Avainsana-arkisto: Tukholma

Libanon kustannukset feature

Libanonin reissun kustannukset

Tästä olisi voinut tulla vuoden yksinkertaisin kustannusyhteenveto.
Arial Travelin viikon matka Libanoniin maksoi kahdelta hengeltä 2 980 euroa.
Hintaan kuuluivat lennot Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta Beirutiin ja takaisin, hotelli ja retket matkan jokaisena päivänä.

P-juna lentoasemalle

P-junalla lentokentälle

Lentokentälle menimme elämämme ensimmäistä kertaa julkisilla, eli Espoosta Rautatieasemalle bussilla ja Rautatieasemalta lentokentälle junalla. Seutulippu yhteen suuntaan maksoi kahdelta hengeltä arvokortilla 8,50. Matka taittui julkisillakin muuten hyvin, mutta Reittioppaan arvio kävelyvauhdistamme  oli kyllä hiukan yläkanttiin, sillä saimme lähes juosta junaan. Ehkä bussimme oli myöhässä tai ehkä lentolaukkumme hidastivat hiukan kulkuamme. Juoksemisen sijaan olisimme tietysti voineet odottaa seuraavaa junaa – silläkin olisimme vielä lennolle ehtineet.

P-juna lentoasemalle

Istanbulin kautta

Menomatkalla vietimme muutaman tunnin Priority Passilla loungessa Istanbulissa (käytimme Amexiin liittyviä ilmaisia lounge-vierailuja, eli ei kustannuksia).
Istanbulin kenttähän tapaa olla ruuhkainen kaikkina vuorokauden aikoina eikä ilmaista wifiä ole, joten tapaamme siellä lähes poikkeuksetta valita loungen, jossa saa paitsi wifin, vähän rauhallisemman tilan ja juomat ja pikkunaposteltavaa.

Istanbul loungeIstanbul lounge

Matkamuistoihin (1 jääkaappimagneetti) ja käteisvaluutan ostoon (keskikurssia huonompi kurssi) kului 14,50.

Paluu Tukholman kautta

Tarina ei kuitenkaan osaltamme tällä kertaa lopu tähän.
Arial Travelin matka oli maanantaista sunnuntaihin, mutta vajaa viikko ennen lähtöä meille selvisi, että meidän pitäisi olla Turussa hautajaisissa jo perjantaina.

Lähdin tutkimaan mahdollisuuksia tähän ja löysin lopulta torstai-iltana klo 23 Beirutista Arlandaan lähtevän Germanian lennon. Germaniasta en ollut koskaan tätä ennen kuullutkaan, mutta tämän kerran viikossa, juuri torstaisin, lennettävän lennon aikataulu oli meille mitä parhain: emme menettäisi mitään torstaista Libanonissa, mutta ehtisimme juuri sopivasti Turkuun SASin aamulennolla Tukholmasta.

Germania
(Kuva Flickr: Ken Fielding)

Germanian lennot ostettuna viikkoa ennen lentoa (ei luultavasti siis kyseisen lennon halvin hinta) etukäteen valituilla istumapaikoilla (mutta ilman matkatavaroita) maksoivat 566,74 euroa kahdelta.
Lennon Tukholmasta Turkuun maksoimme SASin pisteillä, jotka olisivatkin jo osittain muuten vanhentuneet, eli jäljelle jäi vaan verot, 33,10 euroa kahdelta.

Germania oli meille uusi lentoyhtiökokemus, muttei se mielestäni erottunut muista halpalentoyhtiöistä mainittavasti suuntaan tai toiseen. Ihmisten asettuminen koneeseen oli tavanomaista sekavampaa, mutta se taisi johtua libanonilaisista, ei lentoyhtiöstä!

Rest & Fly

Paluumatkan kustannuksiin voitaneen laskea myös kolmen tunnin unet Arlandan Rest & Fly -tuntihostellissa hintaan 31,06 euroa. Germanian lento oli perillä Tukholmassa aamuyöstä 02:50 ja lento Turkuun lähti 08:30 paikallista aikaa.

Olin etukäteen selvittänyt, että Arlandan Sky Cityssä on tällainen paikka ja löytyihän se. Emme olleet varanneet huonetta etukäteen, joten  jouduimme hetken nuokkumaan aulan nojatuoleissa ennen kuin meille vapautui huone.
Mutta vaikka lopulta ehdimme oikaisemaan itsemme vain kolmeksi tunniksi, niin tuo kolmen tunnin tauko oli seuraavaa päivää ajatellen tosi hyvä juttu!

Rest & Fly Rest & Fly

Rest & Fly tuntui sen verran hyvältä löydöltä Arlandassa, että pohdin hetken sitäkin, että kun ajoittain etsimme yhteyksiä vähän eksoottisempiinkin kohteisiin, niin ehkä niitä kannattaisi etsiä aktiivisemminkin Tukholmasta, sillä sinnehän aina pääsee, ja jos ei ihan sopivalla vaihtoajalla, niin ainahan voisi majoittua tuonne lentojen välissä!

Junamatkakin pitäisi varata etukäteen

Turun lentoasema
Turun lentokentällä olen tullut vain harvoin, vaikka Turusta olenkin kotoisin

Maakuljetuksiin Turun lentokentältä Turkuun ja edelleen illalla junalla Turusta Leppävaaraan ja taksilla Leppävaarasta kotiin meni vielä 71,30 euroa, joten kokonaisuudessaan aikaisempi paluu maksoi meille melko tasan 700 euroa, mikä oli meille ihan ok.

Junallakin matkustamme suunnilleen yhtä harvoin kuin muillakaan julkisilla, joten Turussa yllätyimme asemalle tullessamme, että seuraavaan junaan myytiin jo vihon viimeisiä paikkoja: onneksi emme olleet allergisia ja saatoimme hyväksyä paikat lemmikkivaunusta.

Matkavakuutus ei korvannut

Etukäteen tutkin kevyesti matkavakuutusten ehtoja lähisukulaisen hautajaisten osalta ja näytti siltä, että olisimme voineet peruuttaa koko matkan ja vakuutus olisi korvannut sen. Olimme kuitenkin jo orientoituneita siihen, että käymme nyt Libanonissa, emmekä halunneet luopua koko matkasta, etenkään kun löysimme tuon lennon, jolla menetimme matkasta vain 2 päivää.

Kotiin palattuamme teimme kuitenkin koemielessä korvausanomuksen tuosta 700 eurosta vakuutusyhtiölle, mutta se tuli bumerangina takaisin selityksellä, jonka jo tiesimmekin: kustannukset olisi korvattu vain siinä tilanteessa, että olisimme saaneet tiedon kuolemasta ja hautajaisista Libanoniin.

vakuutus

Hakukoneet eivät löydä kaikkea

Selvittäessämme mahdollisuutta palata Beirutista siten, että ehtisimme Turkuun perjantaina klo 13 alkaviin hautajaisiin aloitin vaihtoehtojen etsimisen toiveikkaasti yleensä käyttämilläni hakukoneilla (Skyscanner, Momondo) ja hakemalla vaihtoehtoja välille Beirut – Turku. Halusin lennon lähtevän Beirutista mahdollisimman myöhään illalla, jotta voisimme käyttää vielä torstainkin Libanonissa, mutta toisaalta aikaraja Turussa oli ehdoton.

Kumpikaan hakukone ei löytänyt tuollaista vaihtoehtoa, ei ainakaan mitenkään kohtuulliseen hintaan. Kiinnitin kelvottomissa hakutuloksissa huomioni Beirutista illalla klo 23 Arlandaan lähtevään lentoon ja kävin tarkistamassa tämän lennon paikkatilannetta ja hintaa Germanian omilta sivuilta ja totesin, että tällä pääsemme Tukholmaan aamuyöhön mennessä meille riittävän edulliseen hintaan ja Tukholmastahan pääsee tietysti aamulla Turkuun (vaikka hakutulokset eivät siitä mitään tienneetkään).
Tarkistin vielä erikseen Tukholma – Turku -välin ja löytyihän sieltä SASin aamulento 8:35 – 10:30, joka sopi meille oikein hyvin!
Ostimme lennot, alkumatkan Germanialta ja loppumatkan SASilta, ehdimme viettämään koko torstain vielä Libanonissa ja ehdimme hyvin Turkuun hautajaisiin.

momondo
Momondo ehdottaa: lähtö Beirutista klo 20 ja 3 vaihdon jälkeen Turussa lauantaina!
skyscanner
Skyscanner löysi Germanian, muttei suoraa lentoa Turkuun ennen kuin iltapäivällä

Olen tähän – hakukoneiden osaamisen rajallisuuteen – törmännyt toki aikaisemminkin, eli osaan jo epäillä niiden tuloksia. Esimerkiksi yhteydet pohjoisiin kohteiseen, Fär-saarille, Huippuvuorille ja Grönlantiin, löytyivät paremmin selvittämällä sinne lentävät lentoyhtiöt ja etsimällä ensin kriittistä väliä heidän sivuiltaan ja sitten erikseen siihen sopivat “helpommat” välit vaikka hakukoneella.
Sama juttu alkuvuodesta kun etsin lentoja Faroon turistikauden ulkopuolella, jolloin suoria lentoja ei ollut – tällöin avuksi tuli silloin minulle vielä uusi hakukone, eli Kiwi.
Tosin ei Kiwikään tätä vaihtoehtoa Arlandan kautta Turkuun sen paremmin näyttäisi löytävän – testasin hakuja tätä kirjoittaessani vielä uudelleen valitsemalla paluupäiväksi tammikuun 18. päivän, jonka mielestäni pitäisi olla täysin vertailukelpoinen marraskuun 23. päivään – molemmat torstaita, eikä keskellä mitään juhlakautta.

 

Tammikuun kuva – Bosporin salmi

Istanbul Bosporin salmi

Hyvää uutta vuotta 2016!

Tammikuun kuvamme on kuuden vuoden takaiselta Istanbulin matkaltamme.
Tänään Istanbulissa on ilmeisesti jopa lunta, mutta oli siellä kylmä tuolloinkin!
Alkutalvi on Euroopan osalta säiden puolesta hiukan haastavaa aikaa: kaupunkilomilla kun usein ollaan paljon ulkona, niin kylmyys tai sade saattaa hiukan latistaa tunnelmaa.

Mutta olemme me silti joskus tammikuussakin uskaltautuneet lyhyelle matkalle: Istanbulin lisäksi esimerkiksi viime vuonna kauas Tukholmaan!

Tälle tammikuulle ei vielä ole mitään varattuna, mutta kun vuodenvaihteen työrupeama tuottaa ainakin joitakin vapaapäiviä, niin ehkä sitä vielä ehtii …

(Jos haluaisit tuon kalenteri kuvan taustakuvaksi omalle tietokoneellesi, paina kuvassa hiiren vasenta näppäintä ja valitse Aseta taustakuvaksi tai Set as desktop background.)

Hallwylska keittiö

Henkilökuva: Kolmen hanan keittiössä

20-vuotias nuori nainen ja vielä naimaton! Kun Wilhelmina esiteltiin minulle ensimmäisen kerran erityisesti tämä lause kiinnitti huomioni.  Vuonna 1864 monet asiat olivat tietysti toisin. Olemme vierailulla Wilhelminan kodissa tammikuussa 2015.

Wilhelmina Kempe syntyi Tukholmassa 1844 saksankieliseen perheeseen ja asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan mm. Stralsundissa Saksassa, Tukholmassa ja Ljusnessa, Gävlen pohjoispuolella, jossa perhe omisti maata, metsää ja sahan. Omistukset eivät olleet pieniä – isä oli kuollessaan yksi Ruotsin rikkaimpia miehiä.

Wilhelmina sairasti lapsena punataudin. Olosuhteet kaupungeissa, myös Tukholmassa, ja myös varakkaammissa perheissä jättivät paljon toivomisen varaa niin hygenian kuin ruuan suhteen vielä 1850-luvulla.  Wilhelminan lapsuus oli samanlainen kuin muidenkin varakkaiden perheiden tyttärien. Hänellä oli kotiopettaja ja kesäisin matkustettiin pois Tukholmasta, maatilalle Skoneen tai Saksan kylpylöihin.

Wilhelm Hallwyl

Saksassa hän myös lopulta tapasi tulevan miehensä, Walther von Hallwylin. Wilhelminan vanhemmat olivat avioliittoa vastaan kunnes Walther lupasi, että perhe asettuu Ruotsiin, jonka jälkeen avioliitto köyhän, mutta aatelisen Waltherin kanssa alkoikin vanhemmista tuntua hyvältä ajatukselta. Pariskunta vihittiin kesäkuussa 1865, ennen Wilhelminan 21-vuotispäivää. Ensimmäisen yhteisen kesänsä Wilhelmina ja Walther viettivät Sveitsissä, mutta asettuivat sitten perheen kartanoon Södertäljen eteläpuolella. Perheeseen syntyi neljä tytärtä, josta yksi tosin kuoli hyvin nuorena.

 

Tuleville sukupolville mielenkiintoiseksi  von Hallwylien Hallwylska Museetelämä muuttui, kun Wilhelmina ja Walther, tyttärien jo muutettua pois kotoa, alkoivat 1800-luvun lopulla rakennuttaa taloa Tukholman keskustaan, osoitteeseen Hamngatan 4. Perheyritys Ljusne-Woxna, jonka johdossa Walther tuolloin jo oli, tuotti hyvin ja vuosina 1893 – 1898 Tukholman keskustaan rakennettiin talo, joka sen ajan Tukholmassa oli vertaansa vailla. Talo on tyyliltään konservatiivinen, mutta tekniikaltaan edistyksellinen: sähkö, hissit ja juokseva vesi, jopa lämmin vesi, kuuluivat talon varustukseen jo sen rakentamisesta alkaen. Keittiössä on kolme hanaa: kuumaa ja kylmää vettä ja sadevettä. Nykyisin talo tunnetaan nimellä Hallwylska Museet.

 

Pelkkä talokin olisi museona ihan vaikuttava, mutta Hallwylin perheen merkityksellisyys ei jäänyt tähän. Wilhelmina oli innokas keräilijä. Taloon hankittiin taidetta, posliinia, aseita, arkisia esineitä ja arkeologisia löydöksiä, ja ne kaikki luetteloitiin tarkkaan. Todellakin kaikki, keittiön varustuksesta ja viinipulloista alkaen ja päätyen ullakon vitriinissä nykyisin säilytettäviin mitä erilaisimpiin pieniin tavaroihin, näiden joukossa vaikka nippu Waltherin hiuksia. Esineiden luettelointia tekivät Wilhelminan lisäksi opiskelijat, joita hän palkkasi avukseen. He myös saattoivat työn loppuun Wilhelminan kuoleman jälkeen –  jos työ olisi valmistunut hänen vielä eläessään opiskelijat olisivat ehkä nähneet hänen tanssivan ruokailuhuoneen pöydällä lupauksensa mukaisesti.

Paksuja kirjoja, joissa on esineiden kuvat ja kuvaukset, kertyi lopulta 78 kappaletta. Museossa vieraillessamme selailimme niistä muutamia: esimerkiksi keittiön esineistö on kuvattu kolmessa suuressa kirjassa. Nykyisin tähän ainutlaatuiseen esinekokoelmaan voi tutustua myös verkossa, kaikki tiedot on digitalisoitu ja ovat kaikkien niistä kiinnostuneiden käytettävissä. Tässä samassa tietokannassa on kolmen museon, Hallwylska, Livrustkammaren ja Skoklosterin linnan, kokoelmien tiedot.
(Skoklosterissa kävimme vuonna 2002, yhden purjehdusreissun yhteydessä.)

Kutsulaitteisto HallwylTammikuisella vierailullamme Wilhelmina von Hallwylin talossa, erityisesti sen tarjoiluhuoneessa, palasin ajatuksissani omaan lapsuudenkotiini. Oppaamme kertoi, että tällä laitteella seinässä perhe saattoi kutsua palvelijan haluamaansa huoneeseen, laitteessa syttyi lamppu, joka osoitti kyseessä olevan huoneen. Samanlainen laite oli omassakin lapsuudenkodissani! 1960-luvulla perheessämme ei ollut palvelijoita, mutta isäni työhön liittyen kodissamme järjestettiin ajoittain isoja päivällisiä, joiden yhteydessä keittiössämme oli henkilökuntaa ja muistan, että ruokapöydän maton alla, äitini paikan kohdalla, oli painike, jota painamalla äitini saattoi viestiä keittiöön, että seuraavan ruokalajin voi tarjoilla nyt.

Museon keittiön yhteydessä näkemämme huone, jossa oli tallessa satoja, tyhjiä, viini- ja olutpulloja, herätti meidät myös hetkeksi pohtimaan, että pitäisikö meidänkin jättää muutama viinipullo tai siideritölkki palauttamatta kauppaan ja luetteloida ne tuleville sukupolville!

(Tämä henkilökuva on, paitsi blogimme aihepiiriin sopiva juttu, myös harjoitustyöni Johanna Nykoppin vetämälle Lehtikirjoittamisen peruskurssille, jolle osallistun tänä keväänä. Kurssin harjoitustyöt käsittävät mm. arvion, henkilöhaastattelun, henkilökuvan, kolumnin, uutisen ja lehtiartikkelin.)

(Jutun kuvat ovat museon sivuilta poislukien kuva keittiön kutsulaitteistosta, joka on omani.)