Ensimmäisillä safarimatkoillamme täytimme vielä iltaisin tunnollisesti oppaiden jakamiin luetteloihin näkemiämme eläimiä. Okavangon suistollakin meille annettiin luettelo, kokonainen pieni kirja, mutta yhtään merkintää emme siihen tehneet. Kymmenien safarien jälkeen – tai iän myötä – oppii edes jossain kohtaa olemaan suorittamatta. Toki edelleen innostuimme lähes kaikista näkemistämme eläimistä, niin nisäkkäistä, linnuista kuin matelijoista ja sammakkoeläimistäkin, mutta rasteja ruutuihin emme piirtäneet. Yritimme myös edelleen melko tunnollisesti kuvata kaiken näkemämme. Samojen lajien kuvaaminen uudelleen jokaisella safarimatkalla on sittenkin tuntunut mielekkäältä, koska jokainen yksilö, sen asento ja jokainen kuvakulma on aina erilainen. Myös kamerat ja objektiivit ovat parantuneet vuosi vuodelta, joten vuoden 2023 kuvat Okavangon suistolta ovat helposti ainakin vähän parempia kuin vaikka vuoden 2003 kuvat Tansaniasta.
Ensimmäinen safariajomme Camp Xakanaxassa, Moremin riistansuojelualueella, oli vauhdikas kierros Big Fiven isoja eläimiä bongaten. Olo oli jopa hiukan hengästynyt, kun muutaman tunnin kierroksen jälkeen saavuimme leiriin ja totesimme, että nyt ne on nähty, leijoja, leopardi, norsu, puhveli ja virtahepo. Okavangon suistossa sarvikuonot ovat harvinaisia, joten virtahepo saa korvata sen. Vauhdikkaan iltakierroksen vastapainoksi – osittain ääneen ilmaisemamme toiveen takia – seuraavan aamun kierroksella pysähdyimme myös pienempien nisäkkäiden ja lintujen kohdalla.
Camp Okavangossa etenkin mokoro-veneellä liikuttaessa linnut olivatkin lähes pääkohde, sillä emme edes toivoneet näkevämme virtahepoja tai vaikka krokotiileja. Pienessä kanootintapaisessa veneessä emme olisi niille pärjänneet, jos ne olisivat meihin syystä tai toisesta hermostuneet.
Muutaman kuluneina vuosikymmeninä tekemämme safarimatkan jäljiltä tunnistan mielestäni aika moniakin Afrikan lintulajeista, ainakin isommista. Lajin nimen, etenkin suomenkielisen nimen, löytymiseen voi kulua hetki. Tunnistan linnun ja saatan jopa saada näkömielikuvan edellisestä tai edellisistä kerroista, jolloin olen sellaisen nähnyt. Facebookissa päivittäin julkaisemamme kuvasarjat ja oikeat lintuosaajat seuraajiemme joukossa auttoivat sitten tälläkin matkalla myös niiden suomenkielisten nimien kanssa. Jos tähän juttuun vielä putkahtaa mahdollisesti Facebookissa aikaisemmin julkaisemattomien kuvien myötä vääriä tunnistuksia, niin eiköhän joku minua osaavampi ne oikaise!
Okavangon suiston lintuja
Mutta, tässä siis epätieteellisesti koottu kokoelma mielestäni jopa enemmän tai ainakin jossain määrin onnistuneita lintukuvia Okavangon suistolta!
Kamerana Olympus Mark III ja siinä 12-200 mm objektiivi, jonka valovoima on heikko, mutta Afrikassahan useimmiten valoa riittää. Tällä matkalla matkassamme oli muuten poikkeuksellisesti kaksikin kameraa, Maserun ja Maputon kaupunkeja varten Canonin PowerShot G5 X Mark II. Afrikkalaisissa kaupungeissa ei välttämättä ole hyvä idea herättää huomiota isolla kameralla. Henkilökohtaisesti kuvaan kuitenkin edelleen kameralla mieluummin kuin puhelimella – etsin ja mahdollisuus vaihtaa akkua latauksen hiipuessa ovat ainakin niitä ominaisuuksia joita arvostan. Lasse on tykästynyt jo vuosia sitten puhelimeen kameranakin ja onhan jo iPhone 13 Pro kamerakin ihan loistava. Itselläni on vanhempi iPhone XR, jota en ole halunnut vielä päivittää uudempaan mm. tuon kameroihin mieltymykseni takia.
Mutta siis, niihin lintuihin. Aloitetaan koko reissun suosikki(lintu)kuvallani:
Afrikan jassana
Afrikan jassanan kuvaaminen on hieman haasteellista, sillä safarioppaat eivät tästä yleisestä linnusta juuri perustaneet vaan useimmiten vaan kiihdyttivät venettä niiden kohdalla. Sen verran joku niitä kommentoi, että lajia kutsutaan myös jeesus-linnuksi, sillä se näyttää usein kävelevän veden päällä. Linnulla jalat ovat erityisen suuret ja usein kaislikon tai ruovikon reunassa kasvaa siten sopivasti vesililjoja tai muita leveälehtisiä kasveja, että se voi kävellä niiden päälle – näyttäen siltä, kuin se kävelisi veden päällä.
Mm. Afrikan jassanan muistan hyvin myös taannoin Gambiassa tekemältämme linturetkeltä. Silloisella oppaallamme oli matkassa kaukoputki, jonka kautta hän auttoi meitä ottamaan monia (mielestämme) hyviä lintukiva myös ihan puhelimella.
Kiljumerikotka
African Fish Eagle, suomeksi kuulemma kiljumerikotka. Olen noin jokaisella Afrikan reissullamme nähnyt tämän linnun ja joutunut uudelleen kysymään/tarkastamaan tämän suomenkielisen nimen. Miten ihmeessä tästä on voinut tulla kiljuMERIkohta, sillä en ole sitä missään Afrikassa nähnyt merellä tai meren rannalla vaan aina järvillä! Mutta olkoon sitten kiljumerikotka, en ajatellut ryhtyä aktiiviksi lintujen nimistökomitean suuntaan.
Värikkäät pienemmät linnut
Harjalinnun näkemisestä olin erityisen tyytyväinen. Näimme sen yhtenä heti aamuna Xakanaxan leiristä lähtiessämme, mutta onneksi oppaamme(kin) oli tarkkana ja jarrutti sen kohdalla. Kesäiseltä Kenian matkaltamme tämä kaunis lintu lennähti matkamuistona kotiinkin, vaikka emme sitä siellä nähneet.
Okavangon suistolta en erityisesti osaa nimetä lintuja, joita emme nähneet, vaikkei kaikista näkemistämmekään linnuista ole kuvia tässä jutussa. Helmikanankin näimme – sekin on jollain tapaa suosikkini, joka sekin löytyy kotoamme parinakin matkamuistona. Tällä kertaa emme kuitenkaan saaneet siitä oikein esittelykelpoista kuvaa.
Linturetkimuistoja
Afrikan safarit tapaavat olla myös linturetkiä ja kuten tuossa jo Afrikan jassanan kohdalla mainitsin, niin joskus olemme ihan tarkoituksellisesti etsiyneet linturetkille, kuten vaikka Gambiassa. Israelin Eilatissakin osallistuimme opastetulle linturetkelle. Suomessakin osallistumme silloin tällöin opastetuille retkille, usein keväisin, sillä useinhan niitä on juuri kevätmuuton aikaan tarjolla. Mmuuten lintujen suhteen olemme lähinnä pihabongareita – keittiön ikkunasta kottaraisia, harakoita, tiaisia, varpusia ja syksyllä joskus tilhiäkin isoina parvina. Rantaraitin vartta kävellessämme kevään kohokohta toki on ensimmäisten meriharakoiden ilmestyminen!
Hienoja lintukuvia, ja hienoja lintuja! Afrikan matkojen myötä olemme itse innostuneet kuvailemaan lintuja yhä enemmän myös Suomessa. Suomessa suosikkejamme taitaa yleisesti olla vesi- ja petolinnut.
Kiitos Mikko! Valokuvaustaitojenkin takia olisi tietysti fiksua yrittää joskus vaikka kotirannoillakin kulkea kameran ja pitemmän linssin kanssa sillä ajatuksella, että josko kuvaisi muutaman linnun :-)
On kyllä hienoja kuvia linnuista! Itse en ole lintubongari ja tunnistan lähinnä strutsin ja västäräkin, joten en voi kuin ihailla ihmisiä, jotka oikeasti tunnistavat linnun kuin linnun. Vähän aikaa sitten latasin kaverin vinkistä puhelimeen Google Lens -sovelluksen, joka kohtuullisesti osaa tunnistaa kasvit, linnut ja muut eläimet. Eilen tunnistin sillä yhdestä ottamastani kuvasta kalottitaskun. Aika monen eläimen nimi tuppaa menemään ulkomailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ellei heti tarkista sen suomenkielistä nimeä. Esim. ”White-crowned wheatear” ei jäisi kyllä oikein mitenkään omaan päähäni.
En tiedä tiedättekö jo, mutta lintubongareillakin on oma ”pinnankeruukerhonsa” (https://maailmanpinnat.blogspot.com/). ”Pinnat” vain ovat lintuja heidän tapauksessaan ja kärjessä edelleen paras professori, jonka opissa olen koskaan ollut. :)
Kiitos Anssi! Tuo valokuvaaminen pitää kivasti mielenkiinnon heräillä vaikka safareita olisi useampikin päivässä ja useita päiviä peräkkäin :-) Lassekin on tykästynyt Google Lensiin, mutta linnun lajia on sillä kyllä vähän haastavaa ainakaan suoraan lennossa sillä aika selvä kuva niistä ensin pitäisi saada, mikä ei välttämättä puhelimella onnistu. Kasvit ovat helpompia. Keräily taitaa olla monella maabongarilla laajemminkin verissä, meilläkin mukana paitsi maat ja alueetkin jollain tasolla myös mm. majakat. Monet ovat myös lintubongareita!
Itse olen surkea lintujen tunnistaja. Hyvä jos tunnistan kotimaisista linnuista osan. Etenkin nuo savannien siniset linnut on upeita ja kuvauksellisia!
Kiitos! Toki maailmasta selviää ilman kiinnostusta lintuihinkin, mutta mukava lisä se erityisesti safarireissuilla on, jos tunnistaakin muutaman näkemistään lajeista.
Upeita lintukuvia! Tuo värikkyys lintujen höyhenpeitteessä on aivan käsittämättömän kaunista. Malakiittikalastajan sävyt ovat todella silmiä hivelevät eikä savanninsininärhi jää omassa puvussaan yhtään huonommaksi. Muistan hämärästi, että Afrikan jassanasta olisi joskus tullut Avara luonto -ohjelmassa ja juuri tuosta sen ”vetten päållä kävelystä”. Linnulla on myös ”seisova pöytä täynnä herkkuja” norsun selässä joen ei kun ruokailemaan. Kyllä luonto on järjestänyt hienosti näitä asioita eli miten voidaan hyötyä toisesta eläimestä vaikka ravinnon hankinnassa. Harjalintu on myös komea. Itse pidän mandariinisorsaa kaikkeen eksoottisempana lintuna, jonka olen valokuvannut ja sekin oli Tapanilan urheilupuistossa eli kaukana normaalista elinalueestaan.
https://www.marjonmatkassa.fi/2019/09/mandariinisorsa-loytyi-kuin-loytyikin.html
Kiitos Marjo! Mandariinisorsia onkin aika usein Euroopan puistoissa, esimerkiksi Espanjassa olemme nähneet sen useammassa paikassa.
Muutama lintu näytti tutulta, ihan kuin olisin samoja Goassa nähnyt, mutta elefantti oli kovin erilainen. Eniten pidin kuitenkin tuosta Israelin kuvasta ja sen värimaailmasta. Filmikuvat jaksavat edelleen viehättää, digitaalisinakin.
Kiitos kommentista! Tosiaan osa linnuista ovat samoja samoilla leveysasteilla/ilmastoissa. Esimerkiksi mainoja näimme niin Pakistanissa kuin Afrikassa.