Oslo(kin) on kaupunki, jossa on tarjolla monen monta mielenkiintoista vaihtoehtoa. Maaliskuun lopussa museotkin olivat hyvä vaihtoehto ainakin osaksi päivää, sillä vaikka päivät olivat aurinkoisia, niin lämpötilat eivät ihan houkutelleet viettämään koko päivää ulkona – terasseista puhumattakaan.
Uuden Munch-museon jälkeen kiinnostavimmalta tuntui Kon-Tiki -museo, vaikka tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlin retkistä Tyynellä valtamerellä onkin jo aikaa.
Kon-Tiki museossa on esillä alkuperäinen Kon-Tiki -lautta ja toisella tutkimusmatkalla käytetty Ra II -kaislavene. Museossa on myös aineistoa Thor Heyerdahlin muista tutkimuskohteista kuten Galapagossaaret ja Pääsiäissaari – molemmat meillekin tuttuja kohteita!
Mutta aloitetaan alusta, eli Thor Heyerdahlista (1914-2002). Kon-Tiki -museo rakentuu hänen elämäntyönsä ympärille ja vieläpä lähes oikeassa järjestyksessä.
Fatu Hiva Polynesiassa
Ensimmäisen retkensä Polynesiaan tuleva tutkimusmatkailija teki jo opiskeluaikana silloisen tuoreen vaimonsa kanssa. Pariskunta vietti vuoden Fatu Hivalla kuin haaksirikkoiset alkeellisissa olosuhteissa tutkien saaren luontoa – pitkä häämatka autiolle saarelle, siis!
Fatu Hivalla ollessaan Thor Heyerdahl alkoi pohtia, että Tyynenmeren saarien asutus saattaisikin olla peräisin Etelä-Amerikasta siinä missä monet eläimet ja kasvitkin. Yleisesti kuitenkin uskottiin asutuksen tulleen Aasiasta idän suunnalta tulevien merivirtojen mukana.
Fatu Hivalla emme ole käyneet, mutta Tahitilla ja Moorealla kylläkin.
Palattuaan hän alkoi tutkia aihetta ja tutustui brittien silloin hallitsemassa Kolumbiassa paikallisiin intiaaneihin. Projekti jäi kuitenkin tauolle – väliin tuli toinen maailmansota ja palvelus vapaan Norjan asevoimissa. Sodan jälkeen hän kuitenkin palasi aiheen pariin ja koottua projektille niin rahoituksen kuin viiden hengen miehistön.
Kon-Tiki
Vuonna 1947 Kon-Tiki, balsapuinen lautta, rakennettiin Perussa inkojen lautta espanjalaisten konkistadorien piirrosten mukaan. Nimensä lautta sai inkojen auringonjumala Con-Tici Viracochan mukaan. Lautan runko koostuu yhdeksästä hamppuköysillä yhteensidotusta balsapuun rungosta. Masto toteutettiin mangrovesta ja kajuutta bambusta. Ajatuksena oli osoittaa, että matka Polynesiaan onnistuisi esikolumbiaanisen ajan materiaaleilla ja tekniikoilla.
Juomavesi talletettiin bambuputkiin ja lautalle lastattiin kookospähkinöitä, bataatteja ja hedelmiä. USA:n armeijan kenttäannoksia ei ollut esikolumbiaanisella ajalla, ei myöskään radioita, mutta näiden mukaan ottaminen ei kuitenkaan tainnut vaikuttaa siihen, että onnistuisiko lautan matka Tyynellä valtamerellä. Ja onnistuihan se, 3 770 meripeninkulmaa taittui 101 päivässä, 1,5 solmun keskinopeudella. Museossa näytetty elokuva näytti dramaattisen rantautumisen Raroian riuttaan Tuamotulla – siinä missä merellä aallot olivat pitkiä ja loivia, niin rannassa meri näytti voimansa.
Heyerdahlin kirjoittaman matkakuvauksen pohjalta tarinasta on tehty kaksikin elokuvaa, 1951 ja 2012. Edellinen voitti Oscarin ja jälkimmäinenkin sai niin Oscar- kuin Golden Globe -ehdokkuuksia.
Retkikunta osoiti, että merimatka oli mahdollinen, mutta arkeologit eivät silti vakuuttuneet Heyerdahlin teoriasta polynesialaisten alkuperäistä. Perimän ja kulttuurin katsotaan edelleen tukevan alueen asuttamista Aasian suunnalta.
Tangaroa-retkikunta, johon kuului myös Thor Heyerdahlin lapsenlapsi Olav Heyerdahl, toisti Kon-Tikin retken vuonna 2006 Tangaroa-lautalla.
Galapagos-saaret
Kon-Tikin jälkeen 1952 Thor Heyerdahl teki arkeologisen tutkimusmatkan Galapagossaarille. Heyerdahl ja kaksi arkeologia tulivat siihen tulokseen, että inkat olisivat vierailleet näillä saarilla.
Tiedä niistä inkoista, mutta Meriharakat vierailivat saarilla vuonna 2006 :-)
Pääsiäissaari
1955 Heyerdahl ja 5 arkeologia tutkivat Pääsiäissaarta ja mm. kokeilivat erilaisia tekniikoita, joilla saaren moai-patsaita saatettiin valmistaa ja pystyttää. Myös tämän saaren osalta hän väitti, että sekin olisi voitu asuttaa Etelä-Amerikasta, mutta nämäkään väitteet eivät saaneet vastakaikua tiedeyhteisössä. Thor Heyerdahl palasi Pääsiäissaarelle viellä toistamiseen 1980-luvullla jatkaen tutkimuksiaan liittyen moai-patsaisiin.
Thor Heyerdahl kirjoitti tutkimuksistaan parikin kirjaa, jälkimmäiseltä matkaltaan otsikolla Pääsiäissaari: Arvoitus ratkeaa, mutta kyllä moai-patsaiden ympärillä mielestäni edelleen leijui kysymyksiä saarella käydessämme vuonna 2013.
Ra ja Ra II Marokosta Barbadokselle
Pääsiäissaarella ollessaan hän tutki myös kaisla-aluksia ja päätti samaan tapaan kuin Kon-Tiki -lautalla osoittaa, että muinaiset egyptiläiset olisivat pystyneet niillä ylittämään Atlantin. Ra-kaisla-alus lähtikin liikkeelle Marokosta keväällä 1969, mutta ensimmäinen yritys päättyi vajaat tuhat kilometriä Barbadokselta aluksen vetyttyä.
Ra II -aluksen rakentamisessa Thor Heyerdahl käytti apuna Titicaca-järvellä edelleen kaisla-aluksia käyttäviä asiantuntijoita ja Ra II onnistuikin Atlantin ylityksessään seuraavana vuonna.
Myös Ra II -alus on esillä Kon-Tiki -museossa.
Barbadoksella kävimme osana lentäen tekemäämme Karibian kierrosta keväällä 2018.
Intian valtamerellä
Heyerdahl jatkoi vielä kaisla-alusten parissa ja toteutti vielä isommalla kaisla-aluksella matkan Tigris-joen suulta Persianlahden poikki Indus-joelle ja sieltä Afrikkaan Djiboutiin. Sotatilanne alueella esti häntä rantautumasta Etiopiaan ja vastalauseena tilanteelle tutkimusmatkailija poltti laivansa.
Tigris-projektin jälkeen Heyerdahl vietti vielä aikaa Malediiveilla 1980-luvun alussa osoittaen, että saarelle oli purjehtinut kehittynyt sivilisaatio jo 500-luvulla, tuhat vuotta ennen eurooppalaisia.
Viimeiset vuotensa hän vietti Kanarian saarilla – Norja taisi olla elämänsä enimmäkseen päiväntasaajan tuntumassa viettäneelle miehelle ilmastoltaan vähän turhan viileä.
Thor Heyerdahl jatkaa edelleen matkaansa ympäri maailmaa – tai ainakin Eurooppaa. Yhden Norwegianin Boeing 787 -koneen pyrstöä koristaa hänen kuvansa.
Explorer Thor Heyerdahl adorns the tail of our second #787 #Dreamliner. The aircraft will enter service on Sunday. pic.twitter.com/eZJc6CiREF
— Norwegian (@Fly_Norwegian) August 30, 2013
Kävin aikoinaan katsomassa tuon elokuvan, mutta muistikuvat siitä alkavat olla hieman hatarat. Vaatisi jo ilman muuta uuden katselukerran. Tuo museo muuten kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja hienosti toteutetulta (ja näyttää myös), ja tarinahan on todella mielenkiintoinen.
Kiitos Mikko! Leffa, se uudempi, löytyi tosiaan HBO:lta (poistui kyllä sieltäkin sittemmin) – mekin kertasimme tarinaa sen avulla. Ihan kivasti toteutettu, vaikka pitkää merimatkaa kuvattaessa ei tietysti oikein voi välttyä vähän hidastempoisimmiltakaan osuuksilta.
Ai jestas, niin palon olisi maailmassa nähtävää…Mä vaan joka kerta jään suu auki kattelemaan näitä kuvia ja teidän seikkailuja…
Kiitos Melissa! No, yksi museovierailu Oslossa ei kait nyt sitten kuitenkaan ole kovin ihmeellinen juttu :-)
Osloon en ole päässyt valitettavasti lentokenttää pidemmälle. Sinne löytyy välillä tosi edullisia lentoja. Vaikka hintataso on kalliimpi, kyllä minä sinne Munchin -museon takia voisin mennä. Huuto -taulun taustaväri on kuulema tullut jostain kaukaisesta tulivuorenpurkauksesta, joka värjäsi taivaan oranssinpunaiseksi.
Kiitos Sini! Tuosta Huuto-taulusta tuntuu monella olevan joko mielipiteitä tai tietoa (kuten Sinulla) – mutta ihmekös tuo, kun kyse on kuitenkin yhdestä maailman tunnetuimmasta maalauksesta, ansioista tai ei.
Olipa mielenkiintoinen tarina. Uskomatonta, että kaislavene on pysynyt Ehjänä. Tuo Kon-tiki leffa alkoi kiinnostamaan. Pitääkin katsoa.
Kiitos Sari! Tuossa museossa on kaksi säilynyttä Heyerdahlin alusta, tuo Kon-Tiki ja Ra II. Ra I tuhoutui ja Tigriksen hän poltti itse protestina. Suosittelen elokuvaa, jos jostain löytyy. Tapasi olla HBO:lla, mutta näyttäisi sieltäkin sittemmin poistuneen.
Enpä ole Oslossa museoissa käynyt. Täytyypä muistaa, että Pohjoismaissakin on nähtävää. Toki Teneriffalla tuli käytyä katsomassa Güímarin pyramideja ja siellä oli muistaakseni Heyerdahlin paatin kopio? nähtävänä.
Kiitos Jari! Tuopa mielenkiintoista, että kaverin elämäntyötä on muistettu Teneriffallakin. Jos, vastoin odotuksia, sinne joskus päätyisimme, niin pitäisipä käydä katsomassa.
Mielestäni nykyhistoriaan museot ovat erittäin mielenkiintoisia. Kon-Tiki museo on myös yksi sellainen, jossa kävisin mielelläni. Oslossakaan en ole koskaan käynyt, ja sen asian pitäisi korjata pikapuolin. Uzbekistanin +30 C kevään ja +45 C kesän jälkeen minulle maistuu hieman viileämpi ilmasto varmastikin.
Kiitos Nadine! Kuten jo useammalle näissä Oslon juttujen kommentointiketjuissa olen sanonut, niin minusta vaikka sen sijaan, että suomalaisia kehotetaan ”palaamaan Viroon”, niin suomalaisten kannattaisi harkita tutustumista muidenkin naapurimaiden pääkaupunkeihin, kuten vaikka ehkä tätä nykyä vielä niistä tuntemattomimpaan eli Osloon. Reykjavikin on tainnut tulla jo monelle tutuksi Islanti-innostuksen myötä ja Kööpenhamina on nyt aina ollut suosittu kohde.