Avainsana-arkisto: Libanon

Pigeon Rocks Beirut feature

Hetkiä Beirutissa

Libanonin vierailumme kutistui hiukan alkuperäisestä suunnitelmasta ja erityisesti Beirut jäi meillä muutaman tuokion varaan.

Beirut Top 10

Tripadvisor luettelee kaupungin Top 10 -kohteina mm. seuraavat:

  1. Kansallismuseo
  2. Amerikkalainen yliopisto
  3. Mohammad Al-Amin -moskeija
  4. Mineraalimuseo
  5. Zaitunayn lahti
  6. The Corniche
  7. Pigeon Rocks eli Kyyhkyset
  8. Gemmayzeh-katu
  9. Beirutin soukit
  10. Kreikkalaisortodoksinen katedraali.

Pieni kaupunkikierros sentään

Ennen retkeämme Bybloksen suuntaan ryhmämme teki kuitenkin lyhyen kierroksen myös Beirutin keskustassa, jolla ehdimme näkemään jotain tästäkin kaupungista: roomalaisia raunioita keskellä kaupunkia ja joitakin hallintorakennuksia, sinikupolisen Mohammad Al-Amin -moskeijan ja sisällissodan jälkeen uudelleen rakennetut soukit.
Vanhaan soukkiin tutustuimme lyhyesti Sidonissa, mutta vaikka Beirutin keskustan ostoskatuja soukeiksi edelleen kutsutaankin, niin minusta ne olivat ihan tavallisia nykyaikaisia ostoskeskuksia.
Jos asuisin Beirutissa arvostaisin nykyaikaisia ostoskeskuksia – turistina oli mukava kulkea Sidonin vanhojen soukkien kujilla, etenkin kun ei ollut tarpeita ostaa mitään!

Beirut Libanon Beirut Libanon Beirut Libanon Beirut Libanon Beirut Libanon

Ylitimme myös sisällissodan aikaisen vihreän linjan, Damaskus-kadun. Sodan aikana kaupunki jakautui tästä kohtaa kahteen osaan: Länsi-Beirut oli pääosin muslimien aluetta ja toinen puoli kristillisten. Katua reunustavat rakennukset joko tuhottiin tai ne vahingoittuivat pahasti ja asukkaat pakenivat niistä. Kadusta muotoutui kummankin puolen tarkka-ampujien takia alue, jonne kukaan ei mennyt ja niin ruoho ja muu kasvillisuus alkoi vallata aluetta.

Beirut Libanon Green Line

Tästä vihreästä linjasta löytyy netistä vanhempia kuvia, joissa rajan vihreys näkyy vielä paljon enemmän.

Pigeon Rocks ja The Corniche

Baalbekin retkeltämme puolestamme palasimme sen verran ajoissa, että ehdimme näkemään Kyyhkyset auringon juuri laskiessa – ei huonompi ajankohta niiden kokemiseen!
Kyyhkysiltä jatkoimme iltaa kävelemällä rantabulevardia, The Cornichea, alaspäin.
Tänne ihmiset kerääntyvät viimeistään auringon laskiessa katsomaan merelle, tapaamaan toisiaan, ja vierailemaan rannan kahviloista. Me päädyimme Mövenpick-hotellin kahvilaan. Ei ehkä rannan edullisin, mutta hotellista oli hienot näkymät niin merelle kuin Beirutin uimarannalle. Hotellin uima-altaat rannalla vaikuttivat houkuttelevilta ja jos palaisimme Beirutiin, niin houkuttelisikin asua tässä hotellissa edes muutama vuorokausi!

The Corniche Beirut Libanon The Corniche Beirut Libanon Mövenpick Beirut Libanon Mövenpick Beirut Libanon

Tällä kertaa asuimme kuitenkin läheisessä Lancaster Hotel Raouchessa, joka on lähekkäin sijaitsevista kolmesta Lancaster-hotellista luultavasti vaatimattomin, mutta lähinnä yöpymiseen ihan riittävän tasoinen. Ja sekin sijaitsi hienosti ihan rannan välittömässä läheisyydessä!

Lancaster Raouche Beirut LIbanon
Lancaster Raouche -hotellit. Me asuimme tuolla taaempana olevan punaisen pisteen tienoilla, emme tuossa rannan lippulaivahotellissa 🙂

Lancaster Raouche Beirut LIbanon Lancaster Raouche Beirut LIbanon

Seuraavalla kerralla sitten

Museot jäivät meiltä tällä kertaa väliin – ryhmämme vieraili kyllä kaupungin ykkösnähtävyydeksi mainitussa Kansallismuseossa meidän jo lähdettyä.
Emme myöskään ehtineet kävelemään Amerikkalaisen yliopiston kampuksella emmekä poikkeamaan Zaitunayn lahdelle, vaikka tämän pienvenesataman matkalla Byblokseen vilaukselta näimmekin.

Mutta hyvähän se vaan on, vai mitä, että jotain jää seuraavaankin kertaan!

Byblos feature

Byblos ja Jeitan luolat

Libanonin alkuperäinen matkasuunnitelmamme sisälsi melkein kaikki pienen maan Unescon maailmanperintökohteet, myös Bybloksen. Kun selvisi, että joutuisimme palaamaan matkalta pari päivää muuta ryhmää aikaisemmin, päivitin tuota juttua ja vedin Bybloksen yli.

Mutta niin vaan kävi, että pieni matkatoimisto, Arial Travel, ja pieni ryhmä (yhteensä 8 henkeä), joustivat meidän suunnitelmiemme mukaan siten, että elimme alkuperäisen matkasuunnitelman päivän 6. viimeisenä Libanonin päivänämme, eli päivänä 4. ja meidän sitten jo lähdettyämme ryhmä toteutti päivän 5. (Tripoli) ja päivän 4. (mm. Deir el Qamar ja Sufa-vuoret).

Byblos

Pidin kovasti Bybloksesta. Vitsailinkin, että kun seuraavan kerran tulemme Libanoniin, niin vietämme muutaman päivän Beirutissa Mövenpick-hotellissa ja jatkamme sitten sieltä muutamaksi päiväksi Byblokseen. Vitsiksi ajatuksen tekee se, että maabongareina löydämme todennäköisesti vielä monta vuotta muitakin kohteita kuin Libanonin uusintakierros.

Lohikäärmeitä? Napoleon!

Pyhä Yrjö LibanonMatkalla Byblokseen kävimme myös parilla pienemmällä/oudommalla nähtävyydellä, vai mitä mieltä olette väittämästä, että tässä luolassa Pyhä Yrjö tappoi lohikäärmeen. Jos vaikka tarina joltain osin olisikin tosi, niin ei kai niitä lohikäärmeitä oikeasti ole koskaan ollut olemassa!

Pyhä Yrjö Libanon

Pysähdyimme myös tien varrella kohdassa, jossa kallioseinämissä Dog Riverin lähellä Nahr el-Kalbissa on muistolaattoja Libanonissa vuosisatojen mittaan käyneistä armeijoista. Jos Libanon on täynnä historiaa jo ajalta ennen Kristusta niin täältä löytyvät vähän uudemmatkin muistot, vaikka Napoleonin armeijasta.

Napoleon Libanon

Jeitan tippukiviluolat

Jeitan luolat olivat mahtavimmat koskaan näkemämme tippukiviluolat! Valitettavasti tippukiviluolissa ei täälläkään saanut kuvata – luultavasti siksi, että ihmiset keskimäärin eivät osaa hallita kameroidensa salamavaloja. Pelkkä kuvan ottaminenhan ei toisi valoa hämärästi valaistuihin luoliin, joita halutaan suojella valosaasteelta, mutta salamavalot ovat toinen juttu, etenkin paikoissa, joissa turisteja käy paljon.

Jeita Libanon

Tarina siitä, miten kettu tapasi napata kyläläisten kanoja ja kun kettua sitten lähdettiin seuraamaan löydettiin Jeitan luolista ensin alempi ja sitten vähän myöhemmin ylempi, oli oikeastaan aika hauska. Tärkeä rooli ketulla!

Vierailimme ensin ylemmässä luolassa, jonne noustiin kaapelivaunuilla. Matkaa luolan suulta luolan kauimpaiseen ja ylimpään kohtaan kertyi varmaan melkein kilometrin verran ja jokainen luolasta toiseen aukeava näkymä oli toinen toistaan upeampi.

Jeita Libanon

Alempaan luolaan tutustuimme pienillä veneillä, sillä täällä luolat ovat täyttyneet vedellä eikä niissä voi kävellä. Joinakin kuukausina veden pinta nousee niin korkealle, ettei alempiin luoliin voi mennä: luolan suulla matalat veneet alittavat melko matalan käytävän, jonka vapaaksi jäävä korkeus ei sitten enää riitä veneissä istuville ihmisille, jos veden pinta oli liian korkealla.

Jeitan luolan omilla sivuilla on jonkin verran kuvia luolista.

Myös Googlen kuvahaku löytää montakin, upeaakin, kuvaa luolista, joten joku/jotkut ovat joko saaneet sinne kuvausluvan tai kuvanneet kielloista välittämättä.

jeita google kuvia

Harissa ja Pyhän Marian patsas

Ennen Byblosta pysähdyimme vielä Harissassa, jossa nousimme jo toisen kerran samana päivänä kaapelivaunuilla korkeuksiin, eli ylös Pyhän Marian patsaalle.

Harissa

Paikalla olevat koululaiset juoksivat ripeästi portaat ylös ja tungeksivat sen jälkeen sen juurella ottamassa selfieitä ja raapustamassa nimikirjaimensa patsaan jalustaan. Nousimme mekin ylös, mutta jätimme nimikirjaimet raapustamatta ja keskityimme ylhäältä Välimerelle aukeavan näköalan ihailuun.

Harissa Libanon Harissa Libanon Harissa Libanon

Meille, jotka emme retken oikeana päivänä 4. enää päässeet mukaan kävelylle seetrimetsään pieni puisto patsaan juurella tarjosi jonkinlaisen mahdollisuuden tutustua lähemmin tähän Libanonin lippuakin koristavaan kansallispuuhun.

Libanonin seetri Harissa Libanonin seetri Harissa

Harissan ravintolat tarjosivat meille kaikille myös mahdollisuuden pizzalounaaseen, kunhan selvitimme sen tilaamiseen liittyvän rituaalin, eli valinta yhdellä tiskillä, maksu toiselle tiskille ja sen jälkeen tieto tilauksesta ja maksusta kolmannelle, joka lopulta sitten valmisti pizzan, jonka sen jälkeen saattoi nimellä sieltä noutaa. Pizzat olivat kyllä ihan hyviä, tai sitten olimme vaan tässä vaiheessa päivää jo nälkäisiä.

Pizza Harissa

Byblos

Bybloksessa aloitimme kierroksen pienen kylän satamasta, jossa jo totesin, että tämä se on, Libanonin kaunein kaupunki.

Sataman jälkeen vuorossa oli Bybloksen vanhat rauniot, jotka kuten vanhat rauniot muuallakin Libanonissa olivat oikeastaan osa nykyistä kaupunkia. Itse asiassa nykyinen kaupunki on vielä hetki sitten ollut näiden raunioiden päällä ja kun sitten todettiin minkälainen aarre tällä rannalla sijanneiden talojen alla on, talojen asukkaat siirrettiin muualle ja alue kaivettiin esiin.

Yksi taloista on jätetty rannalle muistuttamaan tuosta ajasta Bybloksessa – ja samalla havainnollistamaan sitä miten asutuksen uudet kerrostumat ovat rakentuneet aikanaan vanhojen päälle.

Byblos LibanonByblos Libanon

Byblos Libanon
Bybloksessa, kuten useimmilla Libanonin Unescon maailmanperintökohteilla, nykyisyys ja menneisyys tuhansien vuosien takaa elävät ihanasti rinta rinnan.

Bybloshan on yksi maailman pisimpään yhtäjaksoisesti asutettuna olleista paikoista, todennäköisesti kaupunki on ollut olemassa jo ainakin 7000 vuotta.

Kartoissa Byblos esiintyy nykyisin arabialaisella nimellä Jbeil, jos ihmettelet, jos et sitä joltain Libanonin kartalta löydä.

Myös Bybloksen alue, kuten Baalbekin, on laaja, ja sieltä löytyy monta mielenkiintoista kohtaa, kuten esimerkiksi obeliski-kenttä, asumuksia useammalta eri kaudelta, aina jo mainitsemaani paikalleen jätettyyn taloon 1800-luvulta, roomalainen teatteri, roomalainen pylväsrivistö ja valtava linna, jonka sisällä on museosaleja ja jonka katolta hienot näköalat koko alueelle.

Byblos Libanon Byblos Libanon Byblos Libanon Byblos Libanon
Byblos Libanon Byblos LibanonByblos Libanon

Vielä pistäytyminen muutamaan pieneen myymälään vähän vähemmän vanhan kaupungin alueella ja pitkä matka iltaruuhkassa takaisin Beirutiin. Matkaa Bybloksesta Beirutiin on alle 40 kilometriä, mutta rantatie on iltaisin (tai aina) ruuhkainen.

Baalbeck feature

Baalbek ja Anjar

Toinen päiväretkemme suuntautui Bekaan laaksoon ja Syyrian rajalle.

Bekaan laaksosta Ulkoministeriön matkustustiedote (7.8.2017) sanoo: ”Bekaan laaksossa Zahlén kaupungin pohjoispuolella on aseistettujen sissi- ja rikollisryhmien tukikohtia ja matkustamista Zahlésta pohjoiseen (ml. Baalbek) on syytä välttää.”.
Kysyin tästä libanonilaiselta paikallisoppaaltamme, johon hän kiirehti heti toteamaan, että hän on lisenssioitu opas ja tietää kyllä mitä tekee.

Ehkä en, kuten jo edellisessä jutussani Tyyroksesta ja Sidonista totesin, lähtisi omatoimisesti Libanonissa Palestiinan vastaiselle rajalle enkä Syyrian rajalle, mutta paikallisen kuljettajan ja oppaan kanssa emme sittenkään olleet turvallisuudesta huolissamme, emme Baalbeckissä emmekä Anjarissa, vain muutama kilometri Syyrian rajalta.

Where is Baalbeck

Tiesulkuja Bekaan laaksossa
Tiesulkuja Bekaan laaksossa

Anjar (Aanjar)

Aloitimme Anjarista, joka sekin on Unescon maailmanperintökohde, mutta hiukan erilainen kuin vaikka Tyyros tai Byblos, jotka ovat säilyneet asuttuina kaupunkeina vuosisatoja aina nykyaikaan asti. Anjarin islamilainen yhdyskunta kukoisti vaan sadan vuoden ajan n. 700 vuotta ennen Kristusta ja unohdettiin sitten pitkäksi aikaa. Libanonin itsenäistymisen (1943) jälkeen tätäkin aluetta alettiin tutkia. Suoalue kuivatettiin ja pala palalta rauniot kaivettiin esiin. Nyttemmin osa monumenteista on koottu uudelleen.

Alueella on tunnistettavissa palatsien jäänteitä, moskeija, hamman, asuinkortteleita ja kauppoja – tosin tunnustettakoon, että emme paneutuneet alueen yksityiskohtiin kovin suurella hartaudella, kunhan aistimme tunnelmaa kivisillä kaduilla.

Anjar Libanon

Anjar Libanon
Anjarin maailmanperintökohteessa – aamupäivällä satoi muutaman pisaran verran

Anjar LibanonRuiskukurkku Anjar Libanon

Yksi alueen ehdoton erikoisuus, jollaista emme olleet missään aikaisemmin nähneet, oli ruiskukurkku niminen kasvi, jota alueella oli runsaasti. Paikallisoppaamme tunsi sen entuudestaan ja yllätti meidät koskemalla kukan hedelmää, joka vastasi välittömästi sylkemällä metrien päähän. Sen jälkeen monet meistä ”kiusasivat” vielä montaa hedelmää alueella ja minäkin sain sylkisuihkun niin kasvoihini kuin kameraan, onneksi en sentään linssiin. Olin hiukan huolissani siitä, että mitähän aine kasvoillani sisältää, mutta siihen opas kiirehti luettelemaan mitä kaikkia sairauksia kasvi parantaa, joten ilmeisesti ei syytä huoleen, vaan päinvastoin! Videolle en sylkäisyä saanut, mutta joku näyttää saaneen!

Vielä piipahdus matkatavaramyymälään – vain kahdeksankin hengen ryhmässä on aina joku, joka etsii jotain – ja jatkoimme matkaa Baalbeckiin.

Matkamuistoja Libanon

Baalbek (Baalbeck)

Baalbeckiin johtavaa tietä reunustavat Hizbollahin keltaiset liput, mutta pelkät liput eivät osoittautuneet mitenkään vaarallisiksi.

Aloitimme maailman suurimman monoliitin luota – tällaiseksi sitä ainakin väitettiin. Tarinan, ilmeisesti ihan toden, mukaan yksi ihminen päätti siivota pari kilometriä Baalbekin portilta sijaitsevan vanhan louhoksen kaikesta sinne heitetystä romusta. Samainen kaveri joutui vielä luomaan kylään jätehuollon, jotta roskapussit eivät jatkossa enää päätyisi samaiseen kuoppaan! Nykyisin vanhassa louhoksessa olevaa isoa kiveä, maailman suurimmaksi väitettyä, pääseekin ihailemaan kaikilta suunnilta. Tämä tarina oli jo sen verran hyvä, että mekin päätimme tukea tätä ostamalla kaverin matkamuistomyymälästä tarvitsemamme jääkaappimagneetin ja yhden huivin (vaikken sitä tarvinnutkaan).

Maailman suurin monoliitti Libanon Maailman suurin monoliitti Libanon

Baalbeckin temppeliraunioilla on marraskuussa kylmä! Matkalla Beirutista Baalbekiin ylitimme Libanoninvuoret, korkeimmillaan tie kulki 2 kilometrissä, mutta vielä runsaan kilometrin korkeudessakin on viileää Beirutiin verrattuna.

Rooman valtakunnan aikaiset temppelirauniot ovat mahtavia – alue on paljon suurempi kuin osasin etukäteen kuvitella – ja Unescon maailmanperintökohde tämäkin, tietysti.

Ensimmäiseksi näemme Venuksen temppelin.
Sen jälkeen nousemme portaat kahdeksankulmaiselle aukiolle ja siitä edelleen isolle sisäpihalle, jota reunustavat Jupiterin ja Bacchuksen temppelit.
Jupiterin temppelin kuusi pystyssä olevaa pylvästä on ehkä kuvatuin osa Baalbekiä, mutta tänään ne ovat rakennustelineiden verhoamia, eivätkä kovin kuvauksellisia.

Baalbek Venuksen temppeliBaalbek LibanonBaalbeck LibanonBaalbeck LibanonBaalbeck LibanonBaalbeck Libanon

baalbek jupiter
Instagram-kuva Jupiterin pylväiköstä ennen remontin alkamista

Sisäpihan reunalla kurkistamme alas nähdäksemme Baalbekin terassin, eli kolme isoa monoliittiä – yhden monoliitinhän näimme jo vanhalla louhoksella.

Baalbeck Libanon

Bacchuksen temppelillä niskamme ovat kovilla, sillä monet temppeliä koristavista kuvista ovat korkealla päidemme yläpuolella.

Baalbeck LibanonBaalbeck Libanon

Lopuksi päädymme aikaisemmin ylittämiemme aukioiden alle, käytävään, jota ennen on käytetty suojana kuumuudelta tai sateelta. Esillä on joitakin patsaita ja paljon valokuvia ja muita infotauluja. Saksalaisen Herman Burckhardtin valokuvia on esillä paljon: kaveri sai isomman perinnön ja päätti vähän matkailla ja kiersikin sitten Lähi-itää aikoinaan 17 vuotta – eli on sitä ennenkin hurahdettu matkailuun!

Baalbeck Libanon Baalbeck Libanon

Ksaran viinitila

Kotimatkalla pysähdyimme vielä maistelemaan Ksaran viinejä ja tutustumaan osaan yli kahden kilometrin tunneliverkostosta. Samantapaisissa tunneleissa kävimme jokin vuosi sitten Moldovassa: maanalaiset tunnelit, joissa lämpötila pysyy vuoden ympäri n. 10 asteessa ovat ideaalisia viinin säilyttämiseen. Näissä tunneleissa meille uusin juttu oli homeen suojaama pullorivistö.

Ksaran viinitila Libanon Ksaran viinitila Libanon

Viinien maisteluosuus oli melko kesy: kävimme läpi vain yhden lajin kutakin, eli valko-, rose- ja punaviiniä, mutta ravintolan wifi toimi hyvin!

Ksaran viinitila Libanon Ksaran viinitila Libanon

Ksaran viinitila LibanonHiukan paikan mainetta silmissämme laski tehtaanmyymälän yritys (tai erehdys) yrittää huijata meiltä vajaa 30 euroa. Ostimme pienen pullon roseviiniä illaksi hotelliin ja maksoimme 6000 Libanonin punnan ostoksen 100 000 punnan setelillä ja saimme ensin takaisin vaan 50 000 punnasta. Jos emme olisi olleet tarkkoina, niin 3 euron pullolle olisi tullut hintaa runsaat 30 euroa!

Pakolaisleirit

Bekaan laaksossa ajellessamme näimme paikoitellen Syyrian pakolaisten leirejä. Aika lohduttomia, pressuista rakennettuja telttakyliä.

Samanlaisia kyliä näimme myös Tyyroksen lähellä, mutta siellä valtaosa pakolaisista taitaa olla palestiinalaisia, jotka ovat eläneet pakolaisleireillä jo vuosikymmeniä.

Syyrian pakolaisia Bekaan laaksossa
Syyrian pakolaisia Bekaan laaksossa – kuva on otettu kaukaa, sillä pakolaisethan eivät ole mikään nähtävyys.

Ainakaan vielä marraskuussa täällä ei ole lunta eikä pakkasta, mutta kyllä alle 10 asteen lämpötilassa mekin vedimme autosta poistuessamme takkia tiukemmalle.

Tyyros Libanon

Tyyros ja Sidon

Kolmessa päivässä ehdimme Libanonissa tekemään kolme päiväretkeä Beirutista käsin.
Libanonhan on pieni maa, lähes kaikkialle on Beirutista korkeintaan 100 kilometriä.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme etelään, kohti Sidonin ja Tyyroksen (tunnetaan myös nimillä Tyre ja Sour) kaupunkeja. Matkamme pienellä bussilla alkoi hiukan unisissa merkeissä, sillä Turkish Airlines lento Istanbulista Beirutiin oli ajoittunut aamuyöhön ja uni oli jäänyt lyhyeksi.

Sidonin Merilinnake

Aloitimme Sidonista meren rannalla. Hiukan harmaana päivänä reipas tuuli nostatti aallot korkealle Merilinnoituksen valleille, mutta mehän pidämme merestä ja tarkalla ajoituksella linnoituksessa saattoi hyvinkin kierrellä ilman, että mikään aalto oikeasti ehti kastelemaan ketään.

Libanon Sidon Merilinnoitus Libanon Sidon Merilinnoitus Libanon Sidon MerilinnoitusLibanon Sidon Merilinnoitus Libanon Sidon MerilinnoitusLibanon Sidon soukit

Olimme Sidonissa tiistaina 21. marraskuuta, Libanonin itsenäisyyspäivän aattona, ja maan sotainen historia tuli meitä vastaan ensimmäisen kerran päiväkotiryhmien muodossa. Itsenäisyyspäivän kunniaksi lapset oli puettu maastokankaisiin sotilasunivormuihin, siis ihan pienetkin, arviolta 3-4 -vuotiaista alkaen. Näitä ryhmiä tapasimme merilinnakkeella, jonne hekin olivat itsenäisyyspäivän aattona suunnanneet retkelle.
Libanon Sidon Merilinnoitus

Libanon Sidon Merilinnoitus
Pääministeri Saad Hariri rannan kerrostalon seinällä. Pääministerin kuvia näkyi Libanonissa marraskuussa 2017 arviolta 100 metrin välein.

Sidonin perinteinen souk

Sidonissa kävimme myös kiertelemässä perinteisellä souk-alueella, jollaista Beirutissa ei enää sisällissodan jäljiltä olekaan: sodassa tuhoutunut vanha souk on korvattu modernilla ostoskeskuksella.

Libanon Sidon soukit

Libanon Sidon soukit
Lähi-idän Pariisista oli tämän verran jäljellä Sidonin soukeissa

Libanon Sidon soukit Libanon Sidon soukit Libanon Sidon soukit

Tyyros

Sidonista jatkoimme päivän pääkohteeseen, eli Tyyroksen vanhaan kaupunkiin, joka täällä ei tarkoita muutamaa sataa vuotta vanhaa idyllistä kaupunkikeskustaa vaan vuosituhansia vanhaa rauniokaupunkia. Unescon maailmanperintökohde alueesta tuli vuonna 1984 erityiseksi valtavan hippodromin vuoksi. Vanha foinikialainen kaupunki on täällä onneksi säilynyt siitä huolimatta, että Tyyroksen kaupunki on vuosien 1978 ja 2006 välisenä aikana ollut useampaan otteeseen Israelin, Palestiinan vapautusjärjestön ja Libanonin välisten konfliktien ja sotatoimien näyttämönä.

Aikoinaan foinikialaiset hallitsivat täältä käsin isoja alueita Välimeren rannalla, mm. Karthagoa ja Cadizia. Legandan mukaan myös purppuravärjäys keksittiin täällä.

Libanon Tyyros

Libanon Tyyros
Valtava hippodromi ja sen katsomon säilynyt osa

Libanon TyyrosLibanon TyyrosLibanon TyyrosLibanon Tyyros

Niin Tyyroksessa, kun Baalbeckissa ja Bybloksessa, joissa myös vierailimme Libanonissa, pidin erityisesti siitä, että näiden vanhojen kaupunkien rauniot elävät rinta rinnan nykyisten kaupunkien kanssa. Raunioiden viereisissä asuintaloissa on aika mahtavat näkymät näille historiallisille paikoille!

Libanon Tyyros Libanon Tyyros

Tyyroksessa, kuten myöhemmin muissakin Unescon maailmanperintökohteissa Baalbeckissä, Anjarissa ja Bybloksessa, näimme kaikkialla myös yksittäisiä muita turisteja, mutta useimmiten kahdeksan hengen ryhmämme oli kyllä suurin, eli kuten Saudi-Arabiassa, niin Libanonissakaan suositutkaan kohteet eivät ole ruuhkaisia.

Libanon Tyyros
Maabongariryhmä Libanonissa marraskuussa 2017. Meille Libanon oli 115./117. (P/L) maa, ryhmän konkarille 156! Arial Travelin oppaamme Albina kolmas vasemmalta.

Emme kuitenkaan missään vaiheessa Libanonissa kokeneet oloamme turvattomaksi. Itsenäisyyspäivänä Beirutissa oli sotilaita tai poliiseja lähes joka kadunkulmassa ja etenkin Bekaan laakson johtavalla tiellä oli paljon tarkistuspisteitä, mutta paikallisen kuljettajan ja paikallisen tilanteen tuntevan oppaan matkassa kaikki sujui hyvin. Ehkä en kuitenkaan lähtisi esimerkiksi Bekaan laaksoon omatoimisesti vuokra-autolla.