Tutustuimme Sari Manniseen joulukuussa 2015 Ruandaan, Ugandaan ja Keniaan suuntautuneella matkallamme. Sari toimi Aventuran järjestämän kiertomatkan oppaana. Aventuran oppaiden tapaan Sari osoittautui osaavaksi ja oma-aloitteiseksi – ihan erityisesti mieleeni on jäänyt tilanne, jossa automme rikkoutui jossain päin Ugandaa ja odotellessamme sen korjausta Sari käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähti mopotaksilla vaihtamaan lisää paikallisvaluuttaa koko porukalle. Vuonna 2015 ei ainakaan Ugandassa maksettu vielä joka paikassa luottokortilla. Aventuran ihanan joustava tyyli järjestää matkoja pienille ryhmille (meitä taisi olla vähän vaihtelevasti maasta riippuen 6 – 14) vaati myös joustavuutta oppaalta: ihmisiä liittyi ja lähti ryhmästä aina maan vaihtuessa ja Kenian Masai Marastakin muutama lähti aikaisella aamulennolla Mombasaan, muutama jatkoi Nairobiin jatkaakseen sieltä Suomeen ja me jatkoimme Nairobiin jäädäkseen vielä sinne muutamaksi päiväksi.
Mutta koko ajan kaikki toimi – Afrikassa kun oltiin luultavasti monessa kohtaa Sarin ammattitaidolla ja viitseliäisyydellä.
Matkan jälkeen pidin kevyesti yhteyttä Sariin ja tuin hänen kauttaan kenialaisten lasten koulun käyntiä maksamalla koulupuvun ja ehkä lukukausimaksujakin. Vaikka suhtaudunkin kehitysapuun epäilevästi, niin tilanteessa, jossa apu menee suoraan perilla paikan päällä vaikuttavan luotettavan suomalaisen kautta, asia on ihan eri juttu.
Suomalainen hotelli Keniassa
Vähän tämän kaiken jälkeen Sari hankki Naivashasta, joka oli ollut hänen kotikaupunkinsa on vuosia, vanhan maatilan ja remontoi sen pieneksi hotelliksi. 11 huoneen hotelli Aloepark Art avatiin vuonna 2018. Melkein heti sen jälkeen paljon matkustavilta ystäviltäni alkoi kuulua ylistäviä kommentteja Sarin hotellista – yksi jos toinenkin oli päätynyt vierailemaan Keniassa. Minäkin lisäsin sen listalleni. Crescent Island Naivashassa olikin jo ollut listallani, sillä joulukuussa 2015 ohjelmassamme oli vain veneretki Naivasha-järvelle, kävelysafarille emme tuolloin ehtineet. Lopulta, koronavuosien jälkeen, tänä kesänä oli Kenian vuoro. Varattuamme liput Nairobiin kiinnitin ensimmäiseksi runsaan kahden viikon matkasta 5 päivää Naivashaan ja Aloepark Art -hotelliin.
Sarin kanssa sovimme myös retkiohjelmastamme Keniassa: Crescent Island, Sanctuary Farm, Elmentaita-järvi ja Elsamere. Kaksi kävelysafarikohdetta, flamingojärvi ja yksi kiinnostava museo tällekin Kenian matkallemme. Masai Maran tai Nakurun luonnonpuistotkaan eivät olisi olleet kaukana Naivashasta ja Sarin kautta olisi toki järjestynyt retket myös niihin, Masai Maraan ehkä muutamaksi päiväksi, Nakuru-järvellä olisi voinut käydä päiväseltään, mutta ohitimme tällä kertaa nämä molemmat aikaisemmin kokemamme Kenian helmet. Meille sattui lopulta vielä valitsemiemme leppoisien pituudeltaan lähinnä puolipäiväretkien kanssa niin hyvä tuuri, että Sari ehti itse seuraksemme niille, mutta jos ei olisi ehtinyt, niin retket olisivat toki järjestyneet myös englanninkielisen oppaan kanssa.
Saimme Sarilta, kysyessämme, neuvoja myös liittyen malariarokotuksiin ja päädyimme sitten lopulta noudattamaan niitä, eli aloitimme malarialääkityksen vasta matkamme Malawin osuutta ajatellen. Naivasha on kuulemma sen verran korkealla (2 km), että malariahyttysiä on äärimmäisen vähän. Korkeus tarkoitti myös ainakin kesäkuussa kivoja ehkä tyypillisimmin 20-25 asteen lämpötiloja silloin kuin Suomen kesässä kärvisteltiin 30 asteen helteissä, eli Afrikka, vaikka Kenia, on oikein hyvä kesäkohde(kin)!
Naivashaan iltapimeällä
Saavuimme Nairobiin myöhään illalla ja ajattelin, että ensimmäiseksi yöksi pitänee jäädä lentokenttähotelliin ja jatkaa parin tunnin ajomatka Naivashaan vasta seuraavana aamuna, mutta Sari vakuutti, että Nairobin ja Naivashan välinen tie on nykyisin hyvässä kunnossa ja hänen luottokuskinsa Peter voi kyllä hakea meidät jo illalla. Enpä olisi tätä itse arvannut, mutta aina kannattaa kuunnella paikalliskokemusta ja niin taitoimme tuon matkan Nairobin lentokentältä Aloepark Art -hotelliin n. klo 22 – 24. Perillä pimeässä Naivashassa ja pimeässä hotellissa yövuorossa ollut työntekijä opasti meidät värikkääseen huoneeseemme, ja tunsimme heti olevamme kotona. Viimeistään siinä vaiheessa kun huomasimme, että osassa huoneen tekstiilejä on samoja kuoseja kuin omassa kodissamme Iirislahdessa! Myöhemmin Sari kertoikin usein tuovansa esimerkiksi Finlaysonin tekstiilejä mukanaan Suomessa käydessään. Siinä vaiheessa harmittelimme, ettemme olleet etukäteen osanneet Sarilta kysyä, että olisimme me voineet tuoda hänelle jotain Suomesta. Mehän olimme liikkeellä vain käsimatkatavaroilla, mutta Lufthansan lippuun olisi kuulunut useampikin matkalaukku, joita meillä ei siis ollut itsellämme yhtään!
Sittemmin opimme, että suomalaiset tekstiilit kierrätetään aikanaan hotellista vähävaraisille lapsiperheille siinä vaiheessa kun ne eivät enää ole hotellikelpoisia, mutta pienine kestotahroineen ja nyppyineen vielä hyvinkin kelpoisia perheisiin, joissa ei ole aikaisemmin ollut lakanoita lainkaan, vain huonokuntoinen patja.
Jokainen huone on taideteos
Sarin tapasimme aamiaisella – hänen työmatkansa ei ole pitkä, sillä 11 huoneen lisäksi myös Sarin koti sijaitsee samassa rakennuksessa. Tarkkaan ottaen kaikki huoneet eivät ole samassa rakennuksessa, vaan jakautuvat muutamaan pieneen samassa pihapiirissä olevaan rakennukseen. Osalla rakennuksista on menneisyys kanalana tai eläinsuojana, mutta ei huolta, kyllä ne kaikki nykyisin ovat erinomaisen siistiksi ja kauniiksi remontoituja! Jokainen huoneensa on ihan omanlaisensa ja useimmat niistä tunnetaankin nimillä, ei numeroilla. Me asuimme päärakennuksen pinkissä huoneessa.
Aamiaisen ja päivän ohjelmastamme käydyn pienen täsmennyskeskustelun jälkeen kiersimme hotellin pihapiiriä ja muita huoneita siinä määrin kun niitä oli vapaana Sarin ylpeänä niitä esitellessään. Kaikki huoneet ovat erilaisia, usein huoneiden ovia myöten ja kaikkialla on värikästä afrikkalaista taidetta. Kiertelimme myöhemminkin hotellin aluetta useampaan kertaan ja vielä kolmannella tai neljännelläkin kerralla tuntui, että huomasimme lisää ovelia yksityiskohtia. Oman huomionsa ansaitsivat myös pihalla tepastelevat kanat, jotka hakeutuivat mielellään seuraamme etenkin silloin kun nautimme jonkun aterioistamme puutarhassa.
Nimensä mukaisesti Aloepark Art -hotelli on taidetta tulvillaan. Värikäs afrikkalainen taide niin huoneiden ovissa, huoneissa, kylpyhuoneissa, rakennusten ulkoseinissä, sisäänajoportissa – siis ihan kaikkialla hotellissa – on paikallisen taiteilijan Joel Kararun käsialaa.
Selaa tästä Aloepark Art -hotellin ovia:
Kurkista tästä muutamiin huoneisiin:
… ja kylpyhuoneisiin!
Myös hotellin piha on viihtyisä:
Vaikka hotelli on pieni, niin sen pihalle mahtuu paljon, niin oleskeluryhmiä, kun mahdollisuuksia pieniin tutkimusretkiin. Hotellin taideteema jatkuu kaikkialla, eli yhtään polkua tai porrasta pitkin ei kannata kiirehtiä eteenpäin vaan pysähtyä katsomaan mitä kaikkea mistäkin saattaa löytyä. Välillä kanat liikkuvat missä vaan pihalla, mutta on niillä omakin nurkkauksensa. Kesällä 2023 aamiaismunista huolehtivat kaksi tavallista ja kaksi bantam-kanaa – kukkoa ei ainakaan juuri nyt ole, sillä edellinen viranhaltija oli liian äänekäs hotellivieraita ajatellen. Tontin yhteen kulmaukseen mahtuu pieni puutarhakin, joka tuottaa osan keittiössä käytettävistä hedelmistä ja vihanneksista. Pihan perällä on myös pieni pesula, jossa vieras voi pesettää vaatteitaan kone- ei kappalehinnalla. Pyykkeihin liittyen Sari kertoi, että oli joutunut käymään henkilökunnan kanssa keskustelun liittyen alusvaatteiden pesuun. Yleensä kuulemma kenialaiset eivät halua koskea toisten alusvaatteisiin, etenkään pestä niitä, mutta kun Sari oli muistuttanut, että samat ruumiinosat ovat hyvinkin tekemisissä myös lakanoiden ja pyyhkeiden kanssa, asiasta oli päästy sopuun. Naapuritontti on rakentamaton ja tarjoaakin kivan avaran ja vihreän maiseman vaikka hetken rauhoittua päivän kokemusten jälkeen.
Bed & breakfastista täysihoitoon
Aamiaisen ohella nautimme kaikki illalliset ja muutaman lounaankin hotellilla. Ruokalistalla oli niin afrikkalaisempia kuin länsimaisempiakin vaihtoehtoja ja pienessä hotellissa pienetkin toiveet toteutuvat helposti. En erityisesti rakasta avocadoa, mutta mangoa sitäkin enemmän, ja hotellin mango-ostosten määrä taisikin vierailumme aikana vähintäänkin tuplaantua kun tilasin vaikka salaatteja siten, että avocadon tilalle saa laittaa mangoa :-) Myös toiveemme alkoholittomasta oluesta ja sokerittomasta Pepsistä tai Cokista toteutettiin hetimmiten vaikka se sitten olisikin vaatinut moporetken muutaman kilometrin päähän Naivashan keskustaan. Muita ruokapaikkoja Naivashassa testasimme muutaman retkemme yhteydessä. Naivasha-järven rannan vähän isommissa ja ehkä vähän loistokkaammissakin hotelleissa on vanhan siirtomaa-ajan tunnelmaa ja ihan syötävää ruokaa ja löytyypä kaupungista italialainen pizzeriakin. Mutta pienen hotellin pienen keittiön kodinomaisuudessa ja henkilökohtaisessa palvelussa oli ainakin meille enemmän vetovoimaa.
Jossain vaiheessa keskustelimme Sarin kanssa myös hänen työntekijöistään. Muutama luottohenkilö on ollut mukana jo pitempään, mutta muut kaikki työsuhteet eivät välttämässä Keniassa ole kovin pitkiä. Toisaalta joustavuus on myös työnantajan puolella, tilanteen mukaan työntekijöitä voi olla enemmän tai vähemmän. Suomalainen työnantaja on kuitenkin luotettavuudeltaan esimerkiksi palkanmaksun osalta kenialaista parempi ja henkilön tilanteen ja perhetilanteen niin salliessa he ovat mielellään työskennelleet juuri Aloepark Art -hotellissa. Hygienian merkitykseen Sari kertoi aivan erityisesti panostavansa kaikkien osalta, paitsi korona-aikaan myös tietysti aina ruokaa käsitellessä. Tällä kertaa söimmekin koko Afrikan matkamme ajan ongelmitta niin hedelmiä kuin vihanneksiakin, myös muita kuin itse avaamiamme banaaneja.
Naivashan kaupunki
Itse Naivashan kaupunkiin tutustuimme vain vähän. Yhtenä iltapäivänä istuimme hetken kaupungin keskustan kuulemma ainoalla ulkoterassilla, jonne Sari jätti meidät aamupäivän retken jälkeen. Terassilta seurasimme hetken kaupungin elämää – tai kaupunkilaiset seurasivat uteliaina meitä – ja jatkoimme sitten läheiseen supermarkettiin, vain tutustuaksemme siihen. Hedelmäkojut ja pienet vaate- ja elektroniikkakaupat reunustivat kadun varsia jatkaessamme matkaa kotiin hotellille päin. Turvattomaksi emme oloamme tunteneet hetkeäkään, emme ainakaan aurinkoisena iltapäivänä. Kevyttä myyntiyritystä toki oli silloin tällöin, mutta koimme nekin enemminkin hyväntahtoisina kuin ahdistavina.
Ihan ydinkeskustan ulkopuolella terästimme katsettamme, sillä tiesimme, että esimerkiksi paikallisen poliisiaseman tienoilla on tavannut oleilla seeproja. Juuri Keniassa iso osa villieläimistä elää suojelualueiden ulkopuolella, eli niitä voi nähdä Keniassa liikkuessaan missä vaan, kirahveja, seeproja, antilooppeja. Tällä kertaa näimme kuitenkin vaan koulusta kotiin kiirehtiä nuoria värikkäissä koulupuvuissaan ja kohta olimmekin jo Aloepark Art -hotellin värikkäällä portilla. Sen verran Afrikassa täälläkin ollaan, että kiinteistöt ovat aidattuja ja kulku niihin tapahtuu isoista porteista. Mutta ei hätää, henkilökunta kiirehtii avaamaan meille portin ja olemme taas kotona.
Varaa tästä!
Sarista ja Aloepark Art -hotellista voit lukea halutessasi lisää Ikkunapaikka -lehden jutusta. Sarin henkilöhistoriasta Afrikan osalta kirjoitin minäkin jo edellisessä jutussani Naivashasta vuonna 2016.
Huoneen hotellista voi varata suoraan hotellin sivuilta (https://aloeparknaivasha.com/) tai jos jostain syystä niin haluat vaikka Booking.comin sivuilta. Huoneita on vähän eri kokoisia, yhdelle tai useammalle ja joistakin löytyy pieni keittiökin – kätevää, jos haluat viipyä vähän pitempään ja tehdä (osan) aterioista itse.
Kertauksena vielä linkit kesäkuisen Kenian matkamme retkikohteista julkaisemiimme juttuihin:
- Kävelysafareilla Naivasha-järven rannalla (Crescent Island ja Sancturary Farm)
- Leppoisa sunnuntai flamingoja katsellen (Elmenteita-järvi)
- Elsa, vapaana syntynyt (Elsamere-museo ja hotelli)
- Terveiset Naivashasta! (kesäkuisia tunnelmia tuoreeltaan Facebook-kuvakokoelmina)
Kaikki retket Sarin toteuttamia, mutta siis vain pieni otos mahdollisista kohteista. Me valitsimme pois esimerkiksi pyöräretken Hell’s Gate kansallispuiston jylhiin maisemiin ja koulu- tai esikouluvierailukin jäi lopulta toteuttamatta, kun tajusimme sen vasta viikonloppuna :-)
Kannattaa siis hetimmiten huoneen varaamisen jälkeen ottaa yhteyttä hotellille ja pyytää omien toiveiden mukaista ehdotusta retkiohjelmaksi.
Myös paitsi Keniaan myös Malawiin ja Sansibarin saarelle Tansaniaan suuntautuneen matkan kustannusyhteenveto saattaisi Sinua kiinnostaa. Kustannusyhteenvedossa on myös eritelty Aloepark Art -hotellin pinkistä huoneesta Sarille maksamamme hinta, samoin kuin retkipaketin hinta:
Oman Keniaankin suuntautuneen matkamme innoittajana oli tällä kertaa osittain myös Lufthansan mielestämme melko edulliset lennot Nairobiin. Tälläkin hetkellä Lufthansa myy alle 500 eurolla (m/p) Nairobiin alle 500 eurolla marras-, tammi- ja helmikuulle. Marraskuussa sadekuurot ovat mahdollisia, alkuvuodesta on kuivaa ja lämmintä, mutta kahden kilometrin korkeudessa ei ole koskaan tukalan kuumaa.
Tämä kuulostaa todella miellyttävältä paikalta, jossa ajattelisi helposti voivansa itsekin majoittua. Juuri nyt ei ole Keniaan matkaa tiedossa, mutta täytyypä pitää tämä mielessä, jos sinne joskus taas tulee lähdettyä. Tuli tuosta jutun alusta muuten mieleen myös oma ensimmäinen matkamme Ugandassa vuosia sitten. Myös meidän automme rikkoutui, mutta kuin ihmeen kaupalla tuli kyllä kuntoon, kun korjaamo oli lähellä…
Kiitos Mikko! Ihan noin helposti tuo auton korjauttaminen ei meillä Ugandassa käynyt, eli kyllä se taisi silloin oikeasti rikkoutua :-) Jos Naivasha osuu reitillenne, niin vankka suositus tälle hotellille!
Myös meidän Tansanian lennoilla ruumalaukku kuului edullisiin lippuihimme. Veimme paikalliseen turvakotiin herkkuja ja vaatteita ja liinavaatteita. Ystäväni laukku oli paluumatkalla täynnä tuliaisostoksia. Minun ikivanha kovakantinen ja hurjan painava laukku jäi sinne.
Kiitos Mari! Me olimme niin fokusoituneita tuohon, että matkustetaan vaan käsimatkatavaroilla, ettei ajateltu, että kyllähän suoralla menolennolla Nairobiin matkalaukutkin olisivat kulkeutuneet Keniaan.
Onpa ihana paikka! Minusta se on aina jotenkin kiva, kun huoneet on sisustettu uniikisti sen sijaan, että jokainen olisi toisensa kopio – vaikka siitä ei itselle varsinaisesti iloa olekaan, kun majoittuu vain yhdessä huoneessa. :)
Kiitos Kati! Totta tuokin, että useimmiten sitä kai hotellissa asuu koko oleskelunsa ajan yhdessä ja samassa huoneessa. Mutta toisaalta, voihan noista erilaisistahuoneista toivoa itselleen mieleistä :-)
Hienoa, jos tuntee paikallisen – tai kaupungissa asuvan, jolloin saa ihan varmasti enemmän tietoa paikallisista asioista ja siten koko matkasta. Todella mielenkiintoinen hotelli ja hienot, värikkään erilaiset huoneet.
Kiitos Mari! Näinhän se aina on – ja tuttu, luotettava paikallinen on tietysti paras vaihtoehto. Toki paikalliset oppaat ja kuljettajatkin ovat usein ihan mukavia ja osaavia.
Todella kaunis ja persoonallinen hotelli, jossa ihan varmasti viihtyisi muutaman päivän! Erityisesti noissa kuvissa viehätti ja huvittikin nuo kylpyhuoneet, miten upeita ja kekseliäitä taideteoksia! Meidän tukikohta on nyt pari kuukautta Nairobissa, ja tarkoitus on tehdä täältä ainakin ns. viikonloppuretkiä muualle Keniaan, ehkäpä myös Naivashaan!
Kiitos Anne! Jos tsekkaat myös muut juttumme Naivashasta (katso lista tämän jutun lopussa), niin löydät useammankin Naivashasta helposti ja edullisesti tehtävän retken. Tämä hotelli tukikohdaksi ja pari kävelysafaria vaikka :-)
Katsoin myös juuri, että edullisesti saisi lentoja Nairobiin vaikkapa tammikuussa, kun yleensä matkustamme pari viikkoa. Nämä sinun jutut Naivashasta on todellakin nostaneet omaa kiinnostusta tuosta maailmankolkasta safareineen. Ja kivan näköinen paikka tuo Aloe Art -hotelli!
Kiitos Raija! Suosittelen niin Sarin hotellia kuin erityisesti Saria vaikkapa Afrikan suhteen ”aloittelijalle”. Kun on hyvissä ajoin liikkeellä ja sopii Sarin kanssa paitsi majoituksesta myös retkistä, ne voivat hyvinkin onnistua Sarin seurassa ja siis suomenkielisinä.
Voi että miten ihanan persoonallinen majapaikka! Ja ihastusta herätti erityisesti tuo, että tekstiilit saavat uuden elämän vähävaraisten perheiden luona. Tuo on muuten hauskaa, jos maailmalta löytyy samantyylinen sisustus kuin kotoa :)
En tiedä tuleeko koskaan/kuinka pian käytyä Keniassa, mutta taatusti jäi tämä majapaikka mieleen!
Kiitos Cilla Maria! Kannattaa tosiaan pitää tämä mielessä jos Kenia ja Naivasha päätyy joskus matkasuunnitelmiisi :-)
Wau! Upea hotelli! Etenkin nuo suihkujen elefantti ja kirahvi aivan ihania. Tämä hotelli laitetaan ilman muuta ”listalle” siltä varalta, että tulee lähtö Keniaan. Siellä en ole ollut kuin välilaskulla Tansaniasta palatessa eli ”ei lasketa”.
Tuo vedentäyttöpiste on hyvä systeemi!
Kiitos Hannele! Me näimme Kenian – ja ylitimme rajankin – ensimmäisen kerran Tansaniassa käydessämme, mutta emme laskeneet tuota muutaman metrin epävirallista rajan ylitystä maapisteeksi.
Tämäpäs oli kiva vinkki. Ja hotelli näyttää mukavalle ja värikkäälle. Kyllä näiden tuttujen matkalaisten suositusten perusteella tulee usein varattua majoituksia tai käytyä ravintoloissa. Tässäkin bonuksena oli vielä tuo, että saitte paljon suosituksia missä käydä tai mitä tehdä paikallisen näkökulmasta.
Kiitos Paula! Tämän reissun hotelleista tämä oli ihanan stressitön, sillä tunsimme entuudestaan niin Sarin kuin hotellinkin useamman ystävän suosittelemana.