola-aavikot on itselläni bucket-listalla ja olen ehkäpä menossa sinne kesäkuussa eli Bolivian talviaikana (liekö ihan hullu idea lähteä pohjoisen kesästä etelän talveen…), tai sitten loppuvuodesta 2023 jos saan töistä palkatonta vapaata kun vaimo jää taas puolen vuoden vuorotteluvapaalle, eli tässä pitää alkaa jo hieman suunnittelemaan reittejä tuonnekin suunnalle. Peru olisi ollut nyt kesäkuussa hyvä yhden maan kohde kuukauden matkalle, mutta tilanne on siellä niin sekava että turha lähteä edes yrittämään.
Kiitos Jani! Tuo suola-aavikko alkoi meistä tuntua muiden kertomusten perusteella jo sen verran kärsimykseltä, ettei viitsitty siihen lähteä. La Paz toki on ohjelmassa. Nopeasti nämä tilanteet muuttuvat, jokin aika sitten Bolivia oli enemmän tai vähemmän sekaisin ja nyt sitten Peru.
No niin, tässähän pääsee pian todella mielenkiintoiselle ja monipuoliselle nojatuolimatkalle! ?
Kiitos Kati! Tervetuloa vaan mukaan :-)
No nyt on jo aikamoinen kiertomatka, wau! Minulle tuttuja kohteita ovat La Paz ja Titicaca-järvi sekä tietysti (?) Miami ja Key West. Luvassa siis myös paljon uutta eli liityn Katin kanssa nojatuolimatkalle.
Onkohan tuo Royal Caribbeanin alue Haitilla niin eristyksissä, että sieltä ei saa lähteä pistäytymään edes Cap-Haïtienissa? Näyttäisi olevan ihan muutaman kilometrin päässä 200 000 asukkaan kaupunki, joka voisi tarjota vähän haitilaisemman kokemuksen.
Kiitos Daniel! Toivotaan nyt sitten vaan, että suunnitelmat toteutuvat ja pääsette mukaan nojatuolimatkalle …
Tuo Labadee lienee Royal Caribbeanin hallitsema suljettu alue, mutta maan nykyisessä tilanteessa emme ole oikein kiinnostuneita siitä ”oikeasta Haitista”. Jopa monet meitä vakavammin maabongausta harrastavat ovat kuitanneet Haitin tuolla Labadeella, onhan se Haitin maaperällä, joten saa kelvata meillekin.
Pohjois-Korean osalta emme sentään kelpuuttaisi käyntiä Koreoiden rajalla DMZ:llä olevassa sinisessä huoneessa, jonka toinen pää kuuluu Pohjois-Korealle, mutta kyllä sen neuvottelupöydän siellä saa kiertää :-)
Mä tykkään Aasiasta ja tänne on ollut kiva palata koronatauon jälkeen. En kyllä kauheasti ole haaveillut Etelä-Amerikan maista. Mutta hyvähän se on käydä välillä katsomassa , millaista pallon toisella puolen on. ?
Kiitos Sini! Meillä ei ole erityistä preferenssiä maanosien suhteen, tai no joo, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on pääosin niin kotoista, ettei huomaa ulkomailla olevansakaan ja Afrikassa päätyy helposti epämukavuusalueelle. Mutta juurikin Aasia ei ole koskaan ollut erityinen suosikkimme, jos nyt mistään maanosasta voi oikeasti puhua maita erittelemättä – onhan vaikka Japani ja Itä-Timor ihan eri asioita, vaikkakin kumpikin Aasiassa :-)
Tätä reissua jään odottamaan mielenkiinnolla. Etenkin Bolivian osuus kiinnostaa :) Etelä-Amerikka edelleen iteltä korkkaamatta, kun tulee aina jäätyä vaan Keski-Amerikkaan. Mutta ehkäpä vielä joku päivä.. En muuten oo tajunnukaan kuinka korkealle joutuu menemään, jos Uyunissa käy. Tähän mennessä korkein kohta on 3432 m Costa Ricassa, mutta siellä käytiin vaan päiväseltään, joten suurempia oireita ei ehtinyt tulla. Tosin kyllä jo pelkästään kävelyn aikana puhuessa huomas, että hengästyttää.
Kiitos Cilla Maria! Joo, olemme ymmärtäneet, että Uyunin retki voi olla fyysisesti vähän haastavakin, joten 60/70+ -ikäisinä emme enää halua ehdoin tahdoin sinne rehjuta.
Mielenkiintoisia suunnitelmia! Kävin Key Westissä ja Haitilla myös meidän reissun aikana. Haiti kuului Karibian risteilyyn ja Key Westissä käytiin autolla päiväretkenä Miamista.
En tiennytkään, että Miamin lentokentällä huono maine. Se kyllä selittää monta asiaa, sillä meillä kesti luokattoman pitkään passintarkastuksessa.
Kiitos kommentistasi! Peukut ja varpaat nyt sitten vaan pystyyn, että meidän miniristeilymme reitti pysyy luvattuna ja pääsemme molempiin kohteisiin. Viime vuosina on ollut kovin paljon näitä uutisia, että risteilyjen reitit ovat jotain ihan muuta kuin minä ne on myyty. Miamin huono maine on ollut jo vuosia tunnettua juttu – ainakin ”viiteryhmämme” Maailmanmatkaajien keskuudessa.