Muuttolintu-blogin aloitteesta monissa suomenkielisissä matkablogeissa on koostettu vuotta 2020 myös kuvia vuodelta 2020 -tapaan.
Innostuin lopulta itsekin tästä haasteesta ja kuvia valitessani oli pakko todeta, että eihän tuo koronavuosi 2020 sittenkään ihan kamala ollut!
1. Vuoden suosikkikuva
Tammikuisella Gambian matkallamme päädyimme sattuman kautta linturetkelle. Oppaallamme oli kaukoputki, jonka kautta saattoi ottaa kännykällä (mielestäni) ihan hyviä lintukuvia, joista useammankin voisin kelpuuttaa vuoden suosikkikuvakseni. Paitsi että kuvat olivat kivoja, niin oli kiva tutustua tällaiseen tapaan ottaa kuvia.
2. Arjen luksusta
Tänä onnettomana koronavuonna 2020 liikuntamahdollisuudet ovat ajoittain olleet todellista luksusta. Keväällä tiukimpina kuukausina niin uimahallit kuin kuntosalit olivat kiinni, kesällä ja alkusyksystä oli välillä taas helpompaa, mutta lopulta julkiset uimahallit taas suljettiin. Tämä kuva on Hangon Regatta Spasta, jossa jouluna pääsi uimaan melko lailla tyhjässä hallissa – aikamoista luksusta siis!
3. Kesäkuva
Kävimme kesällä Maarianhaminassa Helsingistä lähtevällä risteilyllä. Paluumatkalla ohitimme Kobba Klintarin luodon ja etenkin kun se kylpi auringonpaisteessa, niin päätin jo melkein siltä seisomalta, tuolla täytyy vielä joskus käydä. Toivottavasti ensi kesänäkin on tarjolla risteilyjä Maarianhaminaan helposti suoraan Helsingistä!
4. Ihana majapaikka
Kevään viimeisellä matkallamme ennen koronasulkuja vietimme muutaman yön myös Tobagon saarella. Itse saari oli – saarikierroksesta huolimatta – verrattuna muuhun matkaamme Surinamesta Ranskan Guyanan ja Guyanan kautta Trinidadiin ja Tobagoon ja edelleen Aruballe ja Curacaoon ehkä mielenkiinnoton, vähän tylsäkin, mutta Coco Reef -hotelli ja sen laguuni teki kyllä vaikutuksen!
Ei African Princess Beach -hotellikaan, jossa uima-altaaseen pääsi suoraan omalta terassilta huono ollut, mutta kyllä rauhallinen luonnon poukama vie voiton hienostakin swim-up -hotellista.
5. Hauska muisto
Kesän ensimmäinen oikea (yöpymisen käsittävä) matkamme koronasulun jälkeen suuntautui Mathildedaliin, joka vielä kesäkuussakin oli melko hiljainen. Kyläravintola Terho oli kuitenkin auki ja työlleen omistautunut tarjoilija myi meille paitsi pizzat myös olutlaudan, jollaista emme olleet ennen missään testanneet. Muutenkin Mathildedalista alpakoineen ja suklaineen jäi ihan kiva muisto – ehkä osittain siksikin, että edes lyhyt matka tuntui hienolta monen kuukauden sulun jälkeen.
6. Herkullinen hetki
Kyllä me tänäkin vuonna varmaan muutamankin ihan kelvollisen ateriankin söimme, mutta eihän silti mikään voita suklaata! Tampereella käydessämme poikkesimme Tallipihan suklaapuotiin bloggaajakolleegan suosituksesta ja ostimme paitsi lahjasuklaita ystävillemme, myös suklaata kotiin vietäväksi. Uskokaa tai älkää, niin tämän rasiallisen söimme vasta kotona, konvehti kerrallaan …
Jos yhden aterian haluaisi mainita, niin sekin voisi olla Tampereelta: Cafe Pispalan brunssi!
7. Se ei-niin-hohdokas muisto
Korona alkoi maaliskuussa tavoittaa meitä vasta Curacaolla ja lopullisesti Aruballa. Meidän tutustuessa Willemstadiin Fred Olsen -varustamon Braemar-laivan matkustajat katsoivat kaupunkia vaan laivan kannelta: matkustajia ei koronaepäily(je)n takia päästetty enää maihin. Aruban Oranjestaadissa oli elämää vielä ensimmäisinä saarella viettäminämme päivinä, mutta lähtöpäivänä yhtään laivaa ei enää päästetty satamaan ja risteilyturismista pitkälti elävä kaupunki muuttui tyhjäksi ja autioksi. Saarelle ei myöskään enää päässyt ilman että asui siellä. Olimme poikkeuksellisen onnellisia tsekatessamme itsemme sisään lennolle Arubalta Bonairen ja Amsterdamin kautta Helsinkiin – siinä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että eiköhän nämä lennot vielä lennetä ja pääsemme suunnitellusti takaisin Suomeen.
8. Rakkaassa seurassa
Etenkin kevät, mutta jossain määrin myös kesä, menikin sitten lähiseudun luontopolkuja kahdestaan kolutessamme. Kahdestaanhan tietysti on pääosa koko vuotta mennyt, sillä senioreina olemme joutuneet/halunneet minimoida kontaktit ja sen myötä tartuntariskin rokotuksia odotellassa.
Tämä kuva taitaa olla toiselta retkeltämme Högbergetin luolalle Kirkkonummella – siltä retkeltä, jolla pääsimme luolalle asti.
9. Suosikkikuva itsestä
Ostin kevällä Raiskin keltaisen ulkoilutakin ja Masain keltakirjavan tunikan. Etenkin takissa kuljin ison osan kevättä ja syksyä ja viihdyin siinä hyvin. Myös yksi ystävistäni päätyi ostamaan itselleen samanlaisen takin ja välillä piti hetki miettiä, että pitäisikö tarkistaa ennen yhteistä kävelyretkeä, että minkä takin kumpikin on laittamassa. Tämä kuva on otettu Haukilahden rannasta kotimme lähellä kun odottelimme paikallisen panimon olutautoa saapuvaksi lähipysäkillemme – koronakevättä tämäkin.
10. Unohtumaton maisema
Muutaman mutkan kautta pääsimme elokuussa kuitenkin ihan ulkomaille ja ihan sellaisiin kohteesiin Norjassa, jotka olivat olleet suunnitelmissammekin, eli mm. Geirangerinvuonolle. Päivän mittainen vuonoristeily Ålesundista oli oiva tapa päästä näkemään paitsi pieni turistinen Geirangerin kaupunki myös koko Geirangervuono päästä päähän.
Kuvahaaste 2020
Kuvahaasteen käynnisti suomenkielisten matkablogien keskuudessa tällä kertaa Muuttolintu -blogi.
Lähde Sinäkin mukaan haasteeseen! Minkälainen vuosi 2020 Sinulla oli? Kerro se kuvin, edellä mainittuihin otsikoihin sopien. Linkkaa Muuttolintu kuvahaasteen lähteeksi, kopioi nämä ohjeet juttusi loppuun ja jos haluat, linkkaa juttusi Muuttolintu -blogin jutun kommenteihin.
Edellisen kerran näytän toteuttaneen jollain kaavalla vähän samantapaisen kuvahaasteen vuonna 2015:
Onnistunut kuva tuosta kirjokalastajasta! Afrikan värikkäitä lintuja on mukavaa katsella ja kuvata. Muistan jo silloin ihmetelleeni, kun Gambian matkastanne luin, että tuo kuvaus kaukoputkella ja kännykän kameralla onnistui noinkin hyvin. Pitäisi koittaa tuota itsekin.
Tuosta Ålesundista muuten tulikin mieleeni, että Norja ja Bergen on muuten meillä ollut mielessä mahdollisena matkakohteena tänä vuonna. Saa nähdä pääseekö sinne.
Kiitos Mikko! Tuota samaa menetelmää opas tarjosi meille käyttöönsä myös Costa Ricassa korkealla puun latvassa olevien laiskiaisten kuvaamiseen, mutta ne sai kyllä jotenkin kuvattua vähän pitemmällä objektiivillakin, ne kun kuitenkin olivat merkittävästi isompia otuksia kuin linnut. Jotenkin jaksan uskoa, että Norjaan nyt ainakin taas kesällä pääsisi – meillä kohteena voisi sillä suunnalla olla Trondheim ja Roros.
No ei kyllä näytä tämän perusteella ollenkaan pöllömmältä vuodelta. :) Täytyykin tutustua tuohon kuvien ottamiseen kaukoputken ja puhelimen avulla, näyttää nimittäin upealta. Vaikuttaa siltä, että Suomi on ollut nyt korona-aikana hyvä paikka olla, kun lähiluonnossa on saanut reippailla vapaasti tiukimpienkin rajoitusten aikana. Ja pääsitte Norjaankin seikkailemaan, vau!
Kiva kun osallistuit haasteeseen, entistä parempaa ja seikkailuntäyteistä vuotta 2021!
Kiitos Anna! Suomessa rajoitukset ovat kuitenkin olleet aika inhimillisiä. Keväällä Uusimaa oli hetken kiinni, mutta sekään ei ole nyt toistunut. Itseäni on viime aikoina häirinnyt erityisesti uimahallien kiinnipitäminen näillä rospuuttokeleillä, mutta onneksi yksityiset kuntosalit ovat edelleen auki.
Hauskoja kuvia – ehkäpä kuva numero 3 on paras näistä. Janottavin kuva tietysti kuva numero 5 – yritin lokakuussa käydä olutta maistelemassa samassa paikassa, mutta paikkahan ei ollut enää auki kuin viikonlopppuisin. Ehkäpä sitten ensi kesänä uudestaan. Pitääpä ehkäpä tehdä samanlainen postaus.
Kiitos Jani! Kobba Klintar oli niin kaunis auringonpaisteessa laivan kannelta, että olemme jo varanneet sinne retken juhannuspäiväksi tulevana kesänä – jos korona suo …
Hämmästyttävän hyvä laatu tuossa kaukoputken läpi otetussa kännykkäkuvassa. Otin itsekin viime vuonna kuvia kännykällä kaukoputken läpi, kun näin haikaran Tallinnassa, mutta etäisyyttä tähän hämmästyttävään lintuun oli silti hieman liikaa ja ilma sateinen – siitä lienee johtui vaatimaton lopputulos.
Kiitos kommentistasi! Kaveri oli myös tuolta osin ammattilainen, eli todella iso osuus noin ottamistamme kuvista onnistui vähintään hyvin!
Kiva blogihaaste, tartuin tähän itsekin. Sullahan lähti alkuvuosi matkailullisesti ihan vauhdikkaasti käyntiin. Hieno lintukuva. Jos vähänkään on lintuja kuvannut tietää, ettei onnistuneen kuvan saaminen ole aina ihan helppoa.
Kiitos kommentistasi! Onni onnettomuudessa, että tuli reissattua alkuvuodesta. Tämän vuoden osalta, jos edes jotenkin hyvin käy, niin alkaa näyttää siltä, että reissataan PALJON loppuvuodesta :-)
Ihana lintukuva. Samannäköiseen kaveriin törmäsin usein Ruandassa. Valitettavasti linnuista oli hankala saada hyviä kuvia ilman kunnon kameraa. Lähellekään ei päässyt. ?
Kiitos Sini! Kaukoputki on kyllä monen pienemmän linnun osalta ehdoton. Tosin 200 millin Olympus-objektiivillani (vastaa 400 milliä isommissa kameroissa) olen silläkin päässyt joskus ihan kivoihin tuloksiin.
Tulen myös tänne kehumaan lintukuvaa! Näyttää ihan joltain huippukameralla otetulta. Kyllä olette onnekkaita, kun ehditte viime vuonna reissata kaukomailla. Varmaan erikoiset fiilikset katsella laivan kannella jumittavia ihmisiä, ja seurata miten maailma muuttuu ihan yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi.
Kiitos Cilla Maria! Se laiva Curacaolla oli tosiaan meille ensimmäinen konkreettinen havainto koronasta – ja kun havainto oli jo kaukana Aasiasta, niin viimeistään siinä vaiheessa itse kukin alkoi ymmärtää, että maailma on nyt muuttumassa, pahasti.