Tilastot on vaikea laji. Näiden blogimme luetuimpien juttujen osalta olen eri aikoina pohtinut erilaisia lähestymistapoja nostaa esiin ne oikeasti luetuimmat jutut. Jos vuoden lopussa tarkastelen tammikuussa kirjoitettuja juttuja, niin ne ovat olleet luettavissa jo lähes vuoden siinä missä joulukuussa kirjoitetuista on noin kuvaannollisesti painomuste vasta juuri kuivunut. Parina edellisenä vuonna olen verrannut samassa kuussa julkaistuja juttuja keskenään, mutta kokeillaanpa tänä vuonna tarkastelua vuosineljänneksittäin.
Kevättalvi
Tammikuusta vietimme osan Andalusiassa, Sevillassa, Rondassa ja Malagassa – kuten niin monet muutkin suomalaiset, ainakin Malagan osalta. Helmikuussa piipahdimme ”vain” talvisessa Porvoossa Porvoon valot -tapahtuman innoittamana. Maaliskuussa olikin jo vuorossa vuoden ensimmäinen kaukomatkamme, joka suuntautui Miamin kautta Karibialle ja Etelä-Amerikkaan.
Luetuimpia tammi-maaliskuussa julkaisemistamme jutuista olivat – kun ohitan jutun, jossa arvottiin Matkamessujen lippuja:
Kotimme Andalusiassa -juttu on esitelty hakukoneille termeillä Espanja, kustannukset – ja tämä yhdistelmähän tunnetusti kerää yleisöä, kuten laajemminkin kustannusyhteenvetomme.
Yhdysvaltojen tapa nostaa muutamia maita sellaiseen asemaan, että vierailu niissä tarkoittaa ESTA-kelpoisuuden menettämistä inspiroi minua sen jälkeen kun yhä useammat tuntuivat taas suuntaavaan Kuubaan (nykyisin myös tuolla listalla), muistuttamaan tässäkin blogissa asiasta.
Maalista on vähän vaihdellut vuosien mittaan, mutta edelleen tuolla listalla on Kuuba (käynti 12.1.2021 jälkeen) Iran, Pohjois-Korea ja Syyria.
Kesällä tapasin muuten sattumalta suomalaisen pariskunnan, joka oli ”unohtanut” asian, kun matka kulki vain Yhdysvaltojen kautta, mutta pelkkä transit-lupakin heittäytyi haastavaksi ja päätyi monen tunnin kuulusteluun, eli ehkei kannata yrittää onneaan hankkimalla uuden passin tms.
Blogimme näki päivänvalon 15.2.2004 ja olen joka vuosi tavannut blogissamme muistaa tuota helmikuun 15. päivää. Ehkä viime vuotinen otsikko oli vähän dramaattinen ja juttu keräsi siksi paljon lukijoita ja kommentteja. 15.2.2023 lähestyy tätä kirjoitettaessa kovaa vauhtia ja ehkei tämä blogi nyt ihan hetkessä lopu vielä täytettyään 20 vuottakaan, mutta saattaa se pikkuhiljaa hiljentyäkin. Palataan tähän, vaikka helmikuussa!
Tämän jutun otsikkokuva on muuten Christianiasta, ensimmäisestä vuonna 2023 julkaistusta jutustamme, joka vuositasolla nousi 4. luetuimmaksi vuoden 2023 jutuista, vaikkei se vielä ensimmäisen vuosineljänneksen kärkikolmikkoon yltänytkään.
Kevät ja alkukesä
Huhtikuussa toivoimme maaliskuun mittapuullamme pitkästä matkasta pääosin ihan kotikulmilla. Toukokuussa oli kolmen vuoden odotuksen jälkeen vuorossa Pakistanin matka, joka peruuntui koronakeväänä. Jossain vaiheessa olin jo hylkäämässä ajatuksen Pakistanista kokonaan, mutta vierailu Bangladeshissa (entinen Itä-Pakistan) palautti sen (entinen Länsi-Pakistan) taas listalle. Touko-kesäkuussa ehdimme tehdä pari kotimaan retkeä, vaikka oikeastaan ainakin toukokuu on Suomessa vielä turhan aikaista. Kesäkuun puolessa välissä lähdimmekin sitten jo Afrikkaan, Keniaan, Malawiin ja Sansibarille.
Kevään luetuin juttu oli Nomadmanian verifiointiprosessista kertova juttu, joka perustui maailmanmatkaajaystäväni omiin kokemuksiin (kiitos Pirjo, vielä kerran). Sen vanavedessä luettiin myös juttuamme omatoimisen Afrikan matkan (työläästä) suunnitteluvaiheesta ja Pakistanin matkan kustannusyhteenvetoa.
Ajanjakson neljänneksi luetuin olisi sekin ollut matkakustannuksiamme avaava juttu, eli Karibialta Etelä-Amerikkaan – mitä matka maksoi.
Kesä ja alkusyksy
Afrikasta palattuamme vietimme loppukesän, ihan elokuun viime päiville asti kotimaassa, tehden muutaman lyhyen kotimaan retken. Yksi niistä suuntautui ystäväpariskunnan kanssa Paimion parantolaan. Paimiosta kirjoittamani juttu nousikin sitten yllättävän suosituksia. No, onhan Alvar Aalto jotain ihan omassa luokassaan ja kulunut vuosi oli vielä Alvar Aalto 125 vuotta merkkipaalu. Elo-syyskuun taitteessa piipahdimme Ranskassa tutustumassa shamppanjan saloihin ja tutustumassa mm. Dijonin kaupunkiin. Syyskuussa kerroin blogissamme vähän talven matkasuunnitelmistamme, kun niitä koronavuosien jälkeen taas edes jossain määrin uskalsi tehdä.
Kolme luetuinta juttua olivat, tässä järjestyksessä:
Jutut Paimion parantolasta ja Jozanin metsästä (sansibaringueretsoista) ovatkin ensimmäiset tämän listan kohdejutut. Tapasin syksyllä jossain vaiheessa matkailutoimittajia ja illan mittaan tuli puheeksi, että kohdejutut eivät enää kyllä myy, siis lehtijuttuina. Vähän sama ilmiö on nähtävissä myös matkablogeissa – jos kohde ei ole jokin erityisen suosittu tyyliin Tallinna tai Kanarian saaret, niin ne harvoin nousevat kovin luetuiksi. Osaltamme tämä ei onneksi kuitenkaan ole ongelma, sillä blogillamme on myös matkapäiväkirjafunktio emmekä kirjoita juttuja elääksemme.
Syksy ja alkutalvi
Syyskuu vaihtui lokakuuksi Lontoossa. Koronan jalkoihin aikoinaan jäänyt kertausreissu kaupunkiin toteutui vihdoinkin ja samalla matkalla kävimme myös katsomassa miltä Stonehenge näyttää. Marraskuusta vietimme taas ison osan Afrikassa, kuten kesäkuussakin, pääkohteena Okavangon suistoalue. Joulukuun reissut suuntautuivat lähemmäs, Turun valonpolku -tapahtumaan ja Luxemburgiin, josta teimme myös päiväretken Schengenin kylään kolmen valtion rajalle – toki poikkesimme myös, jalan (!) Saksassa ja Ranskassakin.
Vuosineljänneksen suosituimmaksi jutuksi ehti jo lyhyessä ajassa nousta matkavuotemme yhteenveto. Lontoon jutuista suosituin oli, yllätys yllätys, kustannusyhteenveto. Kolmanneksi nousi kuvaus yöstä kapselihotellissa Dohan kentällä – yksittäisiä kohdekuvauksia yleishyödyllisempi juttu sekin. Sen kanssa aika lailla tasoissa on juttu Matkailuvuoden 2023 voittajat, jonka kohdalla heittäydyin jo vähän uutistoimittajaksi julkaistessani jutun hetimmiten tulosten selvittyä. Meriharakka ei sijoittunut, eli meitä ei tuosta jutusta kannata etsiä :-)
Yö Dohan kentällä kotimatkalla Afrikasta – ja vähän lennoistakin
Koko vuoden luetuimmat
Vuositasolla suosituimmaksi nousi – vuonna 2023 julkaistuista jutuista – Pakistanin matkamme innoittama pieni tutkielma väkirikkaimmista valtioista ja käynneistämme niissä. Suosituimpien juttujen perusteella blogimme alkaakin ajoittain näyttää maantiedon oppikirjalta! Juttua Paimion parantolasta luettiin kesän mittaan todella paljon – niin paljon, että se nousi koko vuoden toiseksi suosituimmaksi. Kolmanneksi eniten kiinnosti tuo ESTA vai viisumi -juttu, joka keräsi suosiota paitsi heti julkaisunsa jälkeen myös koko vuoden mittaan.
Ikivihreät
Vuoden kaikkein luetuimmat jutut ovat kuitenkin jo muutaman vuoden takaa. Euroopan pääkaupungit listaava juttu, jonka aikoinaan kirjoitin siitä ilosta, että nyt olemme käyneet niissä kaikissa, on jo vuodelta 2018, but still going strong! Juttu on ollut niin suosittu, että olen myös ryhtynyt pitämään sitä ajan tasalla, vaikken näin menettelekään kaikkien nyt jo lähes kahdentuhannen juttumme kanssa.
Maailman suurimmat kaupungit -juttu on syksyltä 2022, Bangladeshiin ja Filippiineille, siis Dhakaan ja Manilaankin suuntautuneen matkamme innoittamana.
Kolmantena on juttu blogimme aihepiirin ulkopuolelta, eli juttu, johon dokumentoin toisen syöpäkokemukseni vasta sen jälkeen kun olin siitä selvinnyt.Viiden vuoden seuranta-aikakin päättyi keväällä 2022, jolloin kyseinen juttu on julkaistu. En halunnut tuolloin, keväällä 2017, muuttaa blogiamme syöpäblogiksi tuomalla asiaa esiin ”jatkokertomuksena”, ainakaan vielä silloin, kun se ei matkoihimme juurikaan vaikuttanut. Ehkä, jos en olisi selvinnyt koko jutusta muutamaa haastavampaa kohtaa lukuunottamatta säikähdyksellä, niin tilanne tämän bloginkin osalta olisi toinen. Nyt diagnoosista on kohta kulunut 7 vuotta ja toistaiseksi kaikki on edelleen hyvin.
Neljäntenäkin olisi vielä ennen vuotta 2023 kirjoitettu juttu, eli alunperin Itä-Timorissa käyntimme innoittama juttu Köyhiä ja rikkaita valtioita, jota sitäkin on sittemmin tullut päivitettyä, kun tänä vuonna kävimme Malawissa ja Mosambikissa, jotka tuossa jutussa käytetyllä mittarilla ovat paljon vielä Itä-Timoriakin köyhempiä valtioita.
Vasta viidenneksi nousi tämän vuoden jutuista tuo jo edellisessä kappaleessa mainittu Maailman väkirikkaimmat valtiot.
Vuoden kuvat
Monet matkabloggaajakolleegamme ovat Instagramissa jo jättäneet kuvien julkaisemisen ja ovat siirtyneet kokonaan Instagramin tarinoiden puolelle. Osa heistä tallettaa tarinat myöhemminkin katsottaviksi, mutta monet antavat niiden hävitä bittiavaruuteen 24 tunnissa, Instagram-tarinoiden luonteen mukaisesti.
Me olemme vielä julkaisseet lähes joka viikko joitakin kuviakin, joten Instagram-tilimmekin kertoo edelleen tuokiokuvina vuodestamme jollain tarkkuudella.
Vuoden suosituimmaksi kuvaksi nousi kuva Anna-Katrin juhlista elokuulta. Suosiota selittänee se, että juhlaan osallistui monen monta matkabloggaajaakin, jotka sitten aktiivisesti reagoivat kaikkien, meidänkin, julkaisemiin kuviin. Anna-Katristahan tuli tänä vuonna Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen, joten kyllä sitä kannattikin juhlia!
Muut kuvat ovat (oikealta vasemmalle, rivi kerrallaan alaspäin) Rondasta, Pingwen rannalta Sansibarilla, Crescent Islandilta Keniasta, Okavangon suistolta Botswanasta, Sevillasta, Rantaraitin varrelta Matinkylästä, Espoosta, Sanctuary Farmilta Keniasta ja lähtökuva Helsinki-Vantaalta. Miamin kautta Karibialle ja Etelä-Amerikkaan suuntautuvalle reissulle tarvittiin kaksi passia per nuppi, sillä Yhdysvaltojen viisumimme ovat jo vanhentuneissa passeissa, mutta edelleen voimassa.
113 juttua vuonna 2023
Tänä vuonna tulemme julkaisemaan 113 juttua (Tilastopäivitys on vielä työn alla), keskimäärin 2 juttua viikossa, joskus vielä kolmaskin. Suunta on ollut jo pari vuotta laskeva, muutaman edellisen vuoden lukemien ollessa: 2020: 146, 2021: 133, 2022: 122. Juttujen keskipituus on saattanut kuitenkin koko ajan vähän kasvaa …
Meriharakan Facebook -sivuilla jaamme blogijuttuja ja erityisesti matkojemme aikana jaamme tuoreeltaan kokemuksiamme pieninä kuvakertomuksia – ei nyt ihan päivittäin, mutta useamman kerran viikossa. Instagrammissakin julkaisemme edelleen useamman kuvan/tarinan viikossa. X:stä, entisestä Twitteristä, olemme jo lähes poistuneet ja TikTokiin emme edelleenkään suunnittele menevämme. Joskus harvoin talletamme jonkun videon YouTubeen, mutta videoitakaan emme ala vakavammin tuottamaan.
Kuukausikirjeemme on lähtenyt jokseenkin säntillisesti matkaan jokaisen kuukauden viimeisenä päivänä tänä vuonna keskimäärin lähes 900 lukijalle. Jos et ole vielä mukana, niin tilaa se vaikka tästä:
Ymmärrän, etteivät kohdejutut toimi printtilehdessä. Tilasin joskus kauan sitten Mondoa ja tulin jo silloin todenneeksi, että aika harvoin ne jutut osuvat kohdalle niin, että juuri silloin olin miettinyt matkaa juuri sinne. Mutta mikseivät ne blogissa toimi, sitä en käsitä. Mä ainakin etsin blogeista kohdejuttuja, siis vaikka Googleen kirjoittamalla Colombo kokemuksia, kun haluan nähdä, millaista jossakin on, kun olen ensin tarkistanut ne pari vakioblogia, joita seuraan ja joiden kirjoittajat ovat käyneet melkein missä vaan. :)
Miten tuon pariskunnan ESTA-kokemus siis meni, eli hekö olivat käyneet jossain kielletyssä maassa, mutta rastittaneet enemmän tai vähemmän vahingossa ”ei” sieltä lomakkeesta, ja sitten USA:n rajavartiosto oli hereillä? Varmaan epämiellyttävä kokemus. Olen kyllä miettinyt, miten ihmeessä ne saisivat Jenkeissä tietää, jos pistäydyn vaikkapa Dubaista Shirazissa, kuten kovasti on alkanut mieli tehdä. Mutta juuri Yhdysvallat on kyllä se valtio, jonka maahantulosääntöjen kanssa en uskaltaisi lähteä leikkimään.
Kiitos Daniel!
Toimivathan ne, kohdejutut, blogeissa, pitkäänkin, mutta lukukerrat jakaantuvat lukuisten eri kohteiden välille, joten per kohde niitä tulee vähemmän kuin yleisluontoisemmille jutuille. Jotkut eksoottisiksikin ehkä mielletyt kohteet keräävät kyllä harvakseltaan lukijansa – toisaaltahan niiden osalta sitten tarjontaakin on vähän, saatamme olla jopa ainoita.
Lyhyessä keskustelussa ymmärsin, että tosiaan ESTA oli haettu, mutta ”unohdettu” hiukan ja olisiko sitten ollut passissakin noita leimoja, ja lopputuloksena oli useamman tunnin kuulusteluntapainen, joka loppupäästä ehkä lyheni hiukan, kun juristi-mies pyysi esimiehen paikalle ja onnistui sitten neuvottelemaan pariskunnalle transitit, mutta ei suositellut kokemusta!
Tosiaan tuosta, että Yhdysvaltojen maahantulon kanssa ei kannata paljoa onneaan kokeilla – jos toivoo jatkossakin pystyvänsä maassa vierailemaan tai edes lentämään sen kautta.
Hehe, tuo viime vuotinen otsikko oli tosiaan ”vähän” dramaattinen. :)
Noista kohdejutuista olen tavallaan samaa mieltä. Eivät välttämättä usein ole ihan luetuimpien joukossa, mutta toisaalta, vähän kuten Daniel tuossa kirjoitti, niin ajattelen niiden sitten kyllä palvelen kuitenkin niitä lukijoita, jotka niitä lukevat / ovat matkustamassa kohteeseen. Moni lukija on yhteydessä erityisesti ”eksoottisempien” kohteiden osalta, jotka missään tapauksessa eivät ole luetuimpien juttujen joukossa.
Kiitos Mikko! Tarkoitit ilmeisesti tuota otsikkokuvaa Christianiasta :-)
Kohdejuttuja, ainakin meillä, on tietysti myös määrällisesti paljon enemmän kun noita joitakin tietoiskutyyppisiä, joten lukijat jakautuvat niille eikä niitä sitten kerry samaan tapaan per juttu. Itsekin kyllä matkalle lähtiessäni, etenkin harvinaisempien kohteiden osalta, haen blogeistakin joskus kokemuksia, mutta myös Maailmanmatkaajat -ryhmän ystäviltäni.
Mietin samaa kuin Daniel eli miksi kohdejutut eivät toimi blogissa? Ainakin itse etsin ensimmäisenä blogeista juttuja tietyistä kohteista matkaa suunnitellessa. Lehtijutut usein menevät ohi, ellei satu juuri olemaan reissuun lähtö edessä ja uudessa lehdessä juttu kohteesta. Näin on käynyt vain kerran kohdallani, kun olin lähdössä Irlantiin. Se kohdejuttu tulikin tarpeeseen, koska sieltä sain viime hetken vinkit. Mutta ymmärrän, että harvinaisten kohteiden kohdalla lukukertoja ei paljon kerry.
Kiitos Merja! Ehkä on liioiteltua sanoa, etteivät ne toimi, mutta vähemmän lukijoita ne tietysti keräävät kuin jutut tyyliin ”näin selviän lasten kanssa lentokoneessa”. Matkalehtiä en käytännössä edes selaile nykyisin, kun eivät oikein arjessani koskaan osu sillä lailla kohdalle. Joskus tietysti joku lehtijuttu voi tulla vastaan vaikka Facebookin uutisvirrassa.
Teillä on kyllä uskomaton julkaisutahti – toki sopii matkatahtiin! Erityiskiitokset Paimion Parantolasta kertovasta postauksesta, se on vahvasti to do -listalla.
Kiitos Laura! Julkaisutahtia selittää blogin ainakin sekundäärinen tarkoitus, eli toimia myös omana matkapäiväkirjanamme. Jollain tarkkuudella kaikki reissut ”pitää” saada dokumentoitua ja sellaisessa ajassa, että ne vielä muistaa. Itse olen ihminen, joka ei mitenkään saisi itseään motivoitua kirjoittamaan jostain yli puoli vuotta sitten tehdystä reissusta, vaikka tiedän, että monet tähän pystyvätkin.
Pitääkin käydä katsomassa teidän vuoden takaisia talvijuttuja. Mulla on teidän Espanjan reissut jäänyt kokonaan väliin.
Blogijuttujen lukeminen menee kohteiden mukaan. Usein reissuun lähtiessä käy läpi tulevan kohteen juttuja hakusanoilla kohde ja blogissa.
On myös totta, että sana kustannus saa paljon lukijoita.
Toivottavasti ette vaan lopeta, vaikka sellaista olette pohtineet.
Kiitos Sari! Parina talvena ja yhtenä kesänä on ihan lähivuosina tullut Espanjassa käytyä ja nyt onkin vähän sellainen olo, että jos vaikka talvipakokohteita, kohta alkavan Egyptin reissun lisäksi, vielä olisi helmikuulle vaikka tarvetta, niin ihan heti en katsoisi Espanjan suuntaan :-) Katsotaan nyt tuon lopettamisen kanssa, ehkä ”tyydyn” tahdin hidastamiseen :-)
Esta kokemukseen liittyen. Juuri palasimme USA:n Karibian saarilta. Meillä oli USAssa kolme turvatarkastusta. Neljällä Esta ja yhdella vanhassa passissa 2017-27 Viisumi. Nimenomaan viisumin omaava joutui takahuoneeseen pitkään kuulusteluun yksin ja ilman tavaroita, puhelinta yms. Hän oli hätää kärsimässä, kun ei muistanut minne edes olimme menossa (oli kerrattu ne, mutta paniikissa unohti – ja mähän koko reissun olin suunnitellut).
Kiitos Mari!
Yhdysvaltoihin, ainakin, mennessä itse kunkin on tosiaan tiedettävä minne on menossa, millä lipulla, miten ja koska. Samantapainen kokemus aikoinaan kun sisarentyttärien kanssa oltiin matkustamassa Pariisin kautta New Yorkiin. Me olimme maksaneet tyttöjen liput ja hotellin ja kun heidät sitten Pariisissa otettiin kumpikin erikseen ”kuulusteluun”, niin vähän oli haasteita. Mukaan ei saanut mennä edes auttamaan kielen kanssa, kun molemmat olivat jo täysi-ikäisiä, juuri ja juuri. Mietin silloin, että oliko se, että liput oli maksanut joku muu juurikin syy sille, että juuri heidät haastateltiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja matka jatkui, mutta tytöt olivat kyllä hetken aikaa aika peloissaan. Selvennyksenä vielä, että tuolloin vielä kaikki matkustivat normaaleilla ESTA-luvilla, eli yhtään viisumia ei ollut kuviossa mukana :-) Omat kokemuksemme viisumimatkailusta ovat olleet positiivisia, eli Finnairia lukuunottamatta toimii hyvin – Finnairin check-in -järjestelmä ei meinannut selvitä kahdesta passista, Etelä-Amerikassa selvisivät ongelmitta ja tietysti Yhdysvalloissa.
Parhaiten teidän viime vuoden postauksista jäi mieleen juurikin tuo ”synttäripostaus”. Eli ehkä dramaattiset otsikot on välillä ihan hyväkin juttu? :D
Ja täytyy kyllä hattua nostaa: tuotatte todella vauhdikkaalla materiaalia sekä postausten että uutiskirjeiden muodossa! Mulla postausmäärä on pysynyt n. 60 / vuosi.
Kiitos Eveliina! Kyllähän sitä itse kukin taitaa välillä syyllistyä tässä blogimaailmassakin klikkiotsikoihin :-) Postausmäärää vähän juuri selittelinkin tuossa jo Lauran kommenttiin vastatessani.
Huikean määrän olet jakanut matkaluettavaa meille, kiitos siitä! Blogisi on kyllä avannut tietä maailmalle ja inspiroinut kovasti maabongauksen saloihin.
Mekin varovasti raotimme vihdoin matkojemme kustannuksia ja eihän siitä ainakaan päin naamaa ole mitään pahaa seurannut.
Hyvää vuotta 2024 teille molemmille ja pian varmaan taas törmäillään ihan livenä!
Kiitos kommentista! Uskon kyllä itse vahvasti avoimuuteen myös kustannusten osalta. Tulevia reissuja suunnitellessa on hyvä ymmärtää, että missä hintaluokassa minkäkinlaisella matkalla liikutaan.
Matkamessujen sijaan matkustamme tänäkin vuonna maailmalle, mutta ehkäpä tapaamisia silti kevään mittaan ilmaantuu!
Mahtava saalis tuo 7 uutta maata. Lukijoista ei koskaan tiedä, vanhat jutut tulevat yllättäen uudelleen ja uudelleen. Paimion parantola-jutun populariteetti oli ehkä myös vähän yllättävää. Kiitos tuosta Esta-jutusta, olenkin tässä pohtinut josko USA:n tiedustelulonkerot ulottuvat vuosien päähän. Kuuba ja Iran nimittäin käytynä, mutta jos viisumin saa suhteellisen helpolla niin ei ehkä hätää. :)
Kiitos Terhi! Kyllä tuossa USA:n ”viisumitarvelistassa” on jotkut rajavuodet, eli jos reissut ovat kovin monen vuoden takaa, niin kannattaa tsekata ne ennen haastatteluajan varaamista.
Joskus vuosia sitten luin/kuulin jonkun jutun, että blogeissa kiinnostaa yllättävästi ne kaikkein lähimmät kohteet esim jotain ”Turun parhaat ravintolat” tai juuri jotain ”Tallinnan parhaat nähtävyydet” tms… En ite omia tilastoja säännöllisesti vilkuile (siis mitä luettu eniten jne), mutta oon huomannut, että omassa blogissa kaikkein luetuimmat postaukset löytyvät ”läheltä”. Kerran kirjoitin postauksen paikallisista kirpputoreista ja sitä luetaan koko ajan, myös Haaparanta postaus on jatkuvasti luetuimpien kärjessä. Ehkä se on niin, että mitä kauempana, sitä harvempi sitä tietoa tarvitsee. Ja kyllä, itekin tykkään blogeista lukea muiden kokemuksia, ne kertoo niitä aitoja fiiliksiä ja kokemuksia toisin kuin ”mainospuheet”. Itelle on tullu Mondo jo vuosia mutta vaikka jokaisen lehden luenkin, niin todella harvoin saan niistä valitettavasti mitään aitoa (esim. hyviä vinkkejä tai ideoita) irti, vaan ne on enemmän fiilistelyjuttuja. Mutta en osaa itsekään sen paremmin mitään kirjoitella :D Joka tapauksessa teillä on ollut kyllä todella monipuolinen matkailuvuosi! Mielenkiinnolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan :)
Kiitos Elina! Näinhän se on, että jos haluaa paljon lukijoita, niin matkailu kannattaa keskittää Tallinnaan ja kotimaan kohteisiin :-)
Matkavuotta 2024 en ole vielä kovin paljoa kokonaisuutena avannut sillä meidän matkailuhistorialla ja tämän hetkisellä maailmantilanteella uusien kohteiden osalta suunnittelu on vähän utuista – aikoinaan saattoi jo alkuvuodesta tehdä varauksia loppuvuoteenkin, mutta nyt näkyvyyttä on noin vuosineljännes kerrallaan, ei enää koronan takia vaan isolti maailman tilanteen takia. Mutta tammikuussa kutsuu Egypti (toivottavasti!) ja maaliskuussa Aasia (Taiwan, Palau, Tokio).
Mielenkiintoista lukea, mitkä jutut ovat kiinnostaneet lukijoita eniten. Usein kuulee tosiaan, että kustannuspostaukset ja lähimatkailu ovat luetuimpia postauksia.
Teidän ESTA:an liittyvä postaus oli itselleni mielenkiintoinen, sillä alkuvuodesta 2023 kävin Kuubassa. Olin kyllä jo ennakkoon tietoinen ESTA-oikeuden menetyksestä, mutta olin myös kuullut hyvin erilaisia raportteja siitä, olivatko ihmiset päässeet USA:n ilman viisumia sen jälkeen. Luultavasti tulen kuitenkin itse hakemaan viisumia jossain vaiheessa, jos USA:n matkustus tulee ajankohtaiseksi. Hyvä vinkki kuitenkin hakea sitä ennen kuin ’kieltomaita’ kertyy lisää matkasuunnitelmiin :)
Kiitos Sarianne! Tuosta ”erilaisia raporttaja” – näinhän se on, kaikki saattaa mennä sujuvasti, mutta jos ei menisikään, niin olet valehdellut ESTA-hakemuksessasi, mikä ei välttämättä olekaan sitten ihan kevyt juttu. Kannattaa muuten myös muistaa, että transitkin Yhdysvalloissa vaatii ESTAn tai viisumin.
Huh, olettepas olleet ahkeria kirjoitusten suhteen. Kiva matkailuvuosi ollut.
Kiitos Krista! Kun kirjoittaa sekä lukijoille, että itselleen, niin siinä on toistaiseksi riittänyt motivaatiota lähes ”kaiken” dokumentointiin.
Itse haen kyllä kanssa blogeista edelleen kohdejuttuja, mutta harvemmin tulee päädyttyä suomalaisten blogien pariin siten – jotenkin vain englanninkielisistä usein löytää nopeammin etsimänsä. Uskon hyvin Elinan sanomaa, että lähelle suuntaavat jutut saavat eniten lukukertoja ja siten ”toimivat” parhaiten, vaikka eihän näitä pelkästään lukijamäärien vuoksi tehdäkään.
Itse olen huomannut, että nykyään kohdejuttuja etsiessä tulee Googlen sijaan haettua videoita TikTokista. Tämä toimii ainakin suosituimpien kohteiden kanssa.
Täytyy vielä lopuksi nostaa hattua aktiivisuudesta. Kaksi postausta viikossa on tosi kova taso!
Kiitos Sandra! Englanninkielisiltä sivuilta päädyin useimmiten Lonely Planetiin tai Trip Advisoriin – monet blogit ovat niin mainosten kyllästämiä, että niistä on vaikea erottaa toimituksellista sisältöä ja pahimmillaan sekin on alistettu mainostettavalle asialle. TikTokia en käytä mm. sen vähän arveluttavan taustan takia enkä myöskään siksi, etten pidä videoista, luen mieluummin tekstiä. Samasta syystä Instagram, etenkin stoorit, jäävät käyttämättä – en edes oikein tiedä löytäisikö niitä stooreja mitenkään, ellei nyt sitten tiedä, että joku tuttu/seuraamani on jossain kohteessa äskettäin ollut.
On tuossa ollut melkoinen tuntimäärä takana kirjoittamisineen ja valokuvan käsittelemisineen. Itse kun saatan tehdä yhtä juttua useammankin viikon, niin ei ihme, että en montaa postausta vuodessa julkaise. Tosin mielelläni julkaisisin enemmän, mutta ajankäyttöä on joutunut priorisoimaan siten, että se on valitettavasti ollut kirjoittelusta pois.
On varsin ymmärrettävää, että tuo Paimion parantolan postaus on ollut suosittu. Uusi kohde, joka keräsi kävijöitä tänä kesänä paljon. Ja onhan se upea paikka kaiken kaikkiaan!
Kiitos Rami! Nyttemmin yhä useampi meidänkin jutuistamme pyrkii kertomaan yhdessä jutussa (lähes) kaiken kohteesta sen sijaan, että jakaisin materiaalin moneksi pienemmäksi jutuksi – jotenkin ajatuksena, että jos vaikka joku olisi kiinnostunut Luxemburgista, niin hakukone ja sen myötä kiinnostunut lukija löytää kokonaisuuden, ei satunnaisen yhden nähtävyyden. Näiden pitempien juttujen työstämiseen menee tosiaan useampikin päivä, ei toki täyspäiväisesti.