Facebookin kansainvälisessä matkailuryhmässä pyydettiin jokin aika sitten ihmisiä pohtimaan, että mikä olisi heidän matkoistaan se, joka edustaisi komeinta sulkaa heidän matkahatussaan.
Tuon ”biggest feather in your travel cap” määritelmää hahmoteltiinkin keskustelussa hiukan, mutta eiköhän se lopulta ole kohde, jonka päätymisestä omaan matkailuhistoriaan itse kukin on ehkä hiukan ylpeäkin. Monet listatuista, sadoista, kohteista, olivat paljon matkustaneiden ryhmässä matkakohteina harvinaisia ja ainakin osa vaikeasti saavutettavia.
Innostuin tekemään epätieteellisen katsauksen ehdotettuihin kohteisiin – muun muassa tällaisia kohteita ihmiset ovat arvostaneet omassa matkailuhistoriassaan.
Aasia
Bhutan, itseoikeutetusti: ”never seen anything like it”, jonka allekirjoitan täysin. Ehkä Turkmenistan voisi outoudessaan vetää jossain määrin vertoja Bhutanille, mutta edellinen on kyllä kauniimpi.
Muita juttujamme Bhutanista voi halutessasi lukea tästä
Papua-Uusi-Guinea sai useita mainintoja. Lhasa ja Tiibet sai myös useampia mainintoja.
Kummassakaan emme ole käyneet, mutta Papua-Uusi-Guineaa olen pitänyt ”listoilla”. Lhasan korkeus vähän hirvittää.
Papua-Uusi-Guineasta on suomalaisista matkabloggaajista kirjoittanut ainakin Adalmina’s Adventures -blogin Anna-Katri, joka on myös maininnut maan useampaan otteen yhtenä kohokohtana hänen matkailuhistoriassaan, Antarktiksen rinnalla.
Lhasasta kannattaa lukea SNmatkakuvaajan juttu muutaman vuoden takaa.
Keski-Aasiassa sijaitseva Aral-järvi oli myös päässyt sulaksi useammankin matkailijan hattuun. Kuvia entisestä järvestä voi katsella vaikka Reissujanin blogista.
Suomalaisena ihmettelin mainintoja Thaimaan Hua Hinistä ja Koh Lantasta, mutta toisaalta, en ole kummassakaan paikassa käynyt, joten en asiallisesti osaa ottaa niihin kantaa.
Afrikka
Eniten mainintoja saivat Egypti ja/tai sen pyramidit ja Namibian aavikot, mutta myös Tunisian pääkaupungin Tunisin medina oli päässyt listalle.
Egyptin pyramidien osalta suosittelen Tämä matka -blogin juttua.
Atlantin saaret
Ehkä kaikkein eniten mainintoja saivat Atlantin saaret: Grönlanti oli jäänyt lähtemättömästi monelle mieleen, mutta myös Färsaaret ja Huippuvuoret.
Vaikka nopeasti miettien itse ehdotin ketjussa St Pierre & Miguelonia – palaa Ranskaa Kanadan rannikolla – niin eivät muistikuvat Grönlannistakaan helposti sekoitu mihinkään muuhun kohteeseen, sen verran ainutlaatuinen paikka se on.
Grönlanti-juttuja on monta muutakin Kapisillit-jutun lisäksi.
Koko ketjun harvinaisin kohde oli luultavasti Jamestown St. Helenalla ellei sitten Sable Island Kanadan rannikolla. Maabongarina olen kirjoittanut kummastakin kohteesta, vaikkemme ole niissä käyneetkään.
Amerikat
Ryhmässä, jossa enemmistö jäsenistä on luultavasti Yhdysvalloista vain harva kohde Pohjois-Amerikasta oli ”kelvannut”. Muutamia kansallispuistoja oli mainittu ja sen lisäksi Yukon Kanadassa ja Etelä-Amerikasta Titicaca-järven Aurinko- ja Kuusaaret.
Eurooppa
Jos Pohjois-Amerikan kohteet melkein loistivat poissaolollaan, niin eurooppalaisia kohteita ketjuun mahtui sen sijaan useita.
Amerikkalaisille Kreikan kohteista vaikka Ikaria, Nisi Joonian saaristossa tai Santorini olivat jääneet mieleen. Meteorakin sai mainintoja.
Abhasia, Tiraspol (Transnistrian pääkaupunki) ja Tsernobyl edustavat minullekin jo harvinaisempia kohteita, tosin viimeksi mainitussa tuntuivat aikaan ennen koronaan viime vuosina käyvän ”kaikki”. Abhasiasta(kin) on kirjoittanut ainakin SNmatkakuvaaja. Tsernobylin osalta voisin suositella vaikka Kohteena maailma -blogin juttua.
Ohrid Makedoniassa, Pariisi tai Sarajevokaan eivät minusta tuntuneet ”saavutuksilta”, mutta joillekin ne ovat sitä olleet.
Ainoa kohde Suomesta, joka sai mainintoja oli Rovaniemi:
Dogsledding above the arctic circle with my own team of dogs and midnight horseback riding at midnight in the forest with only the moonlight as our guide. While not too remote it was a magical experience. That was my all time favorite trip!
Tyyni valtameri
Pääsiäissaari oli yksi suuria suosikkeja, mutta Ranskan Polynesiakin pärjäsi tällä alueella. Naurullakin oli joku käynyt.
Antartika mainittiin, tietysti, myös useampaan kertaan.
Omat valintani
Mainitsinkin jo, että tuossa Facebook-ryhmässä kommentoidessani ensimmäiseksi mieleeni tuli St Pierre & Miquelon.
Sittemmin asiaa miettiessäni pysähdyin mielessäni myös Mauritanian ja Ranskan Guyanan kohdalle.
Näille kaikille kohteille on yhteistä on, että olemme itse vastanneet matkajärjestelyistä. Ehkä sen takia ne tuntuvat enemmän ainakin pieniltä saavutuksilta, kuin osallistuminen Olympian matkalle Bhutaniin (vaikka Tiikerinpesään kiipeäminen onkin saavutus!).
St Pierre & Miguelon oli kohde, jossa hotelliakaan ei löytynyt Booking.comista vaan sitä piti etsiä muita kanavia käyttäen.
Nouakchottista opas/kuljettajan löytäminen oli pienen työn takana: tutut retkikaupat Viator tai GetYourGuide eivät operoi Mauritaniassa.
Päiväretki Paramaribosta Ranskan Guyanaan löytyi Facebookin matkailuryhmän vinkistä. Matkatoimisto Aventura vei meidät osana kiertomatkaa Paramariboon, mutta heiltä ei löytynyt ratkaisua Saint-Laurent-du-Maronin osalta, mutta löysinpä sen sitten ihan itse!
En kuitenkaan ole hylkäämässä matkanjärjestäjiä näiden muutaman kokemuksen perusteella. Luultavasti olisin näidenkin osalta kelpuuttanut ne hyvinkin myös jonkun muun järjestämänä, mutta kun sellaisia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, niin sujui se näinkin. Korona-ajan jälkeen matkailun taas vähitellen käynnistyessä matkanjärjestäjien palvelut ovat luultavasti entistä arvokkaampia koko ajan muuttuvissa tilanteissa, joten voisin hyvinkin harkita niitä jopa Euroopan kohteisiin matkustettaessa.
Sulat Sinun matkahatussasi?
Tässä joitakin esimerkkejä pienehkön ryhmän (250 ihmistä) valinnoista.
Jos jaksoit lukea tänne asti, niin tuliko Sinulle matkan varrella mieleen omasta matkailuhistoriastasi kohteita, jotka nostaisit sulaksi matkahattuusi?
Mitkä ovat matkahattusi komeimmat sulat?
Etelämanner ja Indonesian Raja Ampat tulevat ensimmäisenä mieleen. Pohjoinen Pantanal on jäänyt myös mieleen, samoin viikon telttaretki Amazonin sademetsään. Noista mainitsemistasi kohteista on tullut käytyä ainakin Tsernobylissa ja vuokra-auton kanssa olimme Namibian aavikolla ja Etoshassa. Ilman koronaa olisi tänä vuonna pitänyt olla kohteina muun muassa Bhutan ja Tibet, joista jälkimmäisen korkeus kyllä mietityttää itseänikin. Bolivian suola-aavikolla 5 km korkeudessa päätä särki todella paljon, kun meni makuulle.
Kiitos Mikko! Amazon on tosiaan myös yksi kohde, josta monet kertovat suuremmalla innostuksella kuin monesta muusta kohteesta.
Vuoristotautiin on muuten lääkkeitä, eli kannattanee varautua ennen matkaa, vaikka äärimmäisissä olosuhteissa eivät nekään koko ongelmaa poista, mutta saattavat vähän helpottaa.
Kyllähän noista sulkia riittäisi vaikka päähineeksi asti, mutta jostain syystä Tansania ja etenkin sen ei-niin-turistien-valloittama Ruahan kansallispuisto on tehnyt suurimman sulan meikäläisen matkapäähineeseen.
Kiitos kommentistasi! Ruahassa käymättä ”puolustan” edelleen nuoruuden unelmaani Tansaniassa, eli Serengetiä. Serengeti on puistona niin laaja, että aika paljon turisteja sinne uppoaa ennen kuin se alkaisi tuntua turistiselta.
Onhan tuo Tsernobyl omalla tavallaan oikeutettu kyseiselle listalle. Ukrainahan havittelee sitä jopa Unescon maailmanperintöluetteloon, siihen saadaan vastaus onnistumisen osalta seuraavan 2-3 vuoden aikana.
Itselle erityisesti Tsernobylin lisäksi on jäänyt mieleen SoWeTo. Historiallisesti merkittävä kohde monella tavalla ja townshipin asukkaiden kanssa löytyi yhteinen intohimo eli jalkapallo.
Kiitos Rami! Vähän hassu tuo ajatus maailmanperinnöstä Tsernobylin osalta, mutta toisaalta, ehkei epäonnistumistenkaan tallentaminen historiaan ole ihan tyhmä ajatus.
Telttailu Iranin suola-autiomaassa, keskellä ei mitään, hiljaisuudessa, tähtitaivaan alla, huikeaa!
Kiitos kommentistasi! Kuullostaa tosiaan huikealta. Me olemme istuneet muutaman kerran jonkun aavikon reunalla illan pimetessä (Abu Dhabissa, Saudi-Arabiassa), mutta yötä emme ole olleet.
Vau, on kyllä kohteita. Omat matkakohteeni eivät ole (vielä) tarpeeksi erikoisia, että tulisi yhtään sulkaa. Mutta jos lasketaan mukaan kokemukset, niin ehkä vapaaehtoistyö Keniassa paikallisten luona asuen suurilta osin sähköttömässä ja vedettömässä talossa olisi mun päähineeni. Kohteista tulee mieleen vain Brysselin Parlamentarium, joka on toki yleinen nähtävyys, mutta en silti omasta tuttavapiiristäni tiedä kenenkään muun siellä käyneen.
Kiitos kommentistasi! Älä väheksy kokemuksiasi :-) – minusta tuo vapaaehtoistyö Keniassa kuullostaa tosi hienolta! Parlamentariumissa mekin kävimme, tosin vasta n. kymmenennellä Brysselin vierailulla (tosin monet niistä olivat työmatkoja, joten ei niillä siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan).
Mielenkiintoinen artikkeli, mutta onpa hankala tuo kysymyksenasettelu. New York teki kauan sitten nuoreen mieheen valtavan vaikutuksen, joka alkoi jo metromatkalla JFK:ltä. Ehkä suuremman kuin mikään matka siihen asti tai sen jälkeen. Mutta ei se oikein tuo sulkaa hattuun, että hyppää Seutulassa Finnairin koneeseen ja täyttä vihreän lomakkeen. Helpostihan sinne pääsi (lähes) kuka tahansa suomalainen.
Vuosia tuota ennen olin ylioppilaskeväänä elämäni ensimmäisellä ”omalla” ulkomaanmatkalla, siis yksin liikkellä. Viikon Bahrainissa. Isän kanssa kyllä faksailtiin muutamaan otteeseen. Arabimaa teki lähtemättömän vaikutuksen, ekaa kertaa Euroopan ulkopuolella! Silloiseen hattuuni siitä kyllä sulan sai, mutta se on tainnut tippua pois jo kauan sitten.
Jonkinlaisen sulan hattuuni sain vuosia myöhemmin Accrassa, kun paikallinen, suunnilleen ikäiseni kundi, joka oli tarjoilijana pizzeriassa jossa kävin, tarjoutui viemään minut markkinoille etsimään paikallista räppiä CD:llä. Levynoston jälkeen nimittäin käytiin hänen kotonaan, puukehikon ympärille kyhätyssä pahvimajassa, joita Accran laitamilla oli varmasti tuhansia. Viereisessä samanlaisessa majassa asui hänen äitinsä. Sähköä oli ja tietokonekin löytyi, mutta ei paljon muuta. Kontrasti hotellin uima-altaaseen oli aika hurja. Tuo oli sikälikin mukavaa, että kaljat tarjosin, mutta muuta ei pyydetty, toisin kuin turisteihin tottuneessa Gambiassa.
Tuorein sulka minun hatussani taitaa sittenkin olla ihan viime kuulta. Joulu Venetsiassa oli aika monen mutkan ja proopuskan takana, mutta onnistui silti, mitä pidin jo aikamoisena saavutuksena. Ja kaupunki jätti lähtemättömän muiston. Olen ollut siellä kerran ennenkin, silloinkin talvella, mutta nyt turisteja ei ymmärettävästi ollut lainkaan. Ei siellä ihan autiota ollut, mutta vastaantulijat olivat ihan oikeita venetsialaisia ja torimyyjäkin muisti minut jo parin aamun jälkeen. Tyhjällä San Marcolla kuljeskelu tai hiirenhiljaisen Canal Granden katselu toivat kyllä tähän hattuun aika ison sulan, joka ei ihan heti sieltä tipahda!
Kiitos pohdinnoistasi Daniel! Tuo Bahrain tuossa vaiheessa kuullostaa kyllä melko eksoottiselta. Ja sitä varmasti oli Venetsiakin tähän maailman aikaan!
En koe itse käyneeni missään erikoisissa paikoissa, mutta kahdesta reissusta olen iloinen, sillä olen käynyt niissä ennen suuria massoja, Balin Ubud 1996 ja Tsernobyl 1994. Mieleenpainuvin oli Färsaaret ja vaellukset yksin siellä.
Kiitos Mari! Toisaalta paikka, joka oli harvinainen kohde vielä silloin kun kävit siellä, on tuohon aikaan sijoitettuna varmasti tietynlainen sulka. Välillä tuntuu kun lukee vanhempia kuvauksia matkoista, vaikka vaan Euroopassa, omien vanhempieni tai kirjoista, niin nykymittapuulla ne kaikki olivat aikamoisia ”sulkia”!
Nostaisin Gisan pyramidit itsekin sulaksi hattuuni. Oli se kyllä mieletön fiilis nähdä ne livenä ja etenkin mennä pyramidin sisään. Toinen kohde löytyy myös Egyptistä. Abu Simbelin temppelit olivat hienot. Ja vaikkakin monen näkemä, niin Angkor Wat kyllä puhutteli.
Oikeastaan en ole ollut kovinkaan hankalasti saavutettavissa paikoissa. Ehkäpä joku sellainen, mistä voi mainita hieman ylpeänä on Manila (joka on aika häijy mesta osittain) ja El Nido Palawnin saarella (jonne on kohtuullisen aikaa vievää mennä).
Kiitos Anna! Rajansa meidänkin ”hankalilla” paikoilla on, ainakin paikat tyyliin Somalia, jossa matkailija tarvitsisi omat henkivartijat, ovat meillä olleet no way -listalla jo ennen koronaakin. Manilaan saattaisimme päätyä, jos päätyisimme käymään Filippiineillä, ainakin juurikin matkalla sinne tai sieltä.
Vaikka olen reissannut paljon, en todellakaan voi verrata omia kokemuksiani näihin ”sulka hattuun” -reissuihin! Taidan olla liian mukavuudenhaluinen extreme-kokemuksiin :).
Kiitos Eila! Eihän niiden kovin extremejä tarvitse olla, esimerkiksi tuo mainitsemani St Pierre & Miguelon oli hyvinkin ”sivistynyt” paikka, vaikka matka sinne olikin pitkä & hiukan hankala, sillä pienelle saarelle lentoyhteyksiä ei ole kovin monesta paikasta eikä kovin taajaan.
Mielenkiintoinen juttu… ajattelin heti, että enhän minä ole käynyt missään erikoisissa paikoissa, joista voisi tässä yhteydessä mainita. Mutta alkoihan niitä tulla kun aloit listaamaan noita muiden sulkia, Egyptin pyramideja sun muita tuttuja paikkoja.
Mutta kaikki on tosiaan suhteellista. Vaikka Santorini on upea, niin en kokisi sen olevan sulka hatussa. Mutta osaan hyvin kuvitella, että amerikkalaiselle se on bucket list -paikka. Amerikkalaisesta näkövinkkelistä Eurooppa on hyvin eksoottinen kun taas meille ehkä ei. Viittaan siis tuohon kun sanoit, että monet kommentoijat olivat ehkä amerikkalaisia. Olen onnellinen, että pääsin näkemään pitkään haaveilemani Antelope Canyonin Arizonassa, joten ehkä se on sitten yksi minun sulkani semmoisista erikoisimmista paikoista.
Tuo Rovaniemi on muuten lähes viikottain esillä kansainvälisissä matkaryhmissä, eli kyllä sillä tuntuu olevan vetovoimaa nyt. Sekään ei ehkä yllä meidän hattuihin mutta monelle amerikkalaiselle tai englantilaiselle se on todellinen unelma.
Kiitos Paula! Aivan erityisesti tuon amerikkalaisen näkökulman tuomisen tähän. Vaikka seuraamani ryhmän kommenteistakin siitä sain jo käsityksen, niin oli mukana saada vielä lisää näkökulmaa tältä osin.
Jaa-a, aika hankala kysymys. Jos ajattelee eniten matkustustunteja vaatinutta kohdetta, varmaan Cookinsaaret olisi itselle tällainen sulan arvoinen paikka. Itse saaristossa ei tosin mielestäni mitään hurjan erikoista ole, melko kaukaisen sijainnin lisäksi siis. Emme kylläkään matkustaneet sinne Suomesta vaan Uudesta-Seelannista (joka sekin on kaukana Suomesta katsoen), mutta kuitenkin.
Jos tämän sulkahomman taas ajattelee hienoimpien kokemusten kautta, niin Iguassun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla ja Machu Picchu Perussa menevät aika kärkeen. Samoin Angkorin temppelit Kambodzassa, Baganin temppelit Myanmarissa, Australian itärannikon ajaminen autolla ja Tortugueron kansallispuisto Costa Ricassa. Mitään supervaikeapääsyistä kohdetta en ole mielestäni tähän mennessä kokenut, joten sellaisia sulkia en osaa listata.
Kiitos Jenni! Näiden hyvin suosittujen kohteiden osalta niiden ”sulka-arvoa” jotenkin ainakin itselläni tuntuu vähentävän se, että niillä käyvät ”kaikki” ja ne ovat suhteellisen helposti saavutettavissa. Machu Picchu vaati jo vähän enemmän ja listastasi mm. Iguassu on meiltä edelleen näkemättä, joten se kuullostaa, itselleni, eksoottisemmalta :-)
Tuo sulka hattuun-ilmaus kuulostaa siltä, että sen eteen pitäisi jotenkin erityisesti ponnistella, enkä pysty sanomaan, että mikään matkani olisi vaatinut erityisiä ponnisteluja.
Hienoja hetkiä ja kokemuksia on toki ollut useitakin, kuten esim. vierailu Luxorissa tukahduttavan kuumassa hautalaaksossa, kamelivaellus Saharassa, kilpikonnien pelastusoperaatio Costa Ricassa ja kurssiviikko Färsaarilla. Jutussasi mainittu Pariisikin oli tosi eksoottinen paikka, olihan se ensimmäinen kaupunki johon lensin juuri 20 vuotta täytettyäni ja vieläpä yksin.
Amerikkalaiset taas listaavat MTP:sä minun eksoottisimmiksi paikoiksini Novgorodin ja Märketin. No joo, varmasti heidän näkökulmastaan, itse kuitenkin nostaisin esiin Falklandin saaret ja Kap Hornin jolla on ollut suuri merkitys merenkulkijoiden keskuudessa kautta aikojen. Tatuointia en ottanut, mutta Kap Horn tuli kierrettyä :)
Kiitos Terhi! Kieltämättä tuo on hiukan haastava määritelmä, jos se nyt sellainen edes on. En tiedä onko se englanniksi sitten helpommin hahmotettavissa – alkuperäisessä ryhmässähän keskustelu käytiin tietysti englanniksi. Pitikin tarkistaa tuo MTP – minulla sen mukaan haastavimmat kohteet löytyvät Algeriasta ja sen lisäksi Nursultanin kaupunki, siis entinen Astana.
Mun sulat ovat trans-Siperian junamatka ja Roadtrip Indonesian Floresin saaren halki. Eli aika tavallisia maita tuohon mainitsemaasi listaan verrattuna.
Kiitos Sini! Kummatkin kuullostavat ehdottomasti sulan arvoisilta kohteilta!
Mulla nyt ei kovin eksoottisia kohteita vielä toistaiseksi ole listalla, joten sanoisin ehkä Mongolian reissun. Etenkin aavikolle keskelle ei mitään suuntautuneen retken. Toisaalta ”ylpein” ole kaikista muinaisten intiaaniraunioiden valloittamisesta, erityisesti Tikalin reissusta. Toki se ei ole mikään erityisen vaikeasti saavutettava, mutta itelleni se merkitsi tosi paljon. Myös ylipäänsä se, että selvisin yksin ensimmäisestä pitkästä reppureissusta vajavaisella espanjantaidolla :)
Jos joskus kunto riittää, niin olis hienoa tehdä joku iso vaellus, esim. kulkea inkapolku Machu Picchulle. Myös erinäisten tulivuorten huiputtamiset kiinnostaa. Madeiralla sai jo hieman osviittaa, millaista on kavuta vuoren huipulle.
Kiitos kommentistasi! Henkilökohtaisiahan kaikki kokemukset ovat, eli jokaisella on oma fiiliksensä näistä kohteista. Valmiilla kiertomatkalla Tikalissa käynti ei tuntunut erityiseltä saavutukselta, mutta kyllä se kieltämättä on vaikuttava!