Alvar Aallon kotitalo

Tämän kesän viimeinen Alvar Aalto -kohteemme oli Alvar Aallon kotitalo. Sunilasta palattuamme kertasimme vähän mielessämme käymiämme Aalto-kohteita ja vaikka olemmekin joskus parikymmentä vuotta sitten jo käyneet ensimmäisen kerran Riihitiellä, niin mielikuvat talosta olivat utuisia – eikä kameraakaan tuolloin ollut mukana. Ateljeessa Tiilimäellä kävimme vain muutama vuosi sitten.

Vierailukierroksia Riihitien kotimuseoon on tarjolla maanantaita lukuunottamatta lukuisia joka päivä, mutta suomenkielisinä vain yksi lauantaina ja yksi sunnuntaina – kertonee jotain kansainvälisestä kiinnostuksesta Alvar Aallon arkkitehtuuriin! Talossa voi vierailla vain opastetuilla kierroksilla.

Koti Munkkiniemeen

Alvar Aallon kotitalo Helsingin Munkkiniemessä (Riihitie 20) on merkittävä osa suomalaisen modernismin historiaa ja yksi Alvar Aallon uran keskeisistä kohteista. Aalto suunnitteli talon perheelleen ja työskentelytilaksi vuonna 1936. Talo valmistui vuonna 1936 ja edustaa funktionalismia, mutta siinä näkyy myös Aallon persoonallinen lähestymistapa luonnon ja arkkitehtuurin väliseen yhteyteen.

L-kirjaimen muotoinen talo on kaksikerroksinen, ja siinä yhdistyvät koti ja työtila. Sen toisen siiven ateljeessa sijaitsi alkuun Alvar Aallon arkkitehtitoimisto ja toinen siipi taas on ollut arkkitehtiperheen koti. Ensimmäisessä kerroksessa on ateljeen lisäksi avarahko olohuone, ruokailutila ja keittiö (ja sen takana palvelijanhuoneet). Toinen kerros on vielä yksityisempää tilaa kuin ateljeetiloista liukuovella erotettavissa oleva olohuone. Siellä sijaitsevat perheen makuuhuoneet, vierashuone ja arkiolohuone.

Kuten niin monessa muussakin Aallon kohteessa suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota luonnonvaloon. Autotalli on sijoitettu tontin viileimpään nurkkaan ja ulkoterassi puolestaan lämpimimpään kulmaan. Talon suuri olohuone avautuu vehreään puutarhaan suurten ikkunoiden kautta ja luonnon ja sisätilan rajalla on kiinteästi rakennukseen kuuluva kukkahylly. Tiesitkö muuten, että on olemassa kukkaruukkuja nimeltä Riihitie?

Talon materiaalit ovat luonnonläheisiä, puuta ja tiiltä. Vaikka Alvar Aalto fanitti Italiaa, niin marmoria talosta ei löydy. Selityksenä osittain tietysti myös se, että asettuessaan Helsinkiin arkkitehtipariskunta ei ollut erityisen varakas, joten talo rakennettiin edullisista materiaaleista. Mutta toki puu ja esimerkiksi takoissa näkyviin jätetty tiili luovat tutun, lämpimän ja kodikkaan tunnelman. Taloa rakennettaessa Aallot olivat juuri suunnitelleet Paimion parantolan, läpimurtotyönsä, ja palasivat Turusta Helsinkiin hyvien työtilaisuuksien toivossa.

Myös pihasuunnittelu on Aallon käsialaa ja sekin on suomalainen, epämuodollinen. Villiviinikin rehoittaa kuten monessa muussakin vierailemassamme Aalto-kohteessa – joku irvileuka on tainnut sanoa, että villiviini peittää arkkitehdin virheet, mutta ehkei nyt tämän talon osalta kuitenkaan.

Talon pystyi jo ennen kierrosta kiertämään ulkopuolelta

Kadun puolelta talo on suljettu, lähes luotaantyötävä, mutta aukeaa kauniisti pihan puolelle

Ateljee

Talon toisessa siivessä sijaitsi Alvar Aallon arkkitehtitoimisto, jossa kiireisimpinä aikoina työskenteli kuulemma jopa parikymmentä henkilöä, vaikka tila koostuu vain yhdestä isosta huoneesta, sen yhteydessä olevasta kirjastosta ja parvesta, jota pääosin käytettiin varastona. Parvelta saatettiin kuitenkin myös tarkastella pienoismalleja lintuperspektiivistä ja se tarjosi valaisimien testausmahdollisuuden. Erillinen ateljee Tiilimäellä, kodin lähelle, rakennettiin toimiston kasvaessa vasta 1950-luvulla.

Alvar Aallon ateljee Munkkiniemessä

Alvar Aallon mieltymys käyttää tasoeroja, pieniäkin, suunnittelemissaan rakennuksissa näkyy myös muutamana portaana olohuoneen ja ateljeen välillä. Takana on kuitenkin käytännöllinen syy: ateljeen alle sijoittuvat autotalli ja sauna. Julkisen tilan, ateljeen, ja yksityisemmän, puolijulkisen tilan, alakerrassa erottaa myös liukuovi, joka pääosin oli ainakin työpäivinä kiinni. Liikenne ateljeeseen kulki sihteerin huoneen kautta. Nykyisin sihteerin huone toimii kotimuseon toimistona ja museokauppana.

Maestron työpisteestä ateljeen nurkasta on avoimet näköalat kahteen suuntaan. Ennen tämän talon rakentamista Aallot olivat suunnitelleet Paimion parantolan, josta kuva ateljeen nurkassa

Aalto Aalto rentoutui maalaamalla. Teosten edessä talon pienoismalli.

Työkalut pysäyttivät, sillä harpit ja tuollainen kynälaatikko olivat meilläkin vielä opiskeluaikoina 60- ja 70-luvuilla käytössä. Talossa on useita takkoja, tämä rustiikki takka sijaitsee ateljeen nurkassa.

Ateljeen kirjastohuone. Puuportaat johtavat kattoterassille. Tarina kertoo, että jos Alvar Aalto ei halunnut tavata toimistolle tupsahtanutta asiakasta, niin hän poistui noita portaita pitkin kattoterassille.

Olohuone

Alakerran olohuonetta hallitsee musta flyygeli, joka onkin yksi lähes ainoita asioita tilassa, joka ei ole Aaltojen suunnittelema. Huoneen kalustus on kuulemma vähän vaihdellut vuosikymmenestä toiseen, 1930-luvun Artekin tuotanto päivittyi vuosien myötä 1950-luvun tuotannolla.

Vaikka talokierroksille otetaan vain rajattu määrä ihmisiä, niin 15 ihmistäkin melko reilusti kalustetussa asunnossa on sen verran paljon, että yleiskuvia huoneista ilman satunnaisia ihmisiä kuvissa emme oikein onnistuneet ottamaan, joten tyydytään yksityiskohtiin, joka nekin kuitenkin kertovat paljon alakerran edustusolohuoneesta.

Artekin tarjoiluvaunun tuntevat kaikki. Vasemman kuvan metallinen tupakkapöytä sen sijaan jäi vain prototyypiksi. Enkelinsiipivalaisimessa on kolme osaa. Flyygelin päällä oleva valaisin on Poulsenin, ei Aaltojen suunnittelema.

Talon toinen takka – pöydällä tietysti Aalto-maljakko, joita talossa on jostain syystä :-) useita. Oikealla ensimmäisiä esimerkkejä taivutetun puun käytöstä. Seinällä Le Corbusierin työ.

Ruokailutila ja keittiö

Olohuoneeseen liittyvän ruokailutilan takaseinä (joka näkyy allaolevassa kuvassa vain hiukan oikeassa ylälaidassa) liittyy sekin olohuoneen flyygeliin. Aino Aalton soittoharrastus vaati parikseen pehmeämpiä elementtejä, joten päätyseinä on verhoiltu molskilla, mokkakankaalla.

Astiakaapissa on nykyisin esillä Aino Aallon suunnittelmaa ja hänen nimeään kantavaa lasisarjaa ja Aalto-maljakoita eri kokoisina ja värisinä. Tiesitkö muuten, että alkuperäinen Aalto-maljakko on suunniteltu erityisesti tulppaaneille, mistä sen matalahko korkeus. Maljakon jakautuminen eri suuriin osioihin kuvastaa myös tulppaanien kasvutapaa luonnossa, ne kasvavat pieninä rykelminä.

Ruokailutilan tuolit Aallot hankkivat Venetsiasta häämatkallaan 1924. Takaseinällä Aallolle tyypilliseet tapaan molempiin suuntiin avautuva kaapisto – myös laatikot voi avata kummaltakin puolelta.

Keittiöön pääsee kierroksella kurkistamaan vain lasin takaa – keittiö on hyvää 1930-luvun tasoa.

Makuuhuoneet ja ylähalli

Jos talon alakerta jakaantuu ateljeehen ja puolijulkisiin tiloihin, kuten alakerran olohuone ja ruokailutila, niin talon yläkerta olikin sitten jo perheen yksityistä tilaa. Materiaalit, esimerkiksi lattia, vaihtuvat yläkertaan mentäessä vielä vaatimattomammiksi, mm. parkettilattian tilalla makuuhuoneissa on linoleumlattia.

Makuuhuoneidenkin kalustus on luonnollisesti toteutettu pääosin Artekin kalusteilla ja tekstiileillä. Päämakuuhuoneen sänkyjen jalkopäässä olevat ritiläpenkit ovat omassakin makuuhuoneessamme, tosin valkoisina ja yöpöytinä.

Lasten makuuhuoneet olivat alunperin erillisiä, mutta myöhemmin Aino Aallon kuoltua ja Elissa Aallon muutettua Riihitien taloon väliseinä purettiin. Alvar Aalto kuoli 1976, jonka jälkeen Elissa Aalto asui talossa vielä aina kuolemaansa asti vuonna 1994. Senkin jälkeen talo oli Aallon lastenlasten käytössä muutaman vuoden ennen kuin sen omistus siirtyi säätiölle ja talosta tehtiin kotimuseo. Talon peruskorjauksen yhteydessä väliseinä palautettiin paikalleen.

Yläkerran hallitilaa käytettiin aamiaistilana, lukemiseen ja mm. lasten kotitehtävien tekemiseen. Yläkerrasta on myös käynti kattoterassille.

Tilava päämakuuhuone

Alvar Aallon käyttämiä hattuja on riittänyt aika moneen Aalto-kohteeseen :-) Pojan huoneen ovessa alkuperäinen nimikilpi. Ovenkahvat on suunniteltu alunperin Paimion parantolaan – ne liikkuvat hyvin lähellä ovea, jotta lääkärin takin hihansuut eivät tarttuisi niihin ja olivat helposti avattavissa myös kyynärpäällä.

Huomaa lamppu ikkunan edessä. Alvar Aallon Ranskaan Maison Carréen suunniteltu valaisin vuodelta 1958. Hybridivalaisimen ”kylkiosan” valon voi suunnata esimerkiksi taideteokseen.

Tyttären huone

Maison Carréen harvinaisesta valaisimesta vielä toinenkin kuva. Yläkerran arkiolohuoneessa on talon kolmas takka. Tarina kertoo, että Alvar Aallon tädin muotokuva otettiin esille vain tädin vierailujen ajaksi :-)

Vierashuoneen sänky on korkea, jotta sen alla kulkeviin portaisiin saatiin riittävästi korkeutta

Ulkoterassilla kuulemma myös voimisteltiin

Kokonaisuus Unesco-kohteeksi vuonna 2026?

Alvar Aallon arkkitehtuuria edustavaa kokonaisuutta ollaan ehdottamassa Unescon maailmanperintökohteeksi. Ehdotus sisältää 13 Alvar Aallon arkkitehtitoimiston suunnitteleman rakennuksen tai alueen kokonaisuuden ja se toimitetaan Unescolle vuoden 2025 alussa. Päätöstä odotetaan vuoden 2026 aikana. Nämä 13 kohdetta ovat::

• Alvar Aallon ateljee
• Alvar Aallon kotitalo
• Finlandia-talo
• Kansaneläkelaitoksen päärakennus Helsingissä
• Kulttuuritalo Helsingissä
• Jyväskylän yliopiston kampus
• Muuratsalon koetalo Jyväskylässä
• Säynätsalon kunnantalo Jyväskylässä
• Paimion parantola
• Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus
• Sunilan selluloosatehtaan asuinalue Kotkassa
• Villa Mairea Porin Noormarkussa
• Vuoksenniskan Kolmen Ristin kirkko Imatralla

“Suuremmista” julkisista kohteista emme ole koskaan tulleet blogijuttuja kirjoittaneeksi, mutta toki olemme niissä käyneet, Finlandia-talossa ja Kulttuuritalossa useampaankin kertaan.

Listan ulkopuolelta olemme käyneet Tammisaaressa Villa Skeppetissä (joka jossain vaiheessa tunnettiin myös nimellä Villa Schildt) parikin kertaa.  Tänä kesänä kävimme myös katsomassa terassitaloa ja jokisaunaa Eurassa. Jyväskylän Alvar Aalto -museosta kirjoitimme joitakin vuosia sitten. Tuusulanjärven kohteiden joukossa olemme myös käyneet Villa Kokkosessa. Rovaniemellä vietimme hetken Rovaniemen kirjastossa ja ehdimmepä ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan käymään Viipurin kirjastossakin. Ei sovi myöskään unohtaa, että olen opiskellut Otaniemessä ja viettänyt lapsuuteni Turun Sanomien toimitalon naapurikorttelissa. Jutussa Taiteilijakukkulalla pistäydytään myös Aaltojen haudalla Hietaniemessä.

Villa Skeppet– ihana pieni talo!

Kohteita olisi vieläkin enemmän, mutta ehkä osaltamme päätämme kierroksen siihen mistä sen, ehkä, aloitimmekin, eli Riihitielle.