Viikon risteily Karibialla

Kaupallinen yhteistyö: We Love Cruises

Osana talvipakoreissuamme teimme viikon risteilyn Karibialla lähtö- ja päätepisteenä San Juan Puerto Ricossa. Risteily valikoitui, kuten meillä aina, pelkästään reitin perusteella, eli emme valinneet varustamoa emmekä laivaa. Reittimme kaikista satamista olenkin jo kirjoittanut kohdejutut, eli kävimme näillä saarilla:

• St. Croix ja St. Thomas Yhdysvaltain Neitsytsaarilla
• Sint Maarten, josta teimme omatoimiretken Saint Martinin puolelle ja edelleen Anguillan saarelle
• Martinique
• Bridgetown Barbadoksella

Yhtään meille uutta maata meille ei Karibialla enää ole tarjolla, mutta sen sijaan Anguillan retken myötä jopa kolme uutta Traveler’s Century Clubin aluetta, eli Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Anguilla ja Martinique. Ihan varsinaisia risteilyfaneja emme ole, mutta etenkin saarikohteisiin risteily on kyllä ihan toimiva – ja mukava – lähestymistapa. Päädyimmekin San Juanin satamassa laivaan astuessamme miettimään, että monesko risteilymme tämä voisi olla ja tulimme lukuun kaksitoista!

Risteilyjä lähes 20 vuoden ajalta

Ihan ensimmäisellä risteilyllämme kiersimme Galapagoksen saaria syksyllä 2006. Sen jälkeen kokeilimme Kristinan risteilyjä ja teimme yhden risteilyn vanhalla Kristina Reginalla ja toisen vain lyhyen aikaa käytössä olleella Kristina Katarinalla. Ensimmäinen kosketuksemme isoihin laivoihin (sen ajan mittapuulla) oli lyhyt risteily Dubaista kevättalvella 2011. Huomasimme, että isosta koosta huolimatta kaikki toimii näilläkin ihan sujuvasti ja lähdimme jouluna 2012 Karibian risteilyllä. Karibiaa seurasi Intian valtameri syksyllä 2016 ja melkein heti sen jälkeen Alaskan ja Havaijin risteilyt syksyllä 2017. Korona-ajan loppupuolella risteilimme “vain” Pohjanmerellä M/S Hamburg -laivalla pitkälti Helgolandin takia. Haitin osalta turvauduimme lopulta ihan kivaan miniristeilyyn, joka käsitti vain Key Westin ja Haitin alkutalvesta 2023. Seuraavana vuorossa oli Niilin risteily, joka olikin ensimmäinen jokiristeilymme – kelluskelua Zambesi-joella laivassa, joka ei liikkunut mihinkään en laske risteilyksi. Täysi tusina siis kasassa – ja saatan taas sanoa, että ehkä tämä oli viimeinen risteilymme, mutta niin olen sanonut ennenkin – ja jo kohta perunut sanani :-)

We Love Cruises ja Rhapsody of the Seas

Tämän kertaisen risteilymme varasimme suomalaisen We Love Cruises -yrityksen kautta. Muutamasta tekemästämme risteilystä huolimatta tuntui helpoimmalta käyttää risteilyn varaamiseen asiantuntijaa ja We Love Cruises teki meille nopeasti kilpailukykyisen tarjouksen, johon tartuimme. Varauksen teimme elo/syyskuun vaihteessa, jolloin hyttejä ei enää ollut liiemmin jäljellä, sillä ihmiset todella tuntuvat varaavan risteilynsä hyvissä ajoin.
Lentoja risteilyosuutemme ei kuulunut, sillä tiesimme olevamme jo muiden matkasuunnitelmiemme myötä San Juanissa ennen ja jälkeen risteilyn.

Laivamme oli Rhapsody of the Seas. Haitin risteilyn teimme Royal Caribbean -varustamon Grandeur of the Seas -laivalla, joten Rhapsody of the Seas -laiva tuntui heti tutulta. Grandeur of the Seas -laivasta kirjoitinkin jutun vain pari vuotta sitten. Hytin osalta päädyimme tälläkin kertaa ulkohyttiin, mutta annoimme varustamon valita sen, mikä on edullisin vaihtoehto per hyttiluokka. Tälläkin kertaa valinta oli ihan tyydyttävä, hytti 3554 sijaitsi laivan keskellä ja aika matalalla, joten pieni keinunta ei häirinnyt ja matka laivasta ja laivaan oli lyhyt.

Itse laivan esittelyn osalta ajattelinkin tällä kertaa viitata tuohon aikaisempaan juttuuni Grandeur of the Seas -laivalta ja keskittyä tässä jutussa enemmän havainnoimaan risteilyjen muuttumista vuosien mittaan. Tämän jutun kuvat ovat kyllä Rhapsody of the Seas -laivalta.

Kirjoitin muutama vuosi sitten myös jutun, jossa vertailin Karibian saarten kiertämistä lentäen tai risteillen – kummassakin on puolensa.

Royal Caribbean -sovellus

Siinä missä aikoinaan lähtö risteilylle tarkoitti papereiden täyttämistä ja jonottamista isoissa lähtöauloissa, niin tätä nykyä kaikki hoituu risteilyjenkin osalta varustamon applikaatiolla. Checkinin voi tehdä viikkoja etukäteen ja siinä yhteydessä valitaan myös laivaannousuaika. Valitsimme ensimmäisen mahdollisen, eli kello 12, sillä tiesimme joutuvamme luovuttamaan hotellimme San Juanissa jo kello 11. Jonoja oli vähän ja tiskillä joutui näyttämään vaan passin, viisumin (matkustamme Yhdysvaltain 10-vuotisilla viisumeilla ESTAn sijaan) ja SetSailPASSin applikaatiosta. Mukanamme oli myös yksi ruumalaukku, jonka jätimme satamassa laivan henkilökunnalle kuljetettavaksi hyttiimme. Ruumalaukkuun olimme jo kotona tulostaneet lipukkeen, josta ilmeni hytin numero.

Applikaatiolla hoitui myös pakollinen “pelastusharjoitus”, eli kävimme puhelimiemme kanssa omalla pelastusasemallamme, jossa henkilökunnan edustaja sitten kuittasi, että olemme sinne löytäneet. Enää ei tarvinnut edes pelastusliiviä etsiä tai pukea sitä päälleen.

Risteilyn mittaan sovellukset löytyi teoriassa kaikki, tiedot ravintoloista ja niiden aukioloajoista, jopa menuista, retkistä ja risteilyn edetessä jopa laskusta. Tämä kaikki myös ilman maksullista nettiyhteyttä, eli laivan sovellus toimi laivan netillä – useimmiten ongelmitta.

Ensimmäinen ja viimeinen risteilypäivä

Hienoisesta risteilykokemuksesta huolimatta huomasimme, että muistimme sen osalta miten kaikki alkaa ja päättyy oli hatara ja päätinkin kirjata muutaman asian tähän niin meitä kuin teitä ajatellen.

Nousimme siis laivaan jo puolilta päivin, mutta hytit luvattiin aikaisintaan 13:30 tienoilla. Laivassa on kuitenkin lounastarjoilu meneillään, eli siirryimme käsimatkatavaroidemme kanssa 9. kannen buffet-ravintolaan (Windjammer) syömään lounasta. Koska aikaa oli, emme pitäneet kiirettä, ja iloksemme jo n. klo 13 kuulutettiin, että hytit ovat valmiita. Hyttien avaimet löytyvät ensimmäisen kerran hyttien ovelta.

Ruumalaukkumme ei ollut perillä hytissämme vielä tuolloin, mutta emme kantaneet siitä huolta, sillä olimme suunnitelleet palaavamme vielä iltapäiväksi San Juaniin. San Juanissa satama on ihan keskustassa, joten iltapäiväretki kaupunkiin onnistuu hyvin. Laivahan oli lähdössä vasta illalla klo 18. Monet muistuttavat, että käsimatkatavaroihin kannattaa laivallekin mennessä pakata tärkeimmät, esimerkiksi uimapuvut, jos haluaa viettää iltapäivän uima-altaalla, mutta me halusimme vielä viettää aikaa San Juanissa.

Viimeisenä päivänä valitsimme toisin päin, eli siinä missä halusimme tulla laivalle niin pian kuin mahdollista, niin halusimme lähteä laivalta niin myöhään kuin mahdollista, joskaan sekään ei ollut sen myöhempään kuin klo 9. Olimme jatkamassa matkaa vasta iltapäivälennolla, joten vietimme laivalla vielä viimeisenkin tunnin sen jälkeen kun olimme luovuttaneet hytin klo 8. Laivalta voi lähteä omatoimisesti, eli matkalaukkua ei välttämättä tarvitse jättää henkilökunnan kuljetettavaksi ja olemmekin valinneet tämän vaihtoehdon jo useammalla risteilyllä, sillä mielestämme kaiken pakkaaminen kerralla aamulla on helpompaa kuin saada yksi laukku valmiiksi jo iltakymmeneen mennessä.

Kuljetusta satamasta lentokentälle emme olleet ostaneet etukäteen laivayhtiöltä, sillä uskoimme uberin olevan edullisempi vaihtoehto, etenkin kun meillä ei ollut kiire. Käytännössä satamassa oli tarjolla vielä uberiakin halvempia vaihtoehtoja, eli lipun pikkubussiin sai kymmenellä dollarilla per nuppi. Laivayhtiö taisi tarjota kuljetusta 27 dollarilla per nuppi.

Mitä uutta risteilymaailmassa

Kirjoitin ennen risteilyä pienen jutun risteilyankoista – uusi villitys laivoilla kuulemma sekin. Emme kyllä nähneet moisia, paitsi pienen kokoelman Customer Service -tiskillä. Muita asioita risteilylaivoilla, jotka ovat meidän kokemuksiimme perustuen muuttuneet vuosien mittaan ovat esimerkiksi:

• Illalliskattaukset – edelleen voit valita vakioajan ja vakiopöydän, aikaisemman tai myöhäisemmän, mutta niiden rinnalla on myös vaihtoehtona mennä syömään lähes milloin vaan. Isommalla seurueella pöytävaraus voi olla tarpeen ja se kannattaakin tehdä heti risteilyn alussa vaikka jokaiselle illalle, jos haluaa syödä ravintolassa, jossa ruoka tarjoillaan pöytiin. Kaksi henkeä tuntui mahtuvan hyvin ravintolaan joka kerta kun sitä yritimme – tosin aika monena iltana tyydyimme buffet-ruokailuun.
• Pukeutuminen laivalla – edelleen on ihmisiä, jotka panostavat iltapukeutumiseen, mutta ihan samoilla vaatteilla, joilla normaalisti matkoillamme liikumme, saattoi hyvin käydä myös pääravintolassa illallisella. Lassella pitkät housut ja kauluspaita, Pirkolla siistit (?) caprit ja vähän t-paitaa parempi pusero kelpasivat hyvin, emmekä erityisesti kokeneet edes erottuvamme joukosta.
• Ensimmäisinä risteilypäivinä huomasimme myös, että ainakin joillain laivoilla aikaisemmin lounaan ja illallisen välissä tarjottu iltapäivätee oli karsittu pois. Sen sijaan lounasta oli tarjolla aina klo 15:30 asti – ja illallistahan sai jo alkaen klo 18. Ainakin muutamana päivänä tsemppasimmekin tämän opittuamme hiukan sen eteen, että ehdimme laivalle vielä myöhäiselle buffet-lounaalle ja sen jälkeen illallinen korvautuikin jo aika kevyellä iltapalalla, sekin buffet-ravintolasta kerättynä.
• Juomapakettien merkitys taitaa olla vähenemään päin. Kahdella viimeisimmillä risteilyllämme emme ostaneet moista lainkaan ja lisäksi tuntui myös siltä, että tarjoilijat kiertelivät esimerkiksi buffet-ravintolassa paljon aikaisempaa vähemmän kyselemässä, että haluaisiko joku jotain baarin puolelta. Luultavasti siksi, että jos joku oli ostanutkin juomapaketin, niin se todennäköisimmin oli limupaketti ja limun sai itse hakea ravintolan automaatista.

Muutakin kuin ruokaa ja juomaa

• Suurin positiivinen uudistus oli mielestämme menneisiin vuosiin verrattuna roima parannus nettiyhteyksissä. Aikaisemmat kokemuksemme olivat niin huonoja, että olimme jo ajatelleet olla ostamatta yhteysaikaa lainkaan, mutta lopuksi ostimme kuitenkin yhteysaikaa meripäiväksi. Yhteys Starlinkin kautta toimikin yllättävän hyvin. Ainoat haasteet liittyivät siihen, että ostimme yhteyden koemielessä vain yhdelle laitteelle ja yhteyden vaihto laitteelta toiselle välillä hiukan takkusi, mutta onnistui sekin aina lopulta.
• Laivan päivittäin ilmestyvä opaslehtinen oli korvattu varustamon sovelluksella, mutta pyydettäessä sen sai edelleen lehdykkänä. Teimme kaikesta paperintuhlauksesta huolimatta “kestotilauksen” tästä hyttipalvelijallemme, sillä mielestämme siitä oli sittenkin kätevämpi silmäillä pääasiat kuin etsiä ne sovelluksesta.
• Laivojen valokuvaajien työt taitavat nekin olla vähentyneet merkittävästi. Jonkin verran näimme, että illalliselle meneviä ihmisiä kuvattiin, jos he niin halusivat, mutta esimerkiksi parilla laivan retkellä, joille osallistuimme, ei valokuvaajia ollut mukana. Laivalla ei myöskään näkynyt valokuvia esillä missään, eli ehkä ne muutamat, jotka he pyynnöstä ottivat, löysivät suoraan perille ilman valokuvanäyttelyä.
• Pesulapalveluista oli karsittu pois parina aikaisempana kertana näkemämme pesetä risteilyn lopuksi pussillinen vaatteita samalla hinnalla, eli vaikka lähes koko vaatevarastosi kotimatkaa varten. Sen sijaan tarjolla oli heti risteilyn alussa mahdollisuus prässäyttää laukussa rypistyneitä vaatteita edulliseen hintaan.

San Juanin reitin satamat

Palaan vielä lyhyesti tämän reitin satamiin. Kohdejuttumme keskittyivät kuitenkin enemmän kohteisiin kuin satama-alueisiin, mutta tämän tapaista tietoa olisimme itse toivoneet löytävämme helposti aina ennen uutta kohdetta:

• San Juan – satama on ihan kaupungin keskustassa, eli kaupunkiin voi helposti kävellä
• St. Croix – isot laivat rantautuvat Frederikstedin satamaan, josta pieni Frederiksted on saavutettavissa kävellen, mutta pääkaupunkiin meno vaatii taksin tai retken
• St. Thomas – satama-alueella Crown Bayssä voit shoppailla timantteja tai väriä vaihtavia t-paitoja, mutta Charlotte Amalien kaupunki vaatii taksin tai useamman kilometrin kävelyn helteessä
• Sint Maarten – Philipsburgin kaupunkiin saattoi kävellä, mutta matka on aika pitkä, eli kannattaa miettiä, että haluaako käyttää energiansa Philipsburgiin tai matkaan sinne, vaikkei olisi sen kauemmas menossa
• Martinique – satama on lähes Fort-de-Francen keskustassa, kävelykierros päänähtävyydet kiertäen on pituudeltaan vain 2-3 kilometriä
• Bridgetown – satama on kaukana jo rannan risteilyvieraille rakennetusta lähiostaristakin, mutta sinne asti pääsee laivan shuttle-busseilla ja siitä edelleen Bridgetownin kaupunkiin kimppataksilla tai taksilla.

Hyvä tietää risteilystä -opas

We Love Cruises tuottaa jokaisesta risteilyvarauksesta oman pienen Hyvä tietää risteilystä -opaskirjasen, joka sisältää luultavasti ihan kaiken tarvittavan tiedon, jos siihen vaan jaksaa paneutua. Sieltä selviää mm. mitä risteilyn hintaan kuuluu ja mitä ei kuulu, ohjeet check-inin tekemiseen. Opas kertoo myös enemmän tai vähemmän kaiken ravintoloista ja juomapaketeista ja esittelee muutenkin laivan tiloja ja palvelut. Opas on tosiaan räätälöity kullekin risteilylle ja kullekin laivalle, joten esitellyt ravintolat ovat juuri tämän laivan ravintoloita.

Opas esittelee myös satama satamalta reitin käyntikohteet ja tarjoaa muutaman retkivinkinkin per satama. Varustamon sovelluksesta – tai retkitiskillä – voi sitten tutkailla halutessaan kaikkia retkivaihtoehtoja.

Hyvä tietää risteilystä -oppaan lisäksi saimme myös We Love Cruises -kaulanauhat avainkoteloineen ennen risteilyä. Matkamme alkoi kotoa jo pari viikkoa ennen risteilyä ja risteilyn alkuun mennessä olimme jo unohtaneet ne, mutta onneksi ne löytyivät matkalaukusta, sillä moiset ovat risteilyllä kyllä tarpeen, kun avainkorttia joutuu näyttämään useampaankin otteeseen laivasta poistuttaessa ja sinne tullessa. Onneksi ei ehditty ostamaan uusia San Juanin satamasta, jossa niitä risteilyn alussa myytiin aika reippaillakin hinnoilla tilanteessa, jossa monet ehkä kokivat olevansa melkein pakotettuja moiset hankkimaan.

Risteilyn hinta

Viikon risteilystä ulkohytissä, jonka varustamo valitsi meille maksoimme 1 774 euroa.

Satamissa kulutimme rahaa seuraavasti:

• St. Croix, taksilla Frederikstedista Christianstedtiin ja takaisin 77 euroa
• St. Thomas, laivan panoraamaretki ja taksi takaisin Charlotte Amaliesta 121 euroa
• Sint Maarten, omatoimiretki Anguillan saarelle 203 euroa
• Martinique, laivan saarikierros 121 euroa
• Barbados, taksimatkat Bridgetowniin ja takaisin 14 euroa
  = Retket yhteensä 536 euroa

Valitsemamme laivaretket olivat retkivalikoiman edullisimmasta päästä, ei siksi, että nyt ihan erityisesti olisimme valinneet niitä hinta edellä – ne vaan tuntuivat meille sopivimmilta. St. Thomasin retken ostimme vasta laivalla, sen innoittamana, että retken hintaa oli alennettu.
Anguillan retkeä voisi pitää kalliina, mutta se oli tarjolla laivaretkenäkin ja sen hinta oli luokkaa 250 euroa per nuppi, eli siihen verrattuna omatoimiretkemme oli tosi edullinen. Laivaretkeä ei kyllä sitten lopulta järjestettykään, eli ainakaan tuolla hinnalla sille ei ollut kysyntää.
St. Croixin taksimatkan hintaa selittää välimatka, eli Frederikstedistä Christianstediin on matkaa yli 20 kilometriä.

Matkamuistoina ostimme yhden jääkaappimagneetin per uusi saari, eli 4 magneettia yhteensä 24 euroa.

Pieniä menoja laivalla

Laivan nettiä ostimme meripäivänä yhdelle laitteelle vuorokaudeksi – sitä saattoi kyllä vuorotellen käyttää useammalla laitteella – hintaan 26 euroa. Airaloon ostimme päiväksi aikaa Barbadoksella 8 eurolla. Osa kohteista oli EU:n verkossa ja Yhdysvaltain Neitsytsaarille meille vielä riitti Yhdysvaltoihin muutenkin ostamaamme dataa.

Pari vaatekappaletta pesetimme laivalla hyvin kohtuulliseen 10 euron hintaan. Laivalle saapuessamme olisi ollut tarjolla edullinen prässäytä vaikka koko vaatevarastosi -tarjous, mutta tyydyimme vähän ruttuisiin vaatteisiimme.

Ilman lentoja maksoimme siis risteilyviikostamme 2 378 euroa, eli 1 189 euroa per nuppi.
Palataan lentojen hintaan vähän myöhemmin, sillä risteilyviikkomme oli vain osa noin kuukauden mittaista talvipakoreissuamme, joten olimme valmiiksi Puerto Ricon San Juanissa ja jatkoimme matkaa vielä San Juanista.

Ruokamenoja emme ole tavanneet sisällyttää matkakuluihin, mutta risteilyllä ruoka kuuluu hintaan, joten sitä ei oikein voi välttää. Kerran testasimme laivan italiaista erikoisravintolaa lounaalla, josta maksoimme ylimääräistä 54 euroa (kahdelta). Saarilla söimme pari kevyttä lounasta, joimme muutamia drinkkejä ja ostimme cokista laivallekin, tämä kaikki yhteensä viikon mittaan n. 100 euroa. Juomapakettia emme ostaneet lainkaan, eli cokikset ostimme maista mukaamme laivalle ja laivan aterioilla joimme vettä tai mehua, jotka kuuluivat hintaan. Testasimme tämän “toimintamallin” jo edellisellä risteilyllämme ja totesimme, että ainakin Royal Caribbeanin laivoilla kohtuullista määrää alkoholittomia juomia (sanotaan nyt vaikka 4-6 tölkkiä retkirepussa) ei oteta pois laivaan tultaessa.