Napoli

Juttusarja Napoliin, Napolinlahden saarille ja Amalfin rannikollekin suuntautuneesta matkastamme päättyy Napoliin – kuten matkammekin.

Tähän mennessä olet, ehkä, jo pistäytynyt matkassamme:

• Napoli ja Napolinlahden saaret (näin toteutimme matkan ja kustannusyhteenveto)
• Päivä Caprilla
• Loistava ystäväni -sarjan Napoli ja Ischia
• Procida – porrastreeniä ja postikorttimaisemia
• Pompeji ja ripaus Amalfin rannikkoa.

Aikaa viikko, kolme saarikohdetta ja päiväretki Pompejiin ja Amalfin rannikolle, mitä ehdimme siis Napolin kaupungissa näkemään Rione Luzzattin alueen lisäksi, jossa kävimme Loistava ystäväni -sarjan jalanjäljissä.

Jutun otsikkokuva on muuten ihan hotellimme vieressä sijainneesta Palazzo Fondin sisäpihan kahvilasta melko aikaisin aamupäivällä, jolloin paikka oli vielä hiljainen ja rauhallinen.

Muotikatuja …

Procidasta palasimme Napoliin jo aamulautalla ja hotellihuonetta odotellessamme teimme ensimmäisen tutustumiskierroksen Via Toledolle, Via Chiaialle, Galleria Umberto I:lle, Piazza dei Martirille ja Piazza Plebiscitolle. Loistava ystäväni -sarjan jalanjäljissä tämäkin kierros osaltamme, mutta vaikket olisi sarjasta koskaan kuullutkaan, niin todennäköisesti haluaisit kuitenkin nähdä nämä kadut Napolissa. Myös ihan hotellimme vieressä sijainnut Piazza Municipio ja sen vieressä kohoava Castel Nuovo, tulivat heti tutuiksi, vaikka meneillään olevat katutyöt vähän hahmottamista haittasivatkin.

Galleria Umberto I teki kieltämättä vaikutuksen arkkitehtuuriltaan. 1800-luvun lopulla rakennettu ostoskeskus poikkeaa, edukseen, vaikeasti hahmotettavista nykyajan ostoskeskuksista Helsingissä (Redi) ja Espoossa (Ainoa). Sitäpaitsi se on kaunis. Ostoskeskuksena ei ehkä kovin kummoinen, ketjuliikkeitä ja iso McDonalds, mutta rakennuksena!

Kuljimme Via Chiaiaa Piazza dei Martirin suuntaan, poiketen aina välillä sivukaduille, joko ihan konkreettisesti tai ainakin suunnaten kameran niille. Napolille tyypilliset talojen väliin ripustetut pyykkinarut pyykkeineen tervehtivät meitä heti ensimmäisellä kävelyretkellämme. Varovasti arvioiden Via Chiaian varrella sijaitsevat liikkeet muuttuivat sitä hienommiksi, mitä lähemmäs Piazza dei Martiria tulimme, mutta olimme etsimässä vain katunäkymiä, emme tekemässä ostoksia, joten voi olla, että satunnaiset havaintomme eivät olleet koko totuus. Louis Vuittonit, Pradat ja Guccit saivat osaltamme kuitenkin tällä kertaa jäädä Napoliin.

Muotikaduista kirjoitin myös jo jutussa Loistava ystäväni -sarjan Napoli (ja Ischia):

… ja hienostokahviloita

Historiallinen Gran Caffè Gambrinus on sunnuntaina suosittu. Asiointi vaatii vähän ymmärrystä. Ensin teet valintasi isosta leivosvalikoimasta, jolloin myyjä kertoo Sinulle tuotteen nimen ja hinnan. Sen jälkeen käyt kassalla maksamassa leivosvalintasi ja juomat. Kuiteilla saat leivoksesi leivostiskiltä ja juomasi baaritiskiltä. Näin siis jos haluat nauttia tunnelmasta baaritiskillä.
Voit myös istahtaa ulos terassille, mutta se onkin sitten oma lukunsa, jota emme testanneet. Hinnat ovat kuitenkin erit pöytiin tarjoiltuna ja baaritiskillä nautittuna.

Tällä alueella liikkuessa kannattaa myös muistaa Toledon metroasema, jota väitetään maailman kauneimmaksi. Jos vaikka tänne tulisi tai täältä palaisi metrolla, vaikka Napolin keskustassa lähes kaikki onkin kävelyetäisyydellä – ja parhaitenhan kaupunkia näkee kävellen. Me käytimme matkallamme metroa hotellimme (Municipio) ja rautatieaseman (Piazza Garibaldi) välillä muutamaan kertaan, kertalipuilla, jotka oli helppo ostaa automaateista ja maksoivat 1,10 euroa per matka.

Via Toledon länsipuolelle sijoittuvia köyhempiä Espanjalaisia kortteleita on tavattu pitää jossain määrin pahamaineisina, mutta ainakaan päiväsaikaan liikuttaessa minusta Napolissa ei missään tuntunut mitenkään erityisen vaaralliselta, kaupungin, ehkä jo vanhentuneesta, maineesta huolimatta.

Napolilaista pizzaa – ja vähän muutakin

Toisena Napolin-päivänämme tutustuimme Piazza Garibaldin, eli rautatieaseman, ja hotellimme, väliseen alueeseen. Kävelimme via Tribunalia pitkin etsien sopivaa pizzeriaa, sopivasti kuuluisaa, mutta kuitenkin sellaista, johon pääsisi istumaan jonottamatta kovin pitkään. Kävimme katsastamassa Piazza Bellinin, poikkesimme Spaccanapolin kapealla kadulla ja päädyimme Piazza Gesulle ja Santa Chiaran luostarin puutarhaan.

Kuuluisista pizzerioista listallamme olivat L’antica Pizzeria Da Michele Eat, Pray & Love -elokuvasta ja Sorbinon suvun pizzeriat Via dei Tribunalilla, joista yhteen viimeksi mainituista päädyimme sitten pizzallekin. Pisin jono oli varmaan juurikin tuohon L’antica Pizzeria Da Micheleen. Lähtöportti-blogia kirjoittava Mika kävi perheineen Sorrentosta päiväretkellä Napoliin ja käytti tuosta päivästä osan myös jonottaakseen ja syödäkseen pizzaa juuri L’antica Pizzeria Da Michelessä, joten kannattaa lukea tämäkin juttu.

Santa Chiaran luostarin puutarhasta, kuten muuten myös jo aikaisemmin mainitsemastani Toledon metroasemasta, saimme vinkin lukijoiltamme jo Napolissa ollessamme – kiitos siis niistä! Luostarin puutarha oli kyllä näkemisen arvoinen niin arkkitehtuuriltaan kuin keramiikkataiteen osalta. Lisäksi kontrasti Spaccanapolin, Piazza Gesun ja sen välittömässä läheisyydessä olevan puutarhan välillä on hämmästyttävän suuri!

Maanalainen Napoli

Kävimme matkamme toiseksi viimeisenä päivänä Caprilla ja illalla sieltä palattuamme aloimme selvittämään, että miten seuraavana päivänä kävisimme vielä tutustumassa maanalaiseen Napoliin. Tapamme mukaan olimme selanneet Napolinkin osalta mm. Tripadvisorin listoja kaupungin nähtävyyksistä ja ne alkavat useammallakin vaihtoehdolla tutustua maanalaiseen kaupunkiin, joten tuntui tärkeältä nähdä sekin. Olimme kuitenkin, näin korona-aikaan, vähän myöhään liikkeellä, ja englanninkielisiä vaihtoehtoja seuraavana aamupäivänä oli enää vähän – mutta onneksi sellainen sentään löytyi. Piazza San Gaetanolta lähtevä Napoli Sotterranea lienee kierroksista suurin, kaunein ja tunnetuin, mutta sille emme enää mahtuneet (olisi kannattanut varata tämä ehkä jo jopa ennen matkaa!), mutta samaisen Napoli Sotterranea -yhdistyksellä oli myös tarjolla Vico S. Anna di Palazzolta lähtevä kierros, jolla oli vielä muutama paikka ja joka sattui vielä olemaan lähellä hotelliamme. Jees!

Muita vaihtoehtoja olisivat olleet Galleria Borbonica tai San Gennaron katakombit, jotka nekin toki ovat osa maanalaista Napolia, mutta kohteina vähän erilaisia.

Vesihuollosta pommisuojiksi

Aamulla retkelle saattoi liittyä Gran Caffè Gambrinuksen edustalla, josta saimme viitteelliset jatko-ohjeet Vico S. Anna di Palazzon suuntaan ja löytyihän se, pieni toimisto, josta laskeuduimme 40 porrasta maan alle. Maanalaisen kaupungin tarinahan on lyhykäisyydessään, että kreikkalaiset aikoinaan kaivoivat maan alta rakennusmateriaalia, jonka takia kaupungin alla oli valtavia onkaloita. Seuraavaksi ne päätyivät kaupungin vesihuollon käyttöön ja kun se kausi päättyi, niin sodan aikana pommisuojiksi sadoille tuhansille ihmisille. Sodan jälkeen onkalot täytettiin raunioita raivattaessa, mutta nyttemmin niistä on taas kaivettu auki pieni osa, alle 10 prosenttia, mutta jo sekin tarkoittaa laajaa maanalaista kaupunkia.

Maan alla oli hämärää, ei kuitenkaan pimeää, sillä jo sodan aikana isot maanalaiset tilat oli sähköistetty. Osa kierroksesta kuljettiin ihan kelvollisen kokoisissa isommat huoneet yhdistävissä käytävissä, mutta välillä kuljettiin hyvin kapeissa tunneleissa, jotka olivat alunperin väyliä vedelle. Kaikkein pienimmissä käytävissä isomman ihmisen oli kuljettava paikoitellen sivuttain ja/tai kumarassa. Pienimmille käytäville oli kyllä myös tarjolla isompi vaihtoehto, jos syystä tai toisesta ahdas käytävä ei innostanut. Ihan kaikkia ei myöskään innostanut pieni yhdessä luolassa vilistänyt hiiri, mutta entinen jyrsijäharrastajahan siitä vaan innostui!

Muita Napolin alueita

Jos aikaa Napolissa olisi ollut enemmän, olisimme ehkä myös käyneet Posillipon alueella, rannalla Lungomaressa tai Vomeron kukkuloilla. Jos sää olisi ollut huonompi, olisimme saattaneet kelpuuttaa listalle muutaman museonkin.

Huge Passion for Life -blogia kirjoittava Jenna olikin panostanut juuri näihin alueisiin, eli lue myös tämä juttu.

Molo Beverellon satama-aluekin kannattaa ehkä mainita vaikka et saarille olisikaan lähdössä, sillä Alibusin lentokenttäbussi kulkee reittiä, jonka päätepisteinä on lentokenttä ja Molo Beverello. Etenkin lähtöiltapäivänä olimme todella tyytyväisiä siihen, että hotellimme sattui sijaitsemaan niin lähellä satamaa, että hyppäsimme bussiin päätepysäkiltä satamasta, sillä Piazza Garibaldille päästyämme bussi oli jo niin täynnä, että siellä bussia odottavista ihmisistä pääosa jäi odottamaan seuraavaa, ehkä 20 minuutin päästä, tulevaa bussia.

Lopuksi mainittakoon vielä, että Napolin mafiaa, Camorraa, emme osanneet kaupungissa havainnoida. Jätteitäkään kaupungissa ei syksyllä 2021 näkynyt mitenkään poikkeuksellisen paljon.