Avainsana-arkisto: Majakka

Merenkurkku feature

Valassaarten majakka ja Merenkurkun saaristo

Kiinnostuksemme Unescon maailmanperintökohteisiin heräsi myöhemmin kuin maabongausharrastuksemme ja saatamme edelleen maailmaa kiertäessämme jättää käymättä jopa melko lähellä sijaitsevissa kohteissa, etenkin jos ne ovat tyyppiä ”vanhat temppelit”. Luontokohteet houkuttelevat varmemmin ja kun jossain vaiheessa tulin tarkistaneeksi tilanteemme Suomen maailmanperintökohteiden osalta, niin Merenkurkku, tuntui näistä heti kiinnostavimmalta.

Merenkurkku Unesco
Moreeniharjanteita Merenkurkussa

Merenkurkku on kuitenkin sen verran etäällä pääkaupunkiseudusta, että sinne ei ihan päiväseltään ehdi, joten matkan toteutus jäi tähän kesään. Merenkurkun alue oli kesäisen roadtrippimme pääkohde, kunhan ensin sain selville, että missä se on – ja miten siellä voi vierailla.

Björköby

Autolla liikuttaessa parhaan kuvan alueesta saa luultavammin Björköbyssä, Svedjehamnin alueella. Aikani etsiskeltyäni – olimme taas vähän myöhään liikkeellä, sillä alueen majoituskapasiteetti ei ole kovin suuri – sain meille varattua pienen kesämökin ihan sataman tuntumasta ja lisäksi päiväretken Valassaarille.
Matkaa Vaasasta Svedjehamnin satamaan on noin 40 km ja bonuksena matkalla pääsee ylittämään vielä tällä hetkellä Suomen pisimmän (1 045 metriä) sillan: Raippaluodon sillan.
(Kruunuvuoreen suunnitellun sillan pituus tullee olemaan 1 200 metriä.)

Raippaluodon silta
Raippaluodon sillalla

Kotkanpesä

Vuokraamallamme kesämökillä on komea nimi: Kotkanpesä. Itse asiassa vuokrattavia Kotkanpesiä on kaksi, alkuperäinen, pienempi ja uusi, isompi, mutta kahdelle hengelle pieni kahden huoneen ja kylpyhuoneen mökki oli ihan riittävä.
Mökin pihalta lähti polku rantaan ja kääntymällä vasemmalle pääsi kiertämään Bodvattnet -nimisen lammen (joka vielä vähän aikaa sitten oli merenlahti) ja kääntymällä oikealle pääsi suoraan Salteriet -ravintolaan.
Yö pienessä mökissä maksoi 90 euroa.

Kotkanpesä Svedjehamn Kotkanpesä Svedjehamnkotkanpesä details

Bodvattnett runt

Päätimme olla reippaita ja lähdimme kiertämään n. 4 kilometrin pituista luontopolkua, mutta etenkin sen itäreuna oli sen verran metsäistä (lue: pusikkoista), että välillä jo harmitti ettemme kääntyneet etelärannan niityltä takaisin ja kiertäneet reittiä toisin päin pohjoisrannan näköalatornille.

Luontopolku Svedjehamn
Bodvattnetin kiertävä luontopolku – Kotkanpesä merkitty oranssilla renkaalla

Näköalatorni onkin oiva paikka tarkkailla maisemassa näkyviä De Geer -moreeniselänteitä. Maan kohoaminen, merivirrat ja aallokko huuhtovat hienoa aineista paljastaen uusia moreenimuodostumia ja moreeniselänteiden taakse syntyy vähitellen laguuneja eli fladoja ja lopulta järviä, joita kutsutaan kluuvijärviksi.
Geologisesti tämän harvinaisen esiintymän ohella alueella on ihan erityinen kasvistonsa, kasveja, jotka ovat erikoistuneet valloittamaan merestä paljastuvan maan. Lämpimät ja matalat vedet houkuttelevat myös alueelle runsaasti kaloja ja lintuja.

Bodvattnet
BodvattnetBodvattnet

Bodvattnet
Bodvattnet Svedjehamnin näköalatornista katsottuna

Valassaarten retken oppaamme ei väsynyt toistamaan viittausta Mark Twainin sanoihin ”Osta maata, sitä ei enää valmisteta” ja kumoamaan sen sanomalla, että kyllä sitä täällä valmistetaan, neliökilometrin verran vuodessa.

Luontoretken jälkeen palkitsimme itsemme ilta-auringossa Salteriet -ravintolan terassilla siiderillä ja bataattiranskalaisilla – ei hassumpi päivä.

Salteriet Svedjehamn
SvedjehamnSvedjehamn

Svedjehamnin rannan venevajarivistöt houkuttelevat vielä ottamaan kuvan tai toisenkin, niin illalla kuin aamullakin.

Valassaaret

Tee-se-itse aamupalaSeuraavana aamuna söimme mökissä tee se itse aamupalamme, jonka tarvikkeet olimme ostaneet Björköbyn keskustan pienestä kaupasta, joka onneksi oli auki vielä siitä ohi ajaessamme, sillä se oli viimeinen mahdollisuus ruokaostoksiin – Svedjehamnista ei mitään K- tai S-Marketiä löydy.

Retki Valassaarille lähti Salteriet -ravintolan edustalta klo 11 ja tuona lauantaina meitä olikin kahden veneellisen verran, eli n. 20 henkeä. Jos tulet kauempaa ja haluat retkelle tiettynä päivänä, se kannattaa ehdottomasti varata etukäteen, sillä näillä vesillä ei kuljeta millään isoilla laivoilla, joten kapasiteetti on rajallinen.
Retki Valassaarille maksoi 55 euroa hengeltä, sisältäen kevyen retkilounaan.

Venematkan mielenkiintoisin osuus oli alkumatkan pujottelu matalissa vesissä, jotka ehkä vain muutaman vuosikymmenen kuluttua eivät enää ole vesiä. Matka Valassaarille kesti noin tunnin, jonka jälkeen rantauduimme saarten nyttemmin suljetun merivartioaseman läheisyyteen. Samaiselle paikalle tuotiin aikoinaan Valassaaren majakan teräksiset osat ajatuksena koota majakka tähän, mutta yllätyksenä rakentajille tästä kohdasta, eikä koko saarelta, ei löytynytkään kalliota, johon majakan olisi voinut ankkuroida. Lähin kalliopohja löytyi naapurisaarelta Ebbskäriltä, jonne piti siis rakentaa tie ja silta. Nyttemmin saaret ovat jo yhtä saarta ja vanha kivisilta on vain osa Ebbskäristä majakalle vievää polkua.

Venematka Valassaarille Venematka ValassaarilleValassaaret meripelastus

Luontopolulla

Oppaamme Roland Wiik kertoi perusteellisesti Merenkurkun saaristosta ja Valassaarten luonnosta ja seudun historiasta kävellessämme 2,5 kilometrin mittaista luontopolkua majakalle. Me olimme kärsimättömiä, sillä majakkaa ei edes näy ennenkuin olet jo lähes perillä!

Mutta opimme saariston vanhoista rutiineista: kesän saarella viettävät lampaat pitävät kasvuston paikoitellen vielä kurissa vaikka kulottamista ei enää tehdä. Aikoinaan tämänkin alueen kaikki saaret, kukin vuorollaan, poltettiin säännöllisin väliajoin, jotta ne säilyivät kasvustoltaan ideaalisina ajatellen eläinten ruokkimista.
Tutustuimme myös perhekuusiin ja pysähdyimme Käringsundin rannalla, joka on hyvä esimerkki maan kohoamisesta, sillä vasta vähän aikaa sitten se oli vielä merenlahti, nyt flada, joka yhdistyy mereen enää kapealla purolla.

Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku

Historiaa riittää, sillä saarelle menehtyi Suomen sodan aikana satoja venäläisiä, joiden ruumiit olivat pitkään maastossa siinä kohtaa mihin ne olivat jääneet, mutta 1930-luvulla luut kerättiin yhteen kasaan ja niiden päälle kiviröykkiö muistomerkiksi.

Lopulta saavutamme Ebbskärin ja Storskärin yhdistäneen vanhan sillan ja tiedämme sentään olevamme jo majakkasaarella. Vähän vielä matkaa pitkospuita pitkin, nyt vehreässä lehtipuumetsässä, sillä Storskärin edellisestä kulottamisesta on enemmän aikaa kuin Ebbskärin kulottamisesta ja lopulta näemme punaisen, teräsrakenteisen majakan. Se, että lehtipuumetsän läpi kulkevaa osuutta polusta kutsutaan ”Rakkauden poluksi” ei tuossa vaiheessa enää hidastanut vauhtiamme yhtään!

Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku

Valassaarten majakka

Rautaelementeistä koottu ristikkomajakka tilattiin vuonna 1884 ja sitä alettiin rakentamaan Ebbskärille keväällä 1885. Suunnitellulta paikalta ei kuitenkaan löytynyt peruskalliota, joten päätettiin vaihtaa paikkaa läheiselle Storskärille.
Ebbskärille jo rakennetut rmajakanvartijoiden asuinrakennukset ja majakan osat siirrettiin Storskärille ja majakka saatiin valmiiksi kesällä 1886. Majakan valo syttyi ensimmäisen kerran 19.11.1886.
Sirorakenteista tornia on vahvistettu harusvaijereilla kahteen otteeseen, vuosina 1936 ja 1977. Majakan miehitys lopetettiin vuonna 1964 ja merivartijatkin lähtivät saarelta 2009.

Valassaarten majakka Merenkurkun saaristo Valassaarten majakka Merenkurkun saaristo Valassaarten majakka Merenkurkun saaristoValassaarten majakka

Majakan on suunnitellut samainen Henry-Lepauten insinööritoimisto, joka vähän sen jälkeen kun se oli suunnitellut tämän majakan suunnitteli myös Eiffel-tornin.

Majakan ohella retken lopussa oli tarjolla toinenkin palkinto: meidät saarelle kuljettaneet veneet olivat retkemme aikana siirtyneet majakkarantaan ja kantaneet majakan kupeeseen kahvia/teetä/mehua ja kala- tai kasvisleipiä.
Muutama kilometri metsäpolulla ja kaikilla olikin jo kiljuva nälkä!

Vielä muutama valokuva ja veneisiin ja paluumatkalle – ja meidän tapauksessamme auton keula kohti Oulua ja seuraavaa majakkaa, eli Marjaniemen majakka Hailuodossa.

Suosittu kesäkohde

Vaikkakin vähän asian vierestä, niin en malta lopuksi olla kommentoimatta sitä miten suosittu kesäkohde Merenkurkun alue ainakin tänä kesänä on ollut.

Päivää ennen vierailuamme Maailmanmatkaaja-tuttavani kertoi Facebook -päivityksessään olevansa Björköbyssä Svedjehamnin satamassa ja pääsimme fiilistelemään seuraavan päivän kohteemme kuvia jo ollessamme vielä Sälgrundissa.
Pari päivää ennen tämän jutun kirjoittamista huomasin entisen työkaverini Facebook -päivityksestä, että Svedjehamnissahan sitä ollaan!

Valassaarten risteilylle veneisiin jakautuessamme huomasimme, että naapurimme 80- ja 90-luvulta olivat hekin lähdössä samalle retkelle! Tulikin sitten luontopolulla ja majakalla hiukan päivitettyä kuulumisia puolin ja toisin jo lähes 20 vuoden ajalta.

Valassaarten luontopolulla

Valassaarten luontopolusta on kirjoitettu myös ainakin Retkipaikassa ja Jalkaisin blogissa. Jälkimmäinen juttu on jo muutaman vuoden takaa, mutta ei tämäkään luonto eikä varsinkaan historia ihan niin nopeasti muutu.
Raippaluodon siltaa – ja Merenkurkun maisemia sen ympärillä – ylisti äskettäin myös Elämää ja matkoja -blogin juttu Lähimatkailun helmistä.

Tankar Kokkola

Tankarin majakka 2017 ja 1982

M/S Jenny lähtee kesällä 4-5 päivänä viikossa Tankariin Meripuiston satamasta klo 12.  Satama on Kokkolan vuoden 2011 asuntomessualueen vieressä ja siellä on kivasti parkkipaikkoja – ja ainakin jäätelökioski, jolla voi kauniina kesäpäivänä hetken jonottaa, jos on ajoissa paikalla.

Neljän majakan kierroksemme alukset suurenivat majakka majakalta: Sälgrundiin menimme veneellä, jonka kyytiin olisi mahtunut ehkä korkeintaan 6 henkeä.
Valassaarille meneviin veneisiin mahtui ihmisiä tusinan verran per vene, mutta M/S Jenny on laiva, jonne mahtuu 170 henkeä.
Menopaluuliput maksavat 20 euroa nuppi ja ne voi ostaa etukäteen netistä, mikä onkin hyvä idea ainakin jos haluat majakalle sunnuntaina ja kohdalle sattuu kaunis ilma.
Myrskyllä ei kuitenkaan tälläkään laivalla ole merelle asiaa: onneksi emme olleet liikkeellä alkuviikosta, sillä saarella kuulimme, että tiistain ja keskiviikon vuorot oli sään takia peruttu.

Tankar Kokkola

Tankarilla kiiruhdimme suorinta tietä majakalle: sen takiahan olimme tänne tulleet. Skippasimme tarjotun mahdollisuuden opastettuun retkeen, sillä saaren luontopolut (Kalastajan luontopolku, 1,5km, ja Majakanvartijan reitti, 1,8 km)  näyttivät olevan hyvin merkittyjä ja niistä oli Tankar-oppaassa karttakin, joten mitä me oppaalla 🙂

Tankarin majakka

Rautainen majakkatorni tilattiin helsinkiläiseltä Osbergin konepajalta syksyllä 1888 ja sen valo sytytettiin ensimmäisen kerran 15.10.1889. Lyhdyn valokorkeus maasta on 27,5 metriä. Keväällä 1902 Tankariin hankittiin koneellinen sumumerkinantolaitos. Sakealla säällä annettiin äänimerkkejä myös pienillä dynamiittipanoksilla.
Majakka sähköistettiin vuonna 1961 ja se on yksi suomen valovoimaisimmista majakoista valokiilan kantomatkan ollessa 27,5 metriä.

Lähestyimme majakkaa vanhan kummelin suunnasta, vaikka polku kulkikin talojen pihojen poikki – asukkaat eivät tuntuneet tätä panevan pahakseen ja neuvoivat jopa mitä kautta kannattaa kulkea. Kivikummeli on ollut olemassa vuodesta 1750 asti ja 1800-luvulla sen viereen rakennettiin puinen tunnusmajakka. Majakkaa rakennettaessa (1889) iso osa kummelin kivistä käytettiin majakan perustuksiin, ja tämän hetkisen kivikummelin ovat kasanneet Tankarissa käyneet vierailijat. Tapana oli, että jokaisen saarella ensimmäistä kertaa vierailevan on kannettava kasaan mahdollisimman suuri rantakivi, mutta nyttemmin tästä tavasta on luovuttu.

Tankar KokkolaTankar KokkolaTankar Kokkola

Tankarissakaan emme halunneet nousta majakkaan, sillä vaikka sinne pienestä maksusta olisikin päässyt sisään, niin ei kuitenkaan linssistöön asti. Valitsemallamme taktiikalla: ensin majakalle, jono majakkaan ei kuitenkaan olisi ollut pitkä.

Majakanvartijan reitillä

Majakalta jatkoimme Majakanvartijan reittiä pitkin ohi Meripelastajien rakennuksen ja Lintuaseman ja edelleen pienelle kirkolle.

Siinä vaiheessa olikin mielestämme jo lounasaika ja poikkesimme läheiseen Café Tankariin lohikeitolle. Kahvila oli, ollakseen pienen saaren ainoa vaihtoehto, yllättävän hyvä. Jono oli tässä vaiheessa hyvin kohtuullinen, keitto hyvää ja saaristolaisleipä ihan tuoretta. Keittolounaaseen kuului vielä jälkiruuaksi kahvi tai tee ja omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta – ja kaikki tämä hintaan 15 euroa (per nuppi).

Tankar KokkolaTankar Kokkola Kirkko
Tankar KokkolaTankar reitit Kokkola

Majakanvartijan reitin jatkoksi olisimme voineet vielä kiertää Kalastajan luontopolun, mutta entisinä veneilijöinä lähdimme katselemaan menoa vierasvenesatamassa ja päädyimme sen myötä myös pieneen Hylkeenpyyntimuseoon ja juttelemaan museon omistajan kanssa. Yksi museon esineistä oli vanhojen kalamajojen edustalla ja hän haastoi meitä kysymällä mikä se on: saaristossa kesäni viettäneenä ja siellä paljon muutenkin liikkuneena tunnistin sen heti sumpuksi, mutta ilmeisesti kaikille saarella vieraileville esine ei ole ihan tuttu.

Kyseinen sumppu on myös osa suomalaista elokuvahistoriaa: se oli lainassa Myrskyluodon Maijan kuvauksissa aikoinaan. Me puolestamme kävimme muutamia vuosia sitten Väderskärillä, jossa televisiosarjan ulkokuvaukset tehtiin ja elokuun lopussa olemme menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin toteutusta Myrskyluodon Maijasta: tarina on jo vanha, mutta mielenkiintoisesti läsnä vuodesta toiseen.

Tankar Kokkola Tankar Kokkola

Juttelimme myös majoituksesta saarella – tarjolla olisi ilmeisesti ollut useampiakin vaihtoehtoja, joita emme sen tarkemmin olleet tutkineet, sillä halusimme jatkaa samana päivänä Ouluun. Tankarissa majoittuessa on myös hyvä muistaa, että myrskyn sattuessa kohdalle yhdeksi yöksi tarkoitettu majoitus voi venyä useammaksikin – tai varattu majoitus voi jäädä käyttämättä, jos saarelle ei pääse. Näin oli juuri tällä viikolla alkuviikosta käynyt.

Luotsiasema Tankar
Luotsiasema on yksi majoitusvaihtoehto Tankarilla. Myös tornihuoneessa voi majoittua, tosin lähes tuplahintaan muihin huoneisiin nähden.

Meille sattui kohdalle kuitenkin mitä hienoin kesäpäivä ja palasimme Kokkolaan viettyämme saarelle pari tuntia M/S Jennyllä klo 15:30 -17:00.

M/S Jenny Tankar Kokkola

Tankarissa 1982

Tankar 1982
Lintuasema ja majakka keväällä 1982

Isäni (kuvassa oikealla) vietti keväällä 1982 muutaman päivän saarella hyvän ystävänsä Veikko Salkion kanssa. Näin hän kirjoitti päiväkirjaan retkestään:

28.5.
Aamulla Veikon kanssa taksilla Ykspihlajaan, josta luotsien pikaveneellä, ”Pilotilla” Tankarin 23 hehtaarin saarelle. Majoituimme Lintuasemalle.

29.5.
Panimme ylös lintuverkot käyden sen jälkeen niitä kokemassa joka toinen tunti. Tavoitimme 9 vuotta sitten rengastetun haarapääskyn.

30.5.
Iltapäivällä kiersin saarta valokuvaamassa. Illalla käymässä luotsiasemalla, ylhäällä 29 metriä korkeassa majakassa ja vanhassa kirkossa. Iltateellä rva Säilän luona.

31.5.
Veikon kanssa paluumatka mantereelle ”Pilotilla”.

Lintuasema Tankarilla näytti olivan jokseenkin ennallaan vielä vuonna 2017, 35 vuotta tuon retken jälkeen. Rouva Säilän roolista saarella en tiedä mitään, mutta jätän lauseen tuohon, jos vaikka nimi jollekin lukijalle sanoisi jotain.

Tankar lintuasema ja majakka 2017
Lintuasema ja majakka kesällä 2017

Kieppi

Kokkolassa poikkesimme myös Kiepissä, Kokkolan luonnontieteellisessä museossa, katsomassa Veikko Salkion luontokokoelmaa, jonka ympärille kyseinen museo onkin syntynyt. Veikon kokoelmat olimme nähneet jo vuosikymmeniä sitten ensimmäisen kerran, mutta nyt nykyisissä tiloissa ne olivat aikaisempaa paremmin nähtävissä. Veikkohan päätyi aikoinaan Rovaniemeltä Kokkolaan siksi, että Kokkola tarjosi tilan hänen kokoelmilleen.

Vaikkakin täytetyt linnut ja eläimet nykyisenä valokuvien ja luontoelokuvien aikana saattavat vaikuttaa hiukan vanhanaikaisilta, niin ainakin kokoelman laajuus tekee vaikutuksen: nämä kaikki ovat yhden ihmisen täyttämiä.

Kieppi Kokkola
Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo

Isäni ja Veikko Salkio ystävystyivät Petsamossa kesällä 1939 isäni päästyä sinne kesätöihin ja ystävyys säilyi isäni kuolemaan asti vuoteen 1997.
Vuonna 1978 he kävivät yhdessä Huippuvuorilla ja onpa muutama lintukuva tuolta kesältä 1939 Petsamostakin säilynyt.

Korjaus:
Tankarin majakan perustiedoissa 1800-luvun vuosiluvut olivat jutun ensimmäisessä julkaistussa versiossa lipsahtaneet 1900-luvulle. Korjattu 25.7.2017.

Utö feature

Luotsien matkassa Utössä

Isot purjelaivat lipuvat taas kohta Aurajokeen. Isoimmat niistä Utön vesiltä aina Turkuun asti luotsin avustamina, sillä kaikkien yli 70-metriä pitkien alusten tulee käyttää luotsia satamaan tullessaan tai sieltä lähtiessään, myös purjealusten.

Vierailimme muutama viikko sitten Utön saarella luotsien matkassa. Tall Ship Races -tapahtumaan liittyen Suomen luotsit (Finnpilot Pilotage Oy) tarjosivat luotsauksesta, Utöstä ja Tall Ship Races -tapahtumasta kiinnostuneille lehdistön edustajille mahdollisuuden tutustua toimintaansa: Luotsikutterin kyydissä Nauvosta Utöhön jopa alle 1,5 tunnissa siinä missä yhteysaluksella matka kestää 5 tuntia – mehän innostuimme heti!

Matka Nauvon Pärnaisista Utöhön sujui lähes tyynenä kesäpäivänä vauhdikkaasti. Meitä Utöhön menijöitä oli kahden luotsikutterin verran, joten saimme kivasti kuvia näistä nopeista punaisista aluksista myös merellä.

Luotsikutterilla Utöhön Utö luotsiasema majakka Tall Ship Races

Luotsikuttereita esitellään myös Tall Ship Races -tapahtumissa, Turussa aivan Suomen Joutsenen keulan edessä.

Utön saarella tutustuimme siellä edelleen toimivaan luotsiasemaan. Matkaa Utöstä Turkuun on 56 mailia ja luotsaus suuntaan tai toiseen on usein reilunkin työpäivän mittainen, joten tukikohtaa Utössä tarvitaan. Luotsiaseman tilat kulloinkin siellä päivystäville luotseille eivät ehkä ole aivan loistohotellin tasoa, mutta asialliset ja aseman kattoterassin näkymät Saaristomerelle ovat vertaansa vailla!

Luotsiasema Utö Utö luotsiasema majakka Tall Ship Races
Utön luotsiasema ja Utön majakka

Luotsiasema Utö Utö luotsiasema majakka Tall Ship Races

Saaristomeri Utö Utö luotsiasema majakka Tall Ship Races
Näkymät luotsiaseman katolta Saaristomerelle

Luotsit päivystävät asemalla vuoroviikon, elleivät sitten satu asumaan Utön saarella, sillä Turusta ei luotsikaan ihan hetkessä pääse saarelle.

Luotsit tuntevat reitin Utöstä Turkuun jokaista viittaa myöten, sillä osana luotsitutkintoa he joutuvat mm. piirtämään reitin ja siihen liittyvät merimerkit tyhjään karttapohjaan – vaikka käytössä on nykyaikainen mPilot-sovellus tableteilla (sivulla kohdassa Finnpilot lyhyt video sovelluksesta), niin luotsin avustama alus ei joudu pulaan vaikka laivan laitteet pettäisivät.

Luotsikutterissa

Luotsit ovat kokeneita merenkävijöitä myös taustansa vuoksi: heiltä vaaditaan merikapteenin tutkinto ja useimmilla luotseilla on vuosikymmenien kokemus maailman meriltä ennen siirtymistään luotseiksi.

Luotsikuttereiden hoitajat puolestaan osaavat ohjata alustaan siten, että luotsi pääsee laivaan ja laivasta kelissä kuin kelissä. Lisäksi he vastaavat alusten huollosta ja korjauksista.

Ari Saari, Turun alueluotsinvanhin
Ari Saari, Turun alueluotsinvanhin

Saaristossa säännöllisesti liikkuvat alukset, esimerkiksi Tallink-Siljan ja Viking Linen laivat, eivät käytä luotseja, sillä näiden alusten päälliköillä on linjaluotsin tutkinto, eli he ovat myös osoittaneet osaavansa ajamansa reitit samalla tavalla kuin luotsit.

Luotsit ovat turvanneet laivojen kulkua Suomen rannikoilla jo yli 320 vuotta. Muutoksia luotsaukseenkin on tulossa, kun etäluotsauskokeilut alkavat.

Retkestämme luotsien matkassa Utölle ja luotsauksesta voi halutessasi lukea samalla retkellä mukana olleen toimittaja Lasse Lähteenmäen jutun Ylen sivuilta.

Utön majakka

Majakka on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva valomajakka ja Suomen ensimmäinen radiomajakka. Ensimmäinen majakkatorni rakennettiin 1753, mutta se tuhoutui Suomen sodassa ja nykyinen torni valmistui 1813. Majakan linssistö on Suomen suurin. Radiomajakka vaikeni vuonna 1996 – satelliittinavigointi oli korvannut radiomajakat.

Utön majakka

Luotsiaseman lisäksi pääsimme tutustumaan myös Utön majakkaan, tällä kertaa pienissä ryhmissä jopa linssistöön asti. Linssistö on tilan pienuuden ja arkuuden takia yleisölle auki vain harvoin, vaikka majakkaan muuten Utössä pääseekin tutustumaan heinäkuussa päivittäin ja muutenkin sopimuksesta.

Utön majakan linssistö

Utön majakan linssistö
Utön majakan linssistöä
Utön majakan lamput
Utön majakan lamput

Utön majakka on hiukan ehkä yllättäen myös kirkko. Kirkko sijaitsee majakan kolmannessa kerroksessa, mutta nyttemmin saarella on myös uudempi rukoushuone, vuonna 1910 rakennettu Bönehuset, sillä saarella vielä tuolloin asuvien ikäihmisten alkoi olla vaikea nousta majakkakirkkoon jumalanpalvelusta kuulemaan edes kesäisin. Lisäksi majakkakirkko oli talvisin heille liian kylmä.

Majakkakirkko Utön majakka
Majakkakirkko Utön majakassa
Utö Bönehuset
Bönehuset Utössä

Näkymät myös majakalta merelle ovat hienot, mutta useimmat ovat majakan linssistön lumoissa – ja tulihan siitä otettua yksi, jos toinenkin vähän harvinaisempikin valokuva!

Utö

Luotsiaseman, majakan ja rukoushuoneen lisäksi Utön saarella on koulu, jossa viimeksi päättyneenä lukuvuotena oli 6 oppilasta, kauppa, jonka ainakin kaikki saarella vierailevat veneilijät hyvin tuntevat, ja nykyisin myös armeijalta vapautuneissa tiloissa hotelli ravintoloineen (Utö Havshotel).

Utö Utö Utö Handel

Utö yksityiskohtia
Yksityiskohtia Nauvosta. Neulepusero Ljusan.

Hotellin lisäksi majoitusta saarella tarjoaa myös Utön puuhanaisen Hanna Kovasen Hannas Horisont. Hannalla on myös pieni kahvila ja sen yhteydessä pieni myymälä, jossa on kaikkea Utö-aiheista kaunista ja kivaa. Meillekin, jotka vuosi vuodelta olemme yhä tarkempia sen suhteen mitä matkoilta kotiimme kuljetamme, tarttui mukaan tuore  Outi Sarjakosken ja Jorma Tenovuon kirja (linkki Jorman blogiin, jossa ohje kirjan tilaamiseen suoraan häneltä), joka kertoo elämästä saarella monesta näkökulmasta. He onnistuivat ensin vuokraamaan itselleen talon saaren parhaalta paikalta 10 kuukaudeksi vuodessa, kesä- ja heinäkuuta lukuunottamatta, ja sittemmin ostamaan talon itselleen, joten eläköitymisen myötä heistä tuli utölaisia – ja mikä sen parempi paikka lintuharrastajalle ja -kuvaajalle.

Tenovuon kirja Utö

Tall Ship Races Turussa

Tall Ship Races -alukset saapuvat tänä vuonna Turkuun jo alkuviikosta alkaen. Laivojen kulkureittiä voi seurata Tall Ship Races -sivuston reittikartalta ja luotsaustilannetta  Finnpilotin-sivulta. Aluksien tietoja voit katsoa vaikka alueen fyysisen webin avulla. Tapahtuman avajaiset ovat Varvintorilla torstaina 20.7. klo 14.
Osana avajaisten ohjelmaa on myös ilmavoimien ylilento Hawk-suihkuharjoitushävittäjillä.

Sunnuntaina 23.7. alukset lähtevät Turusta. Parade of Sails on nähtävissä Airistolla iltapäivällä n. klo 14:30 alkaen. Tänä vuonna tämä Suomen juhlavuoden suurimmaksi yleisötapahtumaksi luonnehdittu tapahtuma ei mahtunut kesäohjelmaamme, mutta vuosina 1996 ja 2003 olemme nähneet purjealukset Turussa.
Näiden vuosien lisäksi suuret purjelaivat vierailivat Turussa 2009, joten nyt ne ovat siellä neljättä kertaa. Lisäksi kesällä 2011 pitkälti samat laivat (ja me) vierailivat Turussa The Culture 2011 Tall Ships Regatan tiimoilta.

Kilpailulähtö kohti Liettuan Klaipedaa tapahtuu maanantaina 24.7. klo 14 Utön edustalta 10 meripeninkulmaa etelään olevalta lähtölinjalta, mutta siinä missä Airistolla on luultavasti tänäkin vuonna runsaasti saattajia, niin Utön edustalla purjelaivoilla on jo kunnolla tilaa!

Tall Ship Race 2009 Parade of Sails Airistolla
Ilmakuva Parade of Sailsistä Airistolla 2009 (kuva: Jasmin Linke)
Sälgrund

Yö Sälgrundin majakalla

Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto
Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto

Heinäkuinen kotimaan retkemme kulki ensin työnimellä Merenkurkku. Vasta myöhemmin liitimme siihen käynnin Oulussa ja rannikon majakat matkan varrelta.

Haku Suomen majakat kartalla tuotti tällaisen kuvan ja päätimme aloittaa Sälgrundista. Etelä-Suomen majakoille ehtisi joskus halutessaan vaikka päiväretkellä.

Valassaaret on Merenkurkun alueella ja halusimme siellä päästä merelle, sillä meri on oleellinen elementti alueen omalaatuisuudessa. Retkiä sinne oli tarjolla tiistaina, torstaina ja lauantaina ja koska pääsimme matkaan muiden sitoumusten takia vasta torstaina, niin varasimme retken lauantaille.

Torstaille olimme sopineet pienestä sukutapaamisesta Porissa, joten Sälgrundille jäisi perjantai. Kyselin mahdollisuutta päästä majakalle perjantaina ja sain ensimmäiseksi vastauksen, että yleisöpäivä olisi lauantaina. Jatkoin tutkimuksia ja huomasin, että Sälgrundissa voisi myös majoittua ja varasin majoituksen torstaista perjantaihin ja siihen liittyvät venekuljetukset saarelle: onnistuihan tämä!

Matka majakalle

Kaskisten kalasatamaan ehdimme Porin ja Kristiinankaupungin jälkeen vasta alkuillaksi. Vene saapuikin sovitusti noutamaan meitä ja matkasimme lähes tyynessä ja aurinkoisessa illassa noin kilometrin matkan saarelle. Laiturilla lastasimme muutamat kassimme kärryihin ja kävelimme metsän poikki majakalle: ei ihan kilometriä mutta melkein. Veneellä meidät saarelle noutanut rouva esitteli luotsiasemaa ja näytti meille huoneemme. Olin valinnut Majakka-huoneen, josta Sälgrundin majakkaa voisi halutessaan katsoa vaikka koko yön – tosin huoneen valinnalla ei olisi ollut väliä, sillä juuri tänä yönä olimme sattumalta ainoat vieraat saarella! Sovimme rouvan kanssa noudosta seuraavana aamuna ja jäimme tutkimaan niin luotsiasemaa kuin sen pihapiiriä – ja majakkaa. Majakalle olisi päässyt sisällekin pienestä lisämaksusta (6 euroa), mutta emme innostuneet kiipeämään portaita, sillä ylös linssistöön asti tässäkään majakassa ei olisi päässyt.

Kaskinen Kalasatama Tavarakärry Sälgrund Sälgrund Luotsiasema Majakka-huoneSälgrund Luotsiasema Majakka-huoneSälgrundin majakka

Asetuimme taloksi, laitoimme aamiaistarvikkeemme keittiön jääkaappiin ja lähdimme tutkimaan saarta – otettuamme ensimmäiset kymmenen (tai niillä main) kuvaa majakasta.

Sälgrundin majakka

Luontopolku

Pihapiiristä lähti saarta kiertävä luontopolku, joka oli kyllä muuten hyvin merkitty, mutta sen pituudesta emme huomanneet mitään mainintaa, joten lähdimme sille hiukan ”soitellen sotaan”. Alkumatka rantakallioilla oli vielä helppo, mutta rantakiveltä toiselle hyppely saaren itäpuolella oli jo melko haastavaa. Lisäksi polulla kasvoi paikoitellen nokkosia ja olin lähtenyt matkaan sen verran lyhyissä housuissa, että nilkkani jäivät paljaiksi – iik! Lopulta polku kuitenkin kääntyi metsään ja ylitti kohta luotsiasemalle menevän polun: olimme selvinneet kotiin!

Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku

Ja vaikkakin polku oli paikoitellen haastava, niin suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi: kannattaa vaan varautua kunnon jalkineilla, suojata nilkkansakin ja ottaa mukaan juotavaa ja ehkä vähän evästäkin.

Yö luotsiasemalla

Luotsiasemalla söimme välillä iltapalaa (kaikki ruuat pitää tuoda saarelle mukanaan) ja jäimme sitten odottelemaan auringonlaskua ja siltä erää viimeisiä kuvia majakasta. Ehkä parhaat kuvat majakasta saimme kuitenkin jo ennen sitä kun laskeva aurinko heijastui majakan ikkunoista ja linsseistä!

Sälgrundin majakka Sälgrundin majakka

Ja pitihän sitä yölläkin vielä nousta ottamaan pari kuvaa, kun kuu loisti kirkkaana majakan vierellä!

Sälgrundin majakka

Luotsiasema ”hotellina” oli ehkä vaatimaton, mutta toimiva. Yläkerran huoneiden vieressä oli kaksi wc/suihkuhuonetta, mutta kun satuimme olemaan ainoat vieraat, niin emme joutuneet niitä jakamaan muiden vieraiden kanssa. Keittiön (ja jääkaapin) olisimme tietysti myös joutuneet jakamaan muiden vieraiden kanssa, jos yöpyjiä olisi ollut muitakin. Juokseva vesi oli hiukan ruskeaa, joten juomavettä oli tarjolla keittiön vesitonkasta –  sitä emme itse olisikaan huomanneet ostaa muita iltapala- ja aamiaistarvikkeita ostaessamme. Saunakin olisi ollut käytettävissämme, erillisessä punaisessa rakennuksessa, mutta emme innostuneet sitä lämmittämään.

Sälgrund luotsiasema
Valkoinen luotsiasema ja pihapiirin aittoja (joissa niissäkin voi majoittua)
Sälgrund sauna
Sälgrundin sauna

Luotsiaseman parvekkeella päivysti vielä yksi luotsi, joten turvassa olimme, vaikka kahden täällä yön vietimmekin.

Sälgrund sauna

Kristiinankaupunki ja Kaskinen

Retkeen Sälgrundin majakalle kannattaa liittää käynnit niin Kristiinankaupungissa kuin Kaskisissa. Näin mekin teimme, mutta lisää näistä idyllisistä pikkukaupungeista lisää toisella kerralla!

Sälgrundin majakan perustiedot

Majakka valmistui 1875. Se on Suomen ensimmäinen majakka, joka jo alun pitäen valmistui petrolikäyttöiseksi. Puna-valkoraidalliseksi maalatun majakan on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Majakan valo sytytettiin 13. syyskuuta 1875.  Majakka automatisoitiin 1966, kun se kytkettiin valtakunnan verkkoon.