Avainsana-arkisto: Majakka

Yhteenveto feature

Neljä majakkaa ja kolme Unescokohdetta – näin sen toteutimme

Merenkurkun reissun työnimellä tekemästämme kesäisestä roadtripistä Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen blogissa julkaisemamme jutut ovat hiukan limittyneet muidenkin aiheiden lomaan, joten tässä vielä koottuna linkit kaikkiin juttuihin, suunnitelmista kustannuksiin ja kaikki siltä väliltä.

Jotta jutussa olisi jotain uuttakin, niin linkkien lomassa kulkee kuvallinen tarina vierailustamme Vaasassa.

Reittisuunnitelma

Tällaisella suunnitelmalla lähdimme liikkeelle runsaan viikon reissulle Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen

Mustasaaren kirkko Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Mustasaaren kirkko, vanha hovioikeus, Vanhassa Vaasassa
Vanha Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Vanhan Vaasan raunioita

Majakat

Majakoista kirjoitimme nämä jutut:

Vaasa
Wasa Segelföreningenin ravintolassa nautimme kesäisen lounaan
– näkymissä ei ollut valittamista

Unescon maailmanperintökohteet

Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta saimme samaan reissuun mahdutettua nämä kolme:

Vaasa kastepuu
Vaasan kirkossa näkemämme kastepuu oli minulle uusi tuttavuus
– tosin harvemmin Suomen kirkoissa tulee käytyä

Kaupunkeja

Muutamia jutun arvoisia kaupunkejakin matkalle osui:

Vaasa kaupungintalo
Vaasan kaupungintalo
Vaasa Aroma Sweet Vaasa
Vaasan in-kohteita: Aroma leipäkauppa ja Sweet Vaasa kahvila.
Eivät tosin mahtuneet enää WSF:n lounaan ja ystäviemme kotona tarjotun suklaakakun lisäksi ohjelmaamme

Kirjasimme kustannukset tarkasti eikä kotimaan matkailu mielestämme ole kallista!

Maxmo hembageri
Vaasassa saimme maistaa Maxmo hembagerin todella herkullista suklaakakkua!
Hailuoto

Hailuoto ja Marjaniemen majakka

Espoosta arvioiden Oulu ja Marjaniemen majakka Hailuodossa olivat vielä melkein yksi ja sama asia. Vasta illalla Kokkolasta Ouluun ajellessamme ja seuraavan päivän majakkaretkeä suunnitellessamme tuli paneutuneeksi muutamaan asiaan vaikuttavaan seikkaan:

  • Oulun keskustasta on n. 25 km Riuttuun, eli Hailuodon lautan lähtösatamaan
  • Huikusta, lauttasatamasta Hailuodossa on n. 30 km Marjaniemeen
  • Lauttoja kulkee ½ – 1 tunnin välein ja lauttamatka kestää n. 20 minuuttia

Seuraavana aamuna  tähtäsimme klo 12 lähtevään lauttaan ja lauttarannassa meille selvisi, että nämä lautat ovat ainakin heinäkuussa ruuhkaisia!
Emme mahtuneet klo 12 lauttaan ja klo 12:30 lautankin kanssa oli vähän hilkulla, mutta onneksi etuajo-oikeutettuja ei tullut vielä muutamaa minuuttia ennen lautan lähtöä kovin montaa ja mahduimme mukaan.
Ja olihan Riutun rannassakin sentään jokunen vanha kalastusalus kuvattavaksi …

Hailuodon lautta Hailuodon lauttajonossa Hailuodon lauttaranta Riuttu

Huikusta ajoimme suoraan Marjaniemeen, etenkin kun sää oli hiukan pilvinen ja ajattelimme, että näin ehdimme ainakin majakan näkemään ennen sadetta.

Marjaniemen kalastajasatamassa, hiukan pilvisessä säässä, rannan vanhat kalastaja-alukset ja luotsien kirkkaanpunaiset alukset loivat merellistä tunnelmaa, mutta melko pian kiirehdimme kiertämään majakan ympäristöä etsien erilaisia kuvakulmia siihen.

Hailuoto MarjaniemiHailuoto Marjaniemi

Marjaniemen majakan perustiedot

Majakka valmistui 1871. Kuten mm. Sälgrundin majakka sen on suunnitellut  Axel Hampus Dahlström. Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 3. syyskuuta 1871.  Majakkatorni on muurattu tiilestä ja tornin ulkopinta on rapattu valkoiseksi. Majakka sähköistettin vuonna 1962, jolloin majakkamestarin ja majakanvartijoiden työt majakalla päättyivät. Marjaniemessä on toinen Perämeren luotsiaseman tukiasema ja sen myötä 5 luotsikutterinhoitajaa.

Hailuoto ja Marjaniemen majakka Hailuoto Marjaniemi Hailuoto Marjaniemi

Utön majakan linssistön kesäkuussa nähtyämme emme ole muihin majakoihin viitsineet kiivetä ”puoleen väliin”, joten tyydyimme Marjaniemenkin osalta tutustumaan siihen vain ulkopuolelta.

Luotsihotelli ja Ravintola Aava

Luotsihotelli HailuotoHailuoto Luotsihotelli

Marjaniemen itse asiassa yllättävän monestakin ravintolasta päädyimme lounaalle Luotsihotelliin. Lounas sattui hiukan jännittävään aikaan, sillä olin ennen matkaamme sopinut puhelinliittymäni vaihtamisesta Elisalta Moille ja SIM-kortin vaihdon aika osui tuohon Marjaniemessä viettämäämme iltapäivään, joten jälkiruoan jälkeen istuimme vielä hetken ravintolassa katsellen maisemia ja näpräten SIM-korttia pois ja paikalleen.
Hyvin tuntui Moi-liittymäkin Hailuodolla toimivan 🙂

Hotellin yhteydessä oli myös pieni luontonäyttely, josta opimme mm. jäkälän merkityksestä Hailuodolle ja faktoja luotolaisesta eli tikkurista. Siis Hailuodon perinneneuleesta.

Jäkälä Hailuoto Tikkuri Hailuoto Tikkuri Hailuoto

Onneksi tuli käytyä museossa, sillä muuten vieraillessamme läheisessä pienessä kahvilassa ja sen yhteydessä olevassa myymälässä olisimme sujuvasti ohittaneet siellä tarjolla olevat harmaat neuleet niihin sen kummemmin paneutumatta. Villapuserot jäivät kuitenkin tälläkin kertaa ostamatta, sillä parin virheen jälkeen olemme oppineet, etteivät paksuilla, oikeilla villapaidoilla oikein ole sijaa elämänpiirissämme. Tyrnimarmelaadille ja Hailuoto-suklaalle sen sijaan uskoin löytyvän käyttöä!

Paluumatkalla pysähdyimme hetkeksi Hailuodon kirkolle – oli se sen verran omanlaisensa, että ansaitsi pysähdyksensä ja harkitsimme kahvitaukoa Sinisen pyörän kievarissa, mutta pyörsimme ovelta, sillä idyllinen pihapiiri ei jatkunut sisällä: kahvileipien sijaan vitriinissä näytti enimmäkseen olevan tarjolla olutta ja siideriä, joten jatkoimme Huikkuun ja ajattelimme, että siinähän sitä paluulauttaa odotellessa ehtii vaikka pitämään tauon, mutta tällä kertaa mahduimmekin heti ensimmäiseen lauttaan!

Hailuoto kirkko

Yöretkiä Hailuotoon

Meidän päiväretkemme Hailuotoon oli pitkälti vain retki Marjaniemen majakalle, mutta jos haluat lukea monipuolisemmin Hailuodosta, niin tässä muutama ehdotus:

Niin Tämä matka -blogin Anna ja Teppo kuin Mutkia matkassa -blogin Emma olivat saarella yötä. Mekin olisimme hyvin voineet olla, sillä olimme Oulussa kaksi yötä, joten vähän paremmalla suunnittelulla olisimme voineet Kokkolasta ajaa illaksi Hailuotoon, olla siellä yötä ja jatkaa seuraavana päivänä Ouluun ja viettää siellä vain yhden yön, mutta näin nyt tällä kertaa.

Pitäisikö tänne, Suomen kolmanneksi suurimmalle saarelle, vielä palata? Jonain aurinkoisena päivänä voisi kerätä hiekkaa varpaisiinsa saaren hiekkadyyneilläkin. Tällä kertaa muutamat sadepisarat ajoivat meidät takaisin autolle hetimmiten majakan jälkeen.

Hailuodon muistoja

 

Merenkurkku feature

Valassaarten majakka ja Merenkurkun saaristo

Kiinnostuksemme Unescon maailmanperintökohteisiin heräsi myöhemmin kuin maabongausharrastuksemme ja saatamme edelleen maailmaa kiertäessämme jättää käymättä jopa melko lähellä sijaitsevissa kohteissa, etenkin jos ne ovat tyyppiä ”vanhat temppelit”. Luontokohteet houkuttelevat varmemmin ja kun jossain vaiheessa tulin tarkistaneeksi tilanteemme Suomen maailmanperintökohteiden osalta, niin Merenkurkku, tuntui näistä heti kiinnostavimmalta.

Merenkurkku Unesco
Moreeniharjanteita Merenkurkussa

Merenkurkku on kuitenkin sen verran etäällä pääkaupunkiseudusta, että sinne ei ihan päiväseltään ehdi, joten matkan toteutus jäi tähän kesään. Merenkurkun alue oli kesäisen roadtrippimme pääkohde, kunhan ensin sain selville, että missä se on – ja miten siellä voi vierailla.

Björköby

Autolla liikuttaessa parhaan kuvan alueesta saa luultavammin Björköbyssä, Svedjehamnin alueella. Aikani etsiskeltyäni – olimme taas vähän myöhään liikkeellä, sillä alueen majoituskapasiteetti ei ole kovin suuri – sain meille varattua pienen kesämökin ihan sataman tuntumasta ja lisäksi päiväretken Valassaarille.
Matkaa Vaasasta Svedjehamnin satamaan on noin 40 km ja bonuksena matkalla pääsee ylittämään vielä tällä hetkellä Suomen pisimmän (1 045 metriä) sillan: Raippaluodon sillan.
(Kruunuvuoreen suunnitellun sillan pituus tullee olemaan 1 200 metriä.)

Raippaluodon silta
Raippaluodon sillalla

Kotkanpesä

Vuokraamallamme kesämökillä on komea nimi: Kotkanpesä. Itse asiassa vuokrattavia Kotkanpesiä on kaksi, alkuperäinen, pienempi ja uusi, isompi, mutta kahdelle hengelle pieni kahden huoneen ja kylpyhuoneen mökki oli ihan riittävä.
Mökin pihalta lähti polku rantaan ja kääntymällä vasemmalle pääsi kiertämään Bodvattnet -nimisen lammen (joka vielä vähän aikaa sitten oli merenlahti) ja kääntymällä oikealle pääsi suoraan Salteriet -ravintolaan.
Yö pienessä mökissä maksoi 90 euroa.

Kotkanpesä Svedjehamn Kotkanpesä Svedjehamnkotkanpesä details

Bodvattnett runt

Päätimme olla reippaita ja lähdimme kiertämään n. 4 kilometrin pituista luontopolkua, mutta etenkin sen itäreuna oli sen verran metsäistä (lue: pusikkoista), että välillä jo harmitti ettemme kääntyneet etelärannan niityltä takaisin ja kiertäneet reittiä toisin päin pohjoisrannan näköalatornille.

Luontopolku Svedjehamn
Bodvattnetin kiertävä luontopolku – Kotkanpesä merkitty oranssilla renkaalla

Näköalatorni onkin oiva paikka tarkkailla maisemassa näkyviä De Geer -moreeniselänteitä. Maan kohoaminen, merivirrat ja aallokko huuhtovat hienoa aineista paljastaen uusia moreenimuodostumia ja moreeniselänteiden taakse syntyy vähitellen laguuneja eli fladoja ja lopulta järviä, joita kutsutaan kluuvijärviksi.
Geologisesti tämän harvinaisen esiintymän ohella alueella on ihan erityinen kasvistonsa, kasveja, jotka ovat erikoistuneet valloittamaan merestä paljastuvan maan. Lämpimät ja matalat vedet houkuttelevat myös alueelle runsaasti kaloja ja lintuja.

Bodvattnet
BodvattnetBodvattnet

Bodvattnet
Bodvattnet Svedjehamnin näköalatornista katsottuna

Valassaarten retken oppaamme ei väsynyt toistamaan viittausta Mark Twainin sanoihin ”Osta maata, sitä ei enää valmisteta” ja kumoamaan sen sanomalla, että kyllä sitä täällä valmistetaan, neliökilometrin verran vuodessa.

Luontoretken jälkeen palkitsimme itsemme ilta-auringossa Salteriet -ravintolan terassilla siiderillä ja bataattiranskalaisilla – ei hassumpi päivä.

Salteriet Svedjehamn
SvedjehamnSvedjehamn

Svedjehamnin rannan venevajarivistöt houkuttelevat vielä ottamaan kuvan tai toisenkin, niin illalla kuin aamullakin.

Valassaaret

Tee-se-itse aamupalaSeuraavana aamuna söimme mökissä tee se itse aamupalamme, jonka tarvikkeet olimme ostaneet Björköbyn keskustan pienestä kaupasta, joka onneksi oli auki vielä siitä ohi ajaessamme, sillä se oli viimeinen mahdollisuus ruokaostoksiin – Svedjehamnista ei mitään K- tai S-Marketiä löydy.

Retki Valassaarille lähti Salteriet -ravintolan edustalta klo 11 ja tuona lauantaina meitä olikin kahden veneellisen verran, eli n. 20 henkeä. Jos tulet kauempaa ja haluat retkelle tiettynä päivänä, se kannattaa ehdottomasti varata etukäteen, sillä näillä vesillä ei kuljeta millään isoilla laivoilla, joten kapasiteetti on rajallinen.
Retki Valassaarille maksoi 55 euroa hengeltä, sisältäen kevyen retkilounaan.

Venematkan mielenkiintoisin osuus oli alkumatkan pujottelu matalissa vesissä, jotka ehkä vain muutaman vuosikymmenen kuluttua eivät enää ole vesiä. Matka Valassaarille kesti noin tunnin, jonka jälkeen rantauduimme saarten nyttemmin suljetun merivartioaseman läheisyyteen. Samaiselle paikalle tuotiin aikoinaan Valassaaren majakan teräksiset osat ajatuksena koota majakka tähän, mutta yllätyksenä rakentajille tästä kohdasta, eikä koko saarelta, ei löytynytkään kalliota, johon majakan olisi voinut ankkuroida. Lähin kalliopohja löytyi naapurisaarelta Ebbskäriltä, jonne piti siis rakentaa tie ja silta. Nyttemmin saaret ovat jo yhtä saarta ja vanha kivisilta on vain osa Ebbskäristä majakalle vievää polkua.

Venematka Valassaarille Venematka ValassaarilleValassaaret meripelastus

Luontopolulla

Oppaamme Roland Wiik kertoi perusteellisesti Merenkurkun saaristosta ja Valassaarten luonnosta ja seudun historiasta kävellessämme 2,5 kilometrin mittaista luontopolkua majakalle. Me olimme kärsimättömiä, sillä majakkaa ei edes näy ennenkuin olet jo lähes perillä!

Mutta opimme saariston vanhoista rutiineista: kesän saarella viettävät lampaat pitävät kasvuston paikoitellen vielä kurissa vaikka kulottamista ei enää tehdä. Aikoinaan tämänkin alueen kaikki saaret, kukin vuorollaan, poltettiin säännöllisin väliajoin, jotta ne säilyivät kasvustoltaan ideaalisina ajatellen eläinten ruokkimista.
Tutustuimme myös perhekuusiin ja pysähdyimme Käringsundin rannalla, joka on hyvä esimerkki maan kohoamisesta, sillä vasta vähän aikaa sitten se oli vielä merenlahti, nyt flada, joka yhdistyy mereen enää kapealla purolla.

Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku

Historiaa riittää, sillä saarelle menehtyi Suomen sodan aikana satoja venäläisiä, joiden ruumiit olivat pitkään maastossa siinä kohtaa mihin ne olivat jääneet, mutta 1930-luvulla luut kerättiin yhteen kasaan ja niiden päälle kiviröykkiö muistomerkiksi.

Lopulta saavutamme Ebbskärin ja Storskärin yhdistäneen vanhan sillan ja tiedämme sentään olevamme jo majakkasaarella. Vähän vielä matkaa pitkospuita pitkin, nyt vehreässä lehtipuumetsässä, sillä Storskärin edellisestä kulottamisesta on enemmän aikaa kuin Ebbskärin kulottamisesta ja lopulta näemme punaisen, teräsrakenteisen majakan. Se, että lehtipuumetsän läpi kulkevaa osuutta polusta kutsutaan ”Rakkauden poluksi” ei tuossa vaiheessa enää hidastanut vauhtiamme yhtään!

Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku

Valassaarten majakka

Rautaelementeistä koottu ristikkomajakka tilattiin vuonna 1884 ja sitä alettiin rakentamaan Ebbskärille keväällä 1885. Suunnitellulta paikalta ei kuitenkaan löytynyt peruskalliota, joten päätettiin vaihtaa paikkaa läheiselle Storskärille.
Ebbskärille jo rakennetut rmajakanvartijoiden asuinrakennukset ja majakan osat siirrettiin Storskärille ja majakka saatiin valmiiksi kesällä 1886. Majakan valo syttyi ensimmäisen kerran 19.11.1886.
Sirorakenteista tornia on vahvistettu harusvaijereilla kahteen otteeseen, vuosina 1936 ja 1977. Majakan miehitys lopetettiin vuonna 1964 ja merivartijatkin lähtivät saarelta 2009.

Valassaarten majakka Merenkurkun saaristo Valassaarten majakka Merenkurkun saaristo Valassaarten majakka Merenkurkun saaristoValassaarten majakka

Majakan on suunnitellut samainen Henry-Lepauten insinööritoimisto, joka vähän sen jälkeen kun se oli suunnitellut tämän majakan suunnitteli myös Eiffel-tornin.

Majakan ohella retken lopussa oli tarjolla toinenkin palkinto: meidät saarelle kuljettaneet veneet olivat retkemme aikana siirtyneet majakkarantaan ja kantaneet majakan kupeeseen kahvia/teetä/mehua ja kala- tai kasvisleipiä.
Muutama kilometri metsäpolulla ja kaikilla olikin jo kiljuva nälkä!

Vielä muutama valokuva ja veneisiin ja paluumatkalle – ja meidän tapauksessamme auton keula kohti Halsuaa, jossa olimme ystävien luona yötä, ja sieltä seuraavalla majakalle: Tankarille Kokkolassa.

Suosittu kesäkohde

Vaikkakin vähän asian vierestä, niin en malta lopuksi olla kommentoimatta sitä miten suosittu kesäkohde Merenkurkun alue ainakin tänä kesänä on ollut.

Päivää ennen vierailuamme Maailmanmatkaaja-tuttavani kertoi Facebook -päivityksessään olevansa Björköbyssä Svedjehamnin satamassa ja pääsimme fiilistelemään seuraavan päivän kohteemme kuvia jo ollessamme vielä Sälgrundissa.
Pari päivää ennen tämän jutun kirjoittamista huomasin entisen työkaverini Facebook -päivityksestä, että Svedjehamnissahan sitä ollaan!

Valassaarten risteilylle veneisiin jakautuessamme huomasimme, että naapurimme 80- ja 90-luvulta olivat hekin lähdössä samalle retkelle! Tulikin sitten luontopolulla ja majakalla hiukan päivitettyä kuulumisia puolin ja toisin jo lähes 20 vuoden ajalta.

Valassaarten luontopolulla

Valassaarten luontopolusta on kirjoitettu myös ainakin Retkipaikassa ja Jalkaisin blogissa. Jälkimmäinen juttu on jo muutaman vuoden takaa, mutta ei tämäkään luonto eikä varsinkaan historia ihan niin nopeasti muutu.
Raippaluodon siltaa – ja Merenkurkun maisemia sen ympärillä – ylisti äskettäin myös Elämää ja matkoja -blogin juttu Lähimatkailun helmistä.

Tankar Kokkola

Tankarin majakka 2017 ja 1982

M/S Jenny lähtee kesällä 4-5 päivänä viikossa Tankariin Meripuiston satamasta klo 12.  Satama on Kokkolan vuoden 2011 asuntomessualueen vieressä ja siellä on kivasti parkkipaikkoja – ja ainakin jäätelökioski, jolla voi kauniina kesäpäivänä hetken jonottaa, jos on ajoissa paikalla.

Neljän majakan kierroksemme alukset suurenivat majakka majakalta: Sälgrundiin menimme veneellä, jonka kyytiin olisi mahtunut ehkä korkeintaan 6 henkeä.
Valassaarille meneviin veneisiin mahtui ihmisiä tusinan verran per vene, mutta M/S Jenny on laiva, jonne mahtuu 170 henkeä.
Menopaluuliput maksavat 20 euroa nuppi ja ne voi ostaa etukäteen netistä, mikä onkin hyvä idea ainakin jos haluat majakalle sunnuntaina ja kohdalle sattuu kaunis ilma.
Myrskyllä ei kuitenkaan tälläkään laivalla ole merelle asiaa: onneksi emme olleet liikkeellä alkuviikosta, sillä saarella kuulimme, että tiistain ja keskiviikon vuorot oli sään takia peruttu.

Tankar Kokkola

Tankarilla kiiruhdimme suorinta tietä majakalle: sen takiahan olimme tänne tulleet. Skippasimme tarjotun mahdollisuuden opastettuun retkeen, sillä saaren luontopolut (Kalastajan luontopolku, 1,5km, ja Majakanvartijan reitti, 1,8 km)  näyttivät olevan hyvin merkittyjä ja niistä oli Tankar-oppaassa karttakin, joten mitä me oppaalla 🙂

Tankarin majakka

Rautainen majakkatorni tilattiin helsinkiläiseltä Osbergin konepajalta syksyllä 1888 ja sen valo sytytettiin ensimmäisen kerran 15.10.1889. Lyhdyn valokorkeus maasta on 27,5 metriä. Keväällä 1902 Tankariin hankittiin koneellinen sumumerkinantolaitos. Sakealla säällä annettiin äänimerkkejä myös pienillä dynamiittipanoksilla.
Majakka sähköistettiin vuonna 1961 ja se on yksi suomen valovoimaisimmista majakoista valokiilan kantomatkan ollessa 27,5 metriä.

Lähestyimme majakkaa vanhan kummelin suunnasta, vaikka polku kulkikin talojen pihojen poikki – asukkaat eivät tuntuneet tätä panevan pahakseen ja neuvoivat jopa mitä kautta kannattaa kulkea. Kivikummeli on ollut olemassa vuodesta 1750 asti ja 1800-luvulla sen viereen rakennettiin puinen tunnusmajakka. Majakkaa rakennettaessa (1889) iso osa kummelin kivistä käytettiin majakan perustuksiin, ja tämän hetkisen kivikummelin ovat kasanneet Tankarissa käyneet vierailijat. Tapana oli, että jokaisen saarella ensimmäistä kertaa vierailevan on kannettava kasaan mahdollisimman suuri rantakivi, mutta nyttemmin tästä tavasta on luovuttu.

Tankar KokkolaTankar KokkolaTankar Kokkola

Tankarissakaan emme halunneet nousta majakkaan, sillä vaikka sinne pienestä maksusta olisikin päässyt sisään, niin ei kuitenkaan linssistöön asti. Valitsemallamme taktiikalla: ensin majakalle, jono majakkaan ei kuitenkaan olisi ollut pitkä.

Majakanvartijan reitillä

Majakalta jatkoimme Majakanvartijan reittiä pitkin ohi Meripelastajien rakennuksen ja Lintuaseman ja edelleen pienelle kirkolle.

Siinä vaiheessa olikin mielestämme jo lounasaika ja poikkesimme läheiseen Café Tankariin lohikeitolle. Kahvila oli, ollakseen pienen saaren ainoa vaihtoehto, yllättävän hyvä. Jono oli tässä vaiheessa hyvin kohtuullinen, keitto hyvää ja saaristolaisleipä ihan tuoretta. Keittolounaaseen kuului vielä jälkiruuaksi kahvi tai tee ja omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta – ja kaikki tämä hintaan 15 euroa (per nuppi).

Tankar KokkolaTankar Kokkola Kirkko
Tankar KokkolaTankar reitit Kokkola

Majakanvartijan reitin jatkoksi olisimme voineet vielä kiertää Kalastajan luontopolun, mutta entisinä veneilijöinä lähdimme katselemaan menoa vierasvenesatamassa ja päädyimme sen myötä myös pieneen Hylkeenpyyntimuseoon ja juttelemaan museon omistajan kanssa. Yksi museon esineistä oli vanhojen kalamajojen edustalla ja hän haastoi meitä kysymällä mikä se on: saaristossa kesäni viettäneenä ja siellä paljon muutenkin liikkuneena tunnistin sen heti sumpuksi, mutta ilmeisesti kaikille saarella vieraileville esine ei ole ihan tuttu.

Kyseinen sumppu on myös osa suomalaista elokuvahistoriaa: se oli lainassa Myrskyluodon Maijan kuvauksissa aikoinaan. Me puolestamme kävimme muutamia vuosia sitten Väderskärillä, jossa televisiosarjan ulkokuvaukset tehtiin ja elokuun lopussa olemme menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin toteutusta Myrskyluodon Maijasta: tarina on jo vanha, mutta mielenkiintoisesti läsnä vuodesta toiseen.

Tankar Kokkola Tankar Kokkola

Juttelimme myös majoituksesta saarella – tarjolla olisi ilmeisesti ollut useampiakin vaihtoehtoja, joita emme sen tarkemmin olleet tutkineet, sillä halusimme jatkaa samana päivänä Ouluun. Tankarissa majoittuessa on myös hyvä muistaa, että myrskyn sattuessa kohdalle yhdeksi yöksi tarkoitettu majoitus voi venyä useammaksikin – tai varattu majoitus voi jäädä käyttämättä, jos saarelle ei pääse. Näin oli juuri tällä viikolla alkuviikosta käynyt.

Luotsiasema Tankar
Luotsiasema on yksi majoitusvaihtoehto Tankarilla. Myös tornihuoneessa voi majoittua, tosin lähes tuplahintaan muihin huoneisiin nähden.

Meille sattui kohdalle kuitenkin mitä hienoin kesäpäivä ja palasimme Kokkolaan viettyämme saarelle pari tuntia M/S Jennyllä klo 15:30 -17:00.

M/S Jenny Tankar Kokkola

Tankarissa 1982

Tankar 1982
Lintuasema ja majakka keväällä 1982

Isäni (kuvassa oikealla) vietti keväällä 1982 muutaman päivän saarella hyvän ystävänsä Veikko Salkion kanssa. Näin hän kirjoitti päiväkirjaan retkestään:

28.5.
Aamulla Veikon kanssa taksilla Ykspihlajaan, josta luotsien pikaveneellä, ”Pilotilla” Tankarin 23 hehtaarin saarelle. Majoituimme Lintuasemalle.

29.5.
Panimme ylös lintuverkot käyden sen jälkeen niitä kokemassa joka toinen tunti. Tavoitimme 9 vuotta sitten rengastetun haarapääskyn.

30.5.
Iltapäivällä kiersin saarta valokuvaamassa. Illalla käymässä luotsiasemalla, ylhäällä 29 metriä korkeassa majakassa ja vanhassa kirkossa. Iltateellä rva Säilän luona.

31.5.
Veikon kanssa paluumatka mantereelle ”Pilotilla”.

Lintuasema Tankarilla näytti olivan jokseenkin ennallaan vielä vuonna 2017, 35 vuotta tuon retken jälkeen. Rouva Säilän roolista saarella en tiedä mitään, mutta jätän lauseen tuohon, jos vaikka nimi jollekin lukijalle sanoisi jotain.

Tankar lintuasema ja majakka 2017
Lintuasema ja majakka kesällä 2017

Kieppi

Kokkolassa poikkesimme myös Kiepissä, Kokkolan luonnontieteellisessä museossa, katsomassa Veikko Salkion luontokokoelmaa, jonka ympärille kyseinen museo onkin syntynyt. Veikon kokoelmat olimme nähneet jo vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran, mutta nyt nykyisissä tiloissa ne olivat aikaisempaa paremmin nähtävissä. Veikkohan päätyi aikoinaan Rovaniemeltä Kokkolaan siksi, että Kokkola tarjosi tilan hänen kokoelmilleen.

Vaikkakin täytetyt linnut ja eläimet nykyisenä valokuvien ja luontoelokuvien aikana saattavat vaikuttaa hiukan vanhanaikaisilta, niin ainakin kokoelman laajuus tekee vaikutuksen: nämä kaikki ovat yhden ihmisen täyttämiä.

Kieppi Kokkola
Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo

Isäni ja Veikko Salkio ystävystyivät Petsamossa kesällä 1939 isäni päästyä sinne kesätöihin ja ystävyys säilyi isäni kuolemaan asti vuoteen 1997.
Vuonna 1978 he kävivät yhdessä Huippuvuorilla ja onpa muutama lintukuva tuolta kesältä 1939 Petsamostakin säilynyt.

Korjaus:
Tankarin majakan perustiedoissa 1800-luvun vuosiluvut olivat jutun ensimmäisessä julkaistussa versiossa lipsahtaneet 1900-luvulle. Korjattu 25.7.2017.