Syyskaudella matkablogeissa kiersi, ainakin jonkin verran, kolme kertaa blogihaaste matkabloggaajille, esimerkiksi tässä muodossa Reissukuume -blogissa.
Tuolloin meillä on sen verran ihan kohdejuttujakin jonossa, että ohitin tämän. Sen jälkeen vuorossa olikin sitten jo loppuvuoden yhteenvedot, esimerkiksi Matkavuosi 2022 – 4 uutta maata ja Tilastopäivitys 2022 ja Vuoden 2022 luetuimmat jutut.
Joulun skippasimme matkailumielessä ja vuoden 2023 matkasuunnitelmat ovat monelta osin vielä sen verran levällään, ettei aika ihan vielä ole kypsä niidenkään esittelylle, joten jos vaikka tähän väliin kertaalleen tämä kolme kertaa -haaste! Sitä paitsi, näiden juttujen pohtiminen saattaisi vaikka vaikuttaa positiivisella tavalla tuleviin matkasuunnitelmiimme ja matkavalmisteluihimme …
3 x paha matkatapa
Matkoihimme sisältyy turhan vähän vapaapäiviä. Aina välillä muistan hetkellisesti uusia kiertomatkoja suunnitellessani, että ohjelmaan kannattaisi ehkä sijoittaa ainakin yksi vapaapäivä viikossa, mutta turhan usein se jossain vaiheessa suunnittelukierroksia sitten pyyhkiytyy pois. Parhaimmillaan jäljelle jää matkapäivät, joihin jo varautumisena lentojen myöhästymisiin tai ajoaikojen yllättäviin pitenemisiin ei kannata iltaan sijoittaa muuta kuin uuteen paikkaan asettuminen. Toisaalta taas heti kun ohjelma on vähän väljempi, niin tapaamme helposti ideoida siihen parit retket lisää, kuten vaikka viimeksi Filippiineillä, jossa meille lentoaikatauluista johtuen tuli ohjelmaan yksi ”ylimääräinen” päivä. Puolikkaita vapaita sentään joskus päädymme pitämäänkin.
Matkojemme suunnittelujänne on melko pitkä, ex tempore -reissuja teemme ehkä turhan harvoin, tuollaisia ”Hei, lähdettäiskö ensi viikolla Kööpenhaminaan?”. Jonkinlaisena puolusteluna voisin esittää, että kaukomatkamme suuntautuvat nykyisin useimmiten ainakin jossain määrin eksoottisiin kohteisiin ja etenkin, jos niitä haluaa niputtaa parikin samaan matkaan, niin ei niitä ihan hetkessä kasata. Ehkä sitten, kun maabongausharrastuksemme korvautuu lyhyemmillä reissuilla Eurooppaan, niin tulemme useammin lähteneeksi ellei nyt ihan ensi viikolla, niin ensi kuussa.
Jos tapaamme ahnehtia kokemuksia skippaamalla vapaapäiviä, niin pahimmillaan ahnehdimme kokemuksia myös päivän sisällä siinä määrin, että skippaamme kunnon ateriat ja päädymme lopulta ostamaan jotain kaupasta tai tilaamaan ruokaa huonepalvelusta. Asumme lähes aina hotelleissa ja valitsemme aamupalan sisällyttämisen huonehintaan, joten syömme sen verran paljon aamulla, että lounasaikaan ei oikein vielä ole nälkä ja illallinen taas monessa maassa tarjoillaan vasta melko myöhään, joten päädymme sitten etsimään ruokapaikkaa juuri lounaan ja illallisen välillä, usein huonohkolla menestyksellä. Nyttemmin olemme kyllä jo yrittäneet noudattaa periaatetta, että yksi lämminkin ateria päivässä.
3 x outo matkatapa
Postikortteja emme matkoiltamme enää lähetä, mutta useimmiten yritän onnistua saamaan jonkun kissan kuvaan matkakohteissamme ja ”lähetän” sitten kissakuvan etenkin kissallisille ystävillemme Facebookin kautta.
Hotellivalintamme kaupunkilomilla on useimmiten joku sijainniltaan hyvä tai ainakin kelvollinen noin 4 tähden hotelli. Usein käymme kuitenkin tutustumassa myös kaupungin 5 tähden ”lippulaivahotelleihin”, etenkin, jos niillä on historiaakin. Joskus pistäydymme kahvilla tai drinkillä, joskus syömme lounaan tai illallisen. Viimeksi, ehkä, Berliinissä majoituimmekin yhdeksi yöksi Adloniin.
Juomat hotellihuoneeseen ostamme yleensä, ehkä ihan saapumisiltaa lukuunottamatta, lähikaupasta sen sijaan, että käyttäisimme minibaarin sisältöä tai edes kovin paljoa hotellin tai lähiseudun baareja. Hyvällä tuurilla minimarket löytyy hotellin läheltä, mutta viimeksi Rodoksella kävelimme varmaan yli kilometrin suuntaansa vaan siksi, että halusimme ostaa huoneeseemme Pepsi Maxia ja alkoholitonta olutta (ja vettä), vaikka kaikkea olisi kai hotellin baaristakin saanut. Manilassa studiomme jääkaapin juomat kuuluivat huoneen hintaan, mutta silloinkin hotelliin toisen kerran tullessamme vaihdatin ne mieleisiksemme, kun tiesin, ettei vakiosisältö käy meille kaupaksi.
3 x paras paikka, jossa olen käynyt
Edellisen kerran pohdin näitä muutama vuosi sitten ja etenkin kun tämä muutaman vuoden ajanjakso sisältää myös 1-2 koronavuotta, niin eipä tämä lista tästä kovin paljoa ole muuttunut:
Eli matka maailman ympäri, vuoristogorillatkin sisältänyt safarimatka Ruandaan, Ugandaan ja Keniaan ja matka Saudi-Arabiaan. Tuolloinkin kolmen kärjen valinta oli vaikea, joten listassa on myös kymmenen (!) muuta vaihtoehtoa. Saudi-Arabiaa voisin ehkä harkita uudelleen ja nostaa tuolta kymmenen listalta Havaijin sen tilalle. Keniaan on tarkoitus palata vielä tänä vuonna.
3 x paikka, johon haluaisin
… siis sellaisia, jossa en ole vielä käynyt.
Jos unohdetaan hetkeksi vielä toistaiseksi voimassa oleva toive, että haluaisin käydä vielä muutamassa uudessa maassa, niin muiden kohteiden kärki voisi näyttää vaikka tältä:
- Iguassun putoukset
- Okavangon alue Botswanassa
- Tokio
Kaikki kohteita, jotka olen ainakin muutaman kerran matkasuunnitelmajutuissa ideoina ennenkin maininnut, mutta jotka uudet maat ovat vielä toistaiseksi ohittaneet. Iguassun putousten osalta meillä on kyllä hahmotelma jo tälle vuodelle.
3 x inhokkipaikka, jossa olen käynyt
Tämä onkin vähän haastavampi lista, etenkin kun harvemmin tapaan ajatella mitään kohdetta varsinaisesti inhokkina.
Maailmanpolitiikan seuraaminen vaikuttaa sen verran kohdevalintoihimme, että ainakaan siinä vaiheessa, kun kyse ei enää ole uudesta maasta tai alueesta, niin harkitsemme kahdesti sellaisia maita kuin vaikka Venäjä ja Turkki, nyttemmin ehkä Kiinaa ja Unkariakin. Intiakin alkoi tuntua vähän luotaantyöntävällä siinä vaiheessa kun vielä työelämässä ollessani pääsin näkemään minkälainen fiksujen, hyvinkoulutettujen naisten asema maassa kuitenkin on. Mutta inhoanko näitä matkakohteena? En nyt oikeastaan, kaikista löytyisi varmasti vielä kivojakin kohteita, mutta ne jäävät, vähintäänkin jäävät odottamaan.
Turkmenistan oli kokemuksena outo, ehkä maailman oudoin maa, jossa olen toistaiseksi vieraillut, mutta inhoaminen kuullostaa senkin osalta vähän oudolta sanavalinnalta.
Thaimaalle en ole koskaan syttynyt. Phuketissa vietimme aikoinaan, taisi olla Karo Beachillä + päiväretkiä mm. Phi Phi -saarille, jotka eivät vielä vuosituhannen vaihteessa olleet kovinkaan ruuhkaisia, mutta en palaisi sinne. Bangkokissakin vietimme sittemmin muutaman päivän, mutta ei sekään nyt varsinaisesti innostanut.
Afrikan maista, joista meillä toistaiseksi on kokemusta vasta 25 valtiosta, muistelen vähiten lämmöllä Gabonin tilalle nopealla aikataululla tullutta Kamerunia. Ehkä siksi, että se ilmestyi matkasuunnitelmaamme parin päivän varoajalla, mutta myös siksi, että istuimme ison osan Kamerunissa viettämästämme ajasta bussissa välillä Douala – Yaoundé (ja sama takaisin). 6 tuntia suuntaansa afrikkalaista ”mökkitietä” oli kokemuksena melkein rasittava.
3 x eniten matkalla ärsyttää
Joskus luin jostain hotellivalintoja koskien, että matkalla viihtyäkseen kannattaa valita hotelli, joka on kuin oma kotisi. Tätä sääntöä useimmiten pyrimmekin noudattamaan. Hotelliin liittyvätkin pari ensimmäistä potentiaalisesti ärsyttävää asiaa, joista inhottavin on suihku, joista ei tule riittävän lämmintä vettä. Viimeksi Filippiineillä, Baneuassa, päädyimme asumaan ehkä kahden tähden hotelliin muiden vaihtoehtojen puuttuessa ja kun huoneeseen palatessamme olin jo riisunut hikiset vaatteeni käveltyäni päivän verran alas ja ylös riisiterasseja ja olin valmiina suihkuun, totesin, että suihkusta ei tule lainkaan vettä! Huoneessa ei ollut puhelintakaan, joten vaatteet takaisin päälle ja takaisin alas vastaanottoon, jossa kertoivat, että pyrkivät saamaan veden päälle pikimmiten. No, kyllä ne sen sitten saivatkin, ja lämmintäkin vettä tuli aikanaan, mutta ei hetkeen naurattanut.
Toinen ärsyttävä asia hotelleissa kaukomailla on hitaasti toimiva wifi. Ilman wifiäkin voi elää, mutta jos se kuitenkin toimii vähän, niin pitäähän sitä sitten yrittää käyttää ja kun se ei sitten kuitenkaan oikeasti toimi, niin ärsyttää! Euroopassa wifillä ei ole väliä, kun yhteys syntyy puhelimellakin, mutta kaukomailla ostamme yleensä vain yhden paikallisen SIMin ja senkin kapasiteettia pyrimme käyttämään säästeliäästi.
Toimivan suihkun ja wifin lisäksi hotellien osalta merkityksellisiä asioita ovat tietysti mukava sänky, tyynyjä mielellään valikoima ja toimiva, hiljainen ilmastointi. Pisteitä huone saa myös riittävästä laskutilasta, työpöydästä ja pistorasioista, joita on reilusti ja joihin pääsee helposti käsiksi. Hyvässsä hotellihuoneessa on myös jääkaappi, vedenkeitin ja ensimmäisen illan vesipullot huoneen hintaan sisältyen. Sijainnista ja näköalastakin olemme valmiita maksamaan.
Kolmas asia voisi olla lentokoneessa möykkäävät tyypit, etenkin tietysti yölennoilla tai myöhäisillä iltalennoilla – olivat ne sitten lapsia tai aikuisia. Molempia on koettu ja molempien hiljentäminen on melko lailla mahdotonta. Muiden lapsia emme toki ole yrittäneetkään hiljentää, edellisellä penkkirivillä möykkääviä humalaisia nuoria miehiä joskus, mutta eipähän sekään tuottanut tulosta.
3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta
Siis passit, luottokortit ja muut itsestäänselvyydet skipaten.
iPad. Tapaan ladata sille ennen matkaa televisiosarjan tai pari ja elokuvan tai useammankin katsottavaksi niin lennoilla kuin hotelleissakin kun jossain vaiheessa iltaa ei enää jaksa muutakaan. Samaisella tabletilla on myös aina jonkinmoinen valikoima e-kirjoja, siltä varalta, että katsottava loppuisi kesken tai muuten innostuisin lukemaan. Vaikka kotioloissa tapaankin lukea kirjan, joskus useammankin viikossa, niin olen huomannut, että matkoilla katsominen on sopivasti kevyempi vaihtoehto. Matkassa kulkee tietysti puhelinkin ja useimmiten läppärikin, mutta jos vaikka läppäristä joillakin lyhyemmillä matkoilla luovunkin, niin tabletista en.
Tukisukat. Pitkillä lentomatkoilla toisen kireysluokan stayup-mittaiset sukat ja lyhyemmillä ensimmäisen kireysluokan polvisukat. Jälkimmäiset usein automatkoillakin. Tukisukkia olen omistanut siitä lähtien, kun minulta melanooman yhteydessä poistettiin imusolmukkeita, mutta entistä tunnollisemmin olen niitä käyttänyt keuhkoveritulppakokemuksen jälkeen. Yli 6 tunnin lennoille otan Klexane-pistoksenkin 12 tunnin välein (jos lentomatka kestää yli 12 tuntia).
Suoristinrauta. Hento pohjoismainen hiuslaatuni vaatii jonkinlaisen käsittelyn pesun jälkeen, jos haluan sen näyttävän suunnilleen sileältä ja latvojen taipuvan mieluummin sisään kuin ulospäin. Viimeisen 10 vuotta ratkaisuni on ollut suoristusrauta, johon minut aikoinaan tutustutti silloin vielä kampaajan töitä tehnyt sisarentyttäreni. Samainen, hänen suosituksestaan hankkimani, GHD-merkkinen suoristusrauta, onkin pysynyt matkassani jo yli 10 vuotta – ja tosiaan matkustanut ihan yhden yön matkoja lukuunottamatta kanssani.
3 x turhin matkatavara
Pakkauslistamme on jokseenkin koeteltu, joten melko lailla kohdalleen tavaroiden valinta kullekin matkalle nykyisin jo osuu. Tapaamme myös joka matkan jälkeen vähän katsoa viimeistään matkalaukkuja purkaessamme, että jäikö jotain käyttämättä ja olisiko siis tarvetta päivittää pakkauslistaa. Useimmiten käyttämättä jää vain 1-2 paitaa ja ehkä 1-2 alusvaatekertaa, mikä voitaneen jo laskea tarpeelliseksi marginaaliksi vaikka noin parin viikon reissulla.
Ihan viime aikoina olemme alkaneet matkustaa trooppisiin kohteisiin ilman oikeastaan mitään takkeja tai lämpimiä pitkähihaisia yläosia – niitä kun ei vaan n. 30 asteen keskilämpötiloissa tarvitse. Lennolle kietoudun isoon huiviin ja yölennoilla hyödynnän lentoyhtiön tarjoamaa peittoa.
Kohdemaan valuuttaa emme myöskään enää juurikaan vaihda ennen lähtöämme. Vaihdamme sitä sitten pienen määrän perillä lentokentällä tai hotellissa (juu, tiedän, huonoon kurssiin, mutta kyse on siis pienistä määristä) tai nostamme automaatista. Useimmilla reissuilla viime aikoina olisimme selvinneet käytännössä ilman paikallista valuuttaa. Euroja ja Yhdysvaltain dollareita meillä tapaa kuitenkin olla käteisenä mukana vararahastona korttiongelmien varalle – vaikka niitä korttejakin on useimmiten kaksi kummallakin.
Pitkään otin mukaan joitakin päivittäin tai viikottain käyttämiäni tiedostoja, kuten vaikka Wordillä pitämäni päiväkirja, vielä muistitikulla, mutta nyttemmin joka paikasta on ennemmin tai myöhemmin löytynyt tavalla tai toisella sen verran toimiva wifi, etten sitäkään enää kuljeta mukana. Ehkä risteilylle?
Valokuvat tallennan lähes päivittäin kameran muistikorteilta usb-levylle niin varmistukseksi kuin niitä käsitelläkseni tai ainakin selatakseni läppärin ruudulla.
3 x ihanimmat kokemukset matkalla
Jossain vaiheessa suunnittelin näistä ihan omaa juttuakin, mutta jotenkin idea ei sitten kuitenkaan lähtenyt lentoon, joten poimimpa nyt sitten kyseiseltä listalta muutaman tähän, ehkäpä juurikin ne kolme ihaninta. Vaikka aakkosjärjestyksessä.
Auringonnousu Almagrundetilla. Olimme illalla tai iltapäivänä jatkaneet matkaa Gotska Sandöltä kohti Sandhamnia, ajaneet kolmen hengen miehistöllä (tai naisistolla!) yöllä muutaman tunnin vuoroissa. Minulle osui kohdalle auringonnousu ja Almagrundetin majakka. Kevyessä tuulessa kesäinen Itämeri oli kauneimmillaan. Sitten hetken päästä lumous särkyi, sillä Sandhamnin saavuttaaksemme jouduimme kääntymään kohti itää, ensin kryssimään ja lopulta ajamaan perille koneella.
Seuraavakin kokemus on merellinen. Vietimme muutaman viikon Malediiveilla pienellä Angagan saarella, mutta teimme sieltä muutamia retkiä lähisaarille. Yksi niistä oli snorklausretki saarelle, jota kutsuttiin Pineapple Islandiksi. Tuskin onnistuisin sitä kartasta sillä nimellä enää löytämään, mutta ei sen ole väliä. Snorklasimme saaren rantavedessä, mutta muutaman kymmenen metrin päästä merenpohja laski jyrkästi ja snorklatessaan koin olevani vuoren rinteellä. Edessäni avautuva merellinen monen monien värikkäiden kalojen täplittämä maisema oli monella tapaa häikäisevä, ei vähiten pinnalta syvyyksiin tunkeutuvien auringonsäteiden takia.
Kolmas voisi olla auringonlasku savannille Serengetin luonnonpuistossa Tansaniassa. Istumme kolmistaan, me ja mukana matkassamme ollut sisarentyttäreni pienellä kalliolla lodgen rajalla ja katsomme edessämme aukeavaa savannia ja siellä kuljeskeleviä norsuja, seeproja ja antilooppeja. Savanni on tietysti muutenkin maisemana kaunis, mutta kun auringonlasku vielä värjää kaiken oranssinpunaiseksi, niin paljon sitä hienompaa ei voi olla.
Miten on – jos kirjoitat matkablogia, niin innostuisitko tästä?
Tai jos olet jo osallistunut tähän, niin linkkaa ihmeessä oma juttusi tähän kommenttina!
Tämä on ihan hauska blogihaaste. Tähän on itsekin tarkoitus osallistua, tosin hieman muunneltuna versiona. Teksti alkaa olemaan pitkälti valmis, mutta muutamia juttuja on jonossa vielä ennen sitä.
Kiitos Mikko! Odotan innolla siis teidänkin juttuanne!
Jes, kiva kun osallistuit haasteeseen! Tätä oli mielenkiintoista lukea! Ja olen samaa mieltä tuosta, että suihkut, josta ei saa riittävän lämmintä vettä ovat kamalia :D En tullut ajatelleeksi niitä omaa haastetta kirjoittaessani, mutta hyvä että muistutit!
Kiitos Eveliina – niin kommentista kuin siitä, että aikoinaan sait tämänkin haasteen tietoisuuteeni ja työlistalleni, vaikka se sinne sitten pitkäksi aikaa juuttuikin :-)
Pitäisi varmaankin itsekin näistä luokitteluista kirjoittaa, mutta pohdintaan voi mennä tovi. Vaikka Turkmenistan oli outo paikka niin minulle ei näyttäytynyt mitenkään inhokkipaikkana – oikeasti outoutena hauska ja vietin todella hauskan illan Darwazan kraaterilla yhdessä oppaan kanssa. Bangkok on taas yksi minun suosikkipaikkani. Eli meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia samoista paikoista.
Kiitos Jani! Tuo inhokkikohta olikin haastava, sillä enpä nyt tiedä oikeasti, että voiko mitään maata tai paikkaa oikeasti inhota. Vapaaehtoisestihan me kaikkialle olemme menneet ja siksi, että olemme uskoneet kohteessa olevan jotain tavalla tai toisella mielenkiintoista. Ehkä sitten, jos lähtisimme hakemaan kaikkia maailman maita ja ”pitäisi” koluta myös Afrikan sotaa käyvät maat, niin sieltä voisi löytyä jotain sellaisiakin kohteita, jotka olisi mieluummin ohittanut. Bangkokia enemmän vaikka Aasiassa pidin Hong Kongista, mutten sinnekään nyt enää haluaisi palata. Tai Singaporesta.
Nämä inhokit olivat kyllä mielenkiintoinen juttu, jota jäin itsekin pohtimaan. Moskovassa en viihtynyt ollenkaan. Ja tietysti on paljon sellaisia kohteita, joista lähtiessään tietää, ettei tule palaamaan, kun siihen ei ole mitään syytä. Myös sellaisia, jotka ovat vaan tylsiä eivätkä ehkä vastaa odotuksia. Mutta ei se silti tarkota, että niitä aktiivisesti inhoaisi. Sitten on paikkoja, joista oppii pitämään, mutta se vaatii aikaa. Bangkok oli minulle sellanen.
Inhokiksi nousu melkein tarkoittaisi, että siellä pitäisi tapahtua jotain riittävän ikävää ja sen pitäisi olla enemmän kuin todella epäonninen yksittäistapaus. Luulen, että Afrikka-blogin Anssi aika aktiivisesti, hyvällä syyllä, voi inhota Keski-Afrikan tasavaltaa, noin esimerkiksi. Minulle ei (ainakaan vielä) ole niin ikäviä kokemuksia kertynyt, onneksi.
Tämä kohta ”inhokeista” tuntuu olevan monella tähän haasteeseen tarttuneella se vaikein. Mutta tosiaan, kuten itsekin tuossa aikaisemmin jo kommentoin, niin noita Anssin kertomia kokemuksia en toivoisi koskaan kokevanikaan ja paras mahdollisuus niiden välttämiseen on lienee olla menemättä joihinkin Afrikan maihin. Haitinkin olemme tästä syystä skipanneet, vaikka sen olisi voinut pariinkin matkaan yhdistää – siis oikean Haitin, risteilyalusten privaattiranta olisi ollut eri juttu, muttei kovin kiinnostava.
Kyllä tästä voisi innostua. Pitääkin lukea tuo Reissukuumeen versio myös!
Niin piti sanoa vielä, että mekään ei oteta talvivaatteita, takkia eikä talvikenkiä mukaan kannettaviksi matkoilla. Ohut neuletakki, sama huivi joka matkalla ja kevyet jalkineet riittää. Takaisin tulen välillä varvastossuissa, kun jalat turpoaa. Kiinnostikin tuossa sinun jutussa, mistä hankit ne hyvät tukisukat?
Kiitos Raija! Itse olen pitänyt Sigvaris-merkkisistä sukista ja olen niitä nyttemmin ihan netistä ostanut. Pitkiä tukisukkia sain omilla mitoillani teetettynä niin monta vuotta melanooman (siinä yhteydessä poistettujen imusolmukkeiden) takia kunnan maksusitoumuksella, mutta kyllähän nekin, vaikka niitä saikin parin per vuosi, kohta kuluvat loppuun / menettävät joustavuutensa, jonka jälkeen varmaan niitäkin tilaisin sitten netistä, mittataulukoihin nojautuen. Terttu Lilja Mannerheimintiellä on ainakin yksi ihan oikea kauppa, jota voinee käyttää alkuun pääsemisessä. Jos käytät mielelläsi varvastossuja, jopa lennoilla, niin noita sukkia on myös sandaaliversioina, eli avokärjellä.
Kiitos Raija! Reissukuumeen lisäksi luin juuri tuoreen Evasion -blogin jutun.
Paljon on meillä eroja, mutta myös paljon yhteistä, kuten eurot, dollarit – ja kissakuvat! Dollarit ovat tulleet useammankin kerran apuun erikoisissa paikoissa, kissakuva lähtee siskolle postikortin asemesta.
Talvitakkia en itsekään viitsi enää pitää mukana, kun lämmin autokyyti odottaa molemmissa suunnissa täällä Suomessa.
Kiitos Daniel! Aika hauska tuo kissakuva-juttu, että siis muitakin samanlaisia löytyy!
Meillä pitkään kulki lämpimämpiäkin vaatteita mukana, mutta jossain vaiheessa heräsin huomaamaan, että niitä tosiaan käytettiin vain lennoilla ja sitten kuljetettiin kolmekin viikkoa paikasta toiseen niitä paluulennolle säilöen.
Tämä oli kivan informatiivinen postaus ja vaatinut varmasti paljon pähkäilyäkin :)
Kiitos Mira! Pitihän noita hetken miettiä :-)
Opin nyt aika paljon uutta teidän matkatavoista ja tuntemuksista. Ihan mieletön haaste tämä. Meillä extempore matkoja tehdään vain Tallinnaan. Mutta mieli tekisi vähän muuallekin…Eipäs, 2020 lähdettiin laivalla Riikaan extempore kun rajat avautuivat. Oltiin pahiksia. Ja aina kun valitsemme hotellia tai muuta majapaikkaa, sen pitää olla sellainen missä viihdymme, katsomme siis aina tarkkaan ennen päätöstä mihin mennään. Tokikaan meillä ei juuri vietetä aikaa majapaikassa, kun ollaan aina menossa pää kolmantena jalkana.
Kiitos Melissa! Hotellivalinta on sitä tärkeämpi mitä pitempään samassa paikassa viipyy. Yhden yön majoituksella ei ole niin väliä, mutta viikon majoituksella jo on.
Näitä on niin kiva lukea! Muiden haastevastauksia varsinkin tavoista ja ärsytyksenkohteista lukiessa sitä nyökyttelee useissa kohdissa. ?
Minä vastasin haasteeseen hieman kevennettynä versiona kahdella vastauksella/kysymys:
https://www.taydellisenkreikansaarenmetsastys.fi/2x-blogihaaste-matkabloggaajille-9-kysymysta-kaksi-vastausta/
Kiitos Kati! Pitääkin käydä tsekkaamassa jossain välissä tuo Sinunkin juttusi!
Osallistuin itsekin haasteeseen. Minulla paha tapa on sama, eli sniiduilu aterioiden kanssa. En yleensä ymmärrä edes pitää sitä minään pahana tapana. Osa kuosittautumista on se, että on hyvin ravittu. Tiedän lyhenteenkin: REDS – relative energy-deficiency in sports.
Amazoniassa oli kylmä suihku. Luulisi sen olevan virkistävää, mutta eipä ole. Sen lisäksi se oli pimeä, koska eihän siellä ole mitään sähkövaloja. Pimeä, kylmä ja viidakko, mutta näinpähän suihkureissulla thysania agrippinan. Valtava ötö, minkä Meriharakat ovat varmaan nähneet myös.
Kiitos Stacy! Kiva, että tämäkin haaste näytti nyt taas tammikuussa kiinnostaneen montakin meistä matkabloggajista. Tuon Thysania agrippinan kokoisia koita ei ole, onneksi, kohdalle osunut, lähietäisyydeltä ainakaan.
Siis ihana! Tätä lukiessa olo oli kuin nojatuolireissulaisella konsanaan, kiitos =)
Kiitos Nina! Mukavaa jos viihdyit matkassamme :-)
Meillä on paljon samantyylisiä matkatapoja, mm. mitä tulee hotellivalintoihin ja ärsyttäviin hitaisiin wifeihin :D
Itse listaisin myös heikot suihkut ja vain katossa olevan suihkun ärsyttäviksi, se tekee pitkähiuksisen elämästä joskus hankalaa.
Kiva kuulla, että teillä on reissu suunnitteilla Iguassulle, se oli kyllä upea kohde! Meitäkin kiinnostelee tuo Tokio kovasti.
Kiitos kommentista! Matkasamiksia siis :-) Hyvällä tuurilla voimme kertoa mm. Iguassusta aika piankin …
Tuosta paha matkatapa -osiosta löytyikin ne palaset, jotka ovat meille vieraimpia.
Mainintaasi vapaapäivien mahduttamisesta en yhtään ihmettele. Sen sijaan ihmettelen miten jaksatte kiertää niin tiiviillä tahdilla.
Tiukkojen työmatkavuosien jälkeen nautin äärimmäisen paljon hitaasta matkustelusta, jossa jää kunnolla aikaa ihan vain fiilistelyyn, enkä jaksaisi enää tiivistahtisia kierrosmatkoja. ??
Ex-tempore -reissut ovat jääneet meilläkin vähiin viime aikoina, kun ne ennen olivat normi. ?
Paikallinen ruoka taas on niin merkittävä osa matkojamme, että skippaan mieluummin nähtävyydet kuin ruokaelämykset. ?
Mekin kyllä ostamme juomavedet kaupasta hotelliin, mutta viinit ja sen sellaiset käymme mieluiten nauttimassa kuppiloissa samalla paikalliselämää seuraten.??
Tuo kissakuvien lähettäminen on hauska tapa. Aikoinaan olisin mielelläni myös adoptoinut kaikki majapaikkoihimme vaeltaneet kujakatit, mutta sydämemme valloittanut entinen kulkurineito Nero ei kyllä katselisi uusia kämppiksiä hyvällä.
Kiitos Tanja! Meillä matkat lasketaan ”työksi” ja levätä ehtii sitten kotona. Aurinkorannat eivät ole meidän juttu, joten matkoilla kävelemme ja kiertelemme ja katselemme ja sitten vastapainona löhöämme kotona sohvalla kirjan tai vaikka jonkun sarjan tai elokuvan parissa.
Ruoka ei ole tavannut olla meille kovin tärkeä juttu koskaan, ei ole tullut sitä harrastettua, edes ruuanlaiton muodossa kotona, joten miksi sitten matkoillakaan :-)