Lesothon kohdalla on pakko miettiä hetken käsitteitä enklaavi ja eksklaavi. Enklaavihan on hallinnollinen alue (tai sen osa), joka on kokonaan (tai suurimmaksi osaksi) toisen hallinnollisen alueen ympäröimä. Lesothollahan on vain yksi rajanaapuri, eli se on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä. Muita vastaavia esimerkkejä ovat Monaco, San Marino ja Vatikaani, joista ensimmäinen on Ranskan sisällä, kaksi jälkimmäistä Italian sisällä.
Eksklaavi puolestaan on hallinnollinen alue, joka on maantieteellisesti siitä erillinen ja toisen hallinnollisen alueen ympäröimä.
Jos vaikka yhtä jos toista olemmekin tavanneet ”keräillä”, kuten nyt vaikka maita, Traveler’s Century Clubin alueita, majakoita tai kansallispuistoja, niin aivan erityisesti emme ole eksklaaveihin panostaneet. Muutamaan näistäkin olemme kyllä päätyneet, kuten vaikka Büsingen am Hochrheiniin (osa Saksaa, eli Saksan eksklaavi, Sveitsin ympäröimänä, eli Sveitsissä sijaitseva enklaavi), Ceutaan (Espanjan eksklaavi), Gibraltarille (Britannian eksklaavi), Kaliningradiin (Venähän eksklaavi) ja Ranskan Guyanaan (Ranskan eksklaavi).
Gazan kaistalla emme ole käyneet, mutta sekin on luonteeltaan Israelin ja Egyptin rajaama Palestiinalaishallinnon eksklaavi.
Koko listan – joka on PITKÄ – voit halutessasi katsoa vaikka Wikipediasta. Taulukkoa eri sarakkeiden mukaan lajittelemalla saat käsityksen eri tyyppisistä alueista tällä saralla.
Mutta, palataan siis tuohon ensimmäiseen enklaaviin, eli Lesothoon. Lesotho on yksi Afrikan vanhimmista itsenäisistä kuningaskunnista. Kuningas Moshoeshoe I yhdisti alueen heimot yhdeksi kansakunnaksi jo vuonna 1822. Sittemmin maa päätyi brittien vallan alle, mutta vuodesta 1966 alkaen se on ollut itsenäinen maa.
Lesotho tunnetaan ”Afrikan kattona” – sillä maa on vuoristoinen ja pääosin korkealla.
Maseru
Saavuimme Maseruun, Lesothon pääkaupunkiin, Johannesburgista lentäen. Alle 500 kilometrin matkan Johannesburgista olisi tietysti voinut taittaa autollakin. Helsinki – Doha ja Doha – Johannesburg -lentojen jatkoksi oli kuitenkin löytynyt kohtuullisella aikataululla vielä Johannesburg – Maseru -lento, joten saavuimme Lesothoon Moshoeshoe I:n kansainväliselle lentokentälle. Moshoeshoe I oli Lesothon kuningas 1800-luvulla. Lentokentältä kuvittelimme olevamme matkalla Avani Lesotho Hotel & Casinoon, mutta sinne lopulta päästyämme saimmekin kuulla, että varauksemme onkin Avani Maseru -hotellissa. No, onneksi välimatka ei ollut pitkä ja kuljetus sisarhotellien välillä järjestyi pienellä viiveellä. Hiukan sääli sikäli, että tuo Avani Lesotho Hotel & Casino oli jopa Tripadvisorissa listattu yhdeksi paikalliseksi nähtävyydeksi. Avani Maseru oli ihan hyvä hotelli sekin, mutta ehkä aavistuksen vähemmän hulppea etenkin yleisiltä tiloiltaan. No, pari yötä selvisimme kyllä hengissä siinäkin.
Viivyimme Maserussa vain kaksi yötä, eli yhden kokonaisen päivän. Toki Lesothossakin olisi ollut nähtävää ja koettavaa useammaksikin päiväksi, luultavasti vaikka kokonaiseksi viikoksikin, mutta tällä kertaa nyt näin. Olimme etukäteen varanneet Maserua esittelevän kaupunkikierroksen ja uskonkin, että saimme ihan hyvän kuvan ainakin tästä maan pääkaupungista.
Lesotho ja Etelä-Afrikka
Aloitimme kaupunkikierroksemme Etelä-Afrikan rajalta. Lesotholaisten elämän liittyy monella tapaa maata ympäröivään valtioon, sillä monet lesotholaiset käyvät töissä Etelä-Afrikassa ja maa toimittaa merkittävän osan läheisen Gautengin alueen tarvitsemasta vedestä. Oppaamme sai neuvoteltua meille luvan kävellä rajasillan yli ilman maastalähtö- ja maahantulomuodollisuuksia. Etelä-Afrikan rajaa emme sentään ylittäneet.
Rajasillalla törmäsimme ensimmäisen kerran maan perinteiseen päähineeseen, sotho-hattuun, joka koristaa myös maan lippua. Yksi Lesothossa käynyt ystävämmekin kommentoi hetimmiten sosiaalisessa mediassa, että hänelle maasta on erityisesti jäänyt mieleen hatut! Myöhemmin näimme kaupungilla myös hatun muotoisen rakennuksen.
Timantteja
Kaupunkikierroksemme jatkui vierailulla timanttitehtaan esittelytiloissa. Suhtauduin asiaan ensin vähän epäilevästi, ajatellen, että ok, meille kerrotaan vähän timanteista, näytetään niiden työstämistä ja sen jälkeen vuorossa olisi myymälä, jossa olisi voinut tehdä löytöjä uskomattoman hyvään hintaan. Mutta väärässäpä olin.
Saimme toki esittelyelokuvaa myöten johdatuksen Lesothon timanttikaivoksiin, mutta koska Lesotho lopettaa oman prosessinsa myymällä raakatimantit, jotka sitten hiotaan ja myydään ainakin pääosin Belgiassa, niin säästyimme kiusaukselta täydentää (olemattomia) timanttivarastojamme.
Esittelykierros oli oikein hyvä, sillä opimme, mm. että vaikka Lesotho tuottaa määrällisesti maailmanlaajuisesti hyvin vähän timantteja, niin maailman suurimmista timanteista merkittävä osa tulee juuri Lesothosta. Näinhän sitä kannattaa toimia, keskitytään oleelliseen, ei massaan. Vaikka kyllä siinä aika paljon avolouhoksesta louhittua kivimassaa joudutaan käymään läpi niin koneellisesti kuin viime vaiheessa vielä manuaalisestikin, että ne isoimmat timantit löytyvät.
Maserun sotamuistomerkit
Kaupungin keskusaukiolla poikkesimme paitsi vanhan postin raunioilla myös maailmansodan muistomerkeillä. Osana Brittiläistä kansanyhteisöä tuhannet lesotholaisetkin päätyivät rintamalle niin 1. kuin 2. maailmansodassa. Jotenkin vähän hämmentävää ajatella, että näinkin kaukana maailmansotien suurimmista sotanäyttämöistä sota oli niin vuosina läsnä.
Katolisen maan ehkä merkittävimmän kirkon, Our Lady of Victories -katedraalin, joka tunnetaan myös nimellä Maserun katedraali, näimme vaan autosta. Ei harmita, että ”pakollinen” kirkkovierailu jäi väliin :-)
Markkinoita ja ostoskeskuksia
Kesäisellä vierailullamme Malawin pääkaupungissa Lilongwessa tutustuimme kaupungin arkeen niin tavara- kuin vihannesmarkkinoilla ja poikkesimme länsimaisittain tavallisessa ostoskeskuksessakin. Lilongwessa oppaamme olivat suunnitelleet markkinavierailut huolellisesti siten, että kuljetta jäi vahtimaan autoa ja nuori opasharjoittelija kiersi kanssamme markkinakojujen lomassa, kysyen puolestamme eri tilanteissa, että saammeko kuvata. Luultavasti hän myös ohjasi reittimme vähän väljempiä kujia pitkin.
Maserussa oppaamme oli sitä mieltä, että parempi tyytyä katsomaan markkinakatuja auton ikkunasta. Ehkä kyse oli turvallisuudestamme, mutta voi olla, että kyse oli myös ainakin osittain oppaamme laiskuudesta – ja melko lämpimästä päivästä. No, toisaalta, eivät ne markkinat Maserussa sittenkään ihan hirveästi poikenneet muista näkemistämme afrikkalaisista markkinoista ja muutamia kuvia tuli napattua autostakin. Kautta aikojen, toistaiseksi, Afrikan vaikuttavimmat vihannesmarkkinat, rottineen kaikkineen, olen nähnyt Kamerunkin Yaoundessa, mutta silloinen oppaamme, vaikka sallikin kävelykierroksen, ei sallinut mitään mukaan, ei kameroita, ei kännyköitä, joten ne kaikki mahtavat taitavasti maahan pressujen päälle asetellut tomaattikeot ovat piirtyneet vain muistiini.
Maserun markkinoiden hienoinen erikoisuus oli pienet perinteisiin uskontoihin ja perinteiseen lääketieteeseen liittyvät markkinat, jossa tarjolla oli kuolleita eläimiä ja niiden osia. Suurimmat tämän alan markkinat olemme nähneet Länsi-Afrikan Togossa, mutta saman tyyppistä tarjontaa oli myös La Pazin noitien markkinoilla.
Vierailu Lesothon parlamentissa
Lesothon parlamentti sijaitsee vuoristoiseen maahan sopivasti pienellä kukkulalla, josta on hienot näköalat Maserun kaupunkiin. Odotusarvoni tältä osin olikin, että ok, katsastetaan rakennus, ulkoa ja ihaillaan sitten näköaloja. Mutta ei, täälläkin oppaamme oli päättänyt, että yrittää saada meidät pitemmälle, kuten retkemme aluksi rajasillallakin. Pienen neuvottelun jälkeen hän saikin puhuttua meidät rakennukseen sisään ja sopivan henkilön löydettyä vielä iltapäivällä jo tyhjenneeseen istuntosaliinkin! Harvoinpa sitä turistina tulee istuttua maan parlamentin puhemiehen tai pääministerin tuolissa parlamentissa, mutta Lesothossa tämäkin onnistui.
Parlamenttisalissa oli jotain brittiläistä, mutta rakennuksen seinässä ulkona oleva laatta kertoi sen kyllä olevan kiinalaisten lahjoittama. Onkohan kiinalaisilla ihan oma virastonsa ulkomaille lahjoitettavia ja rakennettavia parlamenttitaloja varten, sillä esimerkiksi Dominicalla, Karibialla, meille esiteltiin kiinalaisten rakentama parlamenttitalo.
Kiinalaiset olivat luonnollisesti muutenkin läsnä Maserussa, olimmehan Afrikassa ja kiinalaiset ovat luultavasti läsnä kaikkialla Afrikassa. Pienellä teollisuusaluekierroksella, jossa opas esitteli ylpeänä paikallisen panimon, ohitimme myös ison tekstiilitehtaan, jossa kuulemma työskentelee 20 000 henkeä, kiinalaisia ja lesotholaisia. Tehtaan omistavat luonnollisesti kiinalaiset.
Afrikan katolla
Maisemat Maserun kaupunkiin parlamenttitalon pihalta olivat ihan kauniit, mutta upeat olivat myös maisemat ihan vaan hotellimme ravintolasta. Se pieni osa Lesothoa, jonka ehdimme parissa päivässä näkemään näytti ylätasangolta, jota ympäröi joka puolella vuorijonot.
Maserua tuoreeltaan
Tässä vielä linkki Facebookissa aikaisemmin julkaisemaamme pieneen kuvakertomukseen Maserussa – sosiaalisen median jutut kun tapaavat häipyä hakukoneiden ulottumattomiin aika nopeasti:
Muita nähtävyyksiä Lesothossa
Kiusasin opastamme vielä kierroksemme lopuksi, että mitä muita merkittäviä nähtävyyksiä hänen mielestään Lesothossa on. Listan kärjessä tuntui olevan Thaba-Bosiun kansallinen monumentti, jolla on ollut merkittävä asema Lesothon, silloin Basutomaan, synnyssä 1820-luvulla. Matkaa Maserusta olisi ollut alle 30 kilometriä, eli tekemällä pitkän päivän yhtenäkin päivänä olisi voinut ehtiä kiertää niin Maserua kuin poiketa tuolla.
Autoilevat seuraajammekin mainitsivat Sani Passin serpentiinitietä maan kaakkoisrajalla, joskin itse sola taitaa olla jo pääosin Etelä-Afrikan puolella.
Maletsunyanen putouksetkin ovat kuulemma suosittuja. Timanttikaivoksiakin – ne ovat Lesothossa avokaivoksia – voisi olla mahdollisuus päästä katsomaan.
Leijonakallion sentään näimme lentokentälle vievän tien laidalla – sen verran kallio oli oikeasti leijonan näköinen, että jäimme miettimään, että olikohan se sitä luonnostaan vai olikohan sitä vähän muokattukin tuon näköiseksi.
Adalmina’s Adventure -blogissa on juttu Afrikan korkeimmasta baarista, Lesothossa sekin, tietysti.
Prinssi Harry ja Lesotho
Sattumalta luin matkamme loppupuolella Sussexin herttuan, prinssi Harryn, kirjoittamaa kirjaa Spare (Varamies). Yllättävä sattuma, että niin Lesotho kuin Botswanakin, olivat prinssille erityisen rakkaita paikkoja Afrikassa, etenkin Botswanan luonto, mutta myös Lesotho. Harri vietti aikaa Lesothossa jo nuorena, ystävystyi prinssi Seeison kanssa ja on sittemmin vieraillut maassa säännöllisesti. Lesothon AIDS-tilanne on erityisen huono, aikuisista lähes 25 prosenttia ovat HIV-positiivisia ja prinssit perustivat vuonna 2006 hyväntekeväisyysjärjestön auttaakseen erityisesti epidemiasta kärsiviä lapsia. Sentebale-järjestö toimii nykyisin erityisesti Lesothossa ja Botswanassa. Lesothon prinssi Seeiso osallistui muuten kutsuvieraana prinssi Harryn ja Meghan Marklen häihin Lontoossa.
Mielenkiintoista. En tiennyt Lesothosta oikeastaan muuta kuin sijainnin E-Afrikan sisällä ja lipun, mutta en tiennyt, että se kuvio on hattu! Käyttikö siellä kukaan tuollaisia hassuja reikähattuja?
Katukuva näyttää siistiltä, suhteellisen epäafrikkalaiselta. Ja pätevä opas, kun sai neuvoteltua tuollaisia erikoisoikeuksia teille. Pääministeri Samuel on kovin vapaamuotoisesti pukeutunut, mutta skarpin oloinen – varmasti on valtakunnan asiat hyvin hanskassa!
Nyt alattekin keräillä kiinalaisten rakentamia parlamenttitaloja! Tuosta pääsee alkuun: https://www.voanews.com/a/why-china-is-building-africa-s-new-parliaments/7056696.html Tongallakin oli joku valtava kuninkaanlinnan varjoonsa jättävä valtion hallintorakennus ihan rannassa, kiinalaisten rakentama, josta paikalliset eivät tykänneet ollenkaan (kuten eivät muutenkaan kiinalaisista).
Kiitos Daniel! Kyllä jotkut hassut turistit kokeilivat noita hattujakin :-)
Ja kiitos tuosta uudesta listasta – sääli, ettei tullut paneuduttua tuohon ennen Maputoa, että olisimme osanneet erityisesti paneutua sikäläiseenkin parlamenttirakennukseen!
Hauska hattu ja sen käyttö lipussa. Näistä toreista ja basaareista, ovathan ne hieman erilaisia kuin Suomessa, mutta kun on nähnyt yhden niin on ”nähnyt kaikki”. Harvemmin niistä tulee mitään ostettua, mutta hieman eksoottisia hedelmiä ja vihanneksia tulee niistä joskus ostettua. Pakistanissa Peshawarissa opas ihmetteli kun ei jaksettu lähteä isommin basaareihin kiertämään. Ehkäpä asiaan vaikutti se että lämpötila oli 35 astetta, iltaisinkin, eikä niissä ollut kuin miehiä ja muutama nainen burkhassa ja tuijotusta riitti meidän suuntaan vaikka vaimolla huivi päässä. Taidettiin olla aikamoinen näky basaarissa itsekin. Ei siellä muita länkkäreitä edes näkynyt. Swatin laakson kylissä (esim. Beshamissa) oli vieläkin tätä vanhoollisempaa menoa, naisia ei näkynyt missään ja tunsimme kuinka meitä todellakin seurattiin. Opas huomasi tilanteen ja ohjasi meidät takaisin autoon, koska kuulemma ”some security issue”.
Kiitos Jani! En ihan allekirjoita tuota, että kun on nähnyt yhden niin olisi nähnyt kaikki. Esimerkiksi Togon voodoo-markkinat ovat aika eri juttu kuin vaikka Kamerunin vihannesmarkkinat :-) Ostoksia niillä emme tosiaan tapaa tehdä, ehkä satunnaista banaaninippua lukuunottamatta, mutta jos on mahdollista ottaa kuvia, niin niitä sitten. Afrikassahan nuo ovat käytännössä aina ulkona, eli ehkä vähän erilaisia kuin basaarit Aasiassa.
Oma tietämykseni Lesothosta on ollut juurikin vastaava kuin Danielilla. En myöskään ollut ajatellut, että kuvio lipussa on hattu! Lesotho on muutamaan kertaan ollut kohteena mielessä, kun ollaan eteläisessä Afrikassa matkanneet. Pitää ilman muuta ostaa hattu kotiinviemiseksi, kun siellä käymme. Hienolta näyttää muuten tuo Maletsunyanen vesiputous.
Kiitos Mikko! Jäi hattu ostamatta, kun olimme jatkamassa niin Okavangon suistoon kuin Mosambikiin. Tuo tuollainen ”jäykkä kori” kun ei edes olisi kasautunut mitenkään.
Lesotho on Afrikan käymättömistä maista kiinnostavimpien joukossa ja jo pelkkä tämä postaus nostattaa matkakuumetta!
Hauskaa, että maa on tehnyt hatustaan kansallisidentiteettinsä ytimen. Minullakin on tuollainen pikkuinen hattu jossain, joskin vain matkamuistona ITB-messuilta Berliinistä. Harva saapunee maahan Moshoeshoe I:n kansainvälisen lentokentän kautta, mutta teillä näin onnekkaasti pääsi käymään.
Harmi, kun ette käyneet maassa heinäkuussa, kun maassa on laskettelukausi! Se olisi varmasti eksoottinen näky niin ikään Afrikan mantereella.
Olen kyllä samaa mieltä, että oppaanne teki hyvää työtä, kun ihan maan parlamenttiin pääsitte!
Kiitos Anssi! Vähemmän roadtrippailusta pitävinä lennämme mieluummin pääkaupunkiin, kun olisimme vuokranneet auton jostain Etelä-Afrikan kaupungista ja lähteneet sillä ajamaan myös Lesothossa poiketaksemme. Eipä tullut mieleen, että maa olisi hiihtokohdekin, mutta miksi ei, jos koko maa on vähintään kilometrin korkeudessa ja vuoret nousevat yleisesti yli kahteen kilometriin.
Minulle todella paljon uutta tietoa. Pakko tunnustaa, että en olisi Lesothoa osannut kartalla paikantaa. Ja onpa näitä kaupunkivaltioita paljon.
Kiitos Mari! Olisiko Lesothokin taas esimerkki siitä, että vaikka tuhannet ja taas tuhannet suomalaisetkin käyvät Etelä-Afrikassakin, niin sillä(kin) suunnalla useimmat heistä suuntaavat jokseenkin samoihin kohteisiin.
Kylmäävä AIDS-tilanne. Pitkäaikainen elämänkumppanini kuoli AIDSiin kansainvälisenä AIDS-päivänä, joka onkin tällä viikolla. Hirvittävä taakka Lesothon terveyssektorille. Minä en ole saanut hiviä tähän päivään mennessä. Outoja sanoja, exäni sanoi ”AIDS ei tartu Raamattua lukemalla” ja minä olen lukenut Raamatun läpi viidesti.
Tiedän Lesothosta, että se on perin köyhä ja siellä voi olla hyvin kylmä, sekä sen, että se on enklaavi. Katsoinkin vähän listaa. Muistaakseni Pietari ja Hampuri ovat enklaaveja. Entisiä enklaaveja ja eksklaaveja on vaikka millä mitalla. Isoisäni kotikunta Salmi haukkasi eksklaavina suuren osan Hyrsylän mutkasta kunnes se liitettiin Suojärveen. Maalaiskuntia oli olemassa minunkin elinaikanani. Myös Eestissä on hauska tilanne, kun siellä on paikkakunta, jolle pääsee vain ajamalla Venäjän kautta.
Olen ollut kivenheiton päässä Kaliningradin alueesta. Vaikea suhtautua rajoihin ja maihin kovin tosissaan. Jos olisi ollut jäljellä nuoruusaikojen rohkeutta, olisin porskutellut Nemunas-joen haarasta yli niin että vesi roiskuu. Onneksi ei ollut, kun rajavartijat kulkivat veneellä siitä ohi juuri ollessani siellä.
Lesothossa ei harrasteta ainakaan geokätköilyä, eikä Maserussa ole geokätköjä. Joitain kymmeniä kilometrejä Maserusta on kuitenkin dinosauruksen jalanjälkiä geokätkökartan mukaan.
Kiitos Stacy! Minulla tapaa mennä noita enklaavi/ekslaavi -juttuja ja listoja lukiessani aivot aina vähän ajan päästä solmuun. Sekoaisin varmasti, jos yrittäisin Baarle-Nassaun alueella ymmärtää milloin olen enklaavissa ja milloin eksklaavissa – ja missä maassa kulloinkin olisin. Büsingen am Hochrhein oli sentään vielä yhtenä yhtenäisenä palana Saksaa Sveitsin ympäröimänä ymmärrettävissä. Kuten Lesothokin!