Ensimmäisenä koronakeväänä kokosin ajatuksiani mahdollista seuraavista kaukokohteistamme – sitten joskus, kun korona on ohi tähän juttuun:
Nyt yli kaksi vuotta sen jälkeen korona ei vieläkään ole ohi (jos on koskaan), mutta koronarajoitukset ovat ainakin hetkellisesti poistuneet tai vähintään lieventyneet useimmissa maailman maissa. Tilalle on tullut kaaos ainakin Euroopan lentokentillä, lentoreittien muutokset Ukrainan sodan takia, kallistuneet lentohinnat ja maailmanlaajuinen pula työntekijöistä matkailualalla. Mutta ehkä tämä tästä, vielä joskus, jotenkin asettuu taas uomiinsa.
Kevään 2020 listamme oli:
- Pakistan (oli jo varattuna, mutta peruuntui)
- Bangladesh (oli jo varattuna, mutta peruuntui)
- Bali
- Itä-Timor
- Sri Lanka
- Mosambik, Malawi, Lesotho ja ehkä Komoritkin
- Dominikaaninen tasavalta
- Haiti
Toteutuneita ja toteutumattomia
Näistä Pakistan on edelleen jäissä. Bangladesh on edelleen suunnitelmissa, itse asiassa se oli jo melkein menossa toteutukseen, mutta juuri silloin tulleet uutiset massiivisista tulvista saivat meidät vielä kerran viivästämään matkaamme Dhakaan.
Bali ja Itä-Timor ovat toteutumassa! Lennämme Singaporen kautta Denpasariin parin viikon sisällä, vietämme viikon Balilla ja jatkamme vielä matkaa Itä-Timorin Diliin.
Sri Lankassa ehdimme juuri ja juuri käymään ennen kuin maan levottomuudet riistäytyivät kai melkein jo käsistä. Joku vanhempi tuttavamme jopa lievästi paheksui juuri Ukrainan sodan alkupäiviin sijoittunutta matkaamme Sri Lankaan, mutta miten se nyt oli, koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee … Sitä paitsi olimme jo Sri Lankassa kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, eli emme tietoisesti matkustaneet juuri tuolloin.
Yksi Sri Lankan monia elämyksiä oli aamuinen retki Horton Plainsin luonnonpuistoon. Koko juttusarjan Sri Lankasta voit halutessasi lukea tästä.
Afrikkaan olemme tehneet useammankin matkan Matkatoimisto Aventuran kanssa, mutta kiertomatkojen kunnollinen käynnistyminen odottaa selvästi vielä parempia aikoja ainakin muualle kuin Keniaan tai Tansaniaan (tai Sansibarille) suuntautuvien matkojen osalta.
Dominikaaninen tasavalta marraskuussa 2021 oli ensimmäinen kaukokohteemme koronan alettua. Siellä ehdimme käymään jopa vielä ennen omikronia, aikaan, jolloin kaikki jo hetkellisesti näytti paremmalta, mutta jo samalla matkalla Kolumbiassa uutiset omikronista tavoittivat meidät ja maailmassa oltiin taas tilanteessa, jossa rajoitusten lievenemisen sijaan niitä kiristettiin. Haitiakin yritimme kevyesti ajatuksena liittää matkaan Labadeessa poikkeava risteily, mutta risteilyn jo varattuamme varustamo päättikin olla toistaiseksi poikkeamatta Haitissa, edes Labadeessa, joten peruutimme sen ja muokkasimme koko matkan lentoineen uuteen asentoon. Tämäkin onnistui matkanjärjestäjän (Starlight Tours) avulla siinä missä omatoimimatkalla mitä luultavammin ei.
Risteilylle?
Paria risteilyäkin pohdin tuolloin yli kaksi vuotta sitten, mutta tehtyämme tänä keväänä yhden lyhyen risteilyn Pohjanmerellä taidamme kyllä hetken miettiä seuraavaa jos edelleen vaaditaan koronatestiä laivaan noustessa. Ei niin, että testaaminen varsinaisesti olisi huono asia, mutta se, että voit ensin lentää lähtösatamaan ja saisit vasta siellä tiedon siitä, että ei, emme pääsekään mukaan, on jotenkin turhan stressaavaa. Koronatesti kotimaassa ennen lähtöä olisi sittenkin parempi vaihtoehto – tällä ehdolla lensimme vielä helmikuussa Sri Lankaan. Aasian suunnan risteily, joka olisi poikennut Tokiossa, Taiwanilla ja Filippiineillä on sitä paitsi ainakin toistaiseksi kadonnut valikoimista Aasian ollessa vielä ainakin joltain osin suljettuna. Egyptin ja Israelin risteilyjä olisi tulevana syksynä tarjollakin, mutta niidenkin osalta olemme toistaiseksi odottavalla kannalla.
Tokio uupuu vielä
Aikoinaan blogihaasteena kirjoittamani juttu listasi sekin tavallaan matkasuunnitelmia jo yli viisi vuotta sitten:
Näistä jäljellä on elokuun alun jälkeen enää Tokio. Oulussa tuli käytyä jo 2017, Moskovassa kesällä 2018 ja Bangkokissa matkalla Myanmariin 2018. Onneksi, niin Moskovan kuin Myanmarin osalta, sillä poliittinen tilanne on kummassakin kohteessa muuttunut taas sen verran, että juuri nyt ei ehkä, Moskovan osalta ehdottomasti, tulisi sinne lähdettyä!
Tokio odottaa meitä edelleen.
Bali ja Itä-Timor
Kahden viikon matkamme Balille ja Itä-Timoriin koostuu runsaasta viikosta Balilla, Ubudissa ja Sanurissa ja lisäpäivistä Itä-Timorissa.
Balille meitä onkin poikkeuksellisesti lähdössä viiden hengen ryhmä, eli mukaan matkalle lähtevät sisarentyttäreni, joista toinen puolisonsa kanssa. Tyttöjen nuoruudessa toteutimme heidän kanssaan useampia matkoja, myös kaukomatkoja mm. Karibialle ja Tansaniaan, mutta edellisestä yhteisestä matkastamme, New Yorkiin, on jo ehtinyt vierähtää 10 vuotta! Nuorten lomat eivät venyneet viikkoa pitempään matkaan, joten viikon lopulla he lentävät takaisin Suomeen, mutta me jatkamme vielä Itä-Timorin pääkaupunkiin Diliin.
Matkan järjestelyistä vastaa tälläkin kertaa Aktiv-Resor. Etenkään tähän maailman aikaan suunnitelmiimme sopivia valmiita matkapaketteja ei ole, mutta emme myöskään halunneet kasata viiden hengen matkaa parilla eri lentosuunnitelmalla omatoimisesti. Aktiv-Resorin yhteyshenkilöllämmekään ei ole ollut ihan helppoa matkamme osalta. Alunperin ajatuksenamme oli kuitata Itä-Timor muutamalla päivällä ja pysähtyä sitten vielä paluussa Bangladeshiin, mutta Aasian suunnan lentoja on vasta harvakseltaan, joten ”joudumme” viettämään Dilissä vähän useammankin päivän. Bangladeshin tulvatilanne, haastavan lentotarjonnan ohella, sai meidät lopulta jättämään Bangladeshin seuraavalle reissulle.
Lentoja Balillekin oli tarjolla rajallisesti eikä edullisista lennoista Balille ainakaan tänä kesänä taida kannata haaveillakaan. Päädyimme lopulta lentämään Finnairilla Singaporeen, jossa menomatkalla joudumme viettämään yhden yönkin. Nuoriso lentää takaisinkin Singaporen kautta ja Singaporesta Suomeen sinivalkoisin siivin, mutta paluumatkalla matka jatkuu Singaporesta samana iltana. Me palaamme taas kerran Dohan kautta ja Qatarilla.
Matka vaati myös kokonaista 3 uutta passia, mutta vain yhdellä meistä oli sormenjäljetkin ehtineet mennä vanhaksi, eli muut selvisivät jonottamatta. Pirkon osalta kyse oli 6 kuukauden säännöstä ja yhdestä (!) päivästä, mutta uusin nyt sitten varoiksi kuitenkin helmikuussa vanhaksi menevän passini jo nyt.
Hotellielämää ja ehkä pari retkeä
Ubudissa ja Sanurilla pääsemme tällä kertaa vähän isommalla porukalla nauttimaan majoituksista omissa villoissa. Ubudissa majoitumme De Ubud Villas & Spassa ja Sanurissa Prime Plaza Suites Sanurissa. Sanurissa porukkamme saattaa jo hetkeksi hajaantuakin, sillä nuori pari halunnee juhlia hääpäiväänsä omissa oloissaan!
Ubudin retkivinkkejä olen vähän katsellut mm. Muuttolintu-blogista.
Emmeköhän mekin ehdi käymään apinametsässä, katsomassa Tegalalangin tai Kajengin riisiterasseja ja ehkä aamukävelyllä Campuhan Ridge Walkillakin. Ehkä Pyhän veden temppelikin (Saraswati vai Pura Tirta Tawar vai Pura Tirta Empul – vai ovatko ne kaikki yksi ja sama temppeli?) kannattaisi käydä katsomassa. Tegenunganin vesiputous voisi kiinnostaa nuorisoa. Elefanttiluola ei kuullosta nyt hetimmiten kovin tärkeältä.
Amandari-hotellista sanotaan, että se on ensimmäinen Balin tyylinen resortti koko saarella – ehkä sielläkin voisi pistäytyä.
Maahantulomuodollisuuksista olemme sen verran asiaan paneutuneet, että EU:n rokotetodistus + jonkun sovelluksen lataaminen niin Singaporen kuin Indonesian osalta riittää koronan osalta. Indonesian, samoin kuin Itä-Timorin, viisumin pitäisi järjestyä rajalta ja Singaporen maahantulon täyttämällä etukäteen joku lomake. Jos jollakin on muuta tuoretta tietoa, niin otamme kiitollisena vinkkejä vastaan.
Dilin osalta teimme lopulta valinnan olla lentämättä yhdeksi yöksi Atauron saarelle. Olemme varanneet siellä muutaman retken ja saatamme jo ihan tarvitakin jonkun lepopäivän ihan kahdestaan!
Talvikauden 2022 – 2023 suunnitelmia
Kaukomatkojen osalta voisimme Itä-Timorin jälkeen jatkaa vielä Aasia 100% -projektiksi nimeämääni suunnitelmaa.
Aikaisemmin olemme toteuttaneet projekteja Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Lähi-Itä ja Väli-Amerikka, alue kerrallaan. Euroopan ja Pohjois-Amerikan olemme kolunneet kokonaan, niin valtio kuin Traveler’s Century Clubin alueiden tasolla, Lähi-Idän poislukien Jemen, Irak ja Syyria, jotka eivät maina juuri nyt houkuttele yhtään ja joihin ei virallisten matkustussuositusten mukaan pitäisikään matkustaa. Toki jos ei nyt monet, niin ainakin jotkut, ovat käyneet näissä maissa: Jemenissä Socotran saarella, Irakissa kurdialueilla ja Syyriassakin, mutta koska emme tavoittele kaikkia maailman maita nämä saavat jäädä. Väli-Amerikan osalta teimme Karibian osalta päätöksen tyytyä itsenäisten valtioiden tasoon (Haitia lukuunottamatta), sillä alueella on niin monen monta edelleen jollekin Euroopan maalle kuuluvaa saarta, että sitoisimme itsemme saarihyppelyyn lentäen tai risteillen moneksi kuukaudeksi.
Tavoitteina koko Aasia ja Etelä-Amerikka
Aasiankin osalta tulemme tyytymään itsenäisten valtioiden koluamiseen. Itä-Timorin jälkeen vuorossa ovat Filippiinit ja Bangladesh, toivottavasti yhdistettynä samaan matkaan. Sen jälkeen jäljelle jäävät Afganistan, Pakistan ja Pohjois-Korea, jotka nekin näiltä näkyminen saavat jäädä. Kaikkiin näihinkin on voimassa matkustussuositus, jonka mukaan niihin ei pitäisi mennä, Pakistaniin tosin saattaisi kohta taas olla tarjolla valmiita kiertomatkojakin, mutta katsotaan nyt. Pohjois-Koreassa olisimme voineet käydä aikoinaan suomalaisina helpostikin, mutta tarjolla ollut teatteri ei saanut meitä kiinnostumaan – mielenkiintoisemmat kohteet ajoivat aina sen edelle, eikä asia ole jäänyt harmittamaan.
Etelä-Amerikan osalta olin jo ajatellut, että Bolivia ja Paraguay saavat nekin jäädä ”valkoisiksi” läikiksi kartallamme, mutta sitten osallistuin Travelers’ Century Clubin kokoukseen Maltalla ja kuuntelin innostavan esityksen Iguassun putouksista ja päädyin ajattelemaan toisin. Ne haluaisin vielä nähdä ja koska Iguassun putouksilta Paraguay on jo lähes kävelymatkan päässä, niin toki sielläkin pitäisi pistäytyä ja sen jälkeen, jos mantereelle vielä kerran lennämme, niin eiköhän Boliviakin kannata käydä katsomassa. Salar de Uyuni ei houkuttele korkeutensa takia, mutta jos kävisi vaikka maailman korkeimmassa pääkaupungissa La Pazissa ja läheisellä Titicaca-järvellä. Siinä se sitten jo olisikin, koko Etelä-Amerikka, Venezuelaa ja Margaritan saarta (TCC-alue, joka sekin kuuluu Venezuelalle) lukuunottamatta. Venezuelakin saa puolestani jäädä samalla logiikalla kuin kolme Lähi-Idän ja kolme Aasian maatakin.
Jos tulevan talvikauden kaukomatkoilla kattaisimme viimeiset Aasian maamme (ehkä syksyllä) ja viimeiset Etelä-Amerikan maamme (ehkä keväällä), niin sen jälkeen suuntana olisikin sitten enää uusien maiden osalta Afrikka. Tai sitten unohdamme jo uudet maat ja palaamme jo käytyihin maihin, suosikkeihin ja/tai maihin, joissa emme ole pitkään aikaan käyneet. Tai sitten suuntaamme Tokioon ja ehkä Taiwaniinkin – jos ehdimme ennen kuin siitäkin tulee osa Kiinaa kuten Hong Kongista. Ehkä joskus taas on risteilyjäkin tuolla suunnalla. Mutta tuskin ensi talvena, osaltamme ainakaan.
Suunnitelmista on aina kiva lukea. Ja niitä on itsekin kiva tehdä. Joskus tuntuu, että eksoottisten matkojen suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin se itse matka sitten joskus, kun se toteutuu.
Tottakai lähdette Pakistaniin! Kun siellä hetkellisesti avattiin rajat suomalaisille lokakuussa 2020, pidin sitä ensin vähän vitsinä, mutta se, että olitte – ehkä minua asteen verran varovaisempina matkailijoina – olleet lähdössä Pakistaniin, rohkaisi minuakin selvittämään, että mitä muuta siellä oikein olisi kuin ydinaseita ja ikäviä uutisotsikoita. Lahore teki todella vaikutuksen minuun, positiivisessa mielessä. Olisi sääli, jos jättäisitte sen väliin, kun saitte minutkin inspiroitumaan!
Itä-Timorista kannattaa lukea Annikan Travellover-blogista. Minulla oli siellä mukavaa, mutta mitään maailmanluokan turistikohdetta siitä ei kyllä koskaan tule. Baliakaan en osaa kehua, mutta se on oma vikani. Majoituin kaverin neuvosta Kutan rannalle, mikä oli virhe, ja sieltä käsin kävin vain Denpasarissa, mikä ei ollut virhe, muttei nyt mitenkään hehkeääkään. Balilla lienee vielä aika rauhallista, joten nyt onkin hyvä aika lähteä sinne. Luulen, että osaatte kehua sitä sitten matkan jälkeen paremmin kuin minä!
Olen miettinyt, pitäisikö Sri Lankaan lähteä juuri nyt. Olisi varmaan edullista ja valuuttani kelpaisi. Eikä siellä taida olla ulkomaalaiselle varsinaisesti mitenkään vaarallista. Mutta jos ei ole sähköä eikä bensaa, niin ei se oikein houkuttele kyllä. Syksyn matkatkin on pitkälle varattuina, kiertelen pääasiassa tuttuja maisemia nyt vaihteeksi. Jos Djibouti poistaa koronarajoituksensa (testi perillä ja testi ennen maasta lähtöä), menen sinne marraskuussa. Mutta nykyisillä ehdoilla en harkitse.
Kiitos Daniel! Jos mielestäsi suuunnitelmistamme on kiva lukea, niin samoin, on kiva lukea kommenttejasi niihin!
Katsotaan nyt tuota Pakistania. Korona pakotti ymmärtämään, että matkailumme voi päättyä jonain hetkenä, joka ei välttämättä huonolla tuurilla ole niin kaukanakaan, joten kohteet täytyy järjestää sellaiseen järjestykseen, että eniten mieltä kutkuttavat ehtisi edes käymään. Pakistan ei vielä ainakaan tunnu riittävän tärkeältä. Mutta ehkä joskus vielä, eihän sitä voi varmaksi tietää.
Balissa tosiaan noin kaikki, ainakin vähän seniorimmat siellä käyneet, ovat suositelleet Ubudia, jossa nyt sitten vietämmekin puolet ajastamme siellä. Sanur rannalla on sitten ehkä enemmän mukana matkustavan ”nuorison” mieleen.
Djiboutia olen itsekin pariin otteeseen harkinnut – jos jossain vaiheessa päädymme vaikka 149 YK:n jäsenvaltioon ja kutkuttaisi käydä vielä yhdessä maassa, niin se voisi olla – ellei sitten Pakistan :-) – juurikin Djibouti.
Ihanaa kun maailma on taas aukenemassa ja suurelta osin auki. Voi taas suunnitella. Ja jään kyllä innolla seuraamaan teidän tulevaa matkaa. Omalta osalta matkojen suunnittelu on jotenkin muuttunut etten uskalla oikein varata mitään pitkän ajan päähän. Sen verran epävakaista on ollut mutta jospa se tästä hiljalleen palaisi vanhaan, ja minäkin voisin suunnitella jo kuukausien päähän.
Kiitos Paula! Mekin elimme pitkään parin kuukauden suunnittelujänteellä, jopa lyhyemmälläkin, mutta nyt muutaman kokemuksen ja vinkin perusteella näyttäisi siltä, että tarjonta ja kysyntä ovat matkailun osalta jo sellaisessa asennossa, että ”äkkilähdöt” ainakaan tarkoilla spekseillä eivät välttämättä onnistu. Lentokapasiteetti on rajallinen, samoin muun matkailun parissa työskentelevien henkilöiden määrä. Meillä vaihtoehtona ei tapaa olla, että mennään minne vaan, joten mennään juuri tuonne ja tuonne ja mieluiten juuri tuohon aikaan edes parin kuukauden tarkkuudella tarkoittaa jo päätöksiä sanotaan nyt vähintään ehkä kolme kuukautta etukäteen.
Maailma aukeaa mutta miten ja kuinka kauan kestää, kun joissakin maissa vielä korona jyrää. Ja meilläkin kotimaassa. Hienoja suunnitelmia. Itsellä ainoastaan Japani on kiikarissa. Mutta kenties ensi vuoden puolella.
Kiitos Sari! Koronan osalta taitaa käydä niin, että se ei poistu koskaan, mutta siitä ei enää kohta välitetä sen enempää kuin influenssasta. Eli matkailuun se, toivottavasti, ehkä jo lähikuukausina tai ainakin lähivuosina, enää vaikuttaisi. Kolmesti rokotettuna – ja niiden kaikkien jälkeen – kerran koronankin sairastaneena en sitä enää osaa oikein henkilökohtaisesti pelätäkään, paitsi juuri sen osalta, että jos matkalla sairastuu. Mutta sehän nyt on aina kurjaa, sairastui nyt sitten mihin tahansa.
Japani ja Tokio voisi meilläkin olla suuntana, ehkä sitten viimeistään, jos Aasian lennot vielä joskus lyhenevät entiselleen, mutta se ei taida tapahtua vuodessa eikä kahdessa.
Tuo flunssa juttu on niin totta. Onhan niitä muitakin flentsuja. Kunhan vaan ei tarvita neljättä rokotusta….
Tuo lentoaika Tokioon on totta. Tuskin tilanne tosiaan normalisoituu siltäkään osin. Mutta itse ajattelin, että jospa sen kestäisi.
Kiitos jatkokommentistasikin :-) Me lennämme lähiviikkoina Singaporen kautta Balille – lentoaika Singaporeen nyt 13 tuntia. Sigh.
Meilä on tarkoitus lähiaikoina myös lähteä Kaakkois-Aasiaan, mutta tarkempi reitti on vielä vähän auki. Lopulta näppärimmät lennot tuon matkan varmaan tarkemmin ratkaisevat. Borneo ainakin kiinnostaisi kovasti.
Kiitos Mikko! Balin lentoja, jo ehkä vähän myöhässä, sillä kesän lentojen kysyntä on ollut ilmeisesti ennätyksellistä, yhteydet Dohan kautta olivat jo tosi kalliita. Balille lennämme Singaporen kautta, mutta sitten elokuun puolessa välissä takaisin jo Dohan kautta.
Ihanaa kun saa taas vähän suunnitella, vaikka maailmantilanne on vielä on mitä on ja ei tiedä meneekö vielä hullummaksi tuon sodan myötä. Huh! Itsekin pienoisesti haaveilen, josko loppuvuodesta tulis ensimmäistä kertaa pian kolmeen vuoteen hypättyä lentokoneeseen, mutta katson tilannetta taas syksymmällä. En halua suunnitella liikaa, vaan mennä reissu kerrallaan eteenpäin. Mielenkiintoisia kohteita teillä tiedossa ja täpärälle meni kyllä tuo passin vanhentuminen.
Kiitos Elina! Jotenkin suhtaudun ainakin varovaisen toiveikkaasti siihen, että niin koronan kuin Ukrainan sodan osalta maailma on jo asettunut sellaiseen asentoon, että ne ovat faktoja, mutta niistä huolimatta voimme jotenkin elää, jopa jotenkin normaalisti. Ei meilläkään vielä ole varauksia elokuuta eteenpäin, mutta uskoisin, että syys-marraskuu pitää ihan lähiviikkoina saada työn alle.
Tammikuulle minulla on lennot Tansaniaan/Sansibarille. Haluaisin ostaa Sri Lankaan mahdollisesti Dohan kautta lennot ensi pääsiäiseksi. Nyt ei jotenkin enää samalla tavoin voi iloita, kun epäilyksen siemen on aina.
Kiitos Mari! Sinä oletkin jo pitemmällä varausten osalta, kun olet jo tammikuussa. Sri Lankan tilanne on haastava, mutta toistaiseksi turistit lienevät siellä pärjänneet ja turisteja kuljettavat autot ovat jopa saaneet polttoainetta. Sitten onkin ihan toinen juttu, että onko kiva viettää aikaa maassa, jossa kansalaisten tilanne on mikä se Sri Lankassa nyt on.
Balin Ubud on (oli) kiva paikka sikseen kun vuonna 2014 olin viikon. Se apinametsä on vähän so-so, mutta kannattaa käydä katsomassa kuten myös iltaisin balilaista tanssia ja musiikkia. Aika hypnoottinen kokemus. Suosittelen myös käymään muutamassa temppeleissä Balin saarella. Mä tein kaksi kokopäivän retkeä.
Passin uusiminen tuli ajankohtaiseksi – Espoossa olisi saanut ajan lokakuun loppuun. Ei hyvä. Lohjalle pitää lähteä käymään kun siellä sai ajan jopa syyskuun alkuun…
Kiitos Jani! Otetaan Bali jossain määrin tuon mukana matkustavan ”nuorison” ehdoilla, mutta eiköhän me sieltä löydetä jotain jokaiselle, jotain myös meille kaikille yhdessä. Minulla oli nyt tuuria, että sormenjäljet olivat vielä voimassa, sillä tuon passin uusimistarve tuli tosiaan viime metreillä, kun palaamme vielä Itä-Timorista Balin kautta – aluksi olin ajatellut, että tämä matka menee vielä vanhalla passilla.
Muistan tuon Pakistanin matkan, koska itseäni silloin harmitti, ettei ollut mahdollisuutta lähteä sinne. Eipä se sitten koronan takia toteutunut. Minulla on varausten teko jäänyt aika viime tipalle, koska ei uskalla kovin pitkälle tehdä mitään sitovia päätöksiä. Sitten siitä maksaa kalliimpina hintoina, mutta ei voi mitään. Meillä lähtö ensi viikolla Jenkkeihin ja tässä on ollut sormet ja varpaat ristissä ettei kumpikaan kalkkiviivoilla sairastu tms. Ennen vanhaan ei osannut sairastumistakaan niin pelätä, mutta koronan myötä on huomannut, että kaikki on mahdollista. Mukavaa Balin matkaa teille! :)
Kiitos Merja! Tämän Balin matkan tiimoilta opimme kyllä, että viime tippaan tehtävien varausten aika alkaa olla ohi nyt kun koko maailma on lähtenyt liikkeelle. Eli kannattaa taas alkaa ajatella vähän siihen tapaan kuin ennen koronaa, että lentoja on hyvä katsella vaikka 3-6 kuukautta ennen toivottua lähtöpäivää, ainakin jos on tarkempia toiveita eikä ajatus vaan lähteä ”jonnekin”.